Euroopan avaruusjärjestö

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
ESA ja Esa ohjaavat tänne. Sanojen muista merkityksistä katso ESA (täsmennyssivu)
Euroopan avaruusjärjestö
Perustettu 1973
Kotipaikka Eurooppa
Toimiala avaruustoiminta
Jäsenmäärä 17 valtiota
Sivusto http://www.esa.int/export/esaCP/Finland.html

Euroopan avaruusjärjestö (European Space Agency eli ESA) on vuonna 1973 perustettu avaruustutkimukseen keskittynyt kansainvälinen järjestö. Siihen kuuluu 17 eurooppalaista jäsenmaata. Suomi liittyi vuonna 1987 ESA:n liitännäisjäseneksi ja 1. tammikuuta 1995 alkaen jäseneksi. Kanada on ollut vuodesta 1979 ESA:n yhteistyöjäsen. Järjestön pääjohtaja on ranskalainen Jean-Jacques Dordain.

Vuoden 2004 puolivälissä ESAlla oli 1 904 työntekijää, ja sen budjetti vuodelle 2005 on 2 977 miljoonaa euroa. ESAn suurimmat rahoittajat ovat Ranska (29 %), Saksa (23 %), Italia (14 %) ja Englanti (9 %). Nämä neljä suurinta jäsenmaata rahoittavat 75 % ESAn toiminnasta. Suomen rahoitusosuus on 0,6 %.

Euroopan (pois lukien Venäjä ja Ukraina) avaruustoiminta työllistää 40 000 ihmistä ja sen toiminnan volyymi on noin viisi miljardia euroa. ESA kattaa tästä noin 60 % ja on sitenkin Euroopan suurin ja maailman toiseksi suurin avaruusjärjestö. ESA:n avaruustoiminta on sen peruskirjan mukaisesti rauhanomaista, ja valtaosa myös muusta Euroopan avaruustoiminnasta on siviililuonteista. ESAn ohella muita suuria avaruusalan toimijoita ovat Ranskan (CNES), Saksan (DLR), ja Italian (ASI) avaruusjärjestöt sekä Englannin avaruuskeskus (BNSC). Suurimmat ESAn jäsenmaiden avaruusteollisuuden yritykset ovat monikansallinen EADS Astrium ja ranskalais–italialainen Alcatel Alenia Space.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

ESA perustettiin vuonna 1973 kehittämään eurooppalaista avaruustutkimusta. Se aloitti työnsä kaksi vuotta myöhemmin. Se jatkoi kahden 1960-luvun alussa perustetun eurooppalaisen avaruusorganisaation, ESROn ja ELDOn, toimintaa ja syntyi näiden fuusiona. ESROn jäsenmaat olivat ESAn alkuperäiset luojat. Irlanti liittyi ESAan vuonna 1975. Itävalta ja Norja liityivät ESAan vuonna 1987 ja Suomi vuonna 1995.

ESRO, European Space Research Organisation, perustettiin 14. kesäkuuta 1962, ja se aloitti toimintansa 20. maaliskuuta 1964. Se rakensi alkujaan vain tieteellisiä satelliitteja, sittemmin myös sää- ja tietoliikennesatelliitteja. Sen jäsenmaat olivat Belgia, Englanti, Espanja, Hollanti, Italia, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi ja Tanska. Aloite perustamiseen tuli italialaiselta professori Amaldilta ja muilta CERNin keskeisiltä henkilöiltä. Kun ESROn toiminta laajeni, sen taloudenhoito vaikeutui, koska isot ohjelmat nielivät enenevästi rahaa, ja jäsenvaltioiden oli vaikea myöntää sille riittävää rahoitusta 1970-luvulla, jolloin inflaatio, työttömyys jne. alkoivat vaivata Länsi-Euroopankin kansantalouksia.

ELDO, European Launcher Development Organisation, pyrki rakentamaan eurooppalaisen kantoraketin, Europan, epäonnistuen pyrkimyksessään. Sen jäsenmaat olivat Belgia, Englanti, Hollanti, Italia, Ranska ja Saksa. Aloite tuli Englannilta, joka oli luopumassa Blue Streak -ydinohjukseksensa kehittämisestä. Eisenhowerin hallitus painosti Englantia siirtymään Yhdysvalloissa valmistettavien Polaris-ohjusten käyttäjäksi, kuten tapahtuikin. Englanti halusi kyseisen keskimatkan ohjuksen kehityskustannuksistaan jotain hyötyä itselleen. ELDOa on pidetty muun muassa projektinhallinnallisena painajaisena eri maiden risteävien tavoitteiden vuoksi. Europa-kantoraketin seuraajaksi tuli pääasiassa CNESin kehittämä LS3-raketti, josta tuli kaupallisesti menestynyt Ariane 4 -kantoraketti.

[muokkaa] Keskukset

ESAn päämaja Pariisissa, Ranskassa
ESAn päämaja Pariisissa, Ranskassa
ESAn lennonjohtokeskus Darmstadtissa, Saksassa
ESAn lennonjohtokeskus Darmstadtissa, Saksassa

ESAn keskeiset toimipisteet ovat:

  • Pariisissa sijaitseva päämaja. Siellä toimii noin 390 ihmistä. Pääjohtajina ovat toimineet muun muassa Reimar Lust (Saksa), Luton (Ranska), Rodota (Italia), J.-J. Dordain (Ranska).
  • teknologiakeskus ESTEC (European Space Research and Technology Centre) sijaitsee Noordwijkissa, Hollannissa. Siellä muun muassa testataan avaruusaluksia. Siellä työskentelee noin 1 100 ihmistä. ESTEC perustettiin jo ESROn aikana; tosin se sijaitsi ensin Delftissä. Noordwijkissä on ESAn tukema avaruusmuseo Space Expo.
  • kaukokartoituskeskus ESRIN (European Space Research Institute) sijaitsee Frascatissa, Rooman lähellä. Siellä työskentelee noin 150 työntekijää.
  • lennonjohtokeskus ESOC (European Space Operations Centre) on Darmstadtissa, Saksassa. Siellä työskentelee noin 250 työntekijää.
  • astronauttikeskus EAC (European Astronauts Centre) sijaitsee Kölnissä. Astonauttikeskuksessa toimii noin 16 ihmistä.
  • Villafrancassa, Espanjassa, toimiva European Space Astronomy Centre (ESAC).
  • kantorakettien laukaisukeskus CSG (Centre Spatial Guyanais) on Ranskan Guayanassa, Kouroussa, toimiva Guayanan avaruuskeskus.
  • satelliittien seuranta- ja vastaanottokeskukset Ruotsin Kiirunassa, jossa on myös luotainrakettien laukaisukeskus (ESRANGE), Espanjassa ja Australiassa.
  • toimistot Brysselissä, Toulousessa, Moskovassa, Houstonissa, ja Washingtonissa.

[muokkaa] Toiminta

Nykyisin järjestöllä on käytössään lukuisia satelliitteja, avaruusluotaimia, maa-asemia jne. ESA tekee yhteistyötä NASAn ja Venäjän avaruusjärjestön kanssa mm. osallistumalla Kansainvälisen avaruusaseman (ISS) rakentamiseen. ESAn yhteistyö Venäjän kanssa alkoi 5. lokakuuta 1994 solimitulla yhteistyösopimuksella ja laajenee Sojuz-kantoraketin laukaisuihin Kourousta. Kiinan ja Intian (ISRO) kanssa ESA tekee yhteistyötä mm. Galileo-paikannussatelliittien kehittämisessä.

Euroopan avaruusjärjestön toiminnan määrittelee konventio (Convention), jonka hyväksymisallekirjoitukset alkoivat Pariisissa 30. toukokuuta 1975. Se astui voimaan 30. lokakuuta 1980.

ESAn toiminta toteutetaan ohjelmittain, joita hoitavat direktoraatit (osastot). Vuonna 2003 ESAn organisaatiota uudistettiin. Tällöin osa osastojen nimistä ja johtajista vaihtui. Koska ESA on monikansallinen valtioden rahoittama organisaatio, sen päätöksiä tekevät eri maiden edustajat ESAn neuvostossa ja eri ohjelmien ohjelmakomiteoissa. Neuvosto on ylin päättävä elin ja 22. kesäkuuta 2005 sen puheenjohtajaksi valittiin 2 vuodeksi saksalainen Sigmar Wittig. Hänen seuraajakseen tuli 2007 ruotsalainen Per Tegner. Neuvosto kokoontuu noin joka kolmas vuosi ministeritasolla, viimeksi v. 2001 ja 2003. Tällaisissa kokouksissa ESAn jäsenmaat tekevät 3-5 vuoden rahoituspäätöksensä ja myös pitempiaikaisia linjauksia. Suomea edustaa näissä kokouksissa ministerikokouksissa kauppa- ja teollisuusministeri. ESAn ministerikokoukset viime vuosikymmeninä:

ESA jakautuu toimialoittain direktoraatteihin ja niiden hallintoon liittyy ESAn komiteat, jotka ovat puheenjohtajineen (6/2007-3/2008)

  • Administrative and Finance Committee: R. Sirey (Englanti)
  • Industrial Policy Committee: M. Wagner (Belgia)
  • International Relations Committee: J.-F. Mayence (Belgia)
  • Security Committee: A. Le Goué (Ranska)
  • Science Programme Committee/Tiedohjelma: G. Debouzy (Ranska)
  • Earth Observation Programme Board/Kaukokartoitusohjelma: J. Lomba (Espanja)
  • Joint Board on Communication/Tietoliikenneohjelma: H. Hannula (Suomi)
  • Programme Board on Satellite Navigation/Navigaatio-ohjelma: F. Udnaes (Norja)
  • Human Spaceflight, Microgravity, and Exploration/Miehitetyt lennot: S. di Pippo (Italia)
  • Launchers Programme Board/Kantoraketit: C. Hohage (Saksa)

[muokkaa] Tiedeohjelma (Science Programme)

Tiedeohjelma toteuttaa avaruustieteen luotainten ja satelliittien valinnan, rahoituksen ja toteutuksen. Tiedeohjelma on pakollinen ohjelma, johon kaikki ESAn jäsenvaltiot osallistuvat. Sitä johti pitkään kaksi johtajaa: saksalainen Ernst Trendleberger (?) ja ranskalainen Roger Bonnet. Sitä on johtanut vuodesta 2002 englantilainen David Southwood, joka jatkaa ESAn neuvoston huhtikuussa 2008 tekemällä päätöksellä 30. maaliskuuta 2011 asti. Hän johtaa 2008 alkaen myös "Robotic Exploration" eli Aurora-ohjelmaa. Pääosa tiedeohjelman henkilöstöstä toimii ESAn tiede- ja teknologiakeskuksessa ESTECissä, Hollannissa.

17. lokakuuta 1994 Tiedeohjelma esitteli Horizons 2000 Plus-ohjelman, joka pohjautui aiempaan Horizon 2000-ohjelmaan. Nykyinen pitkän aikavälin ohjelma on Cosmic Vision, jonka implementointi ei ole vielä alkanut.

ESAn ja sen edeltäjän ESROn toteuttamia avaruustieteellisiä avaruusaluksia ovat COS-B, GEOS-1, GEOS-2, Exosat (tähän asti ESROn toteuttamia), Giotto, Hipparcos, Ulysses, SOHO, XMM-Newton, Cluster-II, INTEGRAL, Mars Express, Rosetta, SMART-1 ja Venus Express. Rakenteilla ovat vuoden 2008 alussa ovat Herschel ja Planck sekä LISA Pathfinder. Suunnitteilla ovat GAIA, James Webb Space Telescope sekä BepiColombo. Niissä ESA ohjaa teollisia valmistajia, joita ovat lähinnä Thales-Alenia Space ja EADS Astrium ja niiden alihankkijat. ESA suunnittelee seuraavia aluksia: LISA, Solar Orbiter ja XEUS.

Toisin kuin NASA, ESA ei rahoita kaikkien avaruutta tutkivien avaruusalustensa hyötykuormaa eli tieteellisiä instrumentteja. Ne toteutetaan ja rahoitetaan eri maiden tutkimuslaitosten toimesta ja niiden omista maistaan keräämällä rahoituksella. Laitteiden tullessa yhä kalliimmiksi Tiedeohjelma on joutunut 2000-luvulla tukemaan niiden valmistusta kansallisen rahoituksen jäädessä vajaaksi.

Vuonna 2005 valittiin alustavasti vuosina 2015-2025 laukaistavat avaruuslennot, jotka kuuluvat Tiedeohjelman Cosmic Vision-suunnitelmaan. Teemat ovat: Planeetat ja elämä, Aurinkokunta, Perusfysiikka (Fundamental Laws) ja Univerumi. Vuonna 2008 teemoista on haun ja karsinnan kautta muodostunut useita kilpailevia missioehdotuksia:

  • suuria (600 M€ tai enemmän) ovat
    • LISA (gravitaatioaallot),
    • XEUS (röntgen)
    • TandEM/TSSM (Saturnuksen Titan kuu)
    • LAPLACE/EJSM (Jupiterin Europa-kuu)
  • keskikokoisia (300 M€ tai enemmän)
    • DUNE (galaksit, eksoplaneetat),
    • SPACE (galaksit, kvasaarit),
    • Plato (maan kaltaiset planeetat),
    • SPICA (JAXAn pääavastuulla: infrapuna-astrofysiikka), Marco Polo (näytteenhaku asteroidilta) ja
    • Cross-Scale (aurinkokunta, yhdessä NASAn ja JAXAn kanssa).

Tiedeohjelma, joka on jäsenmaille pakollinen ohjelma, budjetti on ollut 1990-luvun puolivälistä alkaen noin 400 miljoonaa euroa, josta yli puolet kuluu avaruusalusten suunnitteluun ja rakentamiseen, jotka on aina ESAssa toteutettu alan yrityksissä. Tätä kustannusjako on pyritty 2006-2008 muuttamaan suuntaan, jossa ESA tilaa enemmän ulkoa kuin käyttää sisäisesti.

ESA:n Tiedeohjelman Internet-sivustot: [1], [2]

[muokkaa] Luotainrakettiohjelma

ESRO aloitti tieteellisen avaruustutkimuksen luotainraketeilla, joita edelleen laukaistaan Ruotsin Kiirunasta. Suomi ei osallistu tähän ohjelmaan, mutta suomalaisia tiedelaitteita on lentänyt 2000-luvulla ESAn luotainrakettien kyydissä.

[muokkaa] Kaukokartoitusohjelma

ESAn kaukokartoitusohjelma (Earth Observation Programme) toteuttaa kaukokartoitussatelliittien toteutuksen. Se rahoittaa myös datan käyttöä, alan tutkimusta ja sen alkavia sovellutuksia. Toisaalta data ei ole ilmaista kuten avaruustieteessä. Pääosa ohjelman henkilöstöstä toimii ESRINissä, Italiassa. Ohjelman johtaja on saksalainen Volker Liebig.

ESAn toteuttamia kaukokartoitussatelliitteja ovat ERS-1, ERS-1, ENVISAT-1 ja laukaisussa menetetty Cryosat. Rakenteilla ovat GOCE, SMOS ja ADM Aeolus -satelliitit. Tulevista missioista SWARM päätettiin toukokuussa 2004 rakentaa, mutta lopulliset päätökset kalliimmista EarthCARE ja SPECTRA missioista tehdään myöhemmin.

ESRO ja ESA aloittivat aikoinaan EUMETSAT-organisaation (Euroopan sääsatelliittiorganisaation, joka toimii Darmstadtissa, Saksassa) rahoittamalla ja toteuttamalla sen ensimmäiset sääsatelliitit, jotka olivat ESAn ensimmäiset kaukokartoitussatelliitit.

Tämä ohjelma on vapaaehtoinen, mutta useimmat ESAn jäsenvaltiot osallistuvat siihen. Ohjelma koostuu monista vapaavalintaisista aliohjelmista. Sen budjetti on noin 400 miljoonaa euroa.

[muokkaa] ESAn tietoliikenneohjelma

Tietoliikenneohjelma, jonka vanha nimi oli ARTES ja uusi nimi TELECOM (tosin tämä muutos ei ole juurikaan näkynyt), kehittää uusia kokeellisia tietoliikennesatelliiteja ja niiden käytön sovellutuksia. Tietoliikenneohjelma on osa ESAn "European Union and Industrial Programmes"-osastoa, jota johti 2002-2008 italialainen Giuseppe Viriglio ja 2008 alkaen ranskalainen Magali Vaissière. Ohjelman ohjelmaneuvoston (JCB, Joint Communications Board) puheenjohtaja oli vuosina 2005-2008 suomalainen dipl.ins. Heikki Hannula.

ESA:n toteuttamia tietoliikennesatelliitteja ovat mm. Orbital Test Satellite (OTS), European Communications Satellites (ECS, 4 kpl), MARECS, Olympus ja Artemis. Nyt rakenteilla on yhdessä Ranskan avaruusjärjestön CNES:in kanssa suurikokoinen Alphabus.

ESA aikoinaan avusti INMARSAT- ja EUTELSAT-tietoliikennesatelliitti-organisaatioiden perustamisessa kehittämällä Länsi-Euroopalle omat tietoliikennesatelliitit. Molemmat organisaatiot on muutettu valtioiden välisistä organisaatioista liikeyrityksiksi.

[muokkaa] ESAn satelliittipaikannusohjelma

Vuoteen 2008 asti Galielo-ohjelmaa johdettiin ESAn tietoliikennedirektoraatista, mutta huhtikuussa 2008 se jaettiin Tietoliikenne ja sovellutukset sekä Galileo-ohjelmaksi (D/GAL). Jälkimmäistä johtaa René Oosterlinck 31. joulukuuta 2010 asti, jonka jälkeen Didier Faivre 2015 tammikuuhun asti. Direktoraatti on toistaiseksi väliaikainen, se kehittää Galileo-paikannussatelliittijärjestelmän ja EGNOS-tutkijärjestelmän. Jatkossa kehityksen voi hoitaa Euroopan Komission satelliittipaikannusvirasto?

[muokkaa] Miehitetyt lennot ja mikrogravitaatio-ohjelma

Se toimii pääosin ISS-avaruusaseman kehittämisessä. ESAn moduulit ja ATV-huoltoalus odottavat laukaisujaan. Ohjelma sai alkunsa Sukkulaan toimitetusta Spacelab-laoratoriosta, joka lensi parikymmentä kertaa vuoteen 1998 mennessä, jolloin sen käyttö lopetettiin. ESA on kehittänyt 2000-luvulla yhdessä Venäjän kanssa Clipper-sukkulaa.

ESA-jäsenmaista Suomi, Englanti ja Irlanti eivät osallistu tähän ohjelmaan. Suomi on kuitenkin osallistunut vuodesta 2004 alkaen Euroopan komission kuudennen puiteohjelman IMPRESS-projektiin, joka on ESAn mikrogravitaatio-osaston johtama. [3]. Projektin ensimmäinen Texus 42-luotainraketin laukaisu tapahtui Kiirunasta 1. joulukuuta 2005 klo 09:06 (UTC).

Exomars:n kulkija
Exomars:n kulkija

Aurora-ohjelma on ESAn uusin ja vasta nk. valmistelevassa vaiheessa. Se keskittyy Aurinkokunnan tutkimiseen, tutkimusmatkailuun (exploration) siinä merkityksessä, että jatkossa tutkimusta tekisivät astronautit Kuussa, planeetoilla ja asteroideilla. Tässä on nähtävissä yhteinen tavoite NASAn Moon-to-Mars-tutkimusmatkaohjelman kanssa. EU:n puolella Aurorasta käytetään kuvausta Inspirational Programme, jolla viitataan sen yleiseen kiinnostavuuteen. Auroran tavoite on viedä astrounautteja Marsiin vuoteen 2030 mennessä. Ensimmäisten 15 vuoden ajan ohjelmassa laukaistaan avaruuteen vain miehittämättömiä avaruusluotaimia. Ohjelmassa on kahdenlaisia avaruusaluksia, suuria Flagship-missioita ja pieniä Arrow-missioita. Flagship-aluksista esisuunniteltavina ovat ExoMars, jossa tarkoitus on viedä v. 2009 ajokki Marsiin, ja Mars Sample Return-missio (MSR), jossa haettaisiin näytteitä Marsista 2011-2014. Arrow-missioista esisuunniteltavana on paluukapseli MSR:ää varten. Auroran sivusto - http://www.esa.int/SPECIALS/Aurora/index.html Ohjelma on osa "Human Spaceflight, Microgravity and Exploration Programmes"-osastoa, jota johtaa ranskalainen Daniel Sacotte. Suomi ei ole osallistunut Auroraan v. 2001 lähtien.

[muokkaa] Kantoraketti-ohjelma

ESAn kantoraketti-ohjelma on kehittänyt Ariane-kantoraketit. Rakettien kaupallinen myynti tapahtuu Arianespace-yhtiön kautta. Ohjelma kehittää Ariane 5:stä voimakkaampaa versiota ja pienempää italialaisvetoista Vega-rakettia. Venäläisen Sojuz-kantoraketin käyttöönotto ESAssa kuuluu myös sen nykyisiin tehtäviin. Ohjelmaa johtaa italialainen Antonio Fabrizi.

Suomi ja Englanti eivät osallistu tähän ohjelmaan, mutta kaikki ESAn jäsenmaat osallistuvat Kouroun avaruuskeskuksen kustannuksien kattamiseen.

[muokkaa] Muuta

ESA on johtava toimiva Euroopan avaruustekniikan standardointia tekevässä ECSS-organisaatiossa. Vielä 1990-luvun puolivälissä ESA julkaisin PSS-julkaisusarjassaan omia standardejaan.

ESAn ulkosuhteiden johtaja on René Oosterlinck.

SSETI eli Student Space Exploration and Technology Initiative on ESAn koulutusosaston eräs projekti, joka alkoi vuonna 2000. Siinä Euroopan avaruustekniikan opiskelijat voivat suunnittella ja rakentaa pieniä koesatelliitteja. 400 opiskelijaa on osallistunut tähän toimintaan. Ensimmäinen satelliitti SSETI Express ei toiminut 27. lokakuuta 2005 laukaisun jälkeen. Tekeillä on kaksi muuta satelliittia:

  • SSETI ESEO: The European Student Earth Orbiter, joka on 120kg painava satelliitti, joka laukaistaan vuonna 2008.
  • European Student Moon Orbiter - 2010-2012 laukaistava kuuluotain.

[muokkaa] ESAn avaruusaluksia

[muokkaa] ESAn avaruusaluksia

Mars Express -luotain.
Mars Express -luotain.
  • Meteosat-satelliitit (5 kpl) 1977-1997 toimivat GEO-radalla kuvaten Maan sääolosuhteita. ESA kehitti ne siirsi EUMETSATin käytettäviksi.
  • Meteosat Second Generation - sääsatelliitti
  • METOP - sääsatelliitti
  • Olympus-tietoliikennesatelliitti 1989-1993
  • OST-tietoliikennesatelliitti 1978-1991
  • Planck - satelliitti
  • PROBA - kaukokartoitus (2 kpl)
  • Rosetta - luotain
  • Sloshsat FLEVO - opiskelijasatelliitti, nesteiden käyttäytymistä mikrogravitaatio-olosuhteissa. Mikrosatelliitti kuljettaa 33,5 litraa vettä ja mittalaitteita. Se laukaistiin avaruuteen 13. helmikuuta 2005.
  • SMART-1 - Kuuluotain
  • SMOS - kaukokartoitussatelliitti
  • SOHO (Solar and Heliosperic Observatory) - Aurinkoluotain
  • SOLO (Solar Orbiter) - Aurinkoluotain
  • SSETI Express - opiskelijoiden toteuttama mikrosatelliitti, jonka kehitystä ESA on tukenut. Se oli olennaisesti radioamatöörisatelliitti. Satelliitti laukaistiin 27. lokakuuta 2005 venäläisellä Kosmos 3M-kantoraketilla. Satelliitin sähköjärjestelmä ei toiminut kiertoradalla.
  • SWARM - satelliittiparvi
  • Ulysses (ESA) - aurinkoluotain
  • Venus Express - planeettaluotain
  • XMM-Newton - röntgenteleskooppi on avaruusteleskooppi

[muokkaa] ESAn kantoraketteja ja sukkulasuunnitelma

[muokkaa] ESAn edeltäjän, ESROn, satelliitteja

  • COS-B oli avaruuden gammasäteilyä kartoittava satelliitti, joka laukaistiin 9. elokuuta 1975.
  • ESRO 1A (laukaisu 2. lokakuuta 1968, tutkimuskohde ionosfääri), ESRO 1B (laukaisu 1. lokakuuta 1969, tutkimuskohde röntgensäteily), ESRO 2B (laukaisu 17. toukokuuta 1968, tutkimuskohde röntgensäteily) ja ESRO 4 (laukaisu marraskuussa 1972, tutkimuskohteena aurinko ja ionosfääri)
  • EXOSAT oli röntgensatelliitti, joka laukastiin 26. toukokuuta 1983. Se toimi 9. huhtikuuta 1986 asti. Se oli 3-akselistabiloitu, 500 kg painava satelliitti, joka käytti 260 W sähkötehoa. Se lensi hyvin elliptisellä radalla (perigeumi 365 km, apogeumi 200000 km). Sen rakensi saksalainen MBB-tehdas, joka nykyisin osa EADS Astrium-yhtiötä.
  • GEOS-1, GEOS-2. Nimensä mukaisesti lensivät geostationaarisella kiertoradalla. Laukaisut tapahtuivat 20. elokuuta 1977 ja 14. heinäkuuta 1978.
  • HEOS-1 ja HEOS-2 (Highly Eccentric Orbit Satellite) lensivät nimensä mukaisesti hyvin elliptisillä Maan kiertoradoilla (perigeum 400 km, apogeum yli 200000 km). Satelliitit painoivat 108 kg ja 117 kg. Ne laukaistiin 5. joulukuuta 1968 ja 31. tammikuuta 1972. Ne tutkivat mm. aurinkotuulta.
  • ISEE-2 tutki Aurinko-Maa-yhteisvaikutusta; se laukaistiin 23. lokakuuta 1977.
  • IUE laukaistiin 26. tammikuuta 1978 (UV-astronomia).
  • TD-1 oli UV-astronomiasatelliitti, joka laukaistiin Thor-Delta-kantoraketilla 11. maaliskuuta 1972. Kiertoradan korkeus 514-533 km. Ratatason kaltevuus 97,6 astetta. Se tutki röntgensäteilyä ja gammasäteilyä sekä teki teki koko taivaan kartoituksen UV-säteilyn aallonpituusalueessa. Siitä seurasi 15000 tähden luettelo.

[muokkaa] ESAn edeltäjän, ELDOn, kantoraketti

[muokkaa] ESAn avaruuslentäjät

Saksalainen astronautti Ulrich Walter
Saksalainen astronautti Ulrich Walter

2005 alkuun mennessä ESA on toteuttanut 18 astronauttilentoa, 12 Sukkuloilla, 3 Mir-avaruusasemalle ja 5 Sojuz-lentoa ISS-avaruusasemalle.

Entisiä ESAn astronautteja

Nykyisiä lentokelpoisia astronautteja (kotimaa, ikä vuoden 2007 alussa)

  • Frank De Winne (Belgia, 45), astronautti vuodesta 2000 asti, yksi Sojuz-lento ISS-asemalle vuonna 2002
  • Léopold Eyharts (Ranska, 49), astronautti vuodesta 1999 asti, yksi Sojuz-lento Mir-asemalle
  • Christer Fuglesang (Ruotsi, 49), astronautti vuodesta 1992, yksi sukkulalento ISS-asemalle vuonna 2007
  • André Kuipers (Hollanti, 48), astronautti vuodesta 1999, yksi Sojuz-lento ISS-asemalle vuonna 2004
  • Paolo Nespoli (Italia, 49), astronautti vuodesta 1998, ei lentoa vielä
  • Thomas Reiter (Saksa, 48), astronautti vuodesta 1992 asti, lentänyt Mir-asemalle 1995, ISS-asemalle 2006
  • Hans Schlegel (Saksa, 55), astronautti vuodesta 1988 asti, yksi sukkulalento vuonna 1993, odottaa STS-122-lentoa

"Non-flight status"-astronautteja (kotimaa, ikä vuoden 2007 alussa)

  • Jean-François Clervoy (Ranska, 48), ollut astronautti vuodesta 1985 alkaen, 3 sukkulalentoa vuosien 1992-1999 kuluessa, ei enää lennä vaan toimii ESA:ssa astronauttipuolen johtotehtävissä
  • Claude Nicollier (Sveitsi, 62), astronautti vuodesta 1978 asti, 4 sukkulalentoa ml. kaksi Hubblen huoltolentoa. Ei lennä enää vaan on ESAn astronauttitoiminnan johdossa.
  • Roberto Vittori (Italia, 42), astronautti vuodesta 1998 asti, kaksi Sojuz-lentoa vuosina 2002 ja 2005 (ISS-asemalle). Ei lennä enää vaan on ESan astronauttitoiminnan johtotehtävissä.

Vuonna 2001 ESA:lla oli 16 astronauttia, joista monet odottivat ensimmäistä lentoaan. Uusia astronautteja ei koulutettu. Vuonna 2007 ESA:lla on seitsemän lentokelpoista astronauttia. Luku putoaa joissain skenaarioissa (astronauttien lähtiessä muihin töihin) ilman uuden koulutusjakson aloittamista nollaan vuoden 2010 ja 2013 välillä. Eläköityminen (ESAn eläkeikä on 60 vuotta) kutistaa astronauttien määrän kuuteen vuoteen 2014 mennessä, mutta ko. astronautit olisivat aika vanhoja eikä välttämättä lentokelpoisia. Vuonna 2008 ESA avasi uuden astronauttien haun, johon voi hakea kuka tahansa ESA-jäsenmaan kansalainen (tavoiteikä: alle 37-vuotias).

ESAn miehitettyjen lentojen direktoraatti järjestää painottomuuslentoja Airbus A300 -lentokoneella, joihin muun muassa suomalaiset teekkarit ovat osallistuneet muutamia kertoja.

[muokkaa] Jäsenmaat

██ ESA:n jäsenvaltiot██ ECS-valtiot eli jäsenehdokkaat
██ ESA:n jäsenvaltiot
██ ECS-valtiot eli jäsenehdokkaat

ESAn jäsenmaat, niiden ESA-vastuuorganisaatiot ja niiden ulkoiset linkit (ks. myös Luettelo avaruusjärjestöistä)

  • Ranska - Ranskan avaruusjärjestö, Centre National d'Études Spatiales (CNES), on EU-alueen suurin kansallinen avaruusjärjestö, joka perustettiin 1961. CNESin päämaja on Pariisissa.
  • Saksa - Saksan avaruuskeskus, Deutsches Zentrum für Luft- und Raumfahrt e.V. (DLR) vastaa avaruus- ja ilmailututkimuksesta. Vuonna 2003 se liitettiin osaksi Helmholtz Gesellschaftia.
  • Italia - Italian avaruusjärjestö, L'Agenzia Spaziale Italiana (ASI), on perustettu vuonna 1988. Se kuuluu opetus- ja tutkimusministeriön alaisuuteen (engl. Ministry of the Universities and of Scientific and Technological Research). http://www.asi.it
  • Espanja - Espanjan teknologiankehityskeskus, CDTI (El Centro para el Desarrollo Tecnológico Industrial), on edustanut Espanjaa ESAssa vuodesta 1986. http://www.cdti.es/index.asp?idioma=en
  • Iso-Britannia - Britannian kansallinen avaruuskeskus, BNSC, joka koordinoi 11 ministeriön tai sellaisen alaisen laitoksen avaruustoiminnan rahoitusta. Sen kautta Britannia panostaa 190 miljoonaa puntaa vuodessa siviiliavaruustoimintaan, josta 60 % kuluu ESAn ohjelmamaksuihin. http://www.bnsc.gov.uk
  • Belgia - Belgian Federal Science Policy Office eli entinen 'Federal Office for Scientific, Technical and Cultural Affairs' (OSTC) hoitaa maan ESA-edustusta. http://www.belspo.be/belspo/act/rech/spatres_en.stm
  • Tanska - Tieteellisestä ja teollisesta toiminnasta vastaa tutkimusministeriö (forskninsministeriet). Tanskan avaruustutkimusinstituutti (Dansk rumdforskningsinstitut, DSRI) on tutkimusministeriön alainen laitos, joka edustaa Tanskaa ESA:ssa. Laitoksen tehtävänä on tehdä avaruustutkimusta sekä toimia avaruusinstrumentoinnin ja -teknologian taitotiedon keskuksena. Tanska on toteuttanut neljä satelliittia: maan magneettikenttää tutkiva Ørsted, joka laukaistiin 23. helmikuuta 1999, Rømer-satelliitti (keskeytynyt v. 2002), opiskelijasatelliitit AAUsat ja DTUsat, jotka laukaistiin 30. kesäkuuta 2003. Vuoden 2004 lopulla Tanska järjesti kilpailun tanskalaisen astronauttikandidaatin löytämiseksi. http://www.dsri.dk
  • Alankomaat - Ilmailu- ja avaruusohjelmien virasto, NIVR (Nederlands Institut voor Vliegtuigontwikkeling en Ruimtevaart), on puolivaltiollinen, voittoa tuottamaton säätiö. Sen tavoitteena on edistää ilmailu- ja avaruustoimintaa Alankomaissa. Alankomaiden teknologiapolitiikka on talousministeriön (ministerie van ekonomische Zaken) vastuulla, joka ensisijaisesti vastaa myös avaruuspolitiikasta. Avaruuspolitiikkaa käsitellään ministeriöiden välisessä avaruuskomiteassa (Interdepartementale Commissie Ruimtevaart, ICR), johon osallistuvat ne ministeriöt joilla on etuja valvottavanaan.
  • Ruotsi - Ruotsin avaruushallinto (Rymdstyrelse) toimii Ruotsin yhdyselimenä kansainvälisessä yhteistyössä (ml. ESA). Se on vastuussa kaikesta valtion rahoittamasta avaruustoiminnasta siltä osin kuin se koskee tutkimusta ja kehitystyötä. Avaruusvirasto on elinkeinoministeriön (näringsdepartementet) alainen keskusvirasto, joka saa rahoituksensa tutkimushankkeisiin opetusministeriöltä (utbildningdepartementet). Tekniset tehtävät Avaruusvirasto antaa toimeksiantoina Svenska Rymdaktiebolaget-yhtiölle (Swedish Space Corporation, SSC). Ruotsi on ollut Euroopan avaruustoiminnassa mukana vuodesta 1964 ja ESAn ESRANGE-keskus (luotainrakettien laukaisut ja satelliittimaa-asemia) sijaitsee Kiirunassa. Ruotsi on osallistunut mm. CNESin SPOT-satelliittien kehitystyöhön. http://www.snsb.se/ Vuonna 2005 Ruotsi aloitti seitsemännen satelliittinsa, Prisman [4], kehitystyön, jossa tavoitteena on valmistautua teknisesti ESAn tuleviin avaruuslentoihin. Tämän lisäksi Ruotsi on vuoden 2005 lopulla indikoinut kiinnostustaan rakentaa oma tiedustelusatelliitti, Svea.
  • Sveitsi - Sveitsin avaruustoimisto, Swiss Space Office (SSO), edustaa Sveitsiä, joka on toinen ESA-jäsenmaa joka ei ole EU:n jäsen, ESAssa. http://www.sso.admin.ch/ http://www.sbf.admin.ch/htm/international/space/space_affairs-e.html#
  • Irlanti - Enterprise Ireland edustaa maataan ESAssa. http://www.enterprise-ireland.com/space/
  • Itävalta - Itävallan avaruusjärjestö, joka vuonna 2004 sulautui laajempaan teknologiarahoitusorganisaatioon, edustaa maataan ESAssa. http://www.asaspace.at/
  • Norja - Norjan avaruuskeskus (Norsk Romsenter) on opetusministeriön (kirke-, utbildnings- og forskningsdepartementet) kanssa läheisessä yhteistyössä toimiva säätiö, joka toimii Norjan avaruushallintona. http://www.spacecentre.no/
  • Suomi - Teknologian edistämiskeskus (Tekes) edustaa Suomea ESAssa. Suomen avaruushistoria alkoi heinäkuussa 1988, kun Phobos-luotaimet laukaistiin. Ks. Tekesin Avaruus-yksikkö ja Avaruusuutiset.
  • Portugali liittyi ESAaan 14. marraskuuta 2000.
  • Luxemburg liittyi ESAaan 30. kesäkuuta 2005. Se sai täyden jäsenyyden 9. joulukuuta 2005.
  • Kreikka liittyi ESAaan 1. tammikuuta 2005. Se sai täyden jäsenyyden 9. joulukuuta 2005.

[muokkaa] Jäsenehdokkaat

  • Unkari solmi viisivuotisen yhteistyösopimuksen ESAn kanssa huhtikuussa 2004. Unkarilla on avaruusjärjestö, Magyar Űrkutatási Iroda, joka toimii Liikenneministeriön (Transport, Communication and Water Management) alaisuudessa.
  • Tšekki solmi viisivuotisen yhteistyösopimuksen ESAn kanssa marraskuussa 2003.

Sopimuksen, Plan for European Cooperating State (PECS), puitteissa ne voivat toimia ESAn ohjelmissa ennen jäsenyyttä ja jäsenyyttä huokeammin kustannuksin.

  • Puola solmi 27. huhtikuuta 2007 liittymissopimuksen European Cooperating State (ECS)-yhteistyöhön ESAn kanssa, kun valtionvarainministeri Pawel Poncyljusz allekirjoitti maansa puolesta. Puola oli alun perin ensimmäinen itäisen manner-Euroopan maa, joka solmi ESA-yhteistyösopimuksen jo 28. tammikuuta 1994 ja uusi sen vuonna 2002.

[muokkaa] Yhteistyö muiden maiden kanssa

Merkittävin ja pitkäaikaisin ESAn yhteistyökumppani on NASA. Toinen pitkäaikainen ESAn yhteistyökumppani on Japanin avaruusjärjestö, JAXA.

ESAlla on jonkin verran yhteystyötä Intian avaruusjärjestön, ISROn, kanssa. PROBA-luotain laukaistiin intialaisella kantoraketilla. Vuoden 2005 talvella ESA päätti osallistua (tieteellisiä laitteita toimittamalla) Intian Kuu-luotaimeen, Chandrayaan-1:een.

Kanada on ollut ESAn liitännäisjäsen 1. tammikuuta 1979 alkaen. Kanada on ollut avaruustoiminnan alalla edistyksellinen maa mm. tietoliikennesatelliittien käytössä, ks. Anik. Kanadan avaruusjärjestö on CSA.

ESAn yhteistyö Venäjän (Venäjän avaruusjärjestö)kanssa on laajentunut koko 2000-luvun ajan.

ESA ja Euroopan unioni etsivät yhteistyönsä muotoja. Vuonna 2005 kirjoitettiin Euroopan Avaruusohjelma (ESP, European Space Progamme).

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Euroopan_avaruusj%C3%A4rjest%C3%B6
Henkilökohtaiset työkalut