Morfeemi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Morfeemi on kielen pienin merkitystä kantava yksikkö, jonka osilla ei enää ole omaa kielellistä merkitystä. Se on morfologian tärkein peruskäsite.

Suomen kielen morfeemityypit ovat

  • juurimorfeemit, jotka voivat sellaisenaan olla sanojen vartaloita tai sitten niistä voidaan muodostaa johdettuja vartaloita,
  • johtimet joilla vartaloista voidaan johtaa toisia vartaloita (esimerkiksi istu(a)istuskel(la)),
  • päätteet, jotka osoittavat lukua, sijaa, aikamuotoa, persoonaa jne. (esimerkiksi: inessiivin pääte -ssa/-ssä tai verbin konditionaalin tunnus -isi- tai liitepartikkeli -kin) sekä
  • etuliitteet kuten esimerkiksi epä-.

Muissa kielissä on lisäksi

  • infiksejä, jotka asettuvat sananvartalon sisään sekä
  • sirkumfiksejä, jotka asettuvat sananvartalon ympärille, siis osa eteen ja osa perään.

Tärkeää on huomata, että morfeemi ei ole sama asia kuin tavu.

Morfeemit jaetaan vapaisiin morfeemeihin, jotka voivat esiintyä sellaisenaankin ja sidonnaisiin morfeemeihin, jotka voivat esiintyä vain vapaiden morfeemien yhteydessä. Potentiaalisesti vapaat morfeemit voivat kuitenkin esiintyä joko yksin tai muihin morfeemeihin yhdistyneenä. esim. auto, auto - lle. Vapaista morfeemeista mahdollisten johtimien kera syntyy lekseemejä eli hakusanoja. Lekseemit voivat yhdistyä yhdyssanoina uusiksi lekseemeiksi, esimerkiksi valo ja kuva tuottavat yhdyssanalekseemin valokuva, josta voidaan muodostaa johtimilla esimerkiksi verbi valokuvata ja siitä edelleen substantiivi valokuvaus. Lekseemit muodostavat leksikon eli kielen sanaston eli sanakirjojen kutakin hakusana-artikkelia vastaa suunnilleen yksi lekseemi ja päinvastoin.

Termejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morfi
Konkreettinen foneemijono, joka edustaa eli toteuttaa jotakin morfeemia. Silloin kun usea morfi voi edustaa jotakin morfeemia, näitä morfeja kutsutaan allomorfeiksi. Esimerkiksi suomen monikkoa edustaa morfeemi /I/, joka voi eri yhteyksissä toteutua [i]:nä tai [j]:nä, jotka siis ovat sen allomorfeja.
Jäännösmorfeemilla
Ei ole enää selvää erillistä merkitystä. Tällainen on esimerkiksi van sanassa vanhurskas. Jäännösmorfeemit ovat sidonnaisia morfeemeja eivätkä ne koskaan esiinny yksinään.
Semeemi
Nimitys, jota joskus käytetään samanmerkityksisellisistä morfeemeista. Esimerkiksi suomessa 'monikko' on semeemi, jota edustavat muun muassa morfeemit /t/ ja /I/.

Nollamorfi

Apukäsite sellaiselle morfeemille, jolla ei ole mitään tunnistettavissa olevaa osaa, esimerkiksi suomen kielen yksiköllä ei ole näkyvää tunnusta eikä myöskään preesensillä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fred Karlsson, Yleinen kielitiede (uudistettu laitos), Yliopistopaino, Helsinki, 1998.