Keminsaame
Wikipedia
| Keminsaame | |
| Muu nimi | |
| Omakielinen nimi | |
| englanninkielinen nimi | Kemi Sami |
| ranskankielinen nimi | |
| Tiedot | |
| Alue |  Suomi (Kuolajärvi, Sompio) |
| Virallinen kieli | ei virallista asemaa |
| Puhujia | 0 (sammui 1800-luvulla) |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | |
| Kielenhuolto | |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | uralilaiset kielet |
| Kieliryhmät | suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet suomalais-saamelaiset kielet saamelaiskielet itäsaamelaiskielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | |
| ISO 639-2 | |
| SIL | [1] |
| Ohje | |
Keminsaame oli saamelaiskieli, jota puhuttiin aiemmin Suomen Lapin eteläisimmissä osissa. Se kuoli 1800-luvulla. Sitä kirjoitettiin latinalaisilla kirjaimilla. Muutamia keminsaamen kielellä laulettuja joikuja on säilynyt. Vuonna 1829 Jacob Fellman julkaisi pienen keminsaamenkielisen sanaston. Myös lukuisia ruotsiksi käännettyjä keminsaamenkielisiä runoja on säilynyt. Säilyneiden kielinäytteiden avulla on päätelty keminsaamen kuuluneen itäsaamelaisiin kieliin inarinsaamen, koltansaamen, akkalansaamen, kildininsaamen ja turjansaamen ohella, mutta muodostaneen oman haaransa itäsaamelaisissa kielissä.
akkalansaame | aunuksenkarjala | enetsi | ersä | eteläsaame | hanti | inarinsaame | inkeroinen | juratsi | kamassi | karjala | keminsaame | kiltinänsaame | koltansaame | komi | komipermjakki | kveeni | liivi | luulajansaame | lyydi | mansi | mari | matori | merja | metserä | meänkieli | mokša | muroma | nenetsi | nganasani | niittymari | piitimensaame | pohjoissaame | selkuppi | suomi | turjansaame | udmurtti | unkari | uumajansaame | varsinaiskarjala | vatja | vepsä | viro | võro
