Inkeroisen kieli
Sivulta puuttuu | Inkeroinen | |
|---|---|
| Oma nimi | ižoran keel(i), maakeel(i) |
| Tiedot | |
| Alue |  Venäjä Viro |
| Virallinen kieli | ei ole |
| Puhujia | 302 |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | uralilaiset kielet |
| Kieliryhmä | suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet itämerensuomalaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | - |
| ISO 639-2 | fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet) |
| ISO 639-3 | izh |
Inkeroinen on inkeroisten eli inkerikkojen puhuma itämerensuomalainen kieli, joka kuuluu uralilaiseen kielikunnan suomalais-ugrilaiseen haaraan. Inkeroisen asema itämerensuomalaisten kielten joukossa on ollut hieman kiistanalainen, se on liitetty toisinaan suomen kaakkoismurteisiin, toisinaan taas karjalan kieleen. Leningradin yliopiston inkeriläissyntyisen dosentti Väinö Junus loi inkeroiselle 1930-luvulla lyhytikäisen kirjakielen. Nykyisin kielellä on vain muutamia satoja puhujia, ja se on kuolemassa.[1] Venäjällä inkeroisen puhujia on 360[2] ja Virossa 19[3].
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
Inkeroinen oli pelkästään puhuttu kieli 1930-luvulle saakka, jolloin sille kuten monelle muullekin vähemmistökielelle luotiin kirjakieli ja sillä julkaistiin kirjallisuutta. Kirjoja käännettiin lähinnä venäjänkielisistä teoksista. Kehitys päättyi vuoteen 1937 ja sen jälkeen yrityksiä samankaltaisen kehityksen aloittamiseksi ei ole tehty.[4]
Murteet [muokkaa]
Inkeroinen voidaan jakaa neljään päämurteeseen:[5]
- Soikkolan murretta puhutaan Soikkolan niemimaalla.
- Hevaan murretta puhutaan Hevaan jokialueella.
- Ala-Laukaan murretta puhutaan Laukaanjoen alajuoksulla, sekä Kurolassa
- Ylä-Laukaan murretta puhuttiin Ortesjoen varsilla Novinkan ja Tšaštšan kylissä
Kirjaimisto [muokkaa]
| A a | Ä ä | B b | V v | G g | D d | E e | Ƶ ƶ |
| Z z | I i | J j | K k | L l | M m | N n | O o |
| Ö ö | P p | R r | S s | T t | U u | F f | H h |
| C c | Ç ç | Ş ş | Ь ь |
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Laanest, Arvo: Isuri keele ajalooline foneetika ja morfoloogia, Tallinna, 1986
- ↑ Ethnologue report for language code: izh
- ↑ Viron väestönlaskenta 2000
- ↑ Mauno Jokipii: Itämerensuomalaiset, Heimokansojen historiaa ja kohtaloita. Atena Kustannus Oy, 1995. ISBN 951-9362-80-0.
- ↑ Eesti Rahva Muuseum
Aiheesta muualla [muokkaa]
Itämerensuomalaiset kielet: inkeroinen | karjala (aunuksenkarjala, lyydi, varsinaiskarjala) | liivi | suomi (kveeni, meänkieli) | vatja | vepsä | viro (võro)
Saamelaiskielet --- Länsisaamelaiset kielet: eteläsaame | luulajansaame | piitimensaame | pohjoissaame | uumajansaame --- Itäsaamelaiset kielet: akkalansaame | inarinsaame | keminsaame | kiltinänsaame | koltansaame | turjansaame
Mordvalaiset kielet: ersä | mokša
Mari (niittymari, vuorimari)
Permiläiset kielet: komi (komipermjakki) | udmurtti
Hanti
Mansi
Unkari
Samojedikielet --- Pohjoissamojedilaiset kielet: enetsi | juratsi | nenetsi | nganasani --- Eteläsamojedilaiset kielet: kamassi | matori | selkuppi
Luokittelemattomia kieliä: merja | meštšera | muroma
Kiisteltyjä ryhmittelyjä
Suomalais-ugrilaiset kielet | Suomalais-permiläiset kielet | Suomalais-volgalaiset kielet | Volgalaiset kielet | Suomalais-saamelaiset kielet | Ugrilaiset kielet | Obinugrilaiset kielet
