Luolakarhu

Luolakarhu
Fossiili: Pleistoseeni
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Petoeläimet Carnivora Heimo: Karhut Ursidae Suku: Karhut Ursus Laji: spelaeus
Kaksiosainen nimi
Ursus spelaeus Rosenmüller, 1794
Katso myös
Luolakarhu Wikispeciesissä   Luolakarhu Commonsissa

Luolakarhu (Ursus spelaeus) oli jääkaudella elänyt, luolissa talvehtinut suuri karhueläin. Se ilmestyi viimeistään Holstein-lämpökaudella noin 300 000 vuotta sitten, ehkä jo 500 000 vuotta sitten. Itävallasta on löydetty noin 40 000 vuotta vanhoja luolakarhun jäänteitä, joiden luista on saatu muutaman geenin pätkiä DNA-näytteinä talteen. Luolakarhu katosi jääkauden lopun pleistoseenin joukkotuhossa noin 10 000 vuotta sitten luultavasti ilmastonmuutoksen ja ihmisen metsästyksen takia.

Piirteet

Kallo

Luolakarhun nimitys tulee siitä, että sen jäännöksiä on löydetty useimmiten luolista. Koska sen jäännökset luolissa ovat yleisempiä kuin esimerkiksi karhun, on oletettu että se vietti aikaa luolissa muutenkin kuin talvehtiessaan. Luolakarhu-urokset olivat arvioiden mukaan 400-500 kiloisia ja naaraat olivat 225-250 kiloisia. Useimpien nykyisten karhujen tapaan se oli kaikkiruokainen. Sen hampaistosta tehtyjen arvioiden mukaan sen ruokavalio on kuitenkin saattanut olla kasvipainoitteisempi kuin nykyisen karhun. Luista löydettyjen jälkien perusteella tiedetään että luolakarhut söivät joskus myös toisiaan.

Häviäminen

Viimeisimmät luolakarhun jäännökset on ajoitettu 27 800 vuotta taaksepäin. Häviämisen syystä ei ole varmuutta, mutta syyksi on ehdotettu muun muassa ilmastonmuutoksen aiheuttamaa elinympäristön häviämistä, kilpailua elintilasta nykyisen karhun kanssa ja kilpailua ihmisen kanssa luolista. Viimeiset luolakarhut elivät luultavasti Alppien eteläosissa.

Suhteet ihmisiin

Luolakarhut ovat melko harvinaisia luolamaalausten aiheena. Tämä saattaa johtua siitä että ihmiset välttelivät sitä, tai sitten näiden kahden lajin elinalueet eivät olleet samat. Neandertaalien on väitetty palvoneen luolakarhuja. Muutamista neandertaalien muinoin asuttamista luolista Sveitsistä, Ranskasta ja Italiasta on löydetty luolakarhun luita, jotka on aseteltu tietyin tavoin.

Levinneisyys

Euroopassa luolakarhua oli Etelä- ja Keski-Euroopassa. Pohjoismaissa ja hieman etelämpänäkään sitä ei ollut. Pohjoismpana esiintyi aivan Brittien saaren eteläisimmässä osissa, Keski-Saksassa ja Etelä-Puolassa asti pohjoisessa sekä Etelä-Ukrainassa. Luolakarhua ei kuitenkaan tavattu Iberian niemimaalta paitsi Pyreneiltä, eikä Etelä-Italiasta eikä myöskään suurimmasta osasta Kreikkaa. Näin ollen luolakarhu eli jääkaudella suunnilleen 40 ja 50 leveysasteiden välissä.