Pohjoissaame

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pohjoissaame
Oma nimi davvisámi, davvisámegiella
(sámi, sámegiella)
Muu nimi saame, norjansaame, tunturisaame, pohjoislappi
Tiedot
Alue Suomen lippu Suomi
Ruotsin lippu Ruotsi
Norjan lippu Norja
Virallinen kieli Enontekiö, Inari, Utsjoki, Sodankylä, Kaarasjoki, Koutokeino, Uuniemi, Porsanki, Teno, Kaivuono, Arjeplog, Jällivaara, Jokimukka, Kiiruna
Puhujia 20 700[1]
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
suomalais-saamelaiset kielet
saamelaiskielet
länsisaamelaiskielet
Kielikoodit
ISO 639-1 se
ISO 639-2 sme
ISO 639-3 sme

Pohjoissaame on uralilaiseen kielikuntaan kuuluva saamelaiskieli. Pohjoissaame kuuluu pohjoisiin länsisaamelaiskieliin. Pohjoissaamea puhuvat pohjoissaamelaiset, joita on Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosassa noin 50 000 henkilöä. Varsinaisia kielen puhujia on kuitenkin 20 700, joista 15 000 Norjassa.[1] Se on saamelaiskielistä puhujamäärältään ylivoimaisesti suurin, ja joidenkin arvioiden mukaan saamenkielisistä jopa 75 % puhuu pohjoissaamea. Usein, joskin epä­täsmällisesti, sitä kutsutaankin lyhyesti "saamen" tai "lapin" kieleksi.[2] Pohjoissaame jaetaan tornionsaamen, ruijansaamen ja merisaamen murteisiin.[1]

Suomessa pohjoissaamen puhuma-aluetta ovat Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän pohjoisosa. Norjassa pohjoissaame on virallinen kieli yhdeksässä kunnassa ja Ruotsissa 18 kunnassa. Norjassa Koutokeinossa ja Kaarasjoella se on asukkaiden enemmistön ja Suomessa Uts­joen kunnassa saamelaisvähemmistön äidinkieli.[3]

Kirjakielen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamea on käytetty kirjakielenä 1720-luvulta lähtien. Tuolloin sillä julkaistiin etupäässä hengellistä kirjallisuutta. Raamattu julkaistiin 1895.[1] Kielen ortografia oli kuitenkin pitkään vakiintumaton, ja sitä kirjoitettiin 1900-luvulla eri tavoin Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa, kunnes se sai yhtenäisen ortografian vuonna 1978.[2]

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa pohjoissaamea voi opiskella pääaineena Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa. Saamelaiskielien käyttöä on turvattu erityisellä saamen kielilailla[4] Tämän lain mukaan saamelaisilla on oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioidessaan suullisesti tai kirjallisesti saamea. Norjassa Finnmarkin alueella monet lapset opiskelevat kieltä ja todennäköisesti tulevat jatkamaan sen käyttöä myös aikuisena.[1]

Aakkoset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A a Á á B b C c Č č D d Đ đ E e F f G g
a á be ce če de đe e eff ge
/a/ /æ/ /b/ /ts/ /tʃ/ /d/ /ð/ /e/ /f/ /ɡ/
H h I i J j K k L l M m N n Ŋ ŋ O o P p
ho i je ko ell emm enn eŋŋ o pe
/h/ /i/ /j/ /k/ /l/ /m/ /n/ /ŋ/ /o/ /p/
R r S s Š š T t Ŧ ŧ U u V v Z z Ž ž
err ess te ŧe u ve ez
/r/ /s/ /ʃ/ /t/ /θ/ /u/ /v/ /dz/ /dʒ/

Pohjoissaamessa on viisi vokaalia; a, á, e, i, o ja u. Á merkitsee pohjoissaamen läntisessä murteessa pitkää a:ta ja itäisessä ä:n tapaisempaa a:ta.

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamen kieli on hyvin agglutinoiva ja sillä on paljon yhteisiä piirteitä muiden uralilaisten kielten kanssa.

Sijamuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamessa on 6 tai 7 sijaa riippuen siitä, katsotaanko genetiivi ja akkusatiivi samankaltaisuutensa vuoksi yhdeksi sijaksi.

Essiivi (pääte:-n) on samanlainen sekä monikossa että yksikössä (mánnán=lapsena, lapsina).

Pronominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamessa persoonapronomineilla on kolme lukua, yksikkö, monikko ja kaksikko.

  Suomi nominatiivi Suomi genetiivi/akkusatiivi
1.persoona (yksikkö) minä mun minun, minut, minua mu
2.persoona (yksikkö) sinä don sinun, sinut, sinua du
3.persoona (yksikkö) hän son hänen, hänet, häntä su
1.persoona (duaali) me moai meidän, meidät, meitä munno
2.persoona (duaali) te doai teidän, teidät, teitä dudno
3.persoona (duaali) he soai heidän, heidät, heitä sudno
1.persoona (monikko) me meidän, meidät, meitä min
2.persoona (monikko) te teidän, teidät, teitä din
3.persoona (monikko) he heidän, heidät, heitä sin

Seuraavasta taulukosta käy ilmi persoonapronominin hän taivutus eri sijoissa:

  Yksikkö Duaali Monikko
Nominatiivi son soai
Genetiivi/Akkusatiivi su sudno sin
Lokatiivi sus sudnos sis
Illatiivi sutnje sudnuide sidjíde
Komitatiivi suinna sudnuin singuin
Essiivi sunin sudnon sinin

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Ethnologue: Saami, North (englanniksi) Viitattu 16.11.2013.
  2. a b Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 46. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  3. Taulukko: Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990 - 2011, laaja alueluokitusryhmittely Tilastokeskus
  4. Saamen kielilaki (1086/2003) Finlex. Viitattu 11.7.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedia
Pohjoissaamenkielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja