Kuu

Kuun kiertosuunta on taivaalla tähtien suhteen itään. Kuun kiertoaika Maan ympäri on noin 27 vuorokautta, 7 tuntia ja 43 minuuttia. Kuusta on aina sama puoli kääntyneenä Maata kohti. Vasta avaruusluotaimin saatettiin kartoittaa kokonaan Maahan kaukoputkella suoraan näkymätön Kuun kääntöpuoli. Näkyvä osa Kuun pinnasta on kuitenkin hiukan enemmän kuin puolet (noin 59 %), sillä pääasiassa Kuun radan muodon vuoksi Kuu näennäisesti hieman huojahtelee puolelta toiselle ^[1] (katso myös animaatio alempana).

Kuun vaihe riippuu siitä, kuinka suuri osa Auringon valaisemasta puoliskosta on nähtävillä. Uudenkuun aikaan Maata kohti kääntynyt puolisko on pimeä, koska Kuu ja Aurinko ovat taivaalla melkein samalla suunnalla. Ensimmäisessä neljänneksessä puoliskon länsipuoli on valaistuna (Maassa pohjoiselta pallonpuoliskolta nähtynä Kuun oikea puoli). Täydenkuun aikaan koko maata kohti kääntynyt puolisko on valaistuna. Viimeisessä neljännessä Kuun puoliskon itäpuoli on valaistuna (Maassa pohjoiselta pallonpuoliskolta nähtynä Kuun vasen puoli). Valon ja varjon rajaa Kuun pinnalla kutsutaan terminaattoriksi.

Yhtä kuunkierrosta kutsutaan sideeriseksi kuukaudeksi, ja se on sidottu Kuun liikkeisiin taustatähtiin nähden. Muita kuukausia ovat tasauspisteeseen sidottu trooppinen kuukausi, Kuun radan perigeumiin sidottu anomalistinen kuukausi ja kahden uuden kuun väliseen aikaan sidottu synodinen kuukausi. Näiden pituudet ovat muutamien kymmenien minuuttien tarkkuudella samoja.

Koska Kuusta aina sama puoli on Maata kohti ja Kuu kiertää Maan kuukaudessa, Kuu tulee pyörähtäneeksi oman akselinsa ympäri ja siten myös Aurinkoon nähden kerran kuukaudessa. Tämän vuoksi Kuun oma vuorokausi (esim. auringonnoususta seuraavaan auringonnousuun Kuusta katsottuna) on kuukauden pituinen. Kuu kiertää Maata ellipsin muotoisella radalla. Kuulla ei ole varsinaista kaasukehää ja tämän vuoksi lämpötilat vaihtelevat Kuun vuorokauden aikana +130 ja −200 celsiusasteen välillä. Maapallolla olisi samanlaiset olosuhteet kuin Kuussa, jos Maalla ei olisi kaasukehää.

Kun Kuu, Maa ja Aurinko ovat samalla suoralla, havaitaan uudenkuun aikana auringonpimennys ja täydenkuun aikana kuunpimennys. Kuu vaikuttaa myös vuorovesiin.

Ensimmäinen ihmisen laskeutuminen kuunpinnalle tapahtui 21. heinäkuuta vuonna 1969, jolloin avaruusalus Apollo 11 laskeutui Kuuhun, mukanaan kaksi astronauttia, Neil Armstrong ja Buzz Aldrin. Kaiken kaikkiaan Kuussa on käynyt 12 astronauttia vuosina 1969–1972.

Tieteen kehittyessä on havaittu, että Kuun kuori koostuu kevyistä kivilajeista, esimerkiksi gabrosta. Kuun suurin kraatteri on lähes 600 km:n läpimittainen Hertzsprung. Tunnetuin lienee paljainkin silmin näkyvä Tycho, josta lähtee sädemäisesti kirkkaita viiruja. Kraatterit erottuvat maasta katsottuna parhaiten, kun kuu ei ole täysi.

[muokkaa] Synty ja kehitys

Kuun uskotaan syntyneen erillisenä taivaankappaleena noin 4,6 miljardia vuotta sitten. Tarkkaa selitystä Kuun synnystä ei kuitenkaan tiedetä. Olettamuksia Kuun synnystä ovat, että Marsin kokoinen protoplaneetta (tunnetaan nimellä Thea) olisi törmännyt nuoreen Maahan ja irrottanut tarpeeksi ainesta Kuun muodostumiseen. Alkujaan planeetta olisi liikkunut Maan radalla ns. hevosenkenkäradalla, joka olisi alkanut heilua planeettojen ratojen vaikutuksesta käyden yhä lähempänä Maata, kunnes törmäsi siihen. Maan koko olisi ollut silloin puolet tai kolmasosa nykyisestä koosta ja törmääjä olisi törmännyt Maahan hyvin viistosti. Törmäys olisi heittänyt Maasta massaa noin kaksi kertaa enemmän kuin Kuussa on nyt. Kuu olisi syntynyt alle tuhannessa vuodessa, jopa muutamien tuntien tai päivien ajassa. Tämä teoria tekee Maan Kuun synnyn Maan tyyppiselle planeetalle harvinaiseksi, sillä se vaatii sopivan nopeuden, tulokulman ja törmäävien kappaleiden massan. Merkuriuksella, Marsilla ja Venuksella ei olekaan vastaavan kokoisia kuita kuin Maalla.

Toinen suosittu teoria kulkee kaappausteorian nimellä: Kuu olisi syntynyt muualla ja Maa olisi siepannut sen. Todisteet kuitenkin tukevat törmäysteoriaa.

Kun Kuu oli muodostunut, sen uloimmat kerrokset satojen kilometrien syvyydessä sulivat ja niissä tapahtui erottuminen eli keveimmät aineet nousivat pinnalle. Tämän jälkeen pinta jäähtyi ja siihen muodostui kiinteä kuori. 700 miljoonan ensimmäisen vuoden aikana Kuu oli voimakkaan meteoriittisateen kohteena. Kuuhun osui noin 100 km:n kokoisia asteroideja. Tämän pommituksen johdosta Kuun pinnalle syntyivät kuopat eli "meret" (lat. mare). Noin 3,9 miljardia vuotta sitten Kuun elämässä oli rauhallisempi kausi. Törmäyksissä syntyneisiin kuoppiin alkoi syvemmältä Kuun sisästä tihkua sulaa basalttia. Noin 3 miljardia vuotta sitten kiertolainen oli saavuttanut tasapainoaseman ja meret olivat täyttyneet ja jähmettyneet. Tämän jälkeen Kuussa ei ole tapahtunut suuria muutoksia lukuun ottamatta meteoriittien synnyttämiä kraattereita.

Nykyisin Kuu on noin 384 000 kilometrin päässä Maasta ja mittausten mukaan se loittonee joka vuosi noin 3,2 cm. Nuoruudessaan Kuu oli paljon lähempänä Maata kuin nykyisin. Esim. 4 miljardia vuotta sitten se oli 128 000 kilometriä lähempänä kuin nykyään. Pieni osa Maan pyörimisliikkeestä siirtyy vetovoimavaikutuksesta Kuun rataan, minkä seurauksena kiertolainen on vuosi vuodelta kauempana emoplaneetastaan. Mitä kauemmas Kuun rata karkaa, sitä heikommaksi vuorovesi-ilmiö käy Maan pinnalla. Toistaiseksi Kuu on kuitenkin niin lähellä kiertämäänsä planeettaa, että menee vielä pitkään ennen kuin sen loittoneminen alkaa vaikuttaa merkittävästi olosuhteisiin Maassa.

[muokkaa] Luettelo Kuun pinnanmuodoista

Kuun nimistö on pääosin perua muutaman sadan vuoden takaa, 1600-luvulla tummia alueita alettiin kutsua meriksi, ja meret nimettiin pääosin ilmaston termien ja mielialojen mukaan. Mare Orientale, Itämeri, sijaitsee nimensä mukaisesti Kuun idässä. Tämän päätti Kansainvälinen tähtitieteen unioni IAU. Luonnollisesti kääntöpuolen meret saivat nimensä vasta kun se ensimmäistä kertaa Luna 3:n avulla valokuvattiin, joten nimistö on sen mukaista: Mare Moscoviense, Mare Ingenii ja Mare Cognitum (Ranger 7:n kuvaama). Vuoristot nimesi Hevelius Maan vastaavien mukaan. Kraatterit on nimetty kuuluisien filosofien, luonnontieteilijöiden ja tutkimusmatkailijoiden mukaan. Suomalaisista nimensä Kuun pintaan ovat saaneet Anders Lexell ja Yrjö Väisälä.

Nykyään vain IAU saa nimetä taivaankappaleita.

[muokkaa] Nimistösäännöt

Olemassa olevia nimiä ei muuteta.
Uskonnollisia, sotilaallisia tai poliittisia johtajia ei hyväksytä nimistöön.
Nimet kirjoitetaan latinalaisin aakkosin siinä muodossa, missä ehdottava valtio ne ehdottaa.
Kraatterit, kallioniemet ja yksittäiset vuorenhuiput nimetään jo kuolleen tähtitieteilijän tai muun merkittävän tieteilijän mukaan.
Vuorijonot saavat nimensä Maan vuorijonojen mukaan etuliitteenä Mons (mon. Montes) ja laajat tummat alueet saavat nimensä mielialojen mukaan ja etuliitteeksi ne saavat Mare, Palus, Oceanus, Lacus tai Sinus.
Laaksot ja halkeamat nimetään lähimmän kraatterin mukaan joka yhdistetään Riman tai Valliksen kanssa.
Harjut, vuorenseinämät ja vastaavat saavat nimen Dorsa tai Rupes. Kraatteriketjut ovat Catenoita.
Lisäksi käytetään seuraavia: ryppyharjuille Dorsae, rilleille Rimae ja Doomi pienille tulivuorta muistuttaville kukkuloille.

[muokkaa] Valtameri (oceanus)

Oceanus Procellarum (Myrskyjen valtameri)

Daedalus-kraatteri lähellä Kuun kääntöpuolen keskusta Apollo 11:n miehistön kuvaamana.

[muokkaa] Meret (mare)

Mare Anguis
Mare Australe (Eteläinen meri)
Mare Cognitum (Tunnettu meri)
Mare Crisium (Vaarojen meri)
Mare Fecundatatis (Hedelmällisyyden meri)
Mare Frigoris (Kylmyyden meri)
Mare Humboldtianum (Humboldtin meri)
Mare Humorum (Kosteuden meri)
Mare Imbrium (Sateiden meri)
Mare Ingenii (Nerokkuuden meri)
Mare Insularum (Saarten meri)
Mare Marginis (Reunameri)
Mare Moscoviense (Moskovan meri)
Mare Nectaris (Nektarinmeri)
Mare Nubium (Pilvien meri)
Mare Orientale (Itäinen meri)

Apollo 17:n astronautti suuren kivenlohkareen vierellä.

Mare Serenitatis (Hiljaisuuden meri)
Mare Smythii (Smythin meri)
Mare Spumans (Vaahdon meri)
Mare Tranquillitatis (Rauhallisuudenmeri)
Mare Undarum (Aaltojenmeri)
Mare Vaporum (Höyryjen meri)

[muokkaa] Lahdet (sinus)

Sinus Iridum (Sateenkaarten lahti)

[muokkaa] Järvet (lacus)

[muokkaa] Suot (palus)

Palus Epideriamium (Tautien suo)
Palus Putredinis (Mätänemisen suo)
Palus Somni (Unien suo)

[muokkaa] Vuoret (mons)

Pico
Piton

Kuutamo

[muokkaa] Vuoristot (montes)

Montes Apenninus (Apenniinit)
Montes Caucasus (Kaukasusvuoret)
Montes Jura (Jura)
Montes Pyrenaeus (Pyreneet)
Montes Taurus (Taurusvuoret)
Montes Teneriffe (Teneriffa-vuoret)

[muokkaa] Nippelitietoa

Amerikkalainen yrittäjä, kiinteistövälittäjä Dennis Hope on kerännyt yhdeksän miljoonan dollarin omaisuuden myymällä kuusta pieniä tontteja. Hope käyttää hyväkseen YK:n vuonna 1967 tekemää ulkoavaruutta koskevaa sopimusta: avaruuden asuttamattomiin osiin voidaan tehdä valtaus. Hope on julistautunut Kuun ja seitsemän planeetan omistajaksi seuraavaksi 20 vuodeksi. Kuun omistajiin kuuluvat muun muassa presidentit Jimmy Carter, George W. Bush ja edesmennyt Ronald Reagan. Yhdenkään valtion hallitus ei tosin ole vielä tunnustanut myyntiä.^[2]