Auringonsäteilyvyöhykkeet
Auringonsäteilyvyöhykkeet kertovat, millainen on suurin piirtein leveysasteen Auringolta saama säteilyannos eli maapallolle ulkopuolelta saapuva energiamäärä. Noin 40 leveyasteesta pohjoiseen maapallon säteilytasapaino on negatiivinen ja tätä aluetta lämmittävät etelästä tulevat tuulet ja merivirrat ja hieman varastoitunut maalämpö sekä geoterminen energia. Auringonsäteilyvyöhykkeet ovat yksinkertainen matemaattinen havainnollistus ja auttaa ymmärtämään maapallon energiatasapainoa suuripiirteisesti.
Aurinko paistaa pohjoisilla leveyksillä keskimäärin loivemmassa kulmassa, jolloin säteily jakaantuu laajemmalle pinta-alalle eikä ole siten yhtä voimakasta kuin tropiikissa kun Aurinko paistaa kohtisuoraan ja säteily jakaantuu pienelle pinta-alalle. Säteilytasapaino on vuoden aikan negatiivinen eli alijäämäinen noin 40 leveyasteesta pohjoiseen (maapallon alijäämäalueet) ja positiivinen eli ylijäämäinen noin 40 leveyasteesta etelään (maapallon ylijäämäalueet). Auringon zeniittiaseman muutokset siirtävät säteilyn alijäämäalueita ja ylijäämäalueita vuoden aikana, mutta auringonsäteilyvyöhykkeet lasketaan koko vuoden keskiarvoina käyttämällä aurinkovakiota ottamatta huomioon heijastumista tai absorbtiota. Maapallon auringonsäteilyvyöhykkeet vastaavat suunnilleen syyspäivän ja kevätpäiväntasausten aikojen säteilyvyöhykkeitä kun Auringon zenittiasema sijaitsee Päiväntasaajalla.
- Päiväntasaajavyöhyke 0–10 astetta pohjoista/eteläistä leveyttä, Aurinko säteilee vuoden ympäri suurella teholla
- Trooppinen vyöhyke 10–25°
- Subtrooppinen vyöhyke 25–35°
- Keskileveyksien vyöhyke 35–55°
- Subarktinen 55–60°
- Arktinen 60–75°
- Napavyöhyke 75–90°
