Hollannin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hollanti
Oma nimi Nederlands
Muu nimi flaami
Tiedot
Alue Alankomaat
Belgia
Suriname
Aruba
Curaçao
Sint Maarten
Virallinen kieli Alankomaiden lippu Alankomaat
Belgian lippu Belgia (Flanderi ja Bryssel)
Surinamen lippu Suriname
Euroopan unionin lippu EU
Puhujia n. 23 miljoonaa
Sija 37.
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto Nederlandse Taalunie (Hollannin kielen Unioni)
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä germaaniset kielet
länsigermaaniset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 nl
ISO 639-2 dut (B) / nld (T)
ISO 639-3 nld

Hollannin kieli (Nederlandse taal, suom. alankomaan kieli) on indoeurooppalaisen kielikunnan germaanisen haaran länsigermaaniseen ryhmään kuuluva kieli. Se on läheistä sukua muille länsigermaanisille kielille (englanti, saksa ja friisi) ja kaukaisempaa sukua pohjoisgermaanisille kielille.

Alueellinen sijoittuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollannin puhuma-alueet maailmassa

Hollantia käytetään Alankomaissa ja sen entisissä siirtomaissa, kuten Surinamessa, sekä sen merentakaisilla alueilla Arubassa, Curaçaossa, Sint Maartenilla, Bonairessa, Sabassa ja Sint Eustatiuksella sekä Belgiassa. Hollannin kieli on kyseisissä maissa virallinen kieli. Se oli myös Etelä-Afrikan virallinen kieli vuoteen 1961 asti. Hollannin puhujia on myös maissa, joihin on muuttanut paljon alankomaalaisia ja flaamilaisia siirtolaisia, kuten Kanadassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Yhdysvalloissa. Virallista koulussa opetettavaa ja viranomaisten käyttämää kieltä kutsutaan nimellä Standaardnederlands tai Algemeen Nederlands.

Hollannin läheisimmät sukukielet ovat Alankomaiden pohjoisessa Frieslandin provinssissa ja Pohjanmeren Friisein saarilla puhuttu friisin kieli, Etelä-Afrikassa puhuttu afrikaans ja Saksan pohjoisosissa puhuttu alasaksin murre (Plattdüütsch).

Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flaami[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgian pohjoisosassa Flanderissa puhutaan hollannin kielen murretta tai murteita. Kirjakielenä siellä on sama hollannin kieli kuin Alankomaissa. Suomessa on aiemmin kutsuttu Flanderin asukkaiden puhumaa kieltä flaamiksi,[1] mutta Kotimaisten kielten keskuksen nimistöneuvonta suosittelee flaamin kieli -termin jättämistä historiallisiin yhteyksiin.[2] Flaami ei myöskään ole missään virallisena kielenä. Belgian viralliset kielet ovat hollanti (Nederlands, néerlandais, Niederländisch), ranska ja saksa.

Flaami tarkoittaa myös Belgian Flanderin alueen asukasta.

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaiden koillisosassa on laaja Hollannin alasaksin murrealue, joka käsittää lähes kokonaan Groningenin, Drenthen ja Overijsselin provinssit. Sen eteläpuolella, osin myös Saksan puolella, puhutaan pienellä alueella Zuid-Geldersin murretta. Alankomaiden länsiosassa puhutaan hollannin murretta ja lounaassa lähellä Belgian rajaa zeelandin murretta. Alankomaiden eteläosissa puhutaan kahta murretta, brabantin murretta ja limburgin murretta, joiden alueet jatkuvat Flanderiin asti. Limburgin murretta puhutaan näistä idempänä, Saksan rajan tuntumassa. Flanderin länsiosissa puhutaan länsiflaamia ja itäflaamia. Lisäksi on huomionarvoista, että hollannin murre (Hollands) on eri asia kuin hollannin kieli eikä kieli ole kehittynyt pelkästään murteen pohjalta.

Hollannin alasaksilla ja limburgilla on Alankomaissa alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa määritelty oikeudellinen asema alueellisina kielinä, minkä vuoksi jotkut pitävät niitä murteiden sijaan erillisinä kielinä.

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Substantiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollannissa sanoilla on kaksi sukua: aiemmasta maskuliinista ja feminiinistä muodostunut yhteinen suku sekä neutri. Epämääräinen artikkeli kaikilla suvuilla on een ja määräinen yhteisessä suvussa de ja neutreilla het. Monikossa on vain määräinen artikkeli ja se on kummallakin suvulla de.

Suku Yksikkö
yhteinen suku een man (mies)
neutri een boek (kirja)
Suku Yksikkö Monikko
yhteinen suku de man (mies) de mannen (miehet)
neutri het boek (kirja) de boeken (kirjat)

Monikko muodostetaan yleensä päätteellä -en.

Sijamuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollannin substantiiveilla on englannin ja ruotsin tapaan kaksi sijamuotoa: nominatiivi ja genetiivi. Akkusatiivimuoto erotetaan nominatiivista kuitenkin persoonapronomineissa. Datiivi on nykykielestä käytännössä kuollut.

Persoonapronominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yks.

ik (’k) minä

jij (je) sinä (muod.)

u sinä (epämuod.)

hij (ie) hän (m.)

zij (ze) hän (f.)

het (’t) se

Mon.

wij (we) me

jullie te

u te (muod.)

zij (ze) he

Tuntemattomia ihmisiä puhuteltaessa käytetään u-pronominia

Verbit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollannin kielessä on neljäntyyppisiä verbejä: 3:ntyyppiset heikot verbit, jotka luokitellaan imperfektintunnusten mukaan (-d-, -t-, -cht-) ja vahvat verbit. Verbit päättyvät yleensä -en perusmuodossa, mutta poikkeuksia on myös (esimerkiksi zijn). Hollannin kielen yleinen pitkä-/lyhytvokaalivaihtelu esiintyy heikossa verbeissä seuraavasti: lyhyt vokaali esiintyy perusmuodossa, preesensin monikkomuodossa ja konjunktiivin preesensissä (eren, ere), pitkä esiintyy kaikissa muissa muodoissa (eert, eerde, geëerd). Samalla tavalla toimii myös pitkä-/lyhytkonsonanttitoiminta (eggen, egt, geëgd). Samaa vaihtelua on f-v-vaihtelu (hoven, hoofde) ja s-z-vaihtelu (verhuizen, verhuisdde).

Verbityyppi Perusmuoto Imperfektin yksikkömuoto
heikot -d-verbit moorden (murhata) moordde (murhasin/-sit/-si)
heikot -t-verbit wachten (odottaa) wachtte (odotin/-tit/-tti)
heikot -cht-verbit kopen (ostaa) kocht (ostin/-it/-i)
vahvat verbit schieten (ampua) schoot (ammuin/-mmuit/-mpui)

Verbin taivutusmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten saksassa, hollannissakin verbin liittotempukset (perfekti ja pluskvamperfekti) muodostetaan joko verbillä hebben tai zijn ja pääverbin supiinilla (had gedood, was geweest).

Ääntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka hollanti on monelle eurooppalaiselle saksaa ja englantia osaavalle suhteellisen helppo kieli oppia, sen ääntäminen on suhteellisen haastavaa.

Vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolipitkät vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

eu – [ø(y)], kuten ransk. ’feu’ – esim. heus (ystävällinen), leunen (nojata), deur (ovi)

ie – [ɛɪ̯] tai [i] – esim. fiets (polkupyörä), dier (eläin)

oe – [u], kuten suomen lyhyt u – esim. boek (kirja), zoek (kadonnut), moeder (äiti)

Pitkät vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

aa – [ɑː] – esim. laat (maaorja), maat (kaveri), raaf (korppi)

ee – [eɪ] – kuten engl. ’lay’ – esim. leed (suru), leef (elänyt)

oo – [o], kuten suomen lyhyt o – esim. brood (leipä), roos (ruusu)

uu – [y], kuten suomen y tai saksan ü – esim. muren (seinät), zuur (happo/hapan)

Diftongit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

· auw, ou(w) – [ʌu] – esim. blauw(sininen), lauw (mukava), vouwen (taitella)

→ Huom., jos ’auw’:ta tai ’ouw’:ta seuraa äänne, äännetään ’w’:nä kuten englannissakin.

· ei/ij – [ɛi],yleensä kuten suomen ä, joskus [eɪ] kuten engl. ’lay’ – esim. ei (muna), bij (-ssa, -lla), bereid (valmis), ijzer (rauta)

· ui – haastava äänne – [ʌy], jokseenkin ’’au’’ kapealla u:lla. – esim. huis (talo), kruit (työnnetty), muis (hiiri)

Kaksoisvokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

· aai – [aɪ] (aa + ie) esim. kraai (varis), saai (tylsä), haaien (hait)

· eeuw – [eu] (ee + oe) – esim. leeuw (leijona), meeuw (merilokki), sneeuwen (sataa lunta)

· ieuw – [iʋ] (ee + oe) – esim. hieuw (hakattu), nieuw (uusi)

· oei – [ui̯] (oe + ie) – esim. boei (poiju), snoei (leikkaukset (paperista))

· ooi – [oːi̯], kuten kirjoitettukin – esim. mooi (kaunis (ihmisestä)), hooi (heinä)

→ Huom. ’ode’ äännetään kuten ooie – esim. rode (punainen), dode (kuollut)

· uw – [yw] (uu + oe) – esim. ruw (karkea), sluw (ovela), uw (sinun)

Konsonantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Tässä kohdassa mainitaan ainoastaan suomen kielestä poikkeavat seikat ääntämisessä)

· d – äännetään sanan lopussa (ja joskus myös keskellä) t:nä

· Kirjaimen g ja ’ch’-äänteen ääntyminen ovat mutkikkaita (〈g〉 ja 〈ch〉). Nämä kirjaimet edustavat velaaria ([ɣ] ja [x]) tai uvulaarista frikatiivia ([χ])

Esim.

· (ng – kuten suomen ’äng’-äänne ŋ)

· p – ilman aspiraatioita

· r – äänetään aina (myös sanan lopussa); käytetään: sekä ns. Suomalaista r:ää (alveolaarinen trilli) [r] että ”kurkku-r:ää” [x] holl. acht (kahdeksan) [ˈɑxt]

(velaarinen frikatiivi). Myös silloin, jos r:ää seuraa vokaali, käytetään usein alveolaarista napausäännettä [ɾ] – esim. holl. Peru [peˈɾu]

Sanan lopussa yleensä alveolaarinen approksimantti [ɹ] – holl. door (läpi) [doə̯ɹ]

· s – joskus myös z:aan päin

· sch – äänetään (s + x), jos mukana vielä r eli schr, niin (s + x + [r]/[ɾ]/ [ɹ])

· v – kuten saksassa – f

· w – kuten suomen v, (mutta jos ’auw’:ta tai ’ouw’:ta seuraa äänne, äännetään ’w’kuten englannissakin)

· z – sanan alussa s, mutta keskellä kuten englannissa z

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienoisevankeliumi hollanniksi: "Want alzo lief heeft God de wereld gehad, dat Hij zijn eniggeboren Zoon gegeven heeft, opdat een ieder, die in Hem gelooft, niet verloren gaat, maar eeuwig leven zal hebben".

Hollannin kieli lukuina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 15 miljoonaa alankomaalaista puhuu hollantia äidinkielenään.
  • 6 miljoonaa belgialaista puhuu hollantia äidinkielenään.
  • 3 miljoonaa belgialaista puhuu hollantia vieraana kielenä.
  • 250 000 surinamilaista puhuu hollantia äidinkielenään.
  • 10 000 ranskalaista Ranskan Walloniassa puhuu hollantia äidinkielenään.
  • Maailman 6 500 kielen joukossa hollanti on puhujamäärältään sijalla 37.
  • Kielellä julkaistun kirjallisuuden määrässä hollanti on sijalla 11.
  • Puhujamäärältään hollanti on sijalla 7. Euroopan unionin kielistä.
  • Joka viideskymmenes sivu Internetissä on hollanninkielinen, sijaluku 8.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedia
Hollanninkielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja