Rautu (Viipurin lääni)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rautu
Rautus
Lakkautettu kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
Rautu location map.PNG

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Perustettu 1 1500
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 339,6 km²
Väkiluku 5 909
(1939)

1 ensimmäinen maininta

Raudun epävirallinen perinnevaakuna.
Raudun viimeinen luterilainen kirkko (1926-1939). Edellinen tuhoutui sisällissodassa.

Rautu on entinen Suomen kunta Karjalankannaksella Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Kunnan pinta-ala oli 339,6 km² ja sen asukasluku 5 989 (1939). Raudun kirkonkylän venäläinen nimi on ollut vuodesta 1948 lähtien Sosnovo, ja se on nykyisin samannimisen Leningradin alueen Käkisalmen piiriin kuuluvan maalaiskunnan keskus.

Suurin osa Raudun väestöstä oli luterilaisia ja kuului Raudun luterilaiseen seurakuntaan, mutta kunnassa oli myös huomattava määrä ortodokseja, jotka kuuluivat Palkealan ortodoksisen seurakuntaan. Raudussa oli kaksi kirkkoa Raudun luterilainen kirkko ja Palkealan ortodoksinen kirkko sekä Profeetta Elian tšasouna. Raudun kirkko tuhoutui talvisodan alussa ja Palkealan kirkko sekä Profeetta Elian tsasouna sodan jälkeen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän keisarikuntaan kuuluessaan, ennen vuotta 1917 Rautu eli Pietarin läheisyydestä. Kaupankäynti suurkaupunkiin oli vilkasta. Rajan sulkeuduttua maatalous kehittyi voimakkaasti, siitä tuli pitäjän pääelinkeino. Kuuluisiksi tulivat Raudun rotuporsaat, joita markkinoivat ympäri Suomea porsasparisniekat.

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raudun taistelu oli Suomen sisällissodassa 1918 Raudun aseman tienoilla Karjalan rintaman komentajan Aarne Sihvon johdolla käyty taistelu. Lähinnä Pietarista tulleet Raudun kirkonkylää kohti pyrkineet venäläiset joukot joutuivat 23. maaliskuuta kolmelta taholta saarroksiin. Apujoukkojen saavuttua asema saarrettiin täydellisesti, ja 4. huhtikuuta illalla alkoi voimakas mutta tulokseton hyökkäys. Seuraavana aamuna venäläiset yrittivät murtautua saarroksista Raasulin suuntaan, mutta yritys epäonnistui, ja Maaselän kylän lähellä ns. Kuolemanlaaksossa joutui n. 700 venäläistä vangiksi ja 400 kaatui; valkoisten tappiot olivat kaatuneina ja haavoittuneina n. 600 miestä.[1]

Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautu joutui Neuvostoliiton puna-armeijan miehittämäksi talvisodan alussa 1939[2] ja siirtyi osaksi Neuvostoliittoa Moskovan rauhansopimuksella 1940.

Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisjoukot hyökkäsivät Rautuun jatkosodassa 1941, kunnes joutuivat vetäytymään puna-armeijan tieltä 1944.

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aliska, Haapakylä, Haukkala, Huttula, Huuhti, Jousseenkylä, Kaskaala, Kelliö, Keripata, Kopola, Korlee, Kuusenkanta, Kärsälä, Leinikylä, Liippua, Luukkolanmäki, Maanselkä, Miettilä, Miitronmäki, Mäkrä, Nuijala, Orjansaari, Palkeala, Pienautio, Pienporkku, Pirholanmäki, Potkela, Raasuli, Rautu, Riikola, Ristiautio, Räiskälä, Savikkola, Savola, Sirkiänsaari, Suurhousu, Suurporkku, Tervola, Tokkari, Vakkila, Variksela, Vehmais, Vepsa

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikki Ylikangas: Rata Rautuun (WSOY, 2013)

[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta 7 (1971)
  2. 1939 Joulukuun 3. päivä hutikuti.net
  3. a b Luovutetu Etelä-Karjalan pitäjät - Rautu Viitattu 18.5.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]