Ilmasto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ilmasto on tilastollinen käsite, joka määritellään laskemalla erilaisia keskiarvoja ja hajontoja säähavainnoista.[1] Ilmastoon vaikuttavat paikan leveyspiiri, korkeus ja etäisyys merestä sekä merivirrat. Fysikaalisesti tarkastellen ilmaston määrää ilmakehän kiertoliike. Ilmaston muodostavia säämuuttujia ovat muun muassa lämpötila, sademäärä, tuulen nopeus ja suunta sekä ilman suhteellinen kosteus. Ilmaston ja sään välistä rajaa ei ole määritelty tarkasti. Esimerkiksi tietyssä mielessä yksittäistä El Niño -ilmiötä voidaan pitää ilmastollisena ilmiönä, mutta toisaalta myös sääilmiönä.

Ilmastokin muuttuu pitkän ajan kuluessa. Kun käsitys ilmastosta pitkäaikaisena keskiarvona syntyi 1800-luvun loppupuolella, ajatus ilmastonmuutoksesta oli tuntematon ja 30 vuoden keskiarvoistusaikaa pidettiin riittävänä. Tietyllä maantieteellisellä alueella ilmasto ei yleensä muutu ihmisen elinajan aikana. Kuitenkin geologisessa ajassa ilmasto voi vaihdella samassa paikassa huomattavasti. Esimerkiksi Skandinaviassa on ollut useita jääkausia kymmenien tuhansien vuosien aikana (edellinen loppui noin 10 000 vuotta sitten). Keskiajalla oli nykyistä lämpimämpää noin 800-1300, ja tämän jälkeen pieni jääkausi noin 1450–1850. Lämpimintä oli 1100–1250. Nykyään kun ilmaston tiedetään muuttuvan pitkän ajan kuluessa, on termin ilmasto tarkka ristiriidaton määrittely vaikeaa: keskiarvot saattavat siirtyä, ja lyhyellä ajanjaksolla tilastot eivät ole vakaita.

Ilmastoa tutkiva tiede on klimatologia. Paleoklimatologia eli muinaisilmastotiede tutkii historiallisia ilmastoja.

Ilmastosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasto ei kuvaa jonkun ajankohdan säätä. Esimerkiksi aavikolla voi joskus sataa hyvinkin rankasti, ja kylmätalvisessa metsäilmastossa on talvella lauhoja päiviä. Ilmastotyypin kuvaama ”keskimääräinen sää” vallitsee useimmin keväisin ja syksyisin, mutta vaihtelut ovat suuria. Sää vaihtelee vuorokauden- ja vuodenaikojan mukaan.

Ilmastotyypit Köppenin-Geigerin järjestelmän mukaan

Ilmastoa mitataan seuraavilla luvuilla

  • Lämpötila
    • Koko vuoden keskilämpötila
    • Lämpimimmän kuukauden keskilämpötila
    • Kylmimmän kuukauden keskilämpötila
  • Sademäärä
    • Vuoden keskisademäärä
    • Tulevatko sateet talvella vai kesällä
    • Ilman suhteellinen kosteus
    • Tuulisuus
    • Pilvisyys

Voidaan myös mitata muun muassa seuraavia lukuja

  • Haihtuminen (teoreettinen tai todellinen)
  • Vuoden astepäiväluku (nollan tai viiden asteen ylittävät vuorokausien lämpöasteet yhteenlaskettuna)
  • Kasvukauden pituus (aika, jolloin vuorokauden keskilämpötila on yli +5 °C)
  • Lumipeitteen oloaika maassa
  • Lumipeitteen paksuus suurimmillaan

Ilmastoluokittelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisessä tarkoituksessaan ilmasto on käsite, jota on käytetty jakamaan maapallo alueisiin joilla on samankaltaiset ilmastolliset arvot. Ilmastoalueet voidaan luokitella pelkästään ilmanlämpötilan ja sademäärän perusteella. Kasvillisuuden katsotaan riippuvan eniten näistä suureista. Tällaisia järjestelmiä ovat muun muassa Köppenin ja Thornthwaiten ilmastonluokittelujärjestelmät.

Ilmastotyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usein tiettyyn kasvillisuustyyppiin eli biomiin liittyy tietyn tyyppinen ilmasto.

Maapallon ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maapallon ilmastoon vaikuttavat monet tekijät. Päiväntasaajan seuduilla on hyvin lämmintä aina, mutta napojen lähettyvillä lämpötilat vaihtelevat huomattavasti ympäri vuoden. Napojen lähettyvillä, esimerkiksi Suomen leveyksillä tuntuvat eniten pitkän ajanjakson ilmastonmuutokset, jääkaudet ja lämpöhuiput.

Matalapaineiden ja korkeapaineiden kuviot ja niiden vuosiaikavaihtelut sekä meri ja manner luovat ilmastoja. Meri tasaa lämpötilan vaihteluja, koska sieltä haihtuva kosteus luo pilviä. Meri myös kosteuttaa ilmaa ja luo vuoristojen rinteille sademetsiä. Maapallo jakautuu matala- ja korkeapainevyöhykkeisin. Päiväntasaajalla on matalapainevyöhyke, koska siellä pasaatituulet kohtaavat. Kostea ilma kohoaa ylöspäin, syntyy paikallisia matalapaineita ja sateita varsinkin iltapäivällä ja illalla. Näillä alueilla on sademetsää ja savannia. Sadetta on jatkuvasti tai ainakin ajoittain runsaasti. Mutta kääntöpiirien seuduilla noin 20-30 leveyksillä on subtrooppinen korkeapainevyöhyke, joka kuivattaa monia alueita aavikoiksi, esimerkiksi Saharan ja Arabian. Kääntöpiirin ns. hepoasteiden korkeapainevyöhykkeillä päiväntasaajalta ja pohjoisesta tullut kuiva ilma kohtaavat yläilmoissa ja laskeutuvat alas. Noin 50–60 leveysasteilla on matalapainevyöhyke ja napojen lähellä korkeapaine. Matala- ja korkeapainevyöhykkeet jakavat eri leveysastevyöhykkeitä ilmamassoiksi. Suomen säähän ja ilmastoon vaikuttaa keskileveysasteiden ilma, joka tulee kääntöpiirien seuduilta, samoin polaarinen ilma ja arktinen navalta tuleva ilma. Ilmamassaa muuttaa kosteaksi meri ja kuivattaa manner. Meren ja mantereen yllä vuodenaikojan mukaan vaihtuvat korkeapaineet ja matalapaineet aiheuttavat Etelä-Aasiassa, muun muassa Intiassa monsuuni-ilmiön. Kesällä mantereen sisäosissa on matalapaine, joka imee kosteaa ilmaa mereltä tuoden valtavia sateita, jotka saattavat synnyttää tulviakin. Kesäinen matalapaine syntyy auringon lämmittäessä mannerta. Mutta talvella manner jäähtyy, ilma laskeutuu siellä alas ja luo korkeapaineen, joka hajottaa pilvet. On kuivan talvimonsuunin aika Intiassa. Pohjois-Euroopassa säähän vaikuttaa enimmäkseen matalapainevyöhyke, johon liittyy suihkuvirtaus.

Pitkän ajan ilmastonmuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maapallon pitkän ajan ilmastoon vaikuttaa myös maapallon akselikallistuman, maan radan soikeuden muutokset ym. sekä kasvihuonekaasujen muutokset. Auringossa arvellaan tapahtuvan muutoksia, joilla on ollut vaikutusta ilmastoon satojen vuosien aikajänteellä. Tulivuorenpurkaukset aiheuttavat melko lyhytikäisiä ilmastonmuutoksia syöksemällä stratosfääriin heijastavia rikkihappopisaroita. Jos ilmasto kylmenee, se yleensä myös kuivuu laajoilla alueilla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Matti Seppälä: Ilmasto vaihtelee 2007. Tieteessä tapahtuu.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hannu Karttunen, Jarmo Koistinen, Elena Saltikoff, & Olli Manner: Ilmakehä, sää ja ilmasto. Ursa. 2008. ISBN 978-952-5329-61-2.