Agglutinaatio (kielitiede)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Agglutinaatio on kielitieteellinen ilmiö, jossa sanoja muunnetaan säännönmukaisesti kasaamalla lisämääritteitä pohjasanan oheen. Suomen kieli on tässä merkityksessä agglutinatiivinen kieli, koska se luottaa sananmuodostuksessaan ja ääntämyksessäänkin voimakkaasti rajattuun perussanavarastoon, johon se sitten yhdistää monia päätteitä ja liitteitä. (Vrt. "koti" josta voidaan johtaa jopa muoto "kotoutumistaminen".) Suomi on myös varsin tyypillinen liimaava kieli siinä, että se kasaa liitteensä peruskäsitteen jälkeen, ja suurimmaksi osakseen varsin säännöllisesti.

Kaikki agglutinatiiviset kielet eivät kuitenkaan toimi aivan samoin, vaan voivat myös käyttää pelkästään etuliitteitä, etuliitteitä sekä jälkiliitteitä, tai joskus jopa sisäliitteitä. Lisäksi kaikilla tunnetuilla liimaavilla kielillä on myös joitakin fuusionaalisten kielten tai fleksionaalisten kuten latinan piirteitä, niin että liittämistapa ei kuitenkaan ole edes yleistasolla täysin säännöllinen.

Historiallisesti tunnetuin esimerkki kielestä joka käyttää kaikkia näitä piirteitä yhtaikaa lienee navajo, jota on tuon hämmentävän ominaislaatunsa tähden käytetty suorastaan puhuttuna salakirjoitusjärjestelmänä [1] toisen maailmansodan aikana.

Kielihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahden eri kielen liimaavuus ei tarkoita että ne olisivat kielihistoriallisesti sidoksissa toisiinsa. Oikeastaan kaikkea muuta.

Maailman kielten joukossa agglutinatiiviset kielet ovat melko yleisiä, ja niitä esiintyy varsin monissa kielikunnissa. Kielihistoriallinen kehitys niin kohti liimaavaa kieltä kuin pois siitä tuntuu olevan säännöllistä sekä riippumatonta kielikuntien sisällä.

Tavallinen kielikierto tuntuu joka tapauksessa johtavan agglutinaatiosta joko isoloivaan kielenkäyttöön kuten kiinassa ja englannissa, säilyttäviin kieliin kuten (itämeren)suomeemme, koreaan sekä japaniin, kuten myös erittäin monimutkaisiin kieliin kuten amerikan alkuasukkaiden kieliin, osin mukaan lukien inuitikielet. Tuo kielikierto tekee jossain määrin vaikeaksi tulkita kielihistoriaa, varsinkin agglutinatiivisten kielten kohdalla.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. David Kahn: The Codebreakers – The Story of Secret Writing, s. 550-551. New York, United States of America: Scribner, 1967, 1996. ISBN 0-684-83130-9. en

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]