Ilmakehän kiertoliike
Wikipedia
Ilmakehän kiertoliike, joka tunnetaan myös nimellä ilmakehän yleinen kiertoliike, on ilmakehän virtausjärjestelmä, joka kattaa koko maapallon ja vaikuttaa lämmön jakautumiseen maapallolla. Eri alueiden ilmaston voidaan katsoa johtuvan juuri ilmakehän kiertoliikkeestä.
Ilmakehän kiertoliike esitetään usein leveyspiirien suuntaisina tasaisina vyöhykkeinä – "tuulivyöhykkeet" on vanhoissa maantieteen kirjoissa esiintyvä termi. Viime vuosikymmeninä on ymmärretty, miten tärkeitä ovat vaihtelevat ja liikkuvat ilmiöt, kuten keskileveysasteiden liikkuvat matalapaineet ja trooppiset hirmumyrskyt. Nämä eivät ole kiusallisia häiriöitä, jotka hämärtävät tasaista yleiskuvaa, vaan tärkeä osa itse kiertoliikettä.
Ilmakehän kiertoliikettä ylläpitävä energianlähde on Aurinko. Sen lämmitys jakautuu maapallon pallomuodon takia epätasaisesti: päiväntasaajan seutu saa enemmän energiaa kuin napa-alueet. Lämpötilaero saa aikaan paine-eroja, ja paine-erovoima pitää ilman liikkeessä. Maapallon pyöriminen, mannerten ja merien jakauma sekä vuodenaikojen vaihtelu tuovat kuvioon omat sävynsä.
Tarpeeksi pitkän ajan keskiarvoina ilmakehän kiertoliike muodostaa soluja, joissa ilma virtaa maanpinnan lähellä yhteen suuntaan, nousee solun reunassa ylös, palaa ylhäällä vastakkaiseen suuntaan ja laskeutuu taas alas. Ilmamassat vastaavat sijainniltaan suunnilleen näitä soluja. Solujen välissä on nousevan tai laskevan liikeen vyöhykkeitä. Navalta navalle voidaan luetella:
- pohjoinen polaarisolu lähimpänä napoja
- nousuliikettä ja sateita polaaririntamassa
- pohjoinen Ferrelin solu keskileveysasteilla
- hepoasteet, laskuliikettä ja suuret aavikot kuten Sahara
- pohjoinen Hadleyn solu tropiikissa
- eteläinen Hadleyn solu tropiikissa
- hepoasteet, laskuliikettä ja suuret aavikot kuten Kalahari
- eteläinen Ferrelin solu keskileveysasteilla
- nousuliikettä ja sateita polaaririntamassa
- eteläinen polaarisolu lähimpänä napoja.
Solut liikkuvat vuodenajasta toiseen. Eteläisen ja pohjoisen Hadleyn solun välissä on pasaatituulten kohtaamisvyöhyke, jossa ilma nousee voimakkaasti ylöspäin, mikä aiheuttaa pilviä ja sadetta. Tämä vyöhyke näkyy esimerkiksi sääsatelliittikuvissa pilvien muodostamana helminauhana. Vyöhyke liikkuu etelään ja pohjoiseen auringon zeniittiaseman mukana niin, että se on eteläisimmässä kohdassaan talvipäivän seisauksen aikaan, pohjoisimpana kesäpäivän seisauksen aikaan ja päiväntasaajalla sekä kevät- että syyspäiväntasauksen aikaan. Tämän vyöhykkeen liikkeet selittävät tropiikin sadekaudet.
