Veiksel-jääkausi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Ajanjakso Alijakso Epookki Milloin oli, tuhatta vuotta sitten
Neogeeni Holoseeni 0–11,5
Pleistoseeni Veiksel-jääkausi 11,5–116
Eem-interglasiaali 116–131
Islannin jäätiköt ovat jääkauden mannerjäätiköitä pienoiskoossa.

Veiksel-jääkausi oli viimeisin Pohjois-Euroopan jääkausi. Silloin mannerjäätikkö laajeni Skandinavian tuntureilta jopa Keski-Eurooppaan asti, niin että Suomi peittyi eräässä vaiheessa kokonaan jäähän[1][2] Jäätiköitä ilmestyi myös Englantiin[3], Novaja Zemljalle ja Uralille sekä moniin muihin paikkoihin. Eri alueiden jäätiköt olivat laajimmillaan hieman eri aikoina, ja jäätikön koko vaihteli huomattavasti sulaen välillä lähes kokonaan ja laajentuen uudestaan. Niinpä Suomestakin on löydetty jääkautisten mammuttien luita. Kun jäätikkö oli laajana, ilmasto kuivui ja monilla jäättömillä alueilla oli laajoja aroja. Kun jäätikkö oli pieni, oli metsiä[4][5]. Viimeisellä jääkaudella kehittyi kivikauden metsästäjien myöhäispaleoliittinen kulttuuri huippuunsa.[6] Viimeisin jäätiköityminen tuhosi lähes kaikki merkit sitä edeltäneen lämpimän kauden kasvillisuudesta, eläimistöstä ja mahdollisesta ihmisen oleskelusta Suomessa. Ainoastaan joitain luolia ja painumia jäi jäljelle.

Veiksel-jääkausi oli noin 116 000–11 500 vuotta sitten; se päätti pleistoseeniajan. Muilla alueilla Veiksel-jääkautta sanotaan muun muassa Würm-, Wisconsin ja Valdai-kaudeksi. Veiksel-jääkauden päättyessä hävisivät monet jääkauden ajan suuret eläimet suuressa pleistoseenin lopun joukkotuhossa[7][8][9], joka lienee kestänyt tuhansia vuosia[10].

Tämän jääkauden päättyessä maatalous syntyi Lähi-idässä. [Tiedosto:Hofsjökull.jpeg|thumb|right|Jäätiköt virtaavat vuoristosta alaspäin. Niiden ympärillä on puoliaavikkomaisia alueita.]]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Viimeisen jääkauden vaiheet

Jäätikön laajin ulottuvuus.
Viime jääkauden lämpötilaa kuvaava happi-isotooppipitoisuuskäyrä Grönlannissa: punainen ja Antarktiksella kahdesta kohtaa: musta ja sininen.

Viimeinen jääkausi liittyy pleistoseenikauden suuriin jäätiköitymisiin. Pohjois-Euroopassa viimeistä jääkautta kutsutaan nimillä Veiksel (Weichsel)[11], Alpeilla Würm[12][13], Venäjällä Valdai, Englannissa Devensian ja Pohjois-Amerikassa Wisconsin[14].

Viimeistä jääkautta edelsi nykyistä lämpimämpi Eem-lämpökausi[15].

Noin 122 000 vuotta alkoi pohjoiselle pallonpuoliskolle kesällä tuleva Auringon säteily heiketä[16][17][18]. Tämä johti jääkauden alkuun noin 118 000–116 000 vuotta sitten. Edeltänyt Eem-interglasiaali oli kestänyt noin 11 000 vuotta.[19][20][21][22] ja joidenkin arvioiden mukaan pahin kuivuminen ja viileneminen tapahtui 500–1 000 vuodessa Euroopassa[23]. Kesälämpötila laski 120 000−115 000 vuotta sitten pohjoisessa ja keskisessä Euroopassa noin kolme astetta ja talvilämpötila 6–10 astetta.[24] Merenpinta laski voimakkaasti noin 124 000–120 000 vuotta sitten.[16] Noin 115 000 vuotta sitten lämpötila laski Vostok-jääkairausnäytteen kairauspaikalla Etelämantereella, ja Keski-Eurooppaan ilmestyi melko nopeasti avointa kasvillisuutta metsän sijaan päätellen monista siitepölysarjoista.[19][25] Jäätiköitymisen alun tienoilla koettiin Euroopassa noin 460 vuotta kestänyt kuivuuspulssi, jonka aikana ilmasto jäähtyi.[26] Viime jääkaudella Skandinavian jäätikön koko vaihteli huomattavasti. [27] Varhaisella Veiksel-jääkaudella ei ollut niin kylmää kuin myöhäisellä.[28]

Varhais-Veiksel-kauden jäätiköitymisten välissä oli muutama hyvin lämmin interstadiaali eli lämmin välikausi.[29]

Varhais-Veikselin jäätiköitymisten aikana mannerjäätikkö eteni vain Lappiin[30] tai korkeintaan Pohjanmaalle, ja Etelä-ja Keski-Suomi olivat jäättömiä.[31][32]. Brörup-interstadiaalin kautena Keski-Suomessa kasvoi mäntyä, ja hieman viileämmällä Odderade-kaudella koivua. Molemmilla kausilla suuria jäätiköitä oli vain Norjan ja Ruotsin vuoristoissa.

Noin 74 000 vuotta sitten alkoi hyvin kylmä kausi, jolloin jäätikkö peitti koko Suomen.[33][30] Myös noin 74 000 vuotta sitten purkautui Toba-tulivuori Indonesiassa viilentäen Maan ilmastoa ainakin jonkin verran joksikin ajaksi.

Merenpinta laski noin 70 metriä nykyistä alemmas[34]. Jää ulottui lopulta noin 64 000 vuotta sitten Pohjois-Saksaan ja Viroon asti[30][35]. Iso-Britannia lienee ollut suurelta osin jäätön[30].

Ehkä noin 59 000 kalenterivuotta sitten tuli lämmin kausi, Keski-Veiksel-kauden niin sanottu happi-isotooppivaihe 3. Venäjällä lämpeneminen näkyy epäsuorasti Mustanmeren pinnan nousuna ja Kaspianmeren pinnan laskuna noin 47 000−45000 radiohiilivuotta sitten niin sanotun pre-Surozh-kauden jälkeen[36].

Keski-Veiksel-kaudelle eli MIS3:lla oli ajoittain hyvin kylmää, välillä erittäin lauhaa.[37] Tämän uskotaan johtuvan Golf-virran värähtelystä. Esimerkiksi 41 500–40 000 vuotta sitten oli normaalia kylmempi Hasselo-stadiaali[38], ja noin 39 000−37 000 vuotta sitten lauha Hengelo-interstadiaali[39][40]. Ilmasto heilahteli rajusti Pohjois-Atlantilla ja sen ympäristössä. Jää vetäytyi kauden loppuun mennessä Amerikassa Suuren Orja­järven tasalle. Etelä-Suomi lienee tänä aikana ollut ainakin osittain jäätön[41], ja jos löydettyjen mammutinluiden ajoitukset ovat oikeita, Suomi oli noin 30 000 vuotta sitten kokonaan jäätön.

Denekamp-interstadiaalin aikana noin 32 000–28 000 vuotta sitten oli Luoteis-Saksassa heinäkuun keskilämpötila 10 °C ja alue tämän mukaan tundran rajalla[42].

Venäjän tasangolla 30. itäisellä pituusasteella jatkuva ikirouta ulottui etelässä melkein 55. leveys­asteelle noin 45000 radiohiilivuotta sitten Keski-Veikselin stadiaalin aikoihinkin [43]. Epäjatkuva iki­routa ulottui melkein 53. leveys­asteelle. Idempänä Länsi-Siperiassa 75. itäisellä pituusasteella jatkuva ikirouta ulottui 55. ja epä­jatkuva 52 leveys­asteelle[44]. Vielä idenpänä ikiroudan raja oli 50 leveysastetta etelämpänä. Lämpimänä Brjansk-kaudella noin 30 000 radiohiilivuotta sitten jatkuva ikirouta oli noin 58.−60. ja epä­jatkuva 56. −57. leveysasteella.[45] Länsi-Siperiassa jatkuva iki­routa ulottui 62. ja epäjatkuva 60. leveys­asteelle, jäännösikirouta 56. leveys­asteelle.[46]. Itä-Siperiassa 125. pituusasteella iki­roudan raja oli 30 000 vuotta sitten noin 56. leveys­asteella eli melkin samassa kuin holoseeni­kaudella[47].

40 000–35 sitten jään reuna oli eteläisessä Ruotsissa Vänernin eteläosan ja Gotlannin pohjoiskärjen tasalla.[48][49]

Massiivinen jäätiköityminen alkoi uudestaan noin 35 000–30 000 vuotta sitten, ja noin 30 000 vuotta sitten alkoi merenpinta nopeasti laskea jäätikköjen laajetessa nopeasti. Jää laajeni yleensä 25–50 metriä vuodessa, alussa paikallisesti jopa 500 metriä vuodessa[50].

Mammuttilöytöjen perusteella jää ei ollut vielä 29 000–25 000 radiohiilivuotta sitten edennyt Pohjanmaalle.[51]

Jää eteni noin 27 000–23 000 kalenterivuotta sitten syvälle Pohjois-Saksaan ja Puolaan, jonne syntyi Brandenburgin päätemoreeni[52]. Jää peitti koko Suomen noin 25 000 kalenterivuotta sitten.[53] Tätä aikaa kutsutaan nimellä viime jääkauden huippukohta, LGM. Eri seuduilla jäätiköt olivat laajimmillaan eri aikoina, koska jäätikön eri kielekkeet syntyivät ja kutistuivat eri tahtiin. Jää virtasi itäiseen ja pohjoiseen Tanskaan koillisesta Itämeren suunnasta, kun se oli aiemmin virrannut Norjasta ja Ruotsista.

Tätä aikaa kutsutaan tieteellisissä julkaisuissa nimellä LGM (engl. Last Glacial Maximum). LGM:ään liitetään monesti Brandenburg-vaihe, jolloin jäätikkö lienee ollut kaikkein laajimmillaan. Jää ulottui silloin Euroopassa hieman Berliinin eteläpuolelle[54][55]. Tällöin ikiroudallinen tundravyöhyke ulottui Keski-Ranskaan, ja Etelä-Ranskassa oli puistotundraa[56]. Etelä-Englannin keskilämpötila oli 8ºC, ja sielläkin, missä ei ollut jäätikköä, maa oli jäätynyttä ja autiota polaariaavikkoa. Merenpinnan laskun takia Pohjanmeri ja Englannin kanaali olivat kuivaa maata. Merenpinta oli noin 116 metriä nykyistä alempana[57]. Jää laajeni voimakkaasti idässä noin 22 000 kalenterivuotta sitten.

Keski-Aasiassa oli laajoja jäätikön patoamia järviä, ja myös Kaspianmeri ja Araljärvi olivat nykyistä suurempia[58][59].

Noin 19 000 vuotta sitten ilmasto lauhtui merkittävästi, ja merenpinta nousi noin 10–15 metriä muutamassa sadassa vuodessa. Alkoi lämmin Lascaux-interstadiaali, jonka aikana jää vetäytyi hitaasti Pohjois-Saksassa.

Pohjois-Saksaan ja Puolaan syntyi kylminä kausina muutamia mannerjäätikön edustalaaksoja, joita kutsutaan saksaksi nimellä Urstromtal. Ne syntyivät, kun mannerjäätikkö painoi maankuoren alemmaksi. Niissä virtasi kiemurteleva joki.

Vaikka jää oli alkanut lännessä vetäytyä, se eteni vielä Venäjällä, ja se saavutti maksimilaajuutensa Laatokan itäpuolella 18 000 kalenterivuotta sitten, ja Dvina-joen altaassa 17 000 vuotta sitten[60].

Pian tuli taas kylmä vaihe, jota sanotaan Pommeri-stadiaaliksi. Jää vetäytyi pois Pohjois-Saksasta ehkä 17000–16000 kalenterivuotta sitten, jossa se oli viimeisen kerran noin 16500–15800 kalenterivuotta sitten Rügenin niemen kärjessä[61][62]. Näihin aikoihin jää oli alkanut vetäytyä vauhdilla Baltian maiden seuduilla.

Noin 16 000 vuotta sitten asutusta oli Pohjois-Ranskassa, Ukrainassa ja Romaniassa. Noin 13 000 "radiohiilivuotta" sitten, joka on kalibroituna noin 14 000–15 000 vuotta sitten, Etelä-Ruotsissa oli jäätikköä ja tundraa, ja heinäkuun keskilämpötila 8 °C[63]. Jääkauden loppuvaiheessa lämpötila aaltoili rajusti. Noin 14 700 vuotta sitten Bölling-interstadiaalikaudella ilmasto lämpeni rajusti ja alkoi lämmin kausi, ja jää vetäytyi viimeistään tällöin Saksan ja Puolan pohjoisrannikolta. Jää suli rajua vauhtia, mutta ilmaston lämpötila vaihteli kovasti. Etelä-Ruotsissa oli lämpimimmillään noin 11 500 radiohiilivuotta sitten heinäkuun keskilämpö 14 astetta ja laajalti tundraa ja koivu- ja mäntymetsiä.[64]. Pohjois-Saksassa syntyi peuranmetsästäjien kulttuuri. Noin 13 000 vuotta sitten jään reuna oli Etelä-Suomessa. Ilmasto kylmeni äkkiä nuoremmalla dryas­kaudella 12 900–11 560 vuotta sitten, jolloin syntyivät muun muassa Salpausselät ja Keski-Ruotsin ja Norjan reunamuodostumat. Arotundra valtasi laajalla alueella arolta ja metsältä alaa. Suomenkin jäättömillä kuivilla alueilla kasvoi arotundraa, jossa kasvoi ruohoa ja marunapensaita. Etelä-Ruotsissa arokasvillisuus yleistyi, vaikka koivua ja mäntyä olikin, ja heinäkuun keskilämpötila oli 9 C°.[65] Noin 11 560 vuotta sitten ilmasto lämpeni taas äkkiä, ja muutaman sadan vuoden kuluttua vaivaiskoivu levittäytyi maahamme alussa viileällä preboreaalikaudella. Kauden alussa lämpötila värähteli rajusti. Osittain tähän on saattanut olla syynä Baltian jääjärven tyhjenemisen aiheuttamat muutokset merivirroissa. Samoihin aikoihin jääkauden aikaiset suuret kasvinsyöjät hävisivät laajalta alueelta ehkä ilmaston muutoksen ja ihmisen harjoittamen metsästyksen takia. Preboreaalikauden alussa oli Puolan ja Valko-Venäjän tienoilla Swidryn kulttuuri, jonka ihmisiä on arveltu suomalaisten esi-isiksi. Jää vetäytyi Suomesta viimeiseksi Kolarin seudulta 10 200 vuotta sitten[66]. Pian sen jälkeen jäätikkö katkesi kahtia Ruotsin tuntureilla noin 9800 vuotta sitten[67]. Mannerjäätiköstä oli pieni jäänne vielä 9500 kalenterivuotta sitten, ja kokonaan se suli viimeistään 8350 kalenterivuotta sitten[68]. Amerikassa Kanadan pohjoisosan yllä ollut Laurentiden jääkilpi säilyi vielä tuhansia vuosia.

[muokkaa] Kasvillisuustyyppien vaihtelut jäätikön vetäytyessä

Jäätikön vetäytyessä seurasivat toisiaan maastotyypit: jää, vesi, tundra, pensastundra, aro, metsä.[69]. Jäätikön vierellä oli monesti jään patoamia järviä. Metsänraja siirtyi sen verran hitaasti, että laajoja aroalueita ehti olla ennen metsien saapumista.

[muokkaa] Veiksel-jääkauden eläimistö

Veiksel-jääkauden eläimistöön Euroopassa kuuluivat muun muassa mammutti, villasarvikuono ja sapelihammaskissa.

Monet jääkauden suuret eläimet alkoivat harvinaistua jääkauden edetessä, ja hävisivät lopullisesti jääkauden päättyessä noin 13 000 vuotta sitten. Syyksi on oletettu ihmisen harjoittamaa metsästystä ja jääkauden lopussa myös ilmastonmuutosta, joka muutti ilmaston ja kasvillisuuden esimerkiksi mammuteille epäsuotuisiksi. Viime jääkauden lopun ilmaston lämpeneminen kostutti arotundran alueen, mikä hapatti maaperän ja lienee harvinaistunut suurille kasvinsyöjille sopivia kasvilajeja. Toisaalta myös metsittyminen hävitti heinäkasveja. Ilmaston lämpeneminen edisti ihmisen elämistä ja levittäytymistä, jolloin suureläimet joutuivat aiempaa useampien metsästäjien saaliiksi.

Jääkauden eläimistö vaihteli ilmaston ja kasvillisuuden mukaan. Esimerkiksi saksanhirvi Cervus elaphus oli peuraa yleisempi Etelä-Ranskan Combe Grenalissa 55000–30 000 vuotta sitten[70].

Esimerkiksi Volyno-Podolijassa ja Dneprin, Donin ja Okajoen latvoilla mammutti oli jääkauden kuivassa, kylmässä huippuvaiheessa harvinainen, mutta peura yleisempi. Silti mammuttia ja villasarvikuonoa asiintyi, samoin kuin jääkaudelle tyypillisiä arktisia ja aron eläimiä[71]. Kylmässä Luoteis-Siperian pohjoisosassa löytyy Ayonin saarelta, Ouagosskiystä ja Khptashinskiy Yarista hevosen, peuran, biisonin, myskihärän ja mammutin luita rannikoilta vuoroveden tuomina[72]. Harvinaisempia ovat arktisilla alueilla sen sijaan suden, ruskeakarhun, luolaleijonan ja hyvin harvinaisia villasarvikuonon, hirven ja saiga-antiloopin luut[73].

Alla luettelo Veiksel-jääkauden kerrostumista tavatuista eläimistä[74][75]:

+: hävinnyt Euroopasta nykyaikaan mennessä.

[muokkaa] Ihminen viimeisellä jääkaudella Euroopassa

Norja muistutti jääkaudella ehkä nykyajan Grönlantia. Jäätä virtasi vuonoihin.
Pääartikkeli: Paleoliittinen kivikausi

Viime jääkauden ihmislajien elannon hankkiminen perustui metsästykseen, kalastukseen ja kasvinosien keräilyyn.

Nykyihminen kehittyi Afrikassa viime jääkauden alkuun mennessä edeltävästä pre-Sapiens-lajista. Sitä ennen oli laajalle alueelle Eurooppaan ja Aasiaan levittäytynyt Neandertalin ihminen, joka loi Moustierin kulttuurin. Ensimmäiset neandertalilaiset elivät Euroopassa fossiililöytöjen mukaan ehkä jo 130 000 vuotta sitten[77]

Neandertalin ihminen saapui 70 000–60 000 vuotta sitten Etelä-Englantiin oltuaan maasta 100 000 vuotta poissa. Ei tiedetä miksi Neandertalin ihminen ei vaeltanut pitkään aikaan Englantiin, jonne se pääsi kylminä kausina merenpinnan laskettua ja Englannin kanaalin kuivettua. Lienee vallinnut kahden kylmän kauden välinen lämmin kausi, kesälämpötila Norfolkissa oli 13 °C astetta ja talvilämpötila –20 °C.

Nykyihminen levittäytyi Eurooppaan noin 45 000–35 000 vuotta sitten myöhäispaleoliittisella kaudella. Se toi mukanaan aikaisempaa kehittyneemmän kulttuurin ja työkaluvalikoiman, joka perustui säletekniikkaan, jossa työkaluja tehtiin kiviytimestä isketystä säleistä. Alussa nykyihmisen asutus lienee ollut melko harvaa. Neandertalin ihminen eli pitkään nykyihmisen kanssa, ja syntyi niin sanottuja siirtymävaiheen kulttuureja, esim Châtelperronin kulttuuri Ranskassa lienee ollut Neandertalin ihmisten kulttuuri, joka käytti nykyihmisten luomaa työkalujenvalmistustapaa. Joillain seuduilla nykyihminen ja Neandertalin ihminen elivät rinnakkain samoihin aikoihin, mutta joistain luolista on löydetty todisteita siitä, että nykyihminen tappoi Neandertalin ihmiset ja asettui asumaan vallattuun luolaan. Nykyihminen loi muun muassa Aurignacin ja Gravetten kulttuurit. Aurignacin kulttuuriin liittyivät varhaiset luolamaalaukset, muun muassa Chauvetin luolassa Ranskassa. Toista väestöryhmää edustanut Gravetten kulttuuri tuotti muun muassa alastonta naista esittäviä veistoksia. Eteläisessä Itä-Euroopassa muun muassa Ukrainassa ja Venäjällä oli monia asutuskeskuksia lähinnä jokilaaksoissa muun muassa Dnestrin varrella, Lipiassa, Desnajoen varrella, Ylä-Dneprillä, Kostenki-Avdeevon alueella, Etelä-Ukrainassa ja Uralin seuduilla muun muassa Kapovassa, Talitskyssä, Karhuluolassa ja hyvin pohjoisessa Busovayassa[78].

Noin 25 000 vuotta sitten oli Etelä-Venäjällä tunnettu Kostenkin metsästyskulttuuri. Kostenkin talot olivat mammutin luista ja vuodista tehtyjä. Jääkauden maksimin aikaan oli Ranskassa Solutrén kulttuuri, joka tunnetaan taitavasti tehdyistä kivisistä esineistä. Asutusta oli silloin myös ainakin Ukrainan arolla ja Balkanin niemimaalla Bulgarian seuduilla muun muassa Donin alajuoksulla[79].

Luolamaalauksista ja luuharppuunoista tunnettu Madeleinen kulttuuri vallitsi 18 000–10 000 vuotta sitten. Ihminen alkoi asuttaa Siperian tundraa 30 000 vuotta sitten, ja oli 18 000–14 000 vuotta sitten Beringinsalmen lähellä. Sieltä paleointiaanit saapuivat Amerikkaan.

[muokkaa] Viimeisen jääkauden jako

Viimeisen jääkauden summittainen jako

[muokkaa] Viimeisen jääkauden interstadiaalit ja jäätiköitymiset

Tunnetuimpia kylmiä ja lämpimiä kausia viime jääkaudella. Luettelo ei pyri olemaan kattava. Interstadiaalit on numeroitu tyyliin IS2 ja jäätiköitymiset tyyliin IG2. Lämpötilat Vostok-jäänäytteen mukaan.

[muokkaa] Varhais-Veiksel 117 000–74 000

Nimi Vuodet Lämpötila Meren pinta Muuta
Eem-lämpökausi (interglasiaali) – +2,5 °C max –
Herning-jäätiköityminen 115000−105000 -7,5 (-4,5-5,5 °C) -65 m MIS5d (stadiaali), Rederstallia lievempi jäätiköityminen
Brörup-interstadiaali 105000−100000 -3 (-2,2 °C) -14 m MIS5c IS23
Rederstall-jäätiköityminen 100000−85000 --6.5 C? (4,5 °C?) -50 m MIS5b hieman edellistä laajempi Skandinaviassa
Odderade-interstadiaali 85000−74000 -3,75 ( -2,2 °C) -18 m MIS5a Jämtland/Peräpohjola/Dosebacka-Ellesbo IS21 pitkähkö, hyvin lämmin, metsää Lapissa

[muokkaa] Keski-Veiksel 74 000–30 000/25 000

Nimi Vuotta sitten (BP) Lämpötila Merenpinta Muuta
Dürnten-interstadiaali noin 76000  ?  ? Lämmin kausi ennen suurta jäätiköitymistä.
Schalkholz-jäätiköityminen 74000–59 000 kalenterivuotta sitten -8,5 -10, välikausina -7,5 (-4,5 °C 75000 ,-6 °C 65000) 50 m 70 000, 70 m 65000m Jää peitti koko Suomen , Jään reuna ulottui ehkä Viron eteläosiin noin 62400–66500 vuotta sitten Vagutan sektorilla, ja ehkä keskiseen Pohjois-Puolaan.

Toban tulivuorenpurkaus ehkä 71000–74000, kaksiosaisena aloitti kylmän kauden. DOIS 19−16 kuuluvat kauteen, DOIS 20 ja 15 eivät kuulu.
Oerel-interstadiaali 57700–55400 radiohiilivuotta (57/54/52–51000?) −4,5 (−3 °C) −43 m Metsänraja Lapissa – Sama kuin Chelfordin interstadiaali 65000–59000 BP, kylmempi kuin Odderade.
Ebersdorf-jäätiköityminen 55400–51000 −8,15 (−4,6?) °C −48 m
Glinde-interstadiaali 51000–48000 radiohiilivuotta −5,5 −43 m Hieman kylmempi kuin Oerel.
Kylmä kausi noin 47000–45000? −8,75 (−5,5 °C) −60 m Jää laajenee
Moershoofd-interstadiaali noin 47000 48300–45300 (51000–41000,52000–43000?) GISP II  ?°C  ?m (lauhahkoja kausia keskellä suurta jäätiköitymistä, trendi lämpenevä) melko kylmä interstadiaali. Sama kuin USA:n Port Talbot 1.
Hasselo-stadiaali 41500–40 000 kalenterivuotta sitten -8,75 -70 m Luultavasti melko laaja jäätiköityminen.
Hengelo-interstadiaali 38700–36900 radiohiilivuotta (42000–38000) −5,5  ?m IS12 Mammutteja Suomessa? Sama kuin Les Cottes? Sama kuin USA:n Port Talbot 2.
Kylmä kausi noin 36900–32000 −8,7  ?m Jäätiköt laajenevat melko paljon.
Denekamp-interstadiaali noin 30 000, 32000–28 000 radiohiilivuotta sitten −6 (−3,6−4,0 °C) −52 m IS8, mammutteja Suomessa?

[muokkaa] Myöhäis-Veiksel (myöhäinen pleniglasiaali) noin 35000/25000–14670

Perinteinen Myöhäis-Veikselin jako

Kausi Vuotta sitten Radiohiilivuotta sitten
Tursac-interstadiaali 26000–24200 – Kaksiosainen, sama kuin Kesselt ja ehkä sama kuin Paudorf.
Interstadiaali IX
tai Brjansk?		 22300–21000 (GISP) – Lämmin kausi juuri ennen jääkauden maksimia.
Brandenburg-stadiaali eli jääkauden huippukohta LGM noin 25 000−21 000 tai 23 000−19 000 kalenterivuotta sitten – Sama kuin ja/myös Heinrichin tapahtuma H2. Pohjois-Saksassa muun muassa Brandenburg- ja Frankfurt-päätemoreenit.
Laugerie-interstadiaali noin 20100−18900 noin 17900−16600
stadiaali ? noin 18900–18100 –
Lascaux-interstadiaali noin 17700–16500 16200–14600
Pommeri-stadiaali ja Mecklenburg-stadiaali "Dryas I" noin 16500–14700 15200,17130 Sama kuin Heinrichin tapahtuma H1, monesti tätä sanotaan vanhimmaksi dryaskaudeksi, kylmintä 16500 kalenterivuotta sitten joka vastannee Pommerin moreeneja. Kanadassa 16000–15200 kalenterivuotta sitten Chignecto-vaihe ja USA:ssa Port Huron.
Veiksel-jääkauden vaiheet Saksassa. Ajat tuhatta radiohiilivuotta sitten


[muokkaa] Veiksel-jääkauden päättyminen

Pääartikkeli: Viime jääkauden loppuvaihe
Kausi Aika BP Lämpötila Muuta
Bölling-interstadiaali 14670–14100 −10 °C Lämmin jakso aloitti mannerjään nopean sulamisen, jää vetäytyi Etelä-Ruotsissa ja Baltiassa ja viimeistään nyt pois Pohjois-Saksan rannikolta.
Vanhempi Dryas << 14100–13900 −8 °C Kylmä tai lauha jakso 150−300 v.
Allerød (Alleröd) 13900–12900 2,5 °C Lämmin jakso, jonka lopulla mannerjään reuna saapui Suomen eteläosiin.
Nuorempi Dryas 12900–11560 −5,0 °C 1300 vuoden pituinen hyvin kylmä ja kuiva jakso, Salpausselät syntyivät. Lämpötila laski Grönlannissa 15 °C ja Englannissa 5 °C. Baltian jääjärvi.
Preboreaalinen 11560–10200 0–2,5 °C Viileä, Suomessa tundraa, Yoldiameri ja Ancylusjärvi.
Boreaalinen 10500/10200–9500/8900 −2,5 – 0 °C Viileä, lämpenevää kohti nykyistä ja kosteampaa kuin nyt. Laajoja osia Suomesta peittävä Ancylusjärvi, jonka vesi nousi ensin huomattavan korkealle, sitten alkoi laskea. Mannerjäätikkö suli Ruotsin sisämaassa loppuun 9500 vuotta sitten.
Kylmä piikki 8100 – Kylmä piikki korkeilla leveyksillä, lämmin Antarktiksella. Sisä-Suomen reunamuodostumat?
Atlanttinen lämpökausi 9500/8800–6000/5800 +1,5 °C Nykyistä lämpimämpi jakso, Mastogloiameri, Litorinameri.
Lämpöhuippu 6900–6400 1–2 °C Nykyistä lämpimämpää
Lämpimän kauden viileä väli 8200–7700 ? Kylmä välikausi, kuiva?
Subboreaalinen 5800–3200/2600 −2 – +1,5 °C Viileähkö, viilenevä, kuusi leviää Itä-Suomeen. Itämeri.
Subatlanttinen 3200/2600– −1,5 – +1 °C Ensin viilenevä, kostea ja sateinen. Itämeri. Nykyisin lämpenevää.
Melko kylmää 2800–2600 ? Melko kylmää lyhyen ajan
Kylmää 2400−1700 −1 – −2 °C Vuoristojäätikköjen kasvua
Keskiajan lämmin kausi 1200–600 –
Pieni jääkausi 450−100 −1 – −2 °C
Nykyaika 100– ? Lämpimämpää, jäätiköt vetäytyvät (nykyinen ilmastonmuutos)

[muokkaa] Lähteet

  • Hallanaro, Eeva-Liisa & Pylvänäinen, Marja & From, Stella: Pohjois-Euroopan luonto – löytöretki monimuotoisuuteen. Kööpenhamina: Pohjoismaiden ministerineuvosto, 2002. ISBN 92-893-0636-X.
  • Koivisto, Marjatta (päätoim.): Jääkaudet. WSOY, 2004. ISBN 951-0291013.
  • Ruddiman, William J.: Earth's Climate, Past and Future, Second edition. W.H. Freeman and Company, 2008. ISBN 978-0-7167-8490-6
  • Wiik, Kalevi: Mistä suomalaiset ovat tulleet?. Tampere: Pilot-kustannus, 2007. ISBN 978-952-464-579-9.
  • "Rutter&Velichko 1997" Quaternary of northern eurasia: Late pleistocene and holocene landscapes, stratigraphy and environments, Nat W. Rutter, editor-in-chief, Guest editors A. A. Velichko et al, Vols 41/42 July/August 1997, ISSN 1040-6182

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ Adams, Jonathan: Europe during the last 150,000 years Oak Ridge National Laboratory. (englanniksi)
  2. ↑ Last Glacial Maximum (GIF) Columbian yliopisto. (englanniksi)
  3. ↑ How Britain Became An Island: The report
  4. ↑ Ruddiman 2008, s. 197, 199, 257.
  5. ↑ The Cambridge encyclopedia of archaeology, Exec. editor Candida hunt, ISBN 0 521 22989 8, s. 54, myös 55 ja 104
  6. ↑ Collins, Michael B. & Hester, Thomas R.: Interpreting the Clovis Artifacts from the Gault Site
  7. ↑ The Late Pleistocene Extinctions Illinois State Museum.
  8. ↑ Ian Barnes, Beth Shapiro, Adrian Lister, Tatiana Kuznetsova, Andrei Sher, Dale Guthrie & Mark G. Thomas: Genetic Structure and Extinction of the Woolly Mammoth, Mammuthus primigenius (PDF)
  9. ↑ Megafauna extinction and phenotypic lag/The Ghosts of Evolution: Nonsensical Fruit, Missing Partners, and other Ecological Anachronisms 2000.
  10. ↑ Lyobov A. Orlova: Spatial-temporal features of the Pleistocene megafauna extinction in Northern Asia: an overview
  11. ↑ The Quaternary Period Viitattu = (englanniksi)
  12. ↑ Steven Dutch: Glaciers Natural and Applied Sciences, University of Wisconsin – Green Bay. (englanniksi)
  13. ↑ Don Hitchcock: Earth Children Maps Wurm and Riss Glaciation 13.12.2004. (englanniksi)
  14. ↑ Pleistocene Mountain Glaciation. Digital Geology of Idaho (englanniksi)
  15. ↑ Climate Change – A Multidisciplinary Approach, William James Burroughs, Second edition, Cambridge University Press 2007, ISBN 978-0-521-69033-1, s. 235
  16. ↑ a b Jääkaudet. Sivu 39.
  17. ↑ Jan Hollan: No soon Ice Age, says astronomy (englanniksi)
  18. ↑ North Greenland Ice Core Project members*: High-resolution record of Northern Hemisphere climate extending into the last interglacial period (englanniksi)
  19. ↑ a b Jääkaudet. Sivu 49.
  20. ↑ F. Sirocko1, K. Seelos, K. Schaber, B. Rein, F. Dreher, M. Diehl, R. Lehne, K. Jäger, M. Krbetschek & D. Degering: A late Eemian aridity pulse in central Europe during the last glacial inception
  21. ↑ Boettger, T., Junge F.W., Knetsch S. , Novenko E.Y., Velichko A. A.: Climate change at the very end of the Eemian, derived from limnic sediments from Central and Eastern Europe
  22. ↑ Nicholas J. Shackletona, Maria Fernanda Sa´nchez-Gon˜ ib, Delphine Paillerc, Yves Lancelotd: Marine Isotope Substage 5e and the Eemian Interglacial (PDF) (englanniksi)
  23. ↑ Sultry Last Interglacial Gets a Sudden Chill (s. 12−14) Earth in Space. Vol. 9, No. 7, March 1997,. (englanniksi)
  24. ↑ G. Lohmann: Orbital and freshwater forcing during the last interglacial: analysis of climate and vegetation response patterns Alfred Wegener Institute for Polar and Marine Research, Bremerhaven, Germany (englanniksi)
  25. ↑ F. Kaspar, T. Spangehl, and U. Cubasch: Simulated northern hemispheric storm tracks of the Eemian interglacial and the last glacial inception 7 December 2006. Freie Universitat Berlin, Institut fur Meteorologie, Berlin, Germany. (englanniksi)
  26. ↑ Esd.om.gov
  27. ↑ The Scandinavian Ice Sheet through the last interglacial/glacial cycle (Reprint from: B. Frenzel (ed.) l99l: Klimageschichtliche Probleme der letzten 130 000 jahre) l99l. (englanniksi)
  28. ↑ Deliverable D2: Consolidation of Needs of the European Waste Management Agencies and the Regulator of the Consortium (EC-Contract: FIKW-CT-2000-00024) 2 0 0 2. (englanniksi)
  29. ↑ The Bear http://donsmaps.com. (englanniksi)
  30. ↑ a b c d Lunkka 2008: 239.
  31. ↑ Hanna Lokrantz, Gustav Sohlenius: Ice marginal fluctuations during the Weichselian glaciation in Fennoscandia, a literature review (pdf) December 2006. Geological Survey of Sweden (SGU). (englanniksi)
  32. ↑ Kurt Lambeck. Tony Purcell, Jason Zhao, Andrea Dutton: Glacial rebound and sea-level change: solutions for ocean-volume fluctuations, ice sheets and mantle rheology Research School of Earth Sciences, ANU− Australian National University. (englanniksi)
  33. ↑ Hanna Lokrantz, Gustav Sohlenius: Ice marginal fluctuations during the Weichselian glaciation in Fennoscandia, a literature review (pdf) joulukuu 2006. Geological Survey of Sweden (SGU). (englanniksi)
  34. ↑ Shef.ac.uk
  35. ↑ Kurt Lambeck, Tony Purcell, Jason Zhao, Andrea Dutton: Glacial rebound and sea-level change: solutions for ocean-volume fluctuations, ice sheets and mantle rheology Research School of Earth Sciences, ANU− Australian National University. (englanniksi)
  36. ↑ A.A. Velichko, Longman 1984, Late Quaternary environment of the soviet union, ISBN 0-582-30125-4, s. 161, alkup Ruchagov 1977, Ostrovsky Izmaylov Shcheglov et al 1977
  37. ↑ Prof. Tjeerd van Andel (vanandel@esc.cam.ac.uk): The Stage Three Project Home Page 16.12.2003. © Oxygen Isotope Stage Three Project. (englanniksi)
  38. ↑ H. Renssena, J. Vandenberg: Investigation of the relationship between permafrost distribution in NW Europe andextensive winter sea-ice cover in the North Atlantic Ocean during the cold phases of the Last Glaciation (PDF) Quaternary Science Reviews 22 (2003) 209–223. 9.10.2002. (englanniksi)
  39. ↑ Archaeology Wordsmith/Results for interstadial Viitattu = (englanniksi)
  40. ↑ Gerd Albrecht, Joachim Hahn and Wolfgang G. Torke: An analysis of characteristics of projectile points from the middle of the Later Pleistocene in Central and Eastern Europe, Tabla of Contents (HTML) (julkaisun ISSN 1611-3594 sisällysluettelo) 4.11.2003. (englanniksi)
  41. ↑ Lena Morén, Svensk Kärnbränslehantering AB Tore Påsse, Sveriges Geologiska Undersökning: Climate and shoreline in Sweden during Weichsel and the next 150,000 years (PDF) (sivu 56) TR-01-19. elokuu 2001. (englanniksi)
  42. ↑ Caspers, G and Freund, H: Vegetation and climate in Early- and Pleni-Weichselian in northern central Europe. Journal of Quaternary Science, {{{Vuosi}}}, nro Volume 16, Number 1, s. 45. http://www3.interscience.wiley.com/cgi-bin/abstract/76511015/ABSTRACT?CRETRY=1&SRETRY=0 (pdf). (englanniksi)
  43. ↑ A.A. Velichko, Longman 1984, Late Quaternary environment of the Soviet Union, isbn 0-582-30125-4, s. 90
  44. ↑ Valichko 1984, s. 90
  45. ↑ Velichko 1984, s. 90
  46. ↑ Velichko 1984, s. 90
  47. ↑ Valichko 1984, s. 90
  48. ↑ Michael Houmark-Nielsen 1 *, Kurt Henrik Kjær 2: Southwest Scandinavia, 40-15 kyr BP: palaeogeography and environmental change (PDF) 20.9.2003. (englanniksi)
  49. ↑ Geoviden 2005, nr. 2 (HTML) Institut for Geografi og Geologi KU. (englanniksi)
  50. ↑ Mammutin aika, Vuokko Seppo Tom Björklund, 2009, sivu 13
  51. ↑ Mistä suomalaiset ovat tulleet?, Kalevi Wiik, Sivu 21.
  52. ↑ Michael Houmark-Nielsen 1 *, Kurt Henrik Kjær 2: Southwest Scandinavia, 40-15 kyr BP: palaeogeography and environmental change (PDF) 20.9.2003. (englanniksi)
  53. ↑ Hanna Lokrantz, Gustav Sohlenius: Ice marginal fluctuations during the Weichselian glaciation in Fennoscandia, a literature review (pdf) joulukuu 2006. Geological Survey of Sweden (SGU). (englanniksi)
  54. ↑ Tage Nilsson, The Pleistocene, sivu 247
  55. ↑ Mistä suomalaiset ovat tulleet? Sivut 19 ja 91.
  56. ↑ Teocr.tul.cz
  57. ↑ Edlic Sathiamurthy and Harold K. Voris: Maps of Holocene Sea Level Transgression and Submerged Lakes on the Sunda Shelf (PDF) The Natural History Journal of Chulalongkorn University. 2006. Chulalongkorn University. (englanniksi)
  58. ↑ Kalevi wiik, Suomalaisten alkuperä, kartta sivu 52
  59. ↑ kalevi Wiik, Suomalaisten juuret, kartta 47 s. 78
  60. ↑ Hanna Lokrantz, Gustav Sohlenius: Ice marginal fluctuations during the Weichselian glaciation in Fennoscandia, a literature review (pdf) joulukuu 2006. Geological Survey of Sweden (SGU). (englanniksi)
  61. ↑ Michael Houmark-Nielsen 1 *, Kurt Henrik Kjær 2: Southwest Scandinavia, 40-15 kyr BP: palaeogeography and environmental change (PDF) 20 September 2003. (englanniksi)
  62. ↑ Hanna Lokrantz, Gustav Sohlenius: Ice marginal fluctuations during the Weichselian glaciation in Fennoscandia, a literature review (PDF) joulukuu 2006. Geological Survey of Sweden (SGU). (englanniksi)
  63. ↑ Pohjois-Euroopan luonto.lähde tarkemmin?
  64. ↑ Pohjois-Euroopan luonto, sivu 53.
  65. ↑ Pohjois-Euroopan luonto, sivu 52.
  66. ↑ Ennen, muinoin − miten menneisyyttämme tutkitaan, Riho Grünthal, Christian Carpelan, Kaisa Häkkinen, Reijo Norio, Seppo Suhonen, Hakapaino Oy Helsinki 2002,Teietolipas 180, Suomalaisen kirjallisuuden seuran SKS:n julkaisuja, ISSN 0562-6129, ISBN 951-746-332-4, http://www.finlit.fi s. 50
  67. ↑ www.skb.se/upload/publications/pdf/TR-06-36webb.pdf cal CalPal-kalibraatio
  68. ↑ embers.cox.net, Paleoclimatic Reconstructions And Scandinavian and Scottish Ice Sheets, ajat kalenterivuoksiksi muutetuja, alkup. luvut 8500 ja 7500, lisäksi Calpal kalibraatio, Version 4.0 Dec 14, 2001, Copyright 1996−2001 Paul V. Heinrich, orig. lähde Lundqvist 1986; Peltier 1994, ensimmäinne alkup lähde luultavasti Lundqvist, Jan, 1986a, Late Weichselian glaciation and deglaciation in Scandinavia, DOI: 10.1016/0277-3791(86)90192-7, Quaternary Science Reviews, vol. 5, s. 269−292
  69. ↑ Kalevi Wiik: Eurooppalaisten juuret, s. 67. Atena, 2002. ISBN 951-796-250-9.
  70. ↑ Champion 1984, s. 63
  71. ↑ A. A. Velichko, eldl ed Wright&Barnowsky, Longman Group limited 1994, Quaternary Environments of the Soviet Union, ISBN 0-582-30125-4, s. 215
  72. ↑ Velichko 1994, s. 221
  73. ↑ Velichko 1994, s. 221
  74. ↑ M. Bunzel-Drüke, J. Drüke, H. Vierhaus: Überlegungen zu Wald, Mensch und Megafauna/Quaternary Park (pdf) (saksaksi)
  75. ↑ Julkaisu Quaternary Park verkossaselvennä
  76. ↑ Champion 1984, s. 64
  77. ↑ Dennis O'Neil: Neandertals (englanniksi)
  78. ↑ Mistä suomalaiset ovat tulleet? Sivu 18.
  79. ↑ Mistä suomalaiset ovat tulleet? Sivu 89.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Matti Eronen, Jääkausien jäljillä
  • Burroughs, William James: Climate change in prehistory, The end of the Reign of Chaos. Cambridge University Press, 2005.
  • Quaternary Glaciations, Extent and Chronology, Elsevier

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Veiksel-jääkausi.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Veiksel-j%C3%A4%C3%A4kausi&oldid=11323667
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä