Euroopan avaruusjärjestö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Euroopan avaruusjärjestö
Agence spatiale européenne
(ranska)
Europese Ruimtevaartorganisatie (hollanti)
Europäische Weltraumorganisation (saksa)
Agencia Espacial Europea
(espanja)
Agenzia Spaziale Europea
(italia)
Agência Espacial Europeia
(portugali)
Ευρωπαϊκή Διαστημική Υπηρεσία (kreikka)
Evropská Kosmická Agentura
(tšekki)
Avrupa Uzay Ajansı
(turkki)

Európai Űrügynökség
(unkari)
Gníomhaireacht Spáis na hEorpa
(iiri)
Europeiska Rymdorganisationen
(ruotsi)
Den europeiske romfartsorganisasjonen
(norja)
Agenţia Spaţială Europeană
(romania)
Europæiske rumfartsorganisation (tanska)
Euroopan avaruusjärjestön logo.svg
Perustettu 1975
Toimiala avaruustoiminta
Päämaja Pariisi, Ranska
Jäsenet 18 jäsenvaltiota
Viralliset kielet ranska, saksa, englanti
Pääjohtaja Ranskan lippu Jean-Jacques Dordain
Sivusto www.esa.int

Euroopan avaruusjärjestö (European Space Agency, ESA) on vuonna 1975 perustettu avaruustutkimukseen keskittynyt kansainvälinen järjestö. Siihen kuuluu 18 eurooppalaista jäsenmaata. Romania liittyy ESA:n 19. jäseneksi vuoden 2011 aikana, se solmi liittymissopimuksen 20. tammikuuta 2011 – kun Romanian parlamentti on hyväksynyt sopimuksen ja Romania on maksanut liittymismaksun, jäsenyys astuu voimaan. [1]

Suomi liittyi vuonna 1987 ESA:n liitännäisjäseneksi ja 1. tammikuuta 1995 alkaen jäseneksi (samaan aikaan kuin Suomen EU-jäsenyys alkoi).

Kanada on ollut vuodesta 1979 ESA:n yhteistyöjäsen. Järjestön pääjohtaja on vuoteen 2015 asti ranskalainen Jean-Jacques Dordain.

Sisällysluettelo

[muokkaa] EU-alueen avaruustoiminnan runko

Vuoden 2004 puolivälissä ESA:lla oli 1 904 työntekijää. Sen budjetti vuodelle 2005 oli 2 977 miljoonaa euroa - vuonna 2011 ESA:n budjetti on edelleen 2975 miljoonaa euroa, joka merkitsi sitä, että 14 sen jäsenmaista korotti vuosimaksuaan ESA:lle huolimatta julkisen velan ongelmista EU-kansantalouksissa. [2] Budjetin päälle tulee "kolmansien tahojen ohjelmat", lähinnä EU:n Galileo-satelliittipaikannusohjelma ja EU:n GMES Sentinel-kaukokartoitussatelliittien rahoitusosuus, jotka yhdessä merkitsevät vuonna 2011 ESA:lle 778 miljoonan euron tuloa vuosittain ja EUMETSAT maksaa ESA:lle noin 200 miljoonaa euroa. ESAn suurimmat rahoittajat ovat Ranska (29 %), Saksa (23 %), Italia (14 %) ja Englanti (9 %). Nämä neljä suurinta jäsenmaata rahoittavat 75 % ESA:n toiminnasta.

ESA:n ohella muita suuria avaruusalan toimijoita ovat Ranskan (CNES), Saksan (DLR), ja Italian (ASI) avaruusjärjestöt sekä Englannin avaruuskeskus (BNSC eli UK Space Agency), jotka edustavat maitaan ESAn toimielimissä. Näiden maiden valta on suurin ESA:ssa, mutta Espanja (CDTI-teknologiarahoitusorganisaatio) on noussut rahoittajana lähelle Englannin tasoa.

Euroopan (pois lukien Venäjän ja Ukrainan) avaruustoiminta työllistää 40 000 ihmistä. Euroopan avaruustoiminnan volyymi on noin viisi miljardia euroa. ESA kattaa tästä noin 60 % ja on sitenkin Euroopan suurin ja maailman toiseksi suurin avaruusjärjestö. ESA:n avaruustoiminta on sen peruskirjan mukaisesti rauhanomaista, ja valtaosa myös muusta EU-alueen avaruustoiminnasta on siviililuonteista.

ESA:n jäsenmaiden avaruusteollisuuden suurimmat yritykset ovat monikansallinen EADS Astrium ja ranskalais–italialainen Thales Alenia Space, joille ESA on merkittävin avaruusalan markkina.

Suomen rahoitusosuus ESAssa on 0,6 % eli noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. EU:n avaruustoimintaan Suomi maksaa EU-veron kautta BKT-osuutensa mukaisesti noin prosentin. Suomen avaruusteollisuudessa työskentelee noin 150-180 ihmistä.

[muokkaa] Historia

ESA perustettiin vuonna 1973 kehittämään eurooppalaista avaruustutkimusta. Se aloitti työnsä kaksi vuotta myöhemmin. Se jatkoi kahden 1960-luvun alussa perustetun eurooppalaisen avaruusorganisaation, ESRO:n ja ELDO:n, toimintaa ja syntyi näiden fuusiona. ESRO:n jäsenmaat olivat ESA:n alkuperäiset luojat. Niiden jälkeen Irlanti liittyi ESA:an vuonna 1975, Itävalta ja Norja vuonna 1987 ja Suomi vuonna 1995. Suomea ovat seuranneet 2000-luvulla Portugali, Luxemburg, Kreikka ja Tšekki.

ESRO, European Space Research Organisation, perustettiin 14. kesäkuuta 1962, ja se aloitti toimintansa 20. maaliskuuta 1964. Se rakensi alkujaan vain tieteellisiä satelliitteja, sittemmin myös sää- ja tietoliikennesatelliitteja. Sen jäsenmaat olivat Belgia, Englanti, Espanja, Hollanti, Italia, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi ja Tanska. Aloite perustamiseen tuli italialaiselta professori Amaldilta ja muilta CERNin keskeisiltä henkilöiltä. Kun ESRO:n toiminta laajeni, sen taloudenhoito vaikeutui, koska isot ohjelmat nielivät enenevästi rahaa, ja jäsenvaltioiden oli vaikea myöntää sille riittävää rahoitusta 1970-luvulla, jolloin inflaatio, työttömyys jne. alkoivat vaivata Länsi-Euroopankin kansantalouksia.

ELDO, European Launcher Development Organisation, pyrki rakentamaan eurooppalaisen kantoraketin, Europan, epäonnistuen pyrkimyksessään. Sen jäsenmaat olivat Belgia, Englanti, Hollanti, Italia, Ranska ja Saksa. Aloite tuli Englannilta, joka oli luopumassa Blue Streak -ydinohjukseksensa kehittämisestä. Eisenhowerin hallitus painosti Englantia siirtymään Yhdysvalloissa valmistettavien Polaris-ohjusten käyttäjäksi, kuten tapahtuikin. Englanti halusi kyseisen keskimatkan ohjuksen kehityskustannuksistaan jotain hyötyä itselleen. ELDO:a on pidetty muun muassa projektinhallinnallisena painajaisena eri maiden risteävien tavoitteiden vuoksi. Europa-kantoraketin seuraajaksi tuli pääasiassa CNESin kehittämä LS3-raketti, josta tuli kaupallisesti menestynyt Ariane 4 -kantoraketti.

[muokkaa] Keskukset

ESA:n päämaja Pariisissa, Ranskassa
Teknologiakeskus ESTEC Noordwijkissa, Hollannissa.
ESAn lennonjohtokeskus Darmstadtissa, Saksassa

ESAn keskeiset toimipisteet ovat:

  • Pariisissa sijaitseva päämaja. Siellä toimii noin 390 ihmistä. Pääjohtajina ovat toimineet muun muassa Reimar Lust (Saksa), Luton (Ranska), Rodota (Italia), J.-J. Dordain (Ranska).
  • Teknologiakeskus ESTEC (European Space Research and Technology Centre) sijaitsee Noordwijkissa, Hollannissa. Siellä muun muassa testataan avaruusaluksia. Siellä työskentelee noin 1 100 ihmistä. ESTEC perustettiin jo ESROn aikana; tosin se sijaitsi ensin Delftissä. Noordwijkissä on ESAn tukema avaruusmuseo Space Expo.
  • Kaukokartoituskeskus ESRIN (European Space Research Institute) sijaitsee Frascatissa, Rooman lähellä. Siellä työskentelee noin 150 työntekijää.
  • Lennonjohtokeskus ESOC (European Space Operations Centre) on Darmstadtissa, Saksassa. Siellä työskentelee noin 250 työntekijää.
  • Astronauttikeskus EAC (European Astronauts Centre) sijaitsee Kölnissä. Astonauttikeskuksessa toimii noin 16 ihmistä.
  • Villafrancassa, Espanjassa, toimiva ESAC (European Space Astronomy Centre).
  • Kantorakettien laukaisukeskus CSG (Centre Spatial Guyanais) on Ranskan Guayanassa, Kouroussa, toimiva Guayanan avaruuskeskus.
  • Satelliittien seuranta- ja vastaanottokeskukset Ruotsin Kiirunassa, jossa on myös luotainrakettien laukaisukeskus (Esrange), Espanjassa ja Australiassa.
  • Toimistot Brysselissä, Toulousessa, Moskovassa, Houstonissa, ja Washingtonissa.

[muokkaa] Toiminta

Nykyisin järjestöllä on käytössään lukuisia satelliitteja, avaruusluotaimia, maa-asemia jne. ESA tekee yhteistyötä NASAn ja Venäjän avaruusjärjestön kanssa muun muassa osallistumalla Kansainvälisen avaruusaseman (ISS) rakentamiseen. ESA:n yhteistyö Venäjän kanssa alkoi 5. lokakuuta 1994 solmitulla yhteistyösopimuksella ja laajenee Sojuz-kantoraketin laukaisuihin Kourousta. Kiinan ja Intian (ISRO) kanssa ESA tekee yhteistyötä muun muassa Galileo-paikannussatelliittien kehittämisessä.

Euroopan avaruusjärjestön toiminnan määrittelee konventio (Convention), jonka hyväksymisallekirjoitukset alkoivat Pariisissa 30. toukokuuta 1975. Se astui voimaan 30. lokakuuta 1980.

[muokkaa] Pääjohtajat

ESA:a ovat johtaneet

[muokkaa] Neuvosto

Koska ESA on monikansallinen valtioiden rahoittama organisaatio, sen päätöksiä tekevät eri maiden edustajat ESA:n neuvostossa ja eri ohjelmien ohjelmakomiteoissa. Neuvosto on ylin päättävä elin.

22. kesäkuuta 2005 sen puheenjohtajaksi valittiin 2 vuodeksi saksalainen Sigmar Wittig. Hänen seuraajakseen tuli vuonna 2007 ruotsalainen Per Tegner, jota seurasi CDTIn pääjohtaja Marice Lucena. Kesäkuusta 2010 alkaen kahden vuoden ajaksi valittiin englantilainen David Williams.

Neuvosto kokoontuu noin joka kolmas vuosi ministeritasolla, seuraavan kerran vuonna 2012. Tällaisissa kokouksissa ESA:n jäsenmaat tekevät 3-5 vuoden ajaksi sitovat rahoituspäätöksensä ja usein myös paljon pitempiaikaisia linjauksia. Suomea edustaa näissä kokouksissa ministerikokouksissa kauppa- ja teollisuusministeri. ESA:n ministerikokoukset viime vuosikymmeninä:

  • Pariisi, 14.-15.2.1977
  • Rooma, 30.-31.1.1985
  • Haag, 9.-10.11.1987
  • München, 18.-20.11.1991
  • Granada, 9.-10.11.1992
  • Toulouse, 18.-20.10.1995
  • Pariisi, 4.-5.3.1997
  • Bryssel, 11.-12.5.1999
  • Bryssel, 16.11.2000
  • Edinburgh, 14.-15. marraskuuta 2001
  • Pariisi, 27. toukokuuta 2003
  • Berliini, 5.-6. marraskuuta 2005.
  • Haag Hollannissa, 25-26. marraskuuta 2008
  • seuraava ministerikokous pidetään vuonna 2012

EU ja ESA ovat pitäneet yhteisiä ministeritasoisia European Space Councileita vuodesta 2003 alkaen likimain vuosittain. Syy tähän on EU:n suurempi rooli Länsi-Euroopan avaruustoiminnassa ja ESA:n rahoittajana.

[muokkaa] ESA:n direktoraatit ja ohjelmat

ESA:n toiminta toteutetaan ohjelmittain, joita hoitavat direktoraatit (osastot). Vuonna 2003 ESA:n organisaatiota uudistettiin. Tällöin osa osastojen nimistä ja johtajista vaihtui.

Direktoraatteihin ja niiden hallintoon liittyvät alla mainitut ESA:n komiteat ja niiden 16. kesäkuuta 2010 valitut puheenjohtajat:

  • Administrative and Finance Committee/Hallinto- ja talouskomitea: puheenjohtaja B. Sode-Mogensen (Tanska)
  • Industrial Policy Committee/Teollisuuspolitiikkakomitea: Harald Posch (Itävalta) 2008-2012
  • International Relations Committee/Kansainväliset suhteet: S.Callari (Ranska)
  • Security Committee/Turvallisuus: B.Fredriksson (Ruotsi)
  • Science Programme Committee/Tiedeohjelma: L. North (Ruotsi)
  • Earth Observation Programme Board/Kaukokartoitusohjelma: M.Borgeaud (Sveitsi)
  • Joint Board on Communication/Tietoliikenneohjelma: Gert Kraft (Saksa)
  • Programme Board on Satellite Navigation/Navigaatio-ohjelma: A. Cramrossa (Italia)
  • Human Spaceflight, Microgravity, and Exploration/Miehitetyt lennot: R. de Groot (Hollanti)
  • Launchers Programme Board/Kantoraketit: J.Droz (Ranska)
  • Space Situational Awareness/Avaruustilannekuva: M.Wagner (Belgia)

[muokkaa] Tiedeohjelma (Science Programme)

Katso myös: ESA:n Tiedeohjelma

Tiedeohjelma toteuttaa ESA:n avaruustieteen avaruusluotainten ja satelliittien valinnan, rahoituksen ja toteutuksen. Tiedeohjelma on pakollinen ohjelma, johon kaikki ESA:n jäsenvaltiot osallistuvat niiden bruttokansantuotteen suuruuden mukaisella panoksella. ESRO:ssa tämä ohjelma edusti kaikkea tiedettä (kaukokartoitus, sääsatelliitit, tietoliikennesatelliitit), josta sen nimi tiedeohjelma johtuu. Ohjelma loi 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa muun muassa ESA:n ensimmäiset sääsatelliitit ja tietoliikennesatelliitit. Tiedeohjelman budjetti on ollut 1990-luvun puolivälistä, jolloin Toulousessa pidetyssä ministerikokouksessa jäsenmaat pysäyttivät sen budjetin kasvun, alkaen noin 400 miljoonaa euroa. Tämä on hieman yli 10 % ESAn kokonaisbudjetista. Direktoraatin nimi on 2000-luvulla muuttunut muotoon Directorate of Science and Robotic Exploration (D/SRE). Pääosa tiedeohjelman henkilöstöstä toimii ESA:n tiede- ja teknologiakeskuksessa ESTEC:issä, Hollannissa, mutta osa toimii ESAC:issa, Espanjassa.

17. lokakuuta 1994 Tiedeohjelma esitteli Horizons 2000 Plus-ohjelman, joka pohjautui aiempaan, 1980-luvun puolivälissä hahmoteltuun, Horizon 2000-ohjelmaan. Nykyinen pitkän aikavälin ohjelma on Cosmic Vision, jonka toteutus alkoi vuonna 2007. Vuonna 2005 valittiin alustavasti vuosina 2015-2025 laukaistavien avaruuslentojen teemat, jotka kuuluvat Tiedeohjelman Cosmic Vision-suunnitelmaan. Tutkimusteemat ovat planeetat ja elämä ja Aurinkokunta, perusfysiikka (Fundamental Laws) ja universumi.

Kilpailevat suuret missioehdotukset (900 M€/kpl) ovat pitkin 2000-lukua olleet LISA (gravitaatioaallot), entinen XEUS eli IXO (röntgen) ja LAPLACE/EJSM (Jupiterin Europa-kuu), mutta näistä mikään ei välttämättä toteudu. Keskenään kilpailevia keskikokoisia (300-600 Meuroa) missioita ovat Euclid (pimeä energia), Plato (maankaltaiset planeetat) ja Solar Orbiter [3] [4]

ESA:n Tiedeohjelman Internet-sivustot: [1], [2]

[muokkaa] Luotainrakettiohjelma

ESRO aloitti tieteellisen avaruustutkimuksen luotainraketeilla, joita edelleen laukaistaan Ruotsin Kiirunasta.

Suomi ei osallistu tähän ohjelmaan, mutta suomalaisia tiedelaitteita on lentänyt 2000-luvulla ESAn luotainrakettien kyydissä.

[muokkaa] Kaukokartoitusohjelma

ESA:n kaukokartoitusohjelma (Earth Observation Programme) toteuttaa kaukokartoitussatelliittien toteutuksen. Se rahoittaa myös datan käyttöä, alan tutkimusta ja sen alkavia sovellutuksia. Toisaalta data ei ole ilmaista kuten avaruustieteessä. Pääosa ohjelman henkilöstöstä toimii ESRIN:issä, Italiassa. Ohjelman johtaja on saksalainen Volker Liebig.

ESA:n toteuttamia kaukokartoitussatelliitteja ovat ERS-1, ERS-2, ENVISAT-1 ja laukaisussa menetetty CryoSat. Rakenteilla ovat GOCE, SMOS ja ADM-Aeolus -satelliitit. Tulevista missioista SWARM päätettiin toukokuussa 2004 rakentaa, mutta lopulliset päätökset kalliimmista EarthCARE ja SPECTRA missioista tehdään myöhemmin.

ESRO ja ESA aloittivat aikoinaan EUMETSAT-organisaation (Euroopan sääsatelliittiorganisaation, joka toimii Darmstadtissa, Saksassa) rahoittamalla ja toteuttamalla sen ensimmäiset sääsatelliitit, jotka olivat ESA:n ensimmäiset kaukokartoitussatelliitit.

Tämä ohjelma on vapaaehtoinen, mutta useimmat ESA:n jäsenvaltiot osallistuvat siihen. Ohjelma koostuu monista vapaavalintaisista aliohjelmista. Sen budjetti on noin 400 miljoonaa euroa.

[muokkaa] ESA:n satelliittitietoliikenteen ja integroitujen sovellutusten ohjelma

Pitkään nimellä Tietoliikenneohjelma (ARTES) toiminut ESA:n ohjelmalinja kehittää uusia kokeellisia tietoliikennesatelliitteja ja niiden käytön sovellutuksia. Tietoliikenneohjelman nimi muuttui vuonna 2007 muotoon "Telecommunications and Applied Initiatives" (TIA). Sen ohjelmat kulkevat edelleen nimellä "ARTES + numero"

  • ARTES 1 - tutkimuksen painopisteenä on satelliittitietoliikenteen strategiat ja markkinatutkimukset
  • ARTES 3, 4 ja 5 - nämä ovat satelliittitietoliikenteen teknologiaohjelmia, joissa kehitetään tietoliikennesatelliiteissa käytettäviä teknologioita
  • ARTES 8 - Tämä ohjelma kehittää eurooppalaista suurta tietoliikennesatelliittia (kehityksen kohteena oli Alphabus-satelliittirunko ja 2008 alkaen kaupallinen AlphaSat-satelliitti). Tässä Ranskan avaruusjärjestö CNES on suuressa roolissa.
  • ARTES 10 Iris - ohjelman kehityksen kohteena on ilmailun tietoliikennesatelliitti, joka osaltaan liittyy Eurocontrolin SESAR-hankkeeseen, joka 2020-luvulla uudistaa EU:n lennonhallintajärjestelmät mm. satelliittipaikannuksen avulla
  • ARTES 11 - Ohjelma kehittää pientä geostationaarisen kiertoradan tietoliikennesatelliittia. Ohjelman merkittävä osapuoli on Saksan avaruusjärjestö DLR. Ohjelma kehittää kaupallisen satelliitin, jonka operaattori on aikanaan espanjalainen Hispasat.
  • ARTES 20 IAP - Ohjelma on vuonna 2009 alkamassa - se kehittää integroidut sovellutukset, joissa satelliittitietoliikenne linkitetään satelliittikaukokartoitukseen, satelliittipaikannukseen ja maanpäällisiin toimintoihin. Kohteet ovat pääasiassa turvallisuussegmentillä.
  • ARTES 21 AIS - Ohjelma käynnistettiin kesällä 2010. Se tähtää merenkulun AIS-viestien kuunteluun ja välittämiseen satelliittien avulla.

Ohjelman ohjelmaneuvoston (JCB, Joint Communications Board) puheenjohtajana toimi vuosina 2005-2008 ensi kertaa suomalainen dipl.ins. Heikki Hannula ja 2008 syksystä alkaen saksalainen Gerhart Kraft.

Tietoliikenneohjelma on osa ESA:n "European Union and Industrial Programmes"-osastoa. Sitä johti vuodet 2002-2008 italialainen Giuseppe Viriglio ja vuodesta 2008 alkaen ranskalainen Magali Vaissière. Tietoliikenneohjelmasta erotettiin vuoden 2008 kesällä Galileo-ohjelma, jota oli aiemminkin hallinnut erillinen ohjelmaneuvostonsa (PB NAV). Vuonna 2009 Galileo-ohjelma sai uuden nimen, Navigaatio-ohjelma. Sitä johtaa Didier Faivre.

ESA:n toteuttamia tietoliikennesatelliitteja ovat muun muassa

  • Orbital Test Satellite (OTS),
  • European Communications Satellites (ECS, 4 kpl),
  • MARECS,
  • Olympus,
  • Artemis - ESAn kokeellinen linkkisatelliitti, joka tutkii mm. lasertietoliikennettä.
  • Alphabus on vuonna 2008 rakenteilla oleva yhdessä Ranskan avaruusjärjestön CNES:in toteuttava suuri tietoliikennesatelliitti.
  • Small GEO - vuonna 2008 alkanut Saksan avaruusjärjestön (DLR) aloitteesta syntynyt keskikokoisen tietoliikennesatelliitin kehittävä ohjelma. Ensimmäinen tällainen satelliitti laukaistaan 2010-luvun alussa. Se voi olla tietoliikennelinkkisatelliitti GMES-ohjelmaa ja ISS-avaruusasemaa varten.

ESA avusti Länsi-Euroopan satelliittitietoliikenteen organisaation INMARSAT ja EUTELSAT 1970-luvulta lähtien. Organisaatiot olivat lähinnä kansallisten posti- ja telelaitosten rahoittamia. ESA toteutti niiden ensimmäiset tietoliikennesatelliitit. Molemmat organisaatiot on 2000-luvulla muutettu valtioiden välisistä organisaatioista yksityisiksi yrityksiksi.

[muokkaa] ESA:n satelliittipaikannusohjelma

ESA:n satelliittipaikannusohjelma käynnistyi vuonna 1998. Vuoteen 2008 asti Galileo-ohjelmaa johdettiin ESA:n tietoliikennedirektoraatista, mutta huhtikuussa 2008 direktoraatti jaettiin kahtia Tietoliikenne ja sovellutukset -ohjelmaksi (D/TIA) sekä Navigaatio-ohjelmaksi (D/NAV; entinen Galileo-ohjelma eli D/GAL). Jälkimmäistä johti René Oosterlinck talveen 2011 asti, jonka jälkeen johtoon tuli ranskalainen Didier Faivre vuoden 2015 tammikuuhun asti.

Direktoraatti on toistaiseksi väliaikainen. Se kehittää Galileo-satelliittipaikannusjärjestelmän ja EGNOS-tukijärjestelmän Euroopan komission rahoituksella. Jatkossa satelliittien teknisen kehityksen voi hoitaa tai ainakin johtaa Euroopan komission satelliittipaikannusvirasto (GNSS Supervisory Authority). Satelliittien palvelut eli maanpäälliset sovellutukset on 2000-luvun alusta lähtien kehitetty Euroopan komission kuudennen ja seitsemännen puiteohjelman projekteissa.

[muokkaa] Miehitetyt lennot ja mikrogravitaatio-ohjelma

Katso myös: Miehitetty Mars-lento

ESA:n Miehitetyt lennot -ohjelma (Human Space Flight Directorate; 2000-luvun alussa "Human Spaceflight, Microgravity and Exploration Programmes"-niminen) sai alkunsa avaruussukkulaan toimitetusta Spacelab-laboratoriosta, joka lensi parikymmentä kertaa vuoteen 1998 mennessä, jolloin sen käyttö lopetettiin. Ohjelma toimii pääosin ISS-avaruusaseman kehittämisessä ja käytössä. ESAn avaruusasemamoduulit ja ATV-huoltoalus on vuoteen 2010 mennessä laukaistu avaruusasemalle.

Ohjelma on osa direktoraattia, jota johti ranskalainen Daniel Sacotte vuoteen 2008 asti, jolloin italialainen Simona di Pippo valittiin sen johtoon. Häntä seuraa keväästä 2011 alkaen saksalainen astronautti Thomas Reiter. [5]

ESA-jäsenmaista Suomi, Englanti ja Irlanti eivät osallistu tähän ohjelmaan. Suomi on kuitenkin osallistunut vuodesta 2004 alkaen Euroopan komission kuudennen puiteohjelman IMPRESS-projektiin, joka on ESA:n mikrogravitaatio-osaston johtama.[3]. Tähän projektiin liittyvä ensimmäinen Texus 42-luotainraketin laukaisu tapahtui Kiirunasta 1. joulukuuta 2005 klo 09:06 (UTC).

Vuonna 2008 kaikki ESA:n jäsenmaat olivat mukana uuden astronauttiryhmän valinnassa, ts. myös suomalaiset voivat hakea ESA:n astronauteiksi (katso Euroopan astronauttijoukot).

Exomars:n kulkija

Aurora-ohjelma on osa miehitettyjä lentoja - se keskittyy aurinkokunnan tutkimiseen, tutkimusmatkailuun (exploration) siinä merkityksessä, että jatkossa tutkimusta tekisivät astronautit Kuussa, planeetoilla ja asteroideilla. Tässä on nähtävissä yhteinen tavoite NASAn kaavaileman Moon-to-Mars-tutkimusmatkaohjelman kanssa. EU:n puolella Aurorasta käytetään kuvausta Inspirational Programme, jolla viitataan sen yleiseen kiinnostavuuteen. Auroran tavoite on viedä eurooppalaisia astronautteja Marsiin vuoteen 2030 mennessä. Ensimmäisten 15 vuoden ajan ohjelmassa laukaistaan avaruuteen vain miehittämättömiä avaruusluotaimia. Ohjelmassa on kahdenlaisia avaruusaluksia, suuria Flagship-missioita ja pieniä Arrow-missioita.

  • Flagship-aluksista esisuunniteltavina on ExoMars, jossa tarkoitus oli alun perin vuonna 2009 ajokki Marsiin (yhteistyössä NASAn kanssa vuosi 2016 on mahdollinen).
  • Toine Flagship-missio on Mars Sample Return-missio (MSR), jossa haettaisiin näytteitä Marsista - alun perin tavoite aikataulu oli vuodet 2011-2014.
  • Arrow-missioista esisuunniteltavana on paluukapseli MSR:ää varten.
  • Vuonna 2009 ohjelma on tehnyt esitutkimuksen kuulaskeutujasta, joka perustuisi ATV-rahtialukseen. Tämä liittyy NASAn kuuohjelmaan, joka vuoden 2010 alussa näyttää olevan keskeytetty.

Suomi ei ole osallistunut Auroraan sen perustamisesta 2001 lähtien.

Lisätietoja Aurorasta: - http://www.esa.int/SPECIALS/Aurora/index.html

[muokkaa] Kantoraketti-ohjelma

ESAn kantoraketti-ohjelma on kehittänyt Ariane-kantoraketit. Rakettien kaupallinen myynti tapahtuu Arianespace-yhtiön kautta. Ohjelma kehittää Ariane 5:stä voimakkaampaa versiota ja pienempää italialaisvetoista Vega-rakettia. Venäläisen Sojuz-kantoraketin käyttöönotto ESAssa kuuluu myös sen nykyisiin tehtäviin. Ensimmäinen Sojuz-laukaisu Kourousta tapahtunee huhtikuussa 2015.[6]

Ohjelmaa johtaa italialainen Antonio Fabrizi.

Suomi ja Englanti eivät osallistu tähän ohjelmaan, mutta kaikki ESAn jäsenmaat osallistuvat Kouroun avaruuskeskuksen kustannuksien kattamiseen.

[muokkaa] Muuta

ESA on johtava toimija Euroopan avaruustekniikan standardointia tekevässä ECSS-organisaatiossa. Vielä 1990-luvun puolivälissä ESA julkaisi PSS-julkaisusarjassaan omia standardejaan.

ESAn ulkosuhteiden johtaja oli vuoteen 2008 asti René Oosterlinck.

SSETI eli Student Space Exploration and Technology Initiative on ESAn koulutusosaston eräs projekti, joka alkoi vuonna 2000. Siinä Euroopan avaruustekniikan opiskelijat voivat suunnittella ja rakentaa pieniä koesatelliitteja. 400 opiskelijaa on osallistunut tähän toimintaan. Ensimmäinen satelliitti SSETI Express ei toiminut 27. lokakuuta 2005 laukaisun jälkeen. Tekeillä on kaksi muuta satelliittia:

  • SSETI ESEO: The European Student Earth Orbiter, joka on 120 kg painava satelliitti, joka laukaistaan vuonna 2008.
  • European Student Moon Orbiter - 2010-2012 laukaistava kuuluotain.

[muokkaa] ESAn avaruusaluksia

[muokkaa] ESAn avaruusaluksia

ESAn edeltäjän ESROn avaruusalukset

ESAn toteutamat avaruusalukset

Mars Express -luotain.
  • Meteosat-satelliitit (5 kpl) 1977-1997 toimivat GEO-radalla kuvaten Maan sääolosuhteita. ESA kehitti ne siirsi EUMETSATin käytettäviksi.
  • Meteosat Second Generation - sääsatelliitti
  • METOP - sääsatelliitti
  • Olympus-tietoliikennesatelliitti 1989-1993
  • OST-tietoliikennesatelliitti 1978-1991
  • Planck - satelliitti
  • PROBA - kaukokartoitus (2 kpl)
  • Rosetta - luotain
  • Sloshsat FLEVO - opiskelijasatelliitti, nesteiden käyttäytymistä mikrogravitaatio-olosuhteissa. Mikrosatelliitti kuljettaa 33,5 litraa vettä ja mittalaitteita. Se laukaistiin avaruuteen 13. helmikuuta 2005.
  • SMART-1 - Kuuluotain
  • SMOS - kaukokartoitussatelliitti
  • SOHO (Solar and Heliosperic Observatory) - Aurinkoluotain
  • SOLO (Solar Orbiter) - Aurinkoluotain (kehitteillä)
  • SSETI Express - opiskelijoiden toteuttama mikrosatelliitti, jonka kehitystä ESA on tukenut. Se oli olennaisesti yliopisto-opetukseen toteutettu mikrosatelliitti. Satelliitti laukaistiin 27. lokakuuta 2005 venäläisellä Kosmos-3M-kantoraketilla. Satelliitin sähköjärjestelmä ei toiminut kiertoradalla.
  • SWARM - satelliittiparvi (rakenteilla)
  • Ulysses (ESA) - aurinkoluotain
  • Venus Express - planeettaluotain
  • XMM-Newton - röntgenteleskooppi on avaruusteleskooppi

[muokkaa] ESAn kantoraketteja ja sukkulasuunnitelma

[muokkaa] ESA:n edeltäjän, ESRO:n, satelliitteja

  • COS-B oli avaruuden gammasäteilyä kartoittava satelliitti, joka laukaistiin 9. elokuuta 1975.
  • ESRO 1A (laukaisu 2. lokakuuta 1968, tutkimuskohde ionosfääri), ESRO 1B (laukaisu 1. lokakuuta 1969, tutkimuskohde röntgensäteily), ESRO 2B (laukaisu 17. toukokuuta 1968, tutkimuskohde röntgensäteily) ja ESRO 4 (laukaisu marraskuussa 1972, tutkimuskohteena aurinko ja ionosfääri)
  • EXOSAT oli röntgensatelliitti, joka laukastiin 26. toukokuuta 1983. Se toimi 9. huhtikuuta 1986 asti. Se oli 3-akselistabiloitu, 500 kg painava satelliitti, joka käytti 260 W sähkötehoa. Se lensi hyvin elliptisellä radalla (perigeumi 365 km, apogeumi 200000 km). Sen rakensi saksalainen MBB-tehdas, joka nykyisin osa EADS Astrium-yhtiötä.
  • GEOS-1, GEOS-2. Nimensä mukaisesti lensivät geostationaarisella kiertoradalla. Laukaisut tapahtuivat 20. elokuuta 1977 ja 14. heinäkuuta 1978.
  • HEOS-1 ja HEOS-2 (Highly Eccentric Orbit Satellite) lensivät nimensä mukaisesti hyvin elliptisillä Maan kiertoradoilla (perigeum 400 km, apogeum yli 200000 km). Satelliitit painoivat 108 kg ja 117 kg. Ne laukaistiin 5. joulukuuta 1968 ja 31. tammikuuta 1972. Ne tutkivat muun muassa aurinkotuulta.
  • ISEE-2 tutki Aurinko-Maa-yhteisvaikutusta; se laukaistiin 23. lokakuuta 1977.
  • IUE laukaistiin 26. tammikuuta 1978 (UV-astronomia).
  • TD-1 oli UV-astronomiasatelliitti, joka laukaistiin Thor-Delta-kantoraketilla 11. maaliskuuta 1972. Kiertoradan korkeus 514–533 km. Ratatason kaltevuus 97,6 astetta. Se tutki röntgensäteilyä ja gammasäteilyä sekä teki teki koko taivaan kartoituksen UV-säteilyn aallonpituusalueessa. Siitä seurasi 15000 tähden luettelo.

[muokkaa] ESA:n edeltäjän, ELDO:n, kantoraketti

[muokkaa] ESA:n avaruuslentäjät

Pääartikkeli: Euroopan astronauttijoukot
Saksalainen astronautti Ulrich Walter

2005 alkuun mennessä ESA on toteuttanut 18 astronauttilentoa, 12 Sukkuloilla, 3 Mir-avaruusasemalle ja 5 Sojuz-lentoa ISS-avaruusasemalle.

Entisiä ESAn astronautteja

Nykyisiä lentokelpoisia astronautteja (kotimaa, ikä vuoden 2011 alussa)

  • Frank De Winne (Belgia, 49), astronautti vuodesta 2000 asti, yksi Sojuz-lento ISS-asemalle vuonna 2002
  • Léopold Eyharts (Ranska, 53), astronautti vuodesta 1999 asti, yksi Sojuz-lento Mir-asemalle
  • Christer Fuglesang (Ruotsi, 49), astronautti vuodesta 1992, yksi sukkulalento ISS-asemalle vuonna 2007
  • André Kuipers (Hollanti, 52), astronautti vuodesta 1999, yksi Sojuz-lento ISS-asemalle vuonna 2004
  • Paolo Nespoli (Italia, 53), astronautti vuodesta 1998, ei lentoa vielä
  • Thomas Reiter (Saksa, 52), astronautti vuodesta 1992 asti, lentänyt Mir-asemalle 1995, ISS-asemalle 2006
  • Hans Schlegel (Saksa, 59), astronautti vuodesta 1988 asti, yksi sukkulalento vuonna 1993, odottaa STS-122-lentoa

"Non-flight status"-astronautteja (kotimaa, ikä vuoden 2011 alussa)

  • Jean-François Clervoy (Ranska, 52), ollut astronautti vuodesta 1985 alkaen, 3 sukkulalentoa vuosien 1992-1999 kuluessa, ei enää lennä vaan toimii ESA:ssa astronauttipuolen johtotehtävissä
  • Claude Nicollier (Sveitsi, 66), astronautti vuodesta 1978 asti, 4 sukkulalentoa ml. kaksi Hubblen huoltolentoa. Ei lennä enää vaan on ESAn astronauttitoiminnan johdossa.
  • Roberto Vittori (Italia, 46), astronautti vuodesta 1998 asti, kaksi Sojuz-lentoa vuosina 2002 ja 2005 (ISS-asemalle). Ei lennä enää vaan on ESan astronauttitoiminnan johtotehtävissä.

Vuonna 2001 ESA:lla oli 16 astronauttia, joista monet odottivat ensimmäistä lentoaan. Uusia astronautteja ei koulutettu. Vuonna 2007 ESA:lla on seitsemän lentokelpoista astronauttia. Luku putoaa joissain skenaarioissa (astronauttien lähtiessä muihin töihin) ilman uuden koulutusjakson aloittamista nollaan vuoden 2010 ja 2013 välillä. Eläköityminen (ESAn eläkeikä on 60 vuotta) kutistaa astronauttien määrän kuuteen vuoteen 2014 mennessä, mutta ko. astronautit olisivat aika vanhoja eikä välttämättä lentokelpoisia.

[muokkaa] Vuoden 2009 valitut astronauttikokelaat

Vuonna 2008 ESA avasi uuden astronauttien haun, johon voi hakea kuka tahansa ESA-jäsenmaan kansalainen (tavoiteikä: alle 37-vuotias). Keväällä 2008 ESA aloitti neljän uuden avaruuslentäjän hakemisen siten että valinta olisi valmis keväällä 2009. 2008-09-19 alkaneessa ja 2008-06-18 päättyneessä avoimessa haussa hakemuksen jätti lähes 10 000 hakijaa. Näistä 8413 täytti alustavat kelpoisuusvaatimukset. Edelleen 918 valittiin psykologisten kokeiden ensimmäiseen vaiheeseen ja näistä 192 valittiin psykologisten testien toiseen vaiheeseen 2008-09-24. Psykologisten testien jäljelle jääneille 80 ehdokaalle tehdänä kattavat lääketieteelliset testit tammi/helmikuussa 2009. Sitten noin 40 hakijaan näistä haastatellaan. Lopulta kuusi henkilöä valittiin astronauttikoulutukseen (katso Euroopan astronauttijoukot – astronauttihaku).[7] Valitut astronauttikokelaat ovat vuonna 2010 aloittaneet koulutuksensa [8]

  • Samantha Cristoforetti, Italia
  • Alexander Gerst, Saksa
  • Andreas Mogensen, Tanska?
  • Luca Parmitano, Italia
  • Timothy Peake, Englanti
  • Thomas Pesquet, Ranska


[muokkaa] Painottomuuslennot lentokoneilla

ESAn miehitettyjen lentojen direktoraatti järjestää painottomuuslentoja Airbus A300 -lentokoneella, joihin muun muassa suomalaiset teekkarit ovat osallistuneet muutamia kertoja.

[muokkaa] Jäsenmaat

██ ESA:n jäsenvaltiot
██ ECS-valtiot eli jäsenehdokkaat

ESAn jäsenmaat, niiden ESA-vastuuorganisaatiot ja niiden ulkoiset linkit (ks. myös Luettelo avaruusjärjestöistä)

  • Ranska - Ranskan avaruusjärjestö, Centre National d'Études Spatiales (CNES), on EU-alueen suurin kansallinen avaruusjärjestö, joka perustettiin 1961. CNESin päämaja on Pariisissa.
  • Saksa - Saksan avaruuskeskus, Deutsches Zentrum für Luft- und Raumfahrt e.V. (DLR) vastaa avaruus- ja ilmailututkimuksesta. Vuonna 2003 se liitettiin osaksi Helmholtz Gesellschaftia.
  • Italia - Italian avaruusjärjestö, L'Agenzia Spaziale Italiana (ASI), on perustettu vuonna 1988. Se kuuluu opetus- ja tutkimusministeriön alaisuuteen (engl. Ministry of the Universities and of Scientific and Technological Research).
  • Espanja - Espanjan teknologiankehityskeskus, CDTI (El Centro para el Desarrollo Tecnológico Industrial), on edustanut Espanjaa ESAssa vuodesta 1986. Sen johtaja nousi ESAn neuvoston puheenjohtajaksi vuonna 2008.
  • Iso-Britannia - Britannian kansallinen avaruuskeskus, BNSC, joka koordinoi 11 ministeriön tai sellaisen alaisen laitoksen avaruustoiminnan rahoitusta. Sen kautta Britannia panostaa 190 miljoonaa puntaa vuodessa siviiliavaruustoimintaan, josta 60 % kuluu ESAn ohjelmamaksuihin.
  • Belgia - Belgian Federal Science Policy Office eli entinen 'Federal Office for Scientific, Technical and Cultural Affairs' (OSTC) hoitaa maan ESA-edustusta. http://www.belspo.be/belspo/act/rech/spatres_en.stm
  • Tanska - Tieteellisestä ja teollisesta toiminnasta vastaa tutkimusministeriö (forskninsministeriet). Tanskan avaruustutkimusinstituutti (Dansk rumdforskningsinstitut, DSRI) on tutkimusministeriön alainen laitos, joka edustaa Tanskaa ESA:ssa. Laitoksen tehtävänä on tehdä avaruustutkimusta sekä toimia avaruusinstrumentoinnin ja -teknologian taitotiedon keskuksena. Tanska on toteuttanut neljä satelliittia: maan magneettikenttää tutkiva Ørsted, joka laukaistiin 23. helmikuuta 1999, Rømer-satelliitti (keskeytynyt v. 2002), opiskelijasatelliitit AAUsat ja DTUsat, jotka laukaistiin 30. kesäkuuta 2003. Vuoden 2004 lopulla Tanska järjesti kilpailun tanskalaisen astronauttikandidaatin löytämiseksi. http://www.dsri.dk
  • Alankomaat - Ilmailu- ja avaruusohjelmien virasto, NIVR (Nederlands Institut voor Vliegtuigontwikkeling en Ruimtevaart), on puolivaltiollinen, voittoa tuottamaton säätiö. Sen tavoitteena on edistää ilmailu- ja avaruustoimintaa Alankomaissa. Alankomaiden teknologiapolitiikka on talousministeriön (ministerie van ekonomische Zaken) vastuulla, joka ensisijaisesti vastaa myös avaruuspolitiikasta. Avaruuspolitiikkaa käsitellään ministeriöiden välisessä avaruuskomiteassa (Interdepartementale Commissie Ruimtevaart, ICR), johon osallistuvat ne ministeriöt joilla on etuja valvottavanaan.
  • Ruotsi - Rymdstyrelse toimii Ruotsin yhdyselimenä kansainvälisessä yhteistyössä (ml. ESA). Se on vastuussa kaikesta valtion rahoittamasta avaruustoiminnasta siltä osin kuin se koskee tutkimusta ja kehitystyötä. Avaruusvirasto on elinkeinoministeriön (näringsdepartementet) alainen keskusvirasto, joka saa rahoituksensa tutkimushankkeisiin opetusministeriöltä (utbildningdepartementet). Tekniset tehtävät Avaruusvirasto antaa toimeksiantoina Svenska Rymdaktiebolaget-yhtiölle (Swedish Space Corporation, SSC).
  • Sveitsi - Sveitsin avaruustoimisto, Swiss Space Office (SSO), edustaa Sveitsiä, joka on toinen ESA-jäsenmaa joka ei ole EU:n jäsen, ESAssa. http://www.sso.admin.ch/ http://www.sbf.admin.ch/htm/international/space/space_affairs-e.html#
  • Irlanti - Enterprise Ireland edustaa maataan ESAssa. http://www.enterprise-ireland.com/space/
  • Itävalta - Itävallan avaruusjärjestö, joka vuonna 2004 sulautui laajempaan teknologiarahoitusorganisaatioon, edustaa maataan ESAssa. http://www.asaspace.at/
  • Norja - Norjan avaruuskeskus (Norsk Romsenter) on opetusministeriön (kirke-, utbildnings- og forskningsdepartementet) kanssa läheisessä yhteistyössä toimiva säätiö, joka toimii Norjan avaruushallintona. http://www.spacecentre.no/
  • Suomi - Teknologian edistämiskeskus (Tekes) edustaa Suomea ESAssa. Suomen avaruustoiminta alkoi heinäkuussa 1988, kun Phobos-luotaimet laukaistiin. Ks. Tekesin Avaruus-yksikkö ja Avaruusuutiset.
  • Portugali liittyi ESAaan 14. marraskuuta 2000.
  • Luxemburg liittyi ESAaan 30. kesäkuuta 2005. Se sai täyden jäsenyyden 9. joulukuuta 2005.
  • Kreikka liittyi ESAaan 1. tammikuuta 2005. Se sai täyden jäsenyyden 9. joulukuuta 2005.
  • Tšekki solmi viisivuotisen yhteistyösopimuksen ESAn kanssa marraskuussa 2003 ja liittyi ESAn jäseneksi vuoden 2008 jälkipuolella.

[muokkaa] Jäsenehdokkaat

Plan for European Cooperating State eli PECS-sopimuksen puitteissa yhteityötä tekevät EU-maat voivat toimia ESAn ohjelmissa ennen jäsenyyttä ja jäsenyyttä huokeammin kustannuksin.

  • Unkari solmi viisivuotisen yhteistyösopimuksen ESAn kanssa huhtikuussa 2004. Unkarilla on avaruusjärjestö, Magyar Űrkutatási Iroda, joka toimii Liikenneministeriön (Transport, Communication and Water Management) alaisuudessa.
  • Romanian avaruusjärjestö solmi 17. helmikuuta 2006 PECS-sopimuksen ESA:n kanssa.
  • Puola solmi 27. huhtikuuta 2007 liittymissopimuksen European Cooperating State (ECS)-yhteistyöhön ESAn kanssa, kun valtionvarainministeri Pawel Poncyljusz allekirjoitti maansa puolesta. Puola oli alun perin ensimmäinen itäisen manner-Euroopan maa, joka solmi ESA-yhteistyösopimuksen jo 28. tammikuuta 1994 ja uusi sen vuonna 2002.
  • Viro on solminut vastaavan sopimuksen vuonna 2007.
  • Latvia ja ESA solmivat PECS-sopimuksen 23.7.2009.[9]
  • Kypros (kreikkalainen osa) solmi ESAn kanssa yhteistyössopimuksen 1. syyskuuta 2009.[10]
  • Sloveniasta tuli kuudes PECS-maa vuoden 2010 alussa. [11]
  • 28.4.2010 Slovakia solmi yhteistyösopimuksen ESAn kanssa. [12]

[muokkaa] Yhteistyö muiden maiden kanssa

Merkittävin ja pitkäaikaisin ESAn yhteistyökumppani on NASA. Toinen pitkäaikainen ESAn yhteistyökumppani on Japanin avaruusjärjestö, JAXA.

ESAlla on jonkin verran yhteystyötä Intian avaruusjärjestön, ISROn, kanssa. PROBA-luotain laukaistiin intialaisella kantoraketilla. Vuoden 2005 talvella ESA päätti osallistua (tieteellisiä laitteita toimittamalla) Intian Kuu-luotaimeen, Chandrayaan-1:een.

Kanada on ollut ESAn liitännäisjäsen 1. tammikuuta 1979 alkaen. Kanada on ollut avaruustoiminnan alalla edistyksellinen maa muun muassa tietoliikennesatelliittien käytössä, ks. Anik. Kanadan avaruusjärjestö on CSA.

ESAn yhteistyö Venäjän (Venäjän avaruusjärjestö) kanssa on laajentunut koko 2000-luvun ajan.

ESA ja Euroopan unioni etsivät yhteistyönsä muotoja. Vuonna 2005 kirjoitettiin Euroopan Avaruuslinjaus (ESP, European Space Policy) ja vuonna 2009 kootaan eri maiden, ESAn ja EUn avaruustoiminnoista Euroopan Avaruusohjelmaa (ESPro, European Space Programme).

Vuonna 2009 ESA aloitti yhteistyön Euroopan puolustusviraston (EDA) kanssa. Lokakuussa 2010 ESA solmi Yhdysvaltain asevoimien tutkimuskeskuksen DARPAan kanssa sopimuksen linkkisatelliittien tutkimisesta sekä siviili- että sotilaskäyttöön. [13] ESAn omassa "avaruustilannekuva"-ohjelmassa (SSA, Space Sitiational Awareness on linkkejä Saksan ja Ranskan asevoimiin. ESA halunnee laajentaa toimialaan "peaceful use"-rajoituksen ulkopuolelle.

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Euroopan_avaruusj%C3%A4rjest%C3%B6&oldid=11169926
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä