Älvdalska

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Älvdalska
Oma nimi Övdalsk, Övdalską, Daląlską̊rran
Tiedot
Alue Ruotsin lippu Ruotsi, Älvdalen
Virallinen kieli ei
Puhujia noin 3 000[1]
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen, riimukirjoitus
Kielenhuolto Råðdjärum, älvdalska språkrådet
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä Germaaniset kielet
Skandinaaviset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 -
ISO 639-2 -
Älvdalskankielistä riimukirjoitusta.

Älvdalska on skandinaavinen kieli, jota puhutaan Älvdalenin kunnassa Ruotsissa. Sitä on vanhastaan pidetty ruotsin kielen murteena, mutta sille on ajettu oman kielen statusta[1]. Kieltä puhuu noin 3 000 henkilöä ja se on äärimmäisen uhanalainen. Tästä syystä kielelle on ajettu Ruotsin virallisen vähemmistökielen asemaa, joka takaisi sille valtion suojeluksen. Älvdalska eroaa ruotsin kielestä siinä määrin, että ruotsinkieliset puhujat eivät täysin ymmärrä sitä[2].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Älvdalenin kunta, jonka eteläosissa älvdalskaa puhutaan

Ensimmäiset kirjalliset maininnat älvdalskasta ovat 1600-luvulta. Kielen tärkeimpiin tutkijoihin kuului Lars Levander, joka tutki kieltä ja Älvdalenin alueen kulttuuria 1900-luvun alussa. Hän kirjasi ylös monia kielen sanoja. Paikallisessa vuonna 1916 aloittaneessa lehdessä nimeltä Skansvakten julkaistiin älvdalskaksi runoja ja novelleja. Vielä tähän aikaan suurin osa alueen asukkaista osasi kieltä, joten ymmärtämisvaikeuksia ei ollut. Kieli menetti kuitenkin asemaansa ajan kuluessa ruotsille.[3]

1980-luvulla alkoi kasvava kiinnostus älvdalskaan. Vuonna 1986 Lars Steensland julkaisi kielelle ääntämisohjeet ja myöhemmin Bengt Åkerberg kehitti kielelle omat aakkoset, joihin kuului tavallisten ruotsalaisten 22 aakkosen lisäksi viisi muuta. Sen jälkeen on lisätty vielä uusia aakkosia. Muutamatselvennä lapset on kasvatettu älvdalska äidinkielenään[4].

Kielen piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Älvdalskalla on hyvin monimutkainen morfologia ja siinä on säilynyt enemmän piirteitä muinaisnorjasta kuin ruotsin kielessä. Kieli on kuitenkin lingvistisesti melkein yhtä kaukana muinaisnorjasta kuin ruotsikin. Kieli eroaa ruotsista etenkin ääntämyksellisesti.[2]

Älvdalskan nykyisissä aakkosissa on käytössä 33 kirjainta:
Aa Ąą Bb Cc Dd Đð Ee Ęę Ff Gg Hh Ii Įį Jj Kk Ll Mm Nn Oo Pp Qq Rr Ss Tt Uu Ųų Vv Ww Xx Yy Y̨y̨ Zz Åå Ą̊ą̊ Ää Öö
Kirjaimet, joissa on ogonek eli häntä (kuten Ą/ą), ääntyvät nasaalisina. Đ/ð on soinnillinen dentaalinen frikatiivi.

Aakkosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Älvdalskan uskotaan olevan viimeinen kieli, jota on arkikäytössä kirjoitettu riimuilla. Vielä 1500-luvulla kielen aakkosto koostui lähes pelkästään riimuista. Latinalaiset aakkoset kuitenkin ilmeisesti vaikuttivat riimujen kirjoitusasuun vaiheittain. Kuitenkin vasta viimeistään 1900-luvulle tultaessa kieli oli siirtynyt käyttämään kokonaan latinalaista aakkostoa.[5] Vanhin ajoitettu älvdalskankielinen riimu on 1500-luvun lopulta. Se on puumerkkikaiverrus Åsenin kylästä peräisin olevassa kulhossa, ja siinä lukee "Anders on tehnyt (tämän) kulhon vuonna 1596".[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The Second Evaluation Report on Sweden (The European Council)
  2. a b Lars Steensland: Varifrån kommer älvdalskan - och vart är den på väg?
  3. Historia Ulum Dalska, en språkförening
  4. Uppsala Universitet: The Second Conference on Elfdalian[vanhentunut linkki]
  5. Enoksen, Lars Magnar (1998). Runor: historia, tydning, tolkning. p. 180. Historiska Media, Falun. ISBN 91-88930-32-7.
  6. Jansson, Sven B. F. (1997 [1987]). Runes in Sweden. p. 174. Stockholm, Gidlund. ISBN 91-7844-067-X