Selkupin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Selkuppi
Oma nimi шӧльӄумыт әты šöl'qumyt əty
Muu nimi ostjakkisamojedi
Tiedot
Alue Venäjän lippu Jamalin Nenetsia, Venäjä
Puhujia 1570
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto kyrillinen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä samojedikielet
eteläsamojedikielet
Kielikoodit
ISO 639-2 sel
ISO 639-3 sel

Selkupin kieli eli selkuppi (aikaisempi nimitys ostjakkisamojedi) on Venäjällä Ob- ja Jeniseijokien välisellä alueella asuvien selkuppien puhuma uralilaisen kieliperheen samojedilaiseen haaraan kuuluva kieli.

Levinneisyys ja puhujamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkupit jakautuvat kahteen ryhmään: pohjois- ja eteläselkuppeihin. Pohjoisselkupit asuvat Taz- ja Turuhanjokien varsilla Jamalin Nenetsian Krasnoselkupin ja Purin piireissä sekä Krasnojarskin aluepiirin Turuhanskin piirissä. Pohjoisselkuppeja on muuttanut myös Salehardin kaupunkiin. Eteläselkupit asuvat Obin ja sen sivujokien Ketin, Tymin, Parabelin ja Vasjuganin varsilla Tomskin alueen Kargasokin, Parabelin, Kolpaševon ja Verhneketjen piireissä. Huomattava osa eteläselkupeista on muuttanut Tomskin, Kolpaševon ja Kedrovyin kaupunkeihin.[1]

Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olleen 3 600 selkuppia, joista 1 800 puhui selkupin kieltä.[2] Vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 4 200 selkuppia[3] ja 1 600 selkupin kielen puhujaa.[4] Todellinen puhujamäärä on kuitenkin huomattavasti pienempi. 2000-luvun vaihteessa tehdyn kartoituksen mukaan pohjoisselkupppia puhuu enintään 600 ja etelämurteita 10–15 henkeä. Nykyään kaikki selkupit osaavat venäjää. Vanhemmista ikäryhmistä eräät puhuvat myös evenkiä, kettiä, hantia tai nenetsiä.[5]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 1 000 selkupin puhujaa[6].

Historia ja murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkuppi on ainoa tunnettu eteläsamojedilaisten kielten edustaja. Sen lähimmät elävät sukukielet ovat pohjoissamojedilaiset nenetsi, enetsi ja nganasani. Aikaisemmin eteläsamojedilaisiin kieliin luettiin maantieteellisin perustein myös kuolleet kielet kamassi ja matori, mutta kielellisesti ne ovat lähempänä pohjoissamojediryhmää.[7]

Kieli jakautuu useisiin murreryhmiin, joista kaukaisimmat ovat vaivoin toistensa puhujien ymmärrettävissä. Selvimmin erottuu Tazin ja Turuhanin varsilla puhuttu pohjoisselkuppi. Eteläselkuppi muodostaa murrejatkumon, joka voidaan jakaa Tymin, Narymin, Obin ja Ketin murteisiin. Tšulym- ja Tšajajokien varsilla sekä Obin yläjuoksulla puhuttu eteläisin murre on nykyään käytännössä kadonnut.[8][9]

Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1879 ortodoksinen lähetyssaarnaaja N.P. Grigorovski laati Obin murteeseen perustuneen selkupin aapisen sekä muutamia uskonnollisia kirjoja. Vuonna 1900 arkkipiispa Makari julkaisi vielä yhden uskonnollisen kirjan, mutta käytännön merkitystä näillä kyrilliseen kirjaimistoon perustuneilla teoksilla ei ollut. 1930-luvun alussa selkuppia varten laadittiin latinalainen kirjaimisto ja julkaistiin muutamia oppikirjoja pohjoisselkuppilaisella Tazin murteella. Vuonna 1937 siirryttiin kyrilliseen kirjaimistoon, mutta 1950-luvun puolivälissä selkupin kielen opetus ja oppikirjojen julkaiseminen lopetettiin. 1980-luvun alussa laadittiin uusi kyrillinen kirjaimisto ja alettiin julkaista oppikirjoja pohjoisselkupin murteella. 1990-luvun alussa Tomskissa luotiin kirjoitusjärjestelmä eteläselkuppia varten ja julkaistiin muutamia oppikirjoja Obin murteella. Myös Narymin murteella on julkaistu keskusteluopas.[10]

Selkupin kirjaimisto

А а Б б В в Г г Д д Е е Ё ё Ж ж
З з И и Й й К к Ӄ ӄ Л л М м Н н
Ӈ ӈ O o Ө ө Ӧ ӧ П п Р р С с Т т
У у Ӱ ӱ Ф ф Х х Ц ц Ч ч Ш ш Щ щ
ъ Ы ы ь Ә ә Э э Ю ю Я я

Pohjoisselkuppia opetetaan viidessä maalaiskoulussa ja yhdessä koulussa Salehardissa. Obin ja Narymin murteita opetetaan kumpaakin yhdessä koulussa. Opettajia koulutetaan Salehardin opettajaopistossa ja Herzenin pedagogisessa yliopistossa Pietarissa. Opetuksen tulokset ovat kuitenkin vähäisiä, koska yleensä lapset eivät kouluun tullessan osaa kieltä. Salehardin radio sekä Krasnoselkupin ja Purin paikallistelevisiot lähettävät selkupinkielisiä ohjelmia.[11]

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eteläselkuppia voidaan nykyään pitää lähes kuolleena kielenä. Sen luonnollinen välittyminen uusille sukupolville lakkasi jo puoli vuosisataa sitten ja kaikki äidinkieliset puhujat ovat yli 70-vuotiaita. Myös pohjoisselkupit venäläistyvät nopeasti, mutta eräissä kylissä selkuppi on säilynyt elävänä kommunikaatiovälineenä, jota myös lapset puhuvat.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 463. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  2. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 460–461. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  3. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. Viitattu 30.5.2009. (venäjäksi)
  4. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). Viitattu 30.5.2009. (venäjäksi)
  5. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 461, 481. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  6. Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  7. Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 54–55. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X.
  8. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 19. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  9. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 480. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  10. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 481–482. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  11. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 482–483. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  12. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 481, 483. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]