Affiksi

Affiksi on sanan runkoon liitettävä osa. Affiksit jaetaan alatyyppeihin sen mukaan, mihin ne kiinnittyvät suhteessa sanavartaloon.

• prefiksi, eli etuliite, esimerkiksi suom. negaatio /epä-/.
• suffiksi, eli jälkiliite, esimerkiksi suom. yks. 1. persoonan omistusliite /-ni/. Suffiksit ovat suomessa erittäin yleisiä. Ne jaetaan seuraavasti:

–johtimet (jak|aa + -o > jako, sattu|a + -mus/-mys > sattumus)

–päätteet (verbien persoonapääte: olen; nominien sijapääte: talossa)

–tunnukset (verbeillä modus olisin, pystynemme ja tempus nauroivat; nomineilla monikon tunnus: kissat)

–liitteet (nominien omistusliitteet: autotallini)

–liitepartikkelit (esimerkiksi verbeillä: -pa/-pä, -han/-hän, -ko/-kö, -s > tekisinkö, tulepa tänne, oletkos aivan varma, sehän on mukava kuulla)

• infiksi on affiksi, joka tulee sanan (tai sanavartalon) sisään, esimerkiksi akkad. separatiivi /-ta-/, elûm 'mennä ylös' > etlûm 'mennä ylös jostakin'
• sirkumfiksi tulee sekä sanavartalon alkuun että loppuun, esimerkiksi nahuatlin omistusliitteet tl-substantiiveissa: yks.1.persoona /no- -uh/ coá- 'käärme' > nocoáuh 'käärmeeni'
• transfiksi on epäjatkuva affiksi, lähinnä seemiläisissä kielissä, esimerkiksi arabiassa, ktb 'kirja', josta transfiksillä i-a saadaan (yksikkö) kitab 'kirja', u-u (monikko) kutub 'kirjat' jne.
• superfiksi vaikuttaa äänteiden suprasegmentaalisiin piirteisiin, kuten tooniin (esim. mbayn kielen frekventatiivi: rīyā 'jakaa' > ríyā 'jakaa monta kertaa')