Võro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Voro” ohjaa tänne. Voro on myös espanjalainen jalkapalloilija.
võro
Oma nimi võro kiil
Muu nimi võru
Tiedot
Alue Viron lippu Viro
Venäjän lippuVenäjä
Puhujia 70 000
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto Võron instituutti
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
itämerensuomalaiset kielet
ISO 639-3 vro
Võron levinneisyysalue: Võron maakunta ja setukaisten alue niiden historiallisten rajojen mukaan.

Võro eli võru on Kaakkois-Viron alueellinen alkuperäiskieli. Sitä on historiallisesti pidetty yhtenä viron etelämurteista, mutta nykyään se luetaan useimmiten omaksi kielekseen. Viron ja võron kielet muistuttavat kuitenkin toisiaan siinä määrin, että niiden puhujat ymmärtävät toisiaan, ja lisäksi lähes kaikki võrolaiset osaavat myös viroa.[1] Võroa puhuu noin 70 000 ihmistä Võrun, Põlvan ja osittain myös Tarton ja Valgan maakunnissa. Võron puhujat (võrolaiset) ovat kansalliselta identiteetiltään virolaisia ja uskonnoltaan enimmäkseen luterilaisia.

Eteläviron kieltä, johon võro perustuu, kutsuttiin aikaisemmin myös Tarton kieleksi ja pohjoisviroa, johon viron kirjakieli perustuu, Tallinnan kieleksi.[1] Võron kielelle on kehitetty kirjakieli, jota opetetaan sekä Tarton yliopistossa että 26:ssa Kaakkois-Viron koulussa. Joka toinen viikko ilmestyy võronkielinen sanomalehti Uma Leht. Vuonna 2004 Viroa edusti Eurovision laulukilpailussa võronkielinen kappale ”Tii” (suom. tie).

Võron kielestä vain vähän poikkeaa Viron kaakkoisimmassa osassa Setumaan maakunnassa sekä sen Venäjän puolelle rajaa jääneessä osassa puhuttu setukaisten eli seton (setun) kieli. Joskus puhutaankin ”võron-seton kielestä”. Seton puhujat eroavat võron puhujista siten, että he ovat uskonnoltaan ortodokseja ja kansalliselta identiteetiltään setukaisia, eivät virolaisia.

Võron ISO 639-3- ja SIL-koodi on vro.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Võro on vanhan etelävirolaisen heimokielen jälkeläinen. Eräs varhaisimmista etelävirolaisen kielen kirjallisista muistomerkeistä on Uuden Testamentin käännös Wastne Testament vuodelta 1686. Eteläviron asema alkoi heiketä 1880-luvun jälkeen, mutta kielen elvyttäminen alkoi 1980-luvun lopulla.

Vuonna 1995 Viron valtio perusti Võron instituutin, jonka tavoitteena on võron kielen ja kulttuurin kehittäminen ja tutkiminen.

Vuonna 2005 Neiokõsõ edusti Viroa Eurovision laulukilpailussa võronkielisellä kappaleella Tii.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, 3. painos, s. 42, Gaudeamus 2002, ISBN 951-662-734-X

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalle Eller (1999): Võro-Seto language. Võro Instituut'. Võro.
  • Sulev Iva (2002): Võro-eesti synaraamat. Võro Instituudi Toimõndusõq 12. Võro Instituut'. Võro
  • Sulev Iva (2006): Võron kielen domeeneista. Olga Haurinen, Helena Sulkala (Toim.). Tutkielmia vähemmistökielistä Jäämereltä liivinrantaan. Vähemmistökielten tutkimus- ja koulutusverkoston raportti. (81–85). Oulu: Oulun Yliopisto.
  • Hella Keem (1997): Võru keel. Eesti teaduste akadeemia Emakeele selts. Tallinn.
  • Aune Valk (2000): Võrokeste identiteedist. Kadri Koreinik, Jan Rahman (toim.) A kiilt rahvas kynõlõs.. Võrokeste keelest, kommetest, identiteedist (s. 39–56). Võro Instituut'. Võro