Etelänapa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Maan etelänavasta. Myös planeetoilla, kuilla ja Auringolla on etelänapa.
1. Etelänapa
2. Magneettinen etelänapa (2007)
3. Geomagneettinen etelänapa (2005)
4. Eteläinen Luoksepääsemättömyyden napa

Etelänapa on Maapallon eteläisin paikka. Etelänapa on lämpötilaltaan pohjoisnapaa kylmempi, koska se sijaitsee paksun jääkerroksen päällä, joka on Etelämantereen keskusalueella yli kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella. Etelämantereella on tutkimusasema Amundsen-Scott. Kesällä asema kylpee keskiyön auringossa ja jää talveksi kylmään kaamosyöhön, jolloin lämpö karkaa sieltä avaruuteen. Itse etelänavalla lämpimin mitattu lämpötila on −13,6 °C ja kylmin −82,8 °C.

Maantieteellinen etelänapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä etelänavalla tarkoitetaan paikkaa, jossa Maan pyörimisakseli ja Maan pinta kohtaavat pohjoisnapaa vastapäätä. Ensimmäinen ihminen, joka kävi etelänavalla, oli Roald Amundsen 14. joulukuuta 1911. Toisena ihmisenä etelänavalle saapui vain hieman myöhemmin Robert Falcon Scott retkikuntineen. Scottin retkikunta tuhoutui paluumatkalla, miehet kuolivat kylmään, uupumukseen ja nälkään.

1950-luvulla Yhdysvallat aloitti tiedemiesten ja armeijan voimin operaation Deep Freeze Etelämantereen tutkimiseksi. Kansainväliseen geofysiikan vuoteen oli tarkoitus liittää tutkimusasemien perustaminen Etelämantereelle, muun muassa Etelänavalle. Lokakuussa 1958 amerikkalainen amiraali George Dufekin johtama retkikunta laskeutui etelänavalle muunnellulla DC-3-koneella. Tätä nimenomaista RD4-tyypistä konetta kutsuttiin tuohon aikaan suositun laulun mukaan nimellä "Que Sera Sera".[1] Dufekin kone viipyi navalla 49 minuuttia. Koneen nousu onnistui vain JATO-raketteja apuna käyttäen hyvin ohuessa napaylängön ilmassa. Koneen jälkeen tulivat ensimmäiset laivaston rakennusryhmän koneet. Rakennusryhmä majoittui asemaa rakentaessaan ensin kylmiin telttoihin. Marraskuun lopulla saatiin pystytetyksi kaksi lämmitettävää Jamesway-tyyppistä puolikiinteää telttaa. Rakentamista vaikeuttivat muun muassa tarvikkeiden katoamiset laskuvarjopudotuksissa. Noin kuukaudessa helmikuuhun 1957 mennessä napa-asema oli valmis. Ensimmäisenä napayönä lämpötila laski jopa −71 celsiusasteeseen.

Ensimmäinen suomalainen, joka saavutti Etelänavan oli Antero Havola. Ensimmäinen hiihtäen rannikolta Etelänavalle päässyt suomalainen oli Veijo Meriläinen. Hän saavutti etelänavan vuosituhannen vaihteessa.

Ilmasto maantieteellisellä etelänavalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelänavan tutkimusasemien keskilämpötiloja. Etelänavalla sijaitsevan Amundsen-Scottin asemalla lämpötila pysyy aina 10 pakkasasteen alapuolella ja saattaa pudota alle −76 asteeseen.

Etelänapa on kesällä yöt ja päivät auringonpaisteen alla, ja talvella siellä vallitsee koko päivän kestävä kaamosyö. Etelän kesä on samaan aikaan kuin pohjoisen talvi ja päinvastoin, sillä vuodenajat johtuvat maapallon akselikallistumasta. Siten joulu–tammikuun tienoilla on etelänavalla keskikesä, ja kesä–heinäkuun aikoihin keskitalvi. Etelänavan ilmastoon vaikuttaa myös se, että jäätikkö on hyvin korkealla merenpinnasta, ja ilma tämän takia monesti kirkasta ja ohutta. Etelänavalla ollaan noin 2800 metrin korkeudessa merenpinnasta. Etelänavan Amundsen-Scott-tutkimusasemaa korkeammalla on vain Vostokin tutkimusasema.

Etelän keskikesällä etelän kesäpäivän seisauksen aikoihin vuorokauden keskilämpötila on noin −25 °C. Maaliskuun kaamosyön alkamisen ja syyskuun kaamosyön päättymisen aikoihin vuorokauden keskilämpötila on −45 °C. Talvella lämpötila pysyttelee suunnilleen −65 °C:n tienoilla. Korkein mitattu lämpötila etelänavalla on −13,6 °C ja alin −82,8 °C. Vuoden lumisadetta vastaa 60–80 millimetriä korkea vesipatsas. Eläimet ja kasvit eivät siedä kylmää ilmastoa. Lumen hitaan kasautumisen takia lumi kerrottu hiljalleen jäätiköksi. Etelänavalla on joskus nähty lentävän kurssistaan eksyneitä kihuja. Vuonna 2000 tutkijat sanoivat havainneensa mikrobeja Antarktiksen jäässä.

Kuukausien keskilämpötilat ja sademäärät maapallon etelänavalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Vuosi
Keskim ylä °C −25 −37 −50 −52 −53 −55 −55 −55 −55 −47 −36 −26 −45
Keskim. ala °C −28 −42 −56 −60 −61 −61 −63 −62 −62 −53 −39 −28 −51
Sademäärä mm 2.5

[2]

Magneettinen etelänapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seremoniallisen etelänavan sijainti Amundsen-Scottin tutkimusasemalla ei muutu vuosittain. Seremoniallisella etelänavalla liehuvat Antarktiksen sopimuksen 12 alkuperäisen allekirjoittajamaan liput.

Magneettisen etelänavan sijainti vaihtelee koko ajan. Tämä johtuu muutoksista maan magneettikentässä, jonka aiheuttavat maapallon nesteytimen virtaukset, jotka muistuttavat merivirtoja.[3] Vuonna 2005 magneettisen etelänavan sijainniksi laskettiin 64.53°S, 137.86°E.[4]

Fysikaalisesti maan magneettikentän etelänapa on pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitseva magneettinen pohjoisnapa, sillä siellä magneettiset kenttäviivat osoittavat alaspäin. Niinpä virallinen magneettinen etelänapa onkin fysikaalisesti magneettinen pohjoisnapa.

Koordinaatit: 90°S, 000°E

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]