Morfologia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kielitieteen tutkimusaluetta. Biologian tutkimusalueesta kertoo artikkeli Morfologia (biologia).

Morfologia eli muoto-oppi tutkii sanojen muodostusta kielen pienimmistä merkitysyksiköistä, joita kutsutaan morfeemeiksi.[1] Morfofonologia puolestaan on morfologian yhteys äänneoppiin eli fonologiaan.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lausekerakenne on usein suppea kielissä, joissa on laaja morfologia, samoin päinvastoin. Esimerkiksi suomessa morfologia on laaja ja sillä ilmaistaan asioita, joita vähemmän morfologisissa kielissä ilmaistaan lausekerakenteen avulla.

Jos sanan morfeemirakenne ja kieliopillinen tai semanttinen rakenne vastaavat toisiaan, kyseessä on luonnollinen morfologia. Päinvastainen tapaus on opaakkia eli läpinäkymätön morfologia, jota syntyy äänteenmuutoksista. Opaakkia morfologiaa edustavat suomen kielessä esimerkiksi taivutusmuodot lasna, läksi ja tuta, jotka ovat korvautuneet tunnistettavammilla muodoilla lapsena, lähti ja tuntea.

Morfologisissa rakenteissa, kuten syntaksissakin, esiintyy rinnastus- ja alistussuhteita. Konstruktio perii piirteen jonkin piirteen kannalta hallitsevalta jäseneltään ja on täten alistussuhteessa. Esimerkiksi lausekkeelle olen kirjoittanut luku ja persoona periytyvät pääsanalta olen, joka puolestaan perii ne päätteeltä /n/.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Muoto-oppi eli morfologia Finn Lectura. Viitattu 17.04.2008.