Myöhäispaleoliittinen kausi

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eräs myöhäispaleoliittisen kivikauden asuntotyyppi lienee ollut kota
Eräs myöhäispaleoliittisen kivikauden asuntotyyppi lienee ollut kota
Tämä jakso on osa pleistoseenia.
Pleistoseeni
Paleoliittinen
Varhaispaleoliittinen
Keskipaleoliittinen
Myöhäispaleoliittinen
Holoseeni
Mesoliittinen tai Epipaleoliittinen
Neoliittinen

Myöhäispaleoliittinen kausi noin 36 500 – 12 000 vuotta sitten oli kivikauden kausi, jolloin nykyihminen levisi Eurooppaan, alkoi luoda luolataidetta ja valmistaa yhtä taitavammin metsästyksessä ja saaliseläinten käsittelyssä tarvittavia kivisiä ja luisia työkaluja. Myöhäispaleoliittisella kaudella oli jääkausi, jonka aikana ilmasto vaihteli melko lämpimästä hyvin kylmään. Jääkauden ihmiset olivat kivikautisia majoissa asuvia ihmisiä, jotka elivät metsästyksellä ja kasveja keräilemällä. Luoliin kokoonnuttiin monesti rituaaleja varten. Ihmiset lienevät liikkuneet melko erillään korkeintaan muutaman perheen kokosina ryhminä harvaan asuen ja kokoontuneet tiettyinä vuodenaikoina suurempiin metsästysoperaatioihin, esimerkiksi peurojen vaeltaessa.

Noin 43 000 – 36 500 vuotta sitten nykyihminen syrjäytti Euroopasta neandertalinihmisen sukupuuttoon joko sulauttamalla sen itseensä tai ehkä jopa hävittämällä. Kauden alussa ihminen saapui Eurooppaan lämpimällä jaksolla, mutta noin 28 000 vuotta sitten pakkanen alkoi kiristyä ja asutuksen painopiste siirtyi lännessä Etelä-Ranskaan ja Espanjaan, Itä-Euroopassa Kreikkaan ja Ukrainaan. Jääkauden huippukauden jälkeen syntyi luolamaalauksia luonut Madeleinen kulttuuri. Myöhäispaleoliittisella kaudella ihminen teki lukuisia uusia keksintöjä, enemmän kuin koskaan aikaisemmin kivikauden historiassa. Muun muassa keihäänheitinpuu kehitettiin ja kauden lopussa jousi ja nuoli. Osatiin tehdä monenlaisa ansoja eläimille.[1] Viime jääkauden keskivaiheilla taide kehittyi huomattavasti: kausi alkoi mammutinmetsästäjien äitijumalataiteella, ja päättyi luolamaalauksiin. Kaudella opittiin lämpö- ja painekäsittelemään materiaaleja ja kivenkäsittelytaito kehittyi huippuunsa. Muistakin materiaaleista – esimerkiksi peuranluusta – tehtiin monenlaisia, usein koristeellisia esineitä. Myöhäispaleoliittinen kausi päättyi jääkauden loppumisen aikoihin ja alkoi mesoliittinen kausi.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Myöhäispaleoliittisen kulttuurin piirteitä

Elanto hankittiin myöhäispaleoliittisella kaudella metsästämällä, kalastamalla ja luonnon kasveja keräilemällä. Asunnot muistuttivat monesti lappalaisten kotaa tai kupumaista wigwamia. Muun muassa Itä-Siperian tshuktshien, Kanadan subarktisen alueen intiaanien[2] ja aboriginaalien alkuperäiset kulttuurit muistuttavat tutkijoiden mielestä myöhäispaleoliittista kulttuuria. Näistä voidaan tehdä päätelmiä varhemmesta kivikauden elämästä. Monet ihmiset uskoivat tuonpuoleiseen, henkimaailmaan. Eläinten ja ihmisten välillä oli uskonnossa kiinteä yhteys, esimerkiksi karhun uskottiin olevan heimon kantaisä totemistiseen tapaan. Jotkut eläimet olivat pyhiä, niitä ei saanut kaataa kuin äärimmäisessä hädässä jos sittenkään. Shamaanilta kysyttiin neuvoja kovan elämän vastaan tuomissa ongelmissa. Kansasta, heimosta ja alueesta toiseen oli huomattaviakin vaihteluja ihmisten osaamisessa, yhteiskunnassa, asutuksen liikkuvuudessa, sotaisuudessa, uskonnossa ja elintavoissa niin kuin eurooppalaisten kohtaamien metsästyksessä eläneiden alkuperäiskansojen keskuudessakin oli.

[muokkaa] Metsästys

Osattiin rakentaa mutkikkaita, tehokkaita ansoja eläimille. [3]Riistaa ajettiin ehkä verkkoon tai saartoaitaan. Myöhäispaleoliittista kulttuuria ei sellaisenaan suoraan tunneta, jonkinlaisia arvioita siitä on koetettu tehdä tutkimalla joidenkin maiden alkuasukkaiden oloja, ja tekemällä päätelmiä luolataiteesta ja esinelöydöistä. Tämä vertailu voi tuottaa oikeita, mutta myös vääriä kuvia jääkauden ajan kansojen elämästä.

Kyettiin pyydystämään vaikeasti kaadettavia paksunahkaisia eläimiä, niin kuin jo keskipaleoliittisella kaudella. Lisäksi kaudella alettiin pyytää nopeasti juoksevaa eläimistöä, kuten hevonen, hirvi, metsäkauris ja antilooppi. Eläimiä lienee metsästetty ryhminä, ja saalis jaettu joidenkin sääntöjen mukaan, ehä saaliin saamista eniten edistäneelle eniten. Ajoittain saattoivat ihmiset kerääntyä yhteen metsästämään tiettyä riistaa. Näihin tapahtumiin on voinut liittyä kulttimenoja, jotka liittyvät aikuisuuden alkuun, eli initiaatioriittejä. Kulttimenojen johtajilla on saattanut olla muita tärkeämpi asema. Jääkaudella metsästettiin pensastundralla ja metsätundralla Keski- ja Itä-Euroopassa runsaiten mammutteja, mutta monissa Länsi- ja Keski-Euroopan osissa oli monimuotoisempaa eläimistöä. Peuraa ei metsästetty keihäällä, vaan jousella ja nuolella. Joidenkin mukaan ihmisten sytyttämät metsäpalot olisivat tuhonneet monilta eläimiltä kasvillisuuden jääkauden loppuaikoina, pelkkä metsästys ei olisi riittänyt elämiä hävittämään.

Joitain eläimiä ajettiin laumoina suuriin aitauksiin [4] , toisia ajettiin takaa syväsäs luminagnessa tai eläimiä surmattiin niiden ylittäessä jokea.

Myöhäispaleoliittisten ihmisten on väitetty kesyttäneen peuran ja hevosen, mutta varmaa tämä ei ole.[5]

[muokkaa] Yhteiskunta

Yhteiskunnan yhteisöjen koko, liikkuvuus ja hierakia saattoivat kovastikin vaihdella alueesta toiseen.

Heimo saattoi liikkua esimerkiksi tundralla sijaitsevan kesäleirin ja metsässä sijaitsevan talvileirin välillä. Toisina vuodenaikoina kalastetiin, toisna metsästettiin. Toisilla alueilla saattoi olla keskusleiri, jossa asuttiin enin aika, ja josta tehtiin vain ajoittain metsästysretkiä, joilla asuttiin tilapäisleireissä.

Joillain alueilla, joilla kalaa ja riistaa oli runsasti saatavilla, pienet paikoillaan asuvat ryhmät lienevät koostaneen suurempia klaaneja esim muinaissaamelaisen siitajärjestelmän tapaan. Rikas mies saattoi olla heimon johdossa. Sungirista tehtyjen hautalöytöjen mukaan joillain alueilla joillakin ihmisillä on saattanut olla enemmän varallisuutta ja korkeampi asema kuin toisilla. Jotkut heimot saattoivat pitää orjia, ja naisen asema riippui heimosta toiseen Toisilla, riistaköyhemmillä alueilla pienet ryhmät lienevät liikkuneen irrallaan, ja varsinaista päällikköä ei ollut, ja heimoja yhdisti vain sama murre. Varallisuuserot olivat pieniä. Aivan metsän ja tundtran rajalla suurriistaa eli vähemmän, ja siellä esimerkiksi jäniksien pyynnillä oli suurempi merkitys[6][7]. Ihmiset elivät hyvin lyhyen aikaa mm. metsästysonnettomuuksien ja sairauksien takia, ja harva eli 40-50-vuotiaaksi. Metsästys lienee vaatinut parin päivän työmäärän viikossa.

[muokkaa] Asuminen

Löytyneiden majojen pohja on yleensä pyöreä noin 5 metrin läpimittainen, ja siinä on ollut tulisija. Jotkut ajalta säilyneet majamaiset talot olivat suuria, noin 40 metriä pitkiä, mutta yleensä ihmiset liikkuivat pieninä ryhminä. Yleensä asuttiin erilaisissa majoissa. Puuttomalla arolla käytettiin majan rakentamiseen yleensä mammutinluuta, mutta tukirakennepuu saatettiin kuljettaa kaukaa, ehkä jopa kesyn peuran vetämällä ahkiolla. Majat oli ainakin joskus monesti järjestetty esimerkiksi riviin tai kehään. [8]. Joissain luolissa asuttiin, kivettiin luolan edustaa, tasoitettiin maaperää, tehtiin irtokivistä matalia väliseiniä.

[muokkaa] Uskonto

Lienee uskottu jonkinlaiseen korkeimpaan olentoon, tuonpuoleiseen ja kuolemanjälkeiseen elämään. Joidenkin paleoliittisten kuvien sanotaan liittyvän shamanismiin. Lintupäinen hahmo oli shamaani, joka kävi tuonpuoleisessa hurmostilassa. Shamaanilla oli sarvikruunu ja sauva, joka oli koristeltu eläinten kuvilla ja eläimen päällä. Jotkut linnut olivat shaamaanin suojelushenkiä. [9] Myöhäispaleoliittinen uskonto lienee laajalti ollut totemistinen, eli uskottiin, että ihmisten ja eläinten välillä on kiinteä yhteys, ja eläin oli monesti heimon kantaisä, harvemmin kasvi. Joitain säilyneitä hautoja peitettiin monesti kivillä, Tshekin alueelta on löydetty Predmostista kivikehän sisältä hauta. Monesti haudasta on löydetty punaokraväriä. Joihinkin paikkoihin on haudattu karhun kalloja sarvet aina tiettyyn suuntaan. [10]

[muokkaa] Veistokset ja luolamaalaukset

Miehet koristelivat itseään naisia enemmän. Miehen asema lienee ollut naisten asemaa parempi, koska mies oli tärkeä metsästäjänä. Lännessä tehtiin luolamaalauksia, idässä pienoisveistoksia ja geometrista ornamentiikkaa. Kuvien, veistosten ja luolamaalaisten teon syitä ei tunneta, arvailut niiden vaikuttimista perustuvat tietoihin joidenkin myöhemmin eläneiden metsästystä harjoittavien kansojen kulttuurista.

Myöhäispaleoliittisella kaudella kehittyi luolataide, jossa ajoittaisina kokoontumispaikkoina käytettyihin luoliin maalattiin riistaeläinten ja harvemmin petoeläinten kuvia. Ihmisten kuvat ovat harvinaisempia, ja näissä melko yleinen aihe naisen sukupuolisuus. Joissain maalauksissa näkyy eläimen turkkiin pukeutunut ihminen, joka lienee shamaani, joka kutsutaan apuun silloin, kun on sairaus tai riista vähissä. [11]

Eläinten kuvat luolamaalauksissa ovat useimmiten yksittäisiä, yhteistä toimintaa ei esiinny. Uusia maalauksia tehtiin vanhojen päälle. Maalauksia tehtiin luolan perille vaikeapääsyisiin paikkoihin, ja jotkut luolat tukittiin irtokivillä. Joidenkin tutkijoiden mielestä luolamaalauksilla uskottiin saatavan metsästysonnea. Laajemmin ajellen kyse on ehkä ollut animalismista, ajatuksesta että ihmisellä olisi yhteys eläinkuntaan. Eläin käsitettiin suojelijaksi tai toiseksi minäksi. Joidenkin luoonnonkansojen parissa eläinkuvat liittyvät menoihin, jotka pidetään pojan kasvaessa aikuiseksi. Yliluonnolliset olennot, riistan- ja metsänhenget ovat mukana menoissa, ja ehkä voivat esiintyä ihmisinä, eläiminä ja näiden välimuotoina. Eläimen henki piti karkoittaa ihmisestä pois esimerkiksi kävelemällä sitä esittävän kuvan luota takaperin. Niinpä eläimen henki on saatettu sulkea luolaan. Luolakuvia on voitu tehdä moneen tarkoitukseen. Puulevyihin ja luulevyihin maalattiin myös eläinten kuvia alueilla, joile luolamaalauksia ei tunnettu, joiden tarkoitus oli ehkä sama kuin luolamaalausten. Uskotaan joidenkin ihmis-eläinkuvien esittävän eläinten herraa tai riistanhaltijaa, tai metsänhaltijaa. Naista esittävät pienoisveistokset[12][13][14], olivat ehkä auttavien henkien asuinpaikkoja, suvun kantaäitejä ja metsästysonnen tuojina, tai naisjumalattaria. Käden silpominen sormia katkomalla lienee liittynyt suvun jäsenen sairauteen ja kuolemaan. Tästä on merkkejä joissan luolien käden kuvien painalluksissa. Kaadettu karhu syödään joidenkin Siperian ja Pohjois-Amerikan heimojen parissa juhla-ateriana, ja luut tai vain pääkallo kaivetaan maahan uskoen, että karhu herää henkiin. Monet myöhäispaleoliittiset löydöt liittyvät karhuihin. Myös peurojen ruhoja upotettiin uhreina maahan, luultavasti metsästysretkellä ensimmäisenä kaadettu peura.

[muokkaa] Myöhäispaleoliittisia kulttureja vastaavia uudempia kulttuureja

Muun muassa Kanadassa ja Alaskassa elävien eskimojen, aleuttien ja metsästyksellä elävien Kanadan subarktisen alueen athabasca-ryhmän intiaanien elämäntapa oli ennen eurooppalaisten tuloa käytännössä myöhäispaleoliittinen[15][16][17][18]. Myöhäispaleoliittista traditiota edustivat myös Itä-Siperian alkuperäiskansat, tshuktshit, ostjakit ja evengit ennen poronhoitoa ja Suomen metsäsaamelaiset. Uskonto oli totemistinen, uskottiin heimon polveutuvan kantaisästä, eläimestä. Muita myöhäispaleoliittisia muistuttavia alkuperäiskansoja ovat Australian aboriginaalit, Afrikan bushmannit ja pygmit ilman eurooppalaisia vaikutuksia ja Indonesiasta itään saarilla asuvat tasadait.

[muokkaa] Nykyihminen leviää Aasiassa

Nykyihmisen levittäytyminen maapallolle.
Nykyihmisen levittäytyminen maapallolle.

Nykyihminen saapui Lähi-itään noin 110 000 – 90 000 vuotta sitten Levallois- ja Moustier-työkalujen kanssa. Uuden ihmilajin itsensä luoma kulttuuri, säletekniikka levisi Lähi-itään viimeistään 45 000 radiohiilivuotta sitten. Toisten tietojen mukaan nykyihminen oli saapunut Aasiaan noin 70 000 BP. Noin 40000 vuotta sitten saapui Pohjois-Afrikkaan sen ensimmäinen varsinainen yläpeleoliittinen perinne, Dabban.[19] Niilin laaksoon syntyi 50 000 – 45 000 radiohiilivuotta sitten ns. alempi Niilin laakson kompleksi, Levantin yläpaleoliittinen perinne 47 000 – 45 000 radiohiilivuotta sitten. varhainen Ahmarian-kulttuuri syntyi Palestiinassa 43 000 – 42 000 radiohiilivuotta sitten. Asutus levisi Syyriasta itään 36 000 radiohiilivuotta sitten. Noin 40 000 vuotta sitten ihmisiä oli Etelä-Aasiassa, Kaukasuksella, Kaakkois-Siperiassa, Australiassa, Tasmaniassa ja Uudessa-Guineassa. Väitetään ihmisen saapuneen Amerikkaan jo 33 000 BP, mutta varmoja todisteita tästä ei ole. Etelä-Ukrainassa ja Kaukasiassa oli yläpaleoliittista asutusta noin 30 000 radiohiilivuotta sitten. Siperiaan säletekniikka levisi ennen 39 000 BP.

[muokkaa] Nykyihmisen saapuminen Eurooppaan

Euroopan myöhäispaleoliittisia löytöpaikkoja
Euroopan myöhäispaleoliittisia löytöpaikkoja
Pohjois-Espanjan ja lounaisen Ranskan ns. Ibero-Cantabrian alue on tunnettu paleoliittisista löydöistään. Punaiset pisteet ovat varhaisia kivikautisia löytöpaikkoja.
Pohjois-Espanjan ja lounaisen Ranskan ns. Ibero-Cantabrian alue on tunnettu paleoliittisista löydöistään. Punaiset pisteet ovat varhaisia kivikautisia löytöpaikkoja.

Nykyihmisen luomaa Aurignacin kulttuuria oli Israelin seuduilla noin 47000 radiohiilivuotta sitten.[20] Nykyihminen levittäytyi Eurooppaan viime jääkauden lämpimänä kautena noin 45000-35000 kalenterivuotta sitten[21]. Noin 38000-36000 vuotta leviäminen näyttää olleen nopeata. Ranskaan syntyi ja myöhemmin Aurignacin kulttuuri noin 36000 radiohiilivuotta sitten.[22] Samalla nykyihminen syrjäytti Neandertalin ihmisen Moustierin kulttuurin ehkä hävittämällä näitä suoraan, tartuttamalla näihin tappavia tauteja tai viemällä näiden riistan, tai sulauttamalla heidät geneettisesti itseensä. L'Arbredan luolassa näkyy melko nopea Naendertalin ihmisen häviäminen ja korvautuminen nykyihmisillä noin 40500-38500 vuotta sitten, mikä viittaa siihen, että nykyihmiset joko tappoivat luolan neandertalilaiset tai ajoivat heidät pois.[23] [24]. Samoin näyttää käyneen Abric Romanin kallionjyrkänteellä. Mutta El Castillon luolassa Neandertalin ihmisen ja nykyihmisen asutuskerrostumien välillä on metrin paksuinen kerrostuma. Tämä viittaa Neandertalin ihmisten hävinneen ensin, ja nykyihmisen asettuneen luolaan vasta melko pitkän ajan kuluttua. Joillain aluiella nykyihminen ja Neandertalin ihminen näyttävät eläneen pitkään rinta rinnan[25]. Nykyihmisen saapuminen Eurooppaan oli asteittaista, ja asutus alussa melko harvaa. Nykyihmisen vaikutus Neandertalin ihmisiin synnytti Chatelperronin kulttuurin, joka vastasi Aurignacin kulttuuria edeltänyttä esi-Aurignacin kulttuuria. Eri alueilla syntyi monia muita niin sanotun siirtymävaiheen kulttuureja.[26]

[27]

Samaan aikaan kukoisti Keski-Euroopassa nykyihmisen Szeletan kulttuuri. Nykyihmisen saapumisajan arviointi on radiohiiliajoitusten perusteella vaikeaa, koska hyvin vanhoissa näytteissä syntyy helposti suuria ajoitusvirheitä.

[muokkaa] Aurignacin ja Gravetten aallot

Nykyihmisen luomaa Aurignacin kulttuuria saattoi olla Euroopassa jo noin 44000 kalenterivuotta sitten. Keski-Eurooppaan se levisi ehkä jo 40000 kalenterivuotta eli 36500 radiohiilivuotta sitten. Aurignacin kulttuurille olivat ominaisia terämäiset piikiviesineet, kannastaan halkaissut luiset keihäänkärjet[28] ja luolataide. Noin 34000 kalenterivuotta sitten kulttuuri oli varmasti levittäytynyt koko Eurooppaan. Toinen asutusaalto tuli Gravetten aallossa 30 000 – 24 000 vs. Noin 28 000 vuotta sitten Ranskasta Pyreneiden läheltä Moskovan lähelle Venäjälle tunnettiin pienet äitijumalatarta esittävät lihavat venuspatsaat. Nykyihmiselle olivat tyypillisiä mm. keihäänsuoristimet, reikäpäiset tapit, joita on löydetty Molodova V:stä Ukrainasta. Luolataide alkoi kehittyä noin 25 000 vuotta sitten. On luultavaa, että varhaisen myöhäispaleoliittisen ihmiset olivat jo kielellisesti ja geneettisesti hajanaista joukkoa. Gravetten kulttuuri ulottui yhtenäisenä Pyreneiltä Uralille asti ja Gravetten ihmiset olivat geneettisesti Aurignacin ihmisiä muistuttavia. Varhaisin harjakatto oli 19 000 BP Ohalo II:ssa Israelissa.

[muokkaa] Asutus jääkauden huippukaudella

Noin 20000 vuoden takaiset kulttuurit Euroopassa, lännessä Solutrén, idässä Epi-Gravetten kulttuuri
Noin 20000 vuoden takaiset kulttuurit Euroopassa, lännessä Solutrén, idässä Epi-Gravetten kulttuuri
Ranskan ja Englannin alueen kasvillisuusvyöhykkeet jääkauden huippukaudella
Ranskan ja Englannin alueen kasvillisuusvyöhykkeet jääkauden huippukaudella

Jääkauden huippukaudella mannerjäätikkö oli Pohjois-Saksan ja Etelä-Englannin tasalla[29], ja tundra ulottui Etelä-Ranskaan ja Unkariin asti. [30] [31]

Euroopassa asui jääkaudella ehkä 30 000 – 40 000 ihmistä, jotka metsästivät valtavaa riistamäärää, jonka pääluku ihmisiin suhteutettuna oli suunnaton.

Noin 24 000 – 21 000 kalenterivuotta sitten ihmisasutus katosi Siperian ja Euroopan kylmimmiltä alueilta jääkauden ollessa huipussaan, samoin kuin useimmat riistaeläimetkin. Ilmaston kylmeneminen ja kuivuminen ajoi ihmisiä jäätikön läheiseltä tundravyöhykkeeltä etelään pakoon ja jakoi Euroopan ihmisasutuksen läntiseen Ranskan-Pyreneiden lohkoon ja itäiseen Ukrainan-Tšekkoslovakian lohkoon.[32]Kolmas asutuslohko oli Italian ja Kreikan seuduilla Balkanin niemimaalla, ja siihen liittyi Epi-Gravetten kulttuuri.[33] [34] Väitetään tämän jakautumisen luoneen erilaisia kieliryhmiä, mutta on luultavinta, että Euroopan asuttaneet ihmiset puhuivat eri seuduilla alkujaankin eri kieliä. On väitetty Pyreneiden jääkautisten ihmisten puhuneen baskin sukuista kieltä ja Venäjän eteläosien ja Ukrainan ihmisten olleen sukua suomalais-ugrilaisille, jonkinlaista esiuralilaisia. Mitään väitettä ei voi todistaa tai kumota. Esi-indoeurooppalaiset asuivat silloin jossain Aasian sisäosissa.

Arvellaan riistaeläinten häviämisen syyn olleen mm. kuivuudessa, joka ohensi niiden ravintokasveja talvella suojaavaa lumipeitettä. Toiset sanovat, että pohjoisen asukkaat yksinkertaisesti kuolivat kylmään. Vielä Ukrainaa idempänä ihmisiä oli Uralin eteläosan tienoilla. Koillis-Venäjällä saattoi olla asutusta. Jossain vaiheessa noin 20 000 vuotta sitten ihmisiä lienee asunut Venäjällä Petšora-joen lähellä lyhyen aikaa. Asutus näyttää hävinneen Jenisei-joen keskijuoksulta jääkauden ankarimmassa vaiheessa.[35]

Ranskassa ja Pyreneiden seuduilla vallitsi jääkauden huippukaudella Solutrén kulttuuri, mutta idässä Gravetten perinteen jatkajia épigravettelaisia kulttuureja. Solutrén ihmiset käsittelivät monia materiaaleja, mm. piikiveä, taidolla.

Ihmisen pysyvät asuinpaikat näyttävät olleen leveysasteen 55° ja pysyvän ikiroudan rajan eteläpuolella, Länsi-Euroopassa 48 leveysasteen eteläpuolella. Bretagnen niemimaa ja Pariisin allas olivat asutuksesta autioita. Asumaton alue oli kylmimmän kuukauden keskilämpötilaltaan alle -9 astetta. [36][37] Idässä asutus oli lähimmillään 250 km, lännessä 400–500 km:n päässä suuren mennerjäätikön reunasta. Ilmeisesti Atlantti viilensi silloin läntistä Eurooppaa kesällä ja teki leveän kaistan Pohjois-Keski-Euroopasta asuinkelvotonta tundraa. Ranskassa pohjoisin ihmisasutus oli Pariisin, Bretagnen kärjen ja Rennesin linjalla. Tiheämpää asutusta, ja täysin varmasti myös kylmänä kautena oli etelämpänä Dordognessa. Tämä eteläisempi, varmasti asuttu alue on merkitty joissain kartoissa tundraksi tai aroksi, ja sen pohjoispuolella Pohjois-Ranskassa oli tundraa tai polaariaavikkoa. [38] Etelä-Ranskan keskilämpötila oli kesällä 15 astetta.[39] Keski-Ranskassa Dordgognen ja Vezieresin jokilaaksossa näyttää olleen eräänlainen keidas, jossa oli tiheää asutusta 100 % varmasti jääkauden huippukaudella. Myös Rhônen laaksossa oli asutusta Saint Marcelissa.

Ranskassa oli jääkauden huippukaudella aavikon eläimiä. ja Rhônejoen laaksossa.

Mammuttia, biisonia ja peuraa piti pystyä elämään asuinvyöhykkeellä. Ihmiset asuttivat Itä-Euroopassa ja Etelä-Siperiassa kylmiä, kuivia ja puuttomia alueita käyttäen samoja tekniikoita kuin nykyajan arktisen alueen ihmiset Keski-Veiksel-kauden eli happi-isotooppivaihe 3:n kylmemmällä kaudella ja LGM:n alkuvaiheessa. [40]

Talvi oli jäätikön lähistöillä myrskyinen ja kylmä. Jään läheiset puuttomat ruohotundra ja polaariaavikko olivat talvella liian kylmiä ihmisille. Pysyvän ikiroudan alue oli asuinkelvotonta, siellä vuoden keskilämpötila oli alle 0 °C.

Tilapäistä asutusta oli koivuvyöhykkeessä ja vastaavilla aroilla. Keskileveysasteiden mammuttiarolla asui ihmisiä laajoilla vyöhykkeillä. Ihmisiä asui pysyvästi ja tiheään riistalle sopivilla aromaisilla ja mäntyä kasvavilla alueilla, joilla ei ollut tilapäistäkään ikiroutaa.[41]

Mammuttia eli Keski-Euroopassa Tšekissä 28 000 – 21 800 BP (rcbp??), ja sen elinympäristö huononi 22 000 BP. Noin 18 000 BP mammutti katosi alueelta. Alppien ja Pohjois-Saksan välisellä polaariaavikolla näyttää olleen hieman ihmisasutusta aivan jääkauden kylmimmän vaiheen jälkeen.

Jääkauden huippukaudella ihmisasutusta oli itäisessä Euroopassa arotundralla Ukrainassa, Romaniassa, Unkarissa ja näistä erillään lännessä Nykyihminen asui Djnestrin, Dneprin ja Donin laaksossa Ukrainassa sekä Länsi-Euroopassa, Ranskassa ja Espanjassa. Pohjois-Moldovassa Dneprin seuduilla oli asutussaareke, leveämpi alue ulottui Valko-Venäjän ja Ukrainan rajalta Kiovan seuduilta Saratovin tienoille Kaspianmeren pohjoispuolelle. Ranskassa arolla jäätyneiden Pyreneiden lähellä molemmin puolin (Pohjois-Cantabriassa ja Lounais-Ranskassa).

Idässä asutusta oli ehkä myös Romaniassa ja Itä-Unkarissa Tonavan yläjuoksun ja Karpaattien välissä jääkauden kylmimpään aikaan, Määrin Tšekkoslovakian asuinpaikat näyttävät olleen hylättyjä tuolloin. Ukrainassa asui ihmisiä muun muassa Kostenkissa, Mezinissä, Gagarinossa ja Avdeevossa. Tämä alue oli periglasiaalista aroa. Länsi-Venäjän pohjoisimmat ihmiset lienevät asuneen Brjanskin tienoilla, jossa kasvoi jäätikön läheistä (periglasiaalista) metsäaroa tai metsätundraa, jossa kasvoi niityn seassa satunnaisina puistoina mäntyä, koivua ja . Tätä pohjoisempana oli asumiskelvotonta arktista ruohotundraa noin 150 km kaista, ja joutomaata toiset 150 km jäätikön rajalle asti.[42] [43] Tähän liittyviä löytöjä on tehty Desnajoen mutkasta Novgorod-Severskistä (Severskajasta).

Ukrainasta pohjoiseen oli suuria jäätikön patoamia järviä, joista suurin oli Objoen laaksossa. Tehtiin pitkiä nahalla päällystettyjä harjanmuotoisia taloja ja kumpumaisia luurakennelmia. Mutta noin 30 000 vuotta sitten lämpimänä aikana ihmisiä oli asunut Keski-Englannin eteläosassa.

[muokkaa] Ilmasto myöhäispaleoliittisella kaudella

Kauden alussa oli Euroopassa melko lauhaa, noin 43 000 – 40 000 vallitsi lämmin Hengelon interstadiaali. Tämän jälkeen ilmasto aaltoili vuosituhansien aikana rajusti.

Noin 30000 vuotta sitten jää saattoi peittää koko Suomen, keski-Euroopassa kasvoi tiheitä metsiä ja Pohjois-Ranskassa ja Englannissa arotundraa.

[44]. Ihminen saattoi asua Venäjällä Moskovan lähellä vielä Tursac-kaudella 26 000 – 24 200, jolloin jäätikkö oli alkanut kasvaa.

Pakkanen alkoi kiristyä 30 000 vuotta sitten ja todella kylmää tuli 25 000 vuotta sitten, jolloin viimeistään mannerjäätikkö laajeni Suomen yli ja n. 24 000 vs esim. Sungirin asuinpaikka Moskovan lähellä hylättiin. Ilmaston kylmeneminen harvensi huomattavasti Tšekin Määrin seudun asutusta. Noin 20 000 – 18 000 vuotta sitten Solutrén kulttuurin aikoihin mannerjäätikkö oli laajimmillaan ja oli hyvin kylmää.

Suomessa oli jäätöntä Pohjanlahdella ainakin osan ajasta välillä 52 000 – 26 000 vuotta sitten. Hengelo-interstadiaalina jäätikkö oli vetäytynyt pois Suomesta. Mammutin luita on löydetty Suomesta ajalta 40 000 – 24 000 vs.

Ehkä noin 40 000 vuotta sitten koettiin melko kylmä jääkauden vaihe. Noin 35 000 vuotta sitten mammutteja vaelteli Suomessa. Noin 30 000 vuotta sitten oli melko lauhaa, pakkanen oli kiristynyt 25 000 vuotta sitten, jolloin mannerjäätikkö oli peittänyt Suomenkin. Kaikkein kylmintä oli 24 000 – 18 000 vuotta sitten jääkauden maksimin aikaan. 20 000 vuotta sitten Solutrén kulttuurin aikoihin elettiin jääkauden kylmintä vaihetta. Sen jälkeen tulivat lämpimät Laugerien ja Lascauxin interstadiaalit, ja kylmä Pommeri-stadiaali. Nykyihmisen ilmaannuttua Eurooppaan alkoi suurriista harventua 10 000 – 15 000 vuoden sisään.

[muokkaa] Euroopan asuinpaikkoja

Jääkauden aikaisen Euroopan taiteen alueita. Ohut sininen viiva on jääkauden aikainen ranta jään ollessa laajimmillaan, ja merenpinnan ollessa alimmillaan. Paksu vaaleansininen viiva on jäätikön suurin laajuus. Vihreä alue ja pisteet, liikkuvaa taidetta. Oranssi alue ja punaiset pisteet, kalliotaidetta.
Jääkauden aikaisen Euroopan taiteen alueita. Ohut sininen viiva on jääkauden aikainen ranta jään ollessa laajimmillaan, ja merenpinnan ollessa alimmillaan. Paksu vaaleansininen viiva on jäätikön suurin laajuus. Vihreä alue ja pisteet, liikkuvaa taidetta. Oranssi alue ja punaiset pisteet, kalliotaidetta.

Muualla Euroopassa kuin Ranskassa Luxemburgin seudulla asuttiin myös. Saksassa oli asutusta Frankfurt am Mainin seuduilla, ja Pohjois-Tšekissä Ostravan seuduilla, ja Pohjois-Unkarissa tai itäisessä Etelä-Slovakiassa Miskolcin seuduilla, ja Pohjois-Romaniassa. Asutusta ei liene ollut Karpaattien pohjoispuolella. Juuri Karpaattien pohjoispuolisten Etelä-Puolan Deszczowan ja Mamutovan luolien asutuksen ajoitus ei ole 100-prosenttisen varma.[45]

[46] Englanti autioitui jo noin 28 000 – 27 000 vuotta sitten, samoin Pohjois-Ranska ja myös Alppien ympäristö. Pohjoisia Keski-Euroopan jääkauden maksimin löytöpaikkoja ovat mm. Willendorf II, Grubgraben, Balla Cave, Ságvár, Dolní Věstonice, K lna, Milovice ja Moravany Lopata II.[47]. Moldovan pohjoisrajalla asuttiin Cosati I:ssa ja Ciuntussa.

Jääkauden kylmältä ajalta on uudemmissa tutkimuksissa löydetty monia asuinpaikkoja Keski-Euroopasta ajalta 23 000 – 15 000 BP (rcbp??), joka on jääkauden kylmin, mutta ilmastoltaan hyvin vaihteleva. Näitä paikkoja ovat muun muassa Ságvár Unkarissa, Stránská Skalá IV (18 200 – 17 700 BP) ja Milovice Tesekissä lauhalta ajalta 19 000 – 18 000 BP. Spadzista Etelä-Puolassa Krakovan lähellä juuri Karpaattien pohjoispuolelta oli ajalta noin 21 800 BP. Ilmasto lämpeni taas noin 18 000 – 17 500 rc?BP

[muokkaa] Ilmasto alkaa lauhtua

Noin 20 000 vuotta sitten, viimeistään noin 18 000 vuotta sitten alkoi ilmasto lauhtua. Ensiasutus saapui koivuvaltaiselle metsävyöhykkeelle, ja vakinainen asutus mäntyvyöhykkeelle. Noin 17 000 vuotta sitten alettiin luoda erittäin värikästä luolataidetta Ranskassa ja Pyreneillä. Syntyi Madeleinen kulttuuri[48], johon liittyi myös taitavasti tehtyjä luisia keihäänheittimiä ja väkäsharppuunoita. Peuroja metsästettiin, kun ne olivat vaeltamassa talven alavilta mailta kesän yläville mailla viileään, jäätiköiden lähelle.

16 000 vuotta sitten kun jää oli alkanut vetäytyä, Pyreneiden alueen ihmiset siirtyivät Keski-Ranskaan aron ja riistan mukana ikiroudan rajan siirtyessä pohjoiseen perustaen Hollannin ja Tanskan seuduille näihin aikoihin sinne Hampurin kulttuurin, joka eli pääosin peuranpyynnillä. Aluksi alueen asutus oli kesäasutusta, myöhemmin vakinaisempaa. Idässä Ukrainan ja Etelä-Venäjän mammutinmetsästyskulttuuri alkoi kuihtua idästä alkaen häviten noin 12 500 vuotta sitten. Viimeisenä hävisi Moldovan seudun mammutinmetsästys.

Aivan paleoliittisen kauden lopussa n. 11 000 – 10 000 vuotta sitten oli Pohjois-Puolasta, Liettuan eteläosista Valko-Venäjän pohjoisosien ja Jaroslavin seuduille ulottuvalle vyöhykkeelle syntynyt peuranmetsästäjäkulttuureja: Swidryn, Desnan ja Kundan kulttuurit. Näiden pohjoispuolella oli baltian jääjärvi ja Skandinavian jääkilpi Salpausselkien seuduilla. Pohjois-Norjassa oli Komsan kulttuuri, joka ehkä jäi kylmällä dryaskaudella eristykseen.

[muokkaa] Myöhäispaleoliittisen kauden jako

Myöhäispaleoliittisen kauden perusjako on tämä: (vs vuotta sitten)


[muokkaa] Myöhäispaloliittisen kauden aluejako

[muokkaa] Varhaisia nykyihmisen löytöpaikkoja Euroopassa

  • Batšo Kiro ja Temnata (Bulgaria)
  • Grotta de Fumane (Italia)
  • El Castillo (Espanja)

[muokkaa] Lähi-idän myöhäispaleoliittisia kulttuureja

  • Emire
  • Baradost
  • Antel
  • Anthlit
  • Icebar
  • Natuf (Palestiinassa)

Itä-Afrikassa oli myöhäispaleoliittisella ajalla Stillbay, Pohjois-Afrikassa merkittävä Aterin kulttuuri, Kiinassa myöhäispaleoliittisen kauden alussa fen ja myöhemmin Ordos. Angaran kulttuuri Siperiassa oli merkittävä.

[muokkaa] Myöhäispaleoliittisia löytöpaikkoja

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria, osa 1, Kirjayhtymä 1971, sivu 61
  2. ↑ Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit - intiaanikansojen kulttuuri ja historia Rio Grandelta Yukon-joelle, s. 377. Gummerus, 1994.
  3. ↑ Herbert Michaelis;Ihmisen tarina; Suuri maailmanhistoria; Esihistoria, Egypti, Etu-Aasia, Persia; Vuosi =1971, Helsinki, Kirjayhtymä sivu 62-86
  4. ↑ Colin F. Taylor, William C Sturtevant: "Subarktinen alue", Suuri intiaanikirja, s. 185. , 1995. ISBN 951-20-4749-7.
  5. ↑ Ihmisen suku, ensimmäiset ihmiset; Göran Burenhult, päätoim;WSOY 1993; ISBN 051-0-18779-8; sivu 92
  6. ↑ Gilbert Legay: "subarktinen alue", Intiaaniatlas, s. 85. , .
  7. ↑ Colin F. Taylor, William C Sturtevant: "Subarktinen alue", Suuri intiaanikirja, s. 182-. , 1995. ISBN 951-20-4749-7.
  8. ↑ Ihmisen tarina; kansojen historia; 1 osa; Kirjayhtymä 1971, sivu 62-86
  9. ↑ Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria historia, 1 osa, Kirjayhtymä 1971 sivu 62-
  10. ↑ "Arkeologia, paleoliittinen", Tiedon portaat osa 6, s. 400-. WSOY, 1966,1967,1969-1970.
  11. ↑ Ihmisen suku, Kivikauden ihmiset sivu 114
  12. ↑ Libor Balák: Detaily-tělní ozdoby-sošky Kostěnky, Avdějevo, Dolní Věstonice, Brasempoy
  13. ↑ Libor Balák: Éra velkých evropských loveckých civilizací severského typu SVĚT CIVILIZACE GRAVETTIENU Antropark, Archeologického ústavu Akademie věd ČR v Brně.
  14. ↑ Libor Balák: [http://www.iabrno.cz/agalerie/madlen.htm ZÁPADOEVROPSKÁ CIVILIZACE MAGDALÉNIENU Éra velkých evropských severských civilizací] Antropark, Archeologického ústavu Akademie věd ČR v Brně.
  15. ↑ Gilbert Legay: "subarktinen alue", Intiaaniatlas, s. 85. , . suomi
  16. ↑ Colin F. Taylor, William C Sturtevant: "Subarktinen alue", Suuri intiaanikirja, s. 182-. , 1995. ISBN 951-20-4749-7. suomi
  17. ↑ Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit - intiaanikansojen kulttuuri ja historia Rio Grandelta Yukon-joelle, s. 377. Gummerus, 1994. suomi
  18. ↑ Carl Waldman: Atlas of the North American Indian, s. 85. ISBN 0-87196-850-9. Facts on file publications, .
  19. ↑ Week 6: The Upper Paleolithic (UP): Overview
  20. ↑ http://www.nature.com/nature/journal/v432/n7016/images/nature03103-f1.2.jpg
  21. ↑ http://www.nature.com/nature/journal/v432/n7016/images/nature03103-f1.2.jpg
  22. ↑ http://www.nature.com/nature/journal/v432/n7016/images/nature03103-f1.2.jpg
  23. ↑ http://archaeology.about.com/od/aterms/g/arbreda.htm
  24. ↑ http://www.newscientist.com/article/mg12517002.900-science-modern-man-not-so-modern-.html
  25. ↑ http://www.newscientist.com/article/mg12517002.900-science-modern-man-not-so-modern-.html
  26. ↑ Clive Finlayson, Jose S. Carrion: [http://www.jscarrion.com/pdf/finlayson_carrion.pdf Rapid ecological turnover and its impact on Neanderthal and other human populations]
  27. ↑ http://www.urgeschichte.uni-tuebingen.de/fileadmin/downloads/Conard/Teyssandieretal2006.pdf
  28. ↑ http://www.urgeschichte.uni-tuebingen.de/fileadmin/downloads/Conard/Teyssandieretal2006.pdf
  29. ↑ http://frozenatlantic.blogs.ie/2006/05/
  30. ↑ Banks, d'Errico Porquerolles: [http://www.vjf.cnrs.fr/lacito/colloque/diaporamas/dErrico_Porquerolles2.pdf GARP Genetic Algorithm for Rule-Set Prediction/Application of GARP to the LGM] (PDF)
  31. ↑ http://pages.globetrotter.net/peter_frost61z/European-hair-and-eye-color.htm
  32. ↑ Banks, d'Errico Porquerolles: [http://www.vjf.cnrs.fr/lacito/colloque/diaporamas/dErrico_Porquerolles2.pdf GARP Genetic Algorithm for Rule-Set Prediction/Application of GARP to the LGM] (PDF)
  33. ↑ http://www.kaltio.fi/index.php?365
  34. ↑ http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?p=577627&sid=625a6c0efc3707e3b9ecb825ceb3c9f6
  35. ↑ http://www.springerlink.com/content/j037747l8852k237/
  36. ↑ Banks, d'Errico Porquerolles: [http://www.vjf.cnrs.fr/lacito/colloque/diaporamas/dErrico_Porquerolles2.pdf GARP Genetic Algorithm for Rule-Set Prediction/Application of GARP to the LGM] (PDF)
  37. ↑ http://pagesperso-orange.fr/hibiscustour/fondoc-2.htm
  38. ↑ http://www.geology.um.maine.edu/ges121/lectures/03-cro-magnon/europe.gif
  39. ↑ Richard E.Leakey; Ihmisen jäljillä; Kirjayhtymä 1981; ISBN 951-26-2059-6; sivu 164
  40. ↑ http://gsa.confex.com/gsa/inqu/finalprogram/abstract_53831.htm
  41. ↑ Investigation of the relationship between permafrost distribution in NW Europe andextensive winter sea-ice cover in the North Atlantic Ocean during the cold phases of the Last Glaciation H. Renssena,b,*, J. Vandenberghe
  42. ↑ http://donsmaps.com/images/vegzonesukraine.gif
  43. ↑ The World at 18,000 Bp: High Latitudes, O. Soffer,C. Gamble;Northern Latitudes. Vol. 1,
  44. ↑ Rick Kessler: Paleoshaman/INTRODUCTION to the ICE AGE 2007.
  45. ↑ http://www.blackwell-synergy.com/doi/pdf/10.1111/j.1365-2907.2006.00093.x?cookieSet=1
  46. ↑ http://mappemonde.mgm.fr/num11/articles/art06306.html
  47. ↑ http://www.blackwell-synergy.com/doi/pdf/10.1111/j.1365-2907.2006.00093.x?cookieSet=1
  48. ↑ Libor Balák: [http://www.iabrno.cz/agalerie/madlen.htm ZÁPADOEVROPSKÁ CIVILIZACE MAGDALÉNIENU Éra velkých evropských severských civilizací] Antropark, Archeologického ústavu Akademie věd ČR v Brně.
  49. ↑ Ihmisen suku, kivikauden ihmiset, sivi 140


[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Richard Leakey, Ihmisyyden synty
  • Ihmisen suku, Kivikauden ihmiset
  • Jelinek, Jan: Primitive Hunters, Hamlyn 1989, IDBN 0 600 552950

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/My%C3%B6h%C3%A4ispaleoliittinen_kausi
Henkilökohtaiset työkalut