Kuu
|
|||
| Löytäminen | |||
| Löytäjät | – | ||
| Löytöaika | Muinainen | ||
| Kiertoradan ominaisuudet | |||
| Planeetta | Maa | ||
| Keskietäisyys | 384 400 km | ||
| Eksentrisyys | 0,0549 | ||
| Kiertoaika | 27 d 7 h 43,7 min | ||
| Inklinaatio | 5,1454° | ||
| Fyysiset ominaisuudet | |||
| Päiväntasaajan halkaisija | 3 474,8 km | ||
| Pinta-ala | 38 000 000 km² | ||
| Massa | 7,347673×1022 kg 0,0123 Maan massaa |
||
| Keskitiheys | 3,344 g/cm³ | ||
| Painovoima pinnalla | 1,622 m/s² | ||
| Pakonopeus pinnalla | 2.38 km/s km/s | ||
| Pyörähdysaika | 27 d 7 h 43,7 min | ||
| Akselin kaltevuus | 1,5424° | ||
| Albedo | 0,12 | ||
| Pinnan lämpötila | alin: 40 K (−233 °C) keski: 250 K (−23 °C) ylin: 396 K (123 °C) |
||
| Kaasukehän ominaisuudet | |||
| Kaasunpaine | 3 × 10−13 kPa | ||
| Koostumus | |||
| helium neon vety argon |
25 % 25 % 23 % 20 % |
||
Kuu (symboli ☽) on Maan ainoa luonnollinen kiertolainen. Lisäksi se on aurinkokunnan viidenneksi suurin ja suhteessa emoplaneettaansa suurin kuu. Kuu on myös ainoa taivaankappale, jonka pinnalla ihminen on Maan lisäksi kävellyt.
Sisällysluettelo |
Yleistä [muokkaa]
Kiertorata [muokkaa]
Kuun kiertosuunta on taivaalla tähtien suhteen itään. Sen kiertoaika Maan ympäri on noin 27 vuorokautta 7 tuntia ja 43 minuuttia.
Kuu kiertää Maata ellipsin muotoisella radalla vastapäivään. Kuulla ei ole varsinaista kaasukehää ja tämän vuoksi lämpötilat vaihtelevat Kuun vuorokauden aikana +130 ja −200 celsiusasteen välillälähde?. Maapallolla olisi samanlaiset olosuhteet kuin Kuussa, jos Maalla ei olisi kaasukehää.
Kuun etäisyys maasta vaihtelee noin 357 000 kilometristä noin 406 000 kilometriin. [1][2]
Siitä on aina sama puoli kääntyneenä Maata kohti. Vasta avaruusluotaimin saatettiin kartoittaa kokonaan Maahan kaukoputkella suoraan näkymätön Kuun kääntöpuoli. Näkyvä osa Kuun pinnasta on kuitenkin hiukan enemmän kuin puolet (noin 59 %), sillä pääasiassa Kuun radan muodon vuoksi Kuu näennäisesti hieman huojahtelee puolelta toiselle [3] (katso myös animaatio yllä).
Vaiheet [muokkaa]
Kuun vaihe riippuu siitä, kuinka suuri osa Auringon valaisemasta puoliskosta on nähtävillä. Uudenkuun aikaan Maata kohti kääntynyt puolisko on pimeä, koska Kuu ja Aurinko ovat taivaalla melkein samalla suunnalla. Ensimmäisessä neljänneksessä puoliskon länsipuoli on valaistuna (Maassa pohjoiselta pallonpuoliskolta nähtynä Kuun oikea puoli).
Täydenkuun aikaan koko maata kohti kääntynyt puolisko on valaistuna. Viimeisessä neljännessä Kuun puoliskon itäpuoli on valaistuna (Maassa pohjoiselta pallonpuoliskolta nähtynä Kuun vasen puoli). Valon ja varjon rajaa Kuun pinnalla kutsutaan terminaattoriksi.
Yhtä kuunkierrosta kutsutaan sideeriseksi kuukaudeksi, joka on sidottu Kuun liikkeisiin taustatähtiin nähden. Sen pituus on 27 vuorokautta 7 tuntia 43,7 minuuttia. Muita kuukausia ovat tasauspisteeseen sidottu trooppinen kuukausi, Kuun radan perigeumiin sidottu anomalistinen kuukausi ja kahden uuden kuun väliseen aikaan sidottu synodinen kuukausi. Sideerinen, trooppinen ja anomalistinen kuukausi ovat muutamien kymmenien minuuttien tarkkuudella samoja, synodinen kuukausi sen sijaan Maan kiertoliikkeen vuoksi yli kaksi vuorokautta pitempi.
Kuun pyörähdysaika akselinsa ympäri on lukkiutunut samaksi kuin sen kiertoaika Maan ympäri (sideerinen kuukausi). Siten Kuusta on aina sama puoli Maata kohti. Kuun oma vuorokausi (esim. auringonnoususta seuraavaan auringonnousuun Kuusta katsottuna) on puolestaan synodisen kuukauden pituinen.
Pimennykset [muokkaa]
Kun Kuu, Maa ja Aurinko ovat samalla suoralla, havaitaan uudenkuun aikana auringonpimennys ja täydenkuun aikana kuunpimennys. Kuun vetovoima on pääasiallinen Maan vuorovesien aiheuttaja.
Avaruusmatkat [muokkaa]
Ensimmäinen ihmisen laskeutuminen kuunpinnalle tapahtui 20. heinäkuuta vuonna 1969, jolloin avaruusalus Apollo 11 laskeutui Kuuhun, mukanaan kaksi astronauttia, Neil Armstrong ja Buzz Aldrin. Kaiken kaikkiaan Kuussa on käynyt 12 astronauttia vuosina 1969–1972.
Koostumus [muokkaa]
Tieteen kehittyessä on havaittu, että Kuun kuori koostuu kevyistä kivilajeista, esimerkiksi gabrosta. Kuun suurin kraatteri on lähes 600 km:n läpimittainen Hertzsprung. Tunnetuin lienee paljainkin silmin näkyvä Tycho, josta lähtee sädemäisesti kirkkaita viiruja.
13. marraskuuta 2009 NASA ilmoitti LCROSS-luotaimen havaintoihin pohjautuen, että Kuussa on suuri määrä jäätynyttä vettä[4], joka tosin lienee peräisin aurinkotuulesta.[5]
Kuun huomattavia pinnanmuotoja [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Luettelo Kuun pinnanmuodoista
Kuun tunnetuimpia pinnanmuotoja ovat sen kraatterit, joita on valtava määrä. Ne ovat asteroidien ja meteoroidien törmäyskuoppia. Kraattereita on erityisen runsaasti kuun vaaleilla ylänköalueilla. Kuussa on monia suuria tummia jähmettyneitä laavatasankoja, joissa kraattereita on melko vähän. Kuussa on myös suuria rotkomaisia laaksoja jotka ovat romahtaneita laavatunneleita.
Kuun nimistö on pääosin perua muutaman sadan vuoden takaa; 1600-luvulla tummia alueita alettiin kutsua meriksi, ja meret nimettiin pääosin ilmaston termien ja mielialojen mukaan. Kraatterit on nimetty kuuluisien filosofien, luonnontieteilijöiden ja tutkimusmatkailijoiden mukaan.
Basalttitasangot [muokkaa]
- Mare Imbrium
- Mare Serenitatis
- Mare Tranquillitatis
- Mare Crisium
- Mare Fecunditatis
- Mare Frigoris
- Mare Nectaris
- Oceanus Procellarum
- Mare Humorum
- Mare Nubium
Kraatterit [muokkaa]
Synty ja kehitys [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Kuun synty
Kuun syntyä ei osata täsmälleen selittää. Yleensä Kuun uskotaan nykyisin syntyneen Marsin kokoisen planeetan törmättyä Maahan Aurinkokunnan syntyvaiheessa. Törmääjä liikkui lähes Maan radalla ja törmäsi Maahan hyvin viistosti. Tällöin se saattoi irrottaa Maasta ainetta Maata kiertämään. Maa oli tuolloin nykyistä pienempi. Törmäyskitka oli niin valtava, että se kuumensi suuren määrän kiveä kaasuksi. Kaasu nousi Maata kiertämään ja muuttui renkaaksi kaasuosasten keskinäisten törmäysten ja kiertoliikkeen takia.
Kaasua alkoi tiivistyä hitusiksi samaan tapaan kuin rakeita syntyy kuuro- ja ukkospilvissä. Hitusista kasvoi suurempia, melko nopeasti kivenmurikan kokoisia kappaleita. Kasautuminen oli mahdollista pintojen tarttuvuuden, vetovoiman ja pienen keskinäisen liikenopeuden takia.
Kivenmurikat törmäilivät toisiinsa ja aikaa myöten kasautuivat yhä suuremmiksi kappaleiksi. Suurten kappaleiden radat häiritsivät vetovoimallaan pienempien ratoja törmäämään itseensä. Näin kappaleet saattoivat kasvaa hyvin suuriksi. Osa renkaasta satoi Maahan.
Lopulta syntyi Kuu, jonka rata muuttui paljon vuorovaikutuksessa renkaan kanssa. Kuu loittoni alussa nopeasti Maasta, mutta pian etääntyminen hidastui.
Kuun kuori oli kiinteytynyt viimeistään 4,4 miljardia vuotta sitten. Kuun meret muodostuivat pääasiallisesti 3,5-3,0 miljardia vuotta sitten, mutta merien laavoja on ajoitettu välille 4,2-1,2 miljardia vuotta sitten. Meret syntyivät suurten pikkuplaneettojen osumakohtiin Kuun sisuksista tihkuneesta laavasta.
Avaruuslennot Kuuhun [muokkaa]
- Luettelo Kuussa käyneistä ihmisistä
- Apollo-ohjelma
- Chandrayaan-1
- Luna-ohjelma
- Lunar Prospector
- Lunar Reconnaissance Orbiter
- Ranger-ohjelma
- SMART-1
- Surveyor-ohjelma
Katso myös [muokkaa]
- Ilmeniitti
- Kuun vaiheet
- Luettelo Kuun pinnanmuodoista
- Kuun Maahan näkymätön puoli
- Vuorovesilukkiutuminen
- Kuukartta
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Morsels s.14-16
- ↑ Kuun etäisyys parin millin tarkkuudella Tiede.fi. 21.01.2002. Viitattu 28.11.2008.
- ↑ David P. Stern: Libration of the Moon David P. Stern. Viitattu 23.8.2008. (englanniksi)
- ↑ http://www.cnn.com/2009/TECH/space/11/13/water.moon.nasa/index.html
- ↑ avaruus.fi, luettu 17.10.2012
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Montgomery, Scott L.: Kuu: Maan kiehtova seuralainen. (The Moon and the Western imagination, 1999.). Suom. Jorma Keskitalo. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4666-5.
- Ross, Stewart: Kuu. (Moon: Science, history, and mystery, 2009.). Suom. Mirja Muurinen. Helsinki: Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-7997-1.
- Westman, Juhani: Vanha ja uusi kuu. Ursan julkaisuja 55. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1995. ISBN 951-9269-78-9.
- Whitehouse, David: Kuun elämäkerta. (The moon: A biography, 2001.). Suom. Risto Varteva ja Markus Hotakainen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28401-7.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Zoomattava kuun kartta
- Kuulennot 1960-luvulla ja niiltä saatua aineistoa
- Digital Lunar Orbiter Photographic Atlas of the Moon (englanniksi)
- Space.com: Moon (englanniksi)
- Moon Phases (englanniksi)
- Kuu Ursan sivuilla
- Ursa - Taivaalla tapahtuu: Kuu toukokuussa 2013
- Google Moon
- Esitelmä Kuusta
- Piloting a lunar rover
- Kuun vaiheet kalenteriisi
| Aurinkokunta |
|---|
| Planeetat ja kääpiöplaneetat |
 |
| Aurinko · Merkurius · Venus · Maa · Mars · Ceres · Jupiter · Saturnus · Uranus · Neptunus · Pluto/Kharon · Haumea · Makemake · Eris
|
| Pienkappaleet · Pikkuplaneetat · ( Asteroidit · (NEA:t · Asteroidivyöhyke · Troijalaiset) · Damocloidit · Kentaurit Transneptuniset kohteet · (Kuiperin vyöhyke · Hajanainen kiekko · Hillsin pilvi · Oortin pilvi) ) · Komeetat · Meteoroidit |
| Kuut · (Maan · Marsin · Jupiterin · Saturnuksen · Uranuksen · Neptunuksen · Pluton · Haumean · Eriksen · Pikkuplaneettojen) |
| Renkaat · (Jupiterin · Saturnuksen · Rhean · Uranuksen · Neptunuksen) |
