Agglutinatiivinen kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Agglutinatiiviset eli agglutinoivat kielet ovat kielitieteessä sellaisten kielien luokka, joissa sanan vartaloon liittyy (useita) päätteitä ja muita affikseja. Tämä ilmiö on nimeltään agglutinaatio. Tyypillisimpiä esimerkkejä agglutinoivista kieliryhmistä ovat uralilaiset kielet, kuten suomi, ja altailaiset kielet, kuten turkki.

Äärimmäistapauksessa kaikilla kielen affikseilla olisi vain yksi muoto ja näitä voitaisiin liimata mekaanisesti peräkkäin muodostaen toisiaan vastaavia merkityksiä. Käytännössä yksikään tuntemamme luonnollinen kieli ei kuitenkaan ole täysin agglutinoiva, sillä niin sanavartaloissa kuin päätteissäkin tapahtuu monenlaista assimilaatiota ja muita äännevaihteluita.

Esimerkiksi suomen kielessä kantaan talo voidaan mekaanisesti liittää monikon tunnus [i] sekä inessiivin sijapääte [ssa], jolloin saadaan sanan muoto taloissa. Mikäli saman periaatteen mukaisesti voitaisiin muodostaa kaikki vastaavat sanat, kieltä voisi kutsua puhtaasti agglutinoivaksi.

Esimerkkinä epätäydellisestä agglutinaatiosta suomen kielessä muoto kannasta kissa on äännevaihtelusta johtuen kissoissa eikä *kissa|i|ssa.

Agglutinoivia kieliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisista kielistä
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.