Jalavat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jalavat
Vuorijalava (Ulmus glabra)
Vuorijalava (Ulmus glabra)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Jalavakasvit Ulmaceae
Suku: Jalavat Ulmus
L.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Jalavat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jalavat Commonsissa

Jalavat (Ulmus) on jalavakasveihin (Ulmaceae) kuuluva suku. Siihen kuuluu 45 lajia, jotka kasvavat pohjoisella pallonpuoliskolla.[2] Jalavat ovat korkeita, usein karhealehtisiä puita, jotka kukkivat keväällä ennen lehtimistään. Niiden kukat ovat pieniä, ruskeita ja mykerömäisissä sarjoissa. Hedelmä on siipipalteinen pähkylä, jonka siivet ovat paperinohuet.[3] Jalavien, varsinkin vuorijalavien lehdistöt kasvavat, varsinkin nuorilla yksilöillä tasannemaisesti, joten ne varjostavat hyvin maata.

Etelä-Suomessa kasvavat vuorijalava (Ulmus glabra) ja kynäjalava (Ulmus laevis); molempia hoidetaan myös puistopuina. Suomen jalavaesiintymät ovat jäänne jääkauden jälkeiseltä lämpimämmältä hemiboreaaliseslta, atlanttiselta kaudelta, jolloin se on voinut olla melko runsaskin Etelä-Suomessa. Tämän takia jalavia kasvaa luonnossa vain muutamissa paikoissa, eikä se kuulu enää Suomen tavallisimpaan metsälajistoon. Varsinkin Länsi-Euroopassa jalavatauti (Ophiostoma ulmi) on tuhonnut jalavia. Tämän sienen itiöt leviävät puusta puuhun pienten kovakuoriaisten avulla. Nykyään molempia jalavalajeja pidetään Suomessa uhanalaisina, ja ne ovat rauhoitettuja.[4]

Vuorijalava on kynäjalavaa selvästi runsaampi puu. Se kasvaa tosin harvinaisena, ja yksittäisinä esiintyminä pääosin vain Etelä-Suomen tammivyöhykkeellä, paikoittain pohjoisempanakin. esiintymiä löytyy pohjoisempaa mm. Tampereelta, Korpilahdelta ja jopa Kuopiosta.

Harvinaisempi kynäjalava kasvaa Suomessa vain Vanajaveden seudulla muutamissa paikoissa, Tampereen ja Hämeenlinnan välillä. Pieniä esiintymiä on myös Etelä-Suomen hemiboreaalisella vyöhykkeellä, joka onkin kaikkein parasta aluetta Suomessa jalojen lehtipuiden kasvulle.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalavan siemeniä voi syödä villivihanneksena touko-kesäkuussa, kun ne ovat vielä vihreitä.

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punajalavan kukkia
Punajalavan (Ulmus rubra) hedelmiä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS
  2. Tampereen kaupunki
  3. Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 7.7.2009. (ruotsiksi)
  4. Koko maassa rauhoitetut kasvit Ympäristökeskus