Neandertalinihminen

Neandertalinihminen
Fossiili: Pleistoseeni
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Kädelliset Primates Yläheimo: Ihmisapinat Hominoidea Heimo: Isot ihmisapinat Hominidae Suku: Ihmiset Homo Laji: neanderthalensis
Kaksiosainen nimi
Homo neanderthalensis King, 1864
Neandertalinihmisen levinneisyys
Katso myös
Neandertalinihminen Wikispeciesissä   Neandertalinihminen Commonsissa

Neandertalinihminen (Homo neanderthalensis) on ihmisten (Homo) suvun laji, joka kuoli sukupuuttoon noin 28 000 vuotta sitten. Laji kehittyi Euroopan heidelberginihmisestä. Neandertalinihmisen historia voidaan jakaa kahteen kauteen: varhaiseen (250 000–70 000 vuotta sitten) ja klassiseen (70 000–28 000 vuotta sitten). Tyypilliset neandertalinihmisen ominaispiirteet ilmestyivät noin 130 000 vuotta sitten.

Neandertalinihminen osasi valmistaa työkaluja, rakentaa majoja ja käsitellä tulta. Laji eli pääasiassa metsästyksellä ja vaati huomattavasti enemmän energiaa elääkseen kuin nykyihminen. Paikallispopulaatioiden koko oli ilmeisesti noin 120 henkeä, ja ne olivat melko eristyneitä. Vuonna 2009 valmistuneiden geenitutkimusten perusteella on arvioitu, että neandertalilaisten kokonaismäärä oli enimmiltään joitakin tuhansia yksilöitä.

Anatomia

Nykyihmisen ja neandertalinihmisen kallojen erot. Neandertalinihmisen kallo oikealla.

Neandertalinihminen oli vahva ja vanttera, ja kesti jääkausien kovia pakkasia suuremman lihasmassansa ansiosta paremmin kuin nykyihminen. Tasapainoelinten perusteella on päätelty neandertalinihmisen olleen hieman nykyihmistä kömpelömpi. Heillä oli vahvat luut ja he olivat kohtalaisen lyhyitä verrattuna nykyihmiseen. Neandertalinihminen oli pituudeltaan noin 151–166 cm. Miesten paino oli noin 90 kg ja naisten 65 kg. Vartalot olivat syviä ja leveitä. Kasvot olivat voimakkaasti profiloituneet: ulkonevat nenät, vahvat kulmakaaret, taakse viistot posket, suuret etuhampaat, takaraivopullistuma, ylimääräinen harjanne kartiolisäkkeen yläosassa, lyhyet ja sisään kääntyneet kartiolisäkkeet sekä erikoinen sisäkorvan rakenne.

Neandertalinihmisen aivot olivat kooltaan noin 1462 cm³, eli hieman suuremmat kuin nykyihmisellä. Otsalohko oli pienempi kuin nykyihmisellä. Aivojen tilavuus ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen älykkyyteen, mutta aivojen rakenteesta voidaan päätellä jotain älykkyyden eroista.

Puhekyky

Nykyisin tutkijat ovat lähes yksimielisiä siitä, että neandertalinihmisellä oli puhekyky. Puhekykyä on arvioitu muun muassa kallon ja kurkun rakenteesta, ja verrattuna nykyihmiseen olisi neandertalilaisen todennäköisesti huomattavasti vaikeampi tuottaa eri äänteitä. Neandertalinihmisillä oli suhteellisen kireät äänihuulet, joten miespuolisen neandertalilinihmisen ääni oli ilmeisesti kuin nykynaisella. Saksalaisen Max Planck -instituutin tutkijan Johannes Krausen mukaan neandertalilaisilla oli sama geeni, joka nykyihmisellä yhdistetään kykyyn muodostaa puheääntä. Geeni on saatu eristettyä Pohjois-Espanjasta löydetyistä neandertalinihmisen fossiileista, ja se on ilmeisesti kehittynyt jo 300 000 vuotta sitten.

Elinikä

Paleontologian professori Björn Kurtenin mukaan neandertalinihmiset ja sen lähimmät sapiens-sukuiset seuraajat Euroopassa olivat pitkäikäisempiä ja paremmin ravittuja kuin yksikään ihmispopulaatio ennen nykyaikaa. Eräästä ranskalaisesta luolasta löydetyssä neandertaliaineistossa joka viides ihminen oli yli 50-vuotias. On kuitenkin väitetty, että vain noin 30 % aikuisista eli yli 40-vuotiaiksi, mutta tätä arviota on pidetty liian matalana, koska vanhuksia ehkä kuoli tai hylättiin vaellusten aikana.

Kulttuuri

Neandertalinihminen oli edeltäjäänsä heidelberginihmistä joustavampi ja sopeutuvampi erilaisin ympäristöihin, muttei läheskään niin etevä kuin nykyihminen. Neandertalilaisten kulttuuri oli keskipaleoliittinen. Neandertalinihmiset tekivät erilaisiin tarkoituksiin soveltuvia työkaluja. Heillä oli kaapimia, veitsiä, poria ja talttoja käytössään. Jos sopivaa luolaa ei löytynyt, neandertalilaiset osasivat rakentaa alkeellisia majoja suojakseen.

Luuta ja sarvea ei neandertalinihminen käyttänyt työkaluihin merkittävissä määrin niin kuin nykyihminen, myöskään monimutkaista taidetta ei tehty. Neandertalilaiset eivät myöskään käyneet materiaaleilla laajaa kauppaa. Neandertalinihmisen ruoanhankintatavat olivat samoja ympäri vuoden, toisin kuin nykyihmisen, joka sopeutti ruoanhankintansa. Vaikka neandertalinihminen oli edeltäviä lajejaan älykkäämpi, ei neandertalinihmisten kulttuuri kuitenkaan ollut yhtä kehittynyttä kuin nykyihmisten. He esimerkiksi metsästivät iskukeihäillä, jotka piti survaista läheltä eläimeen. Kalastus on ilmeisesti ollut vähäistä, koska koukkuja tai harppuunoita ei ole löytynyt. Erään arvion mukaan neandertalinihmisen käsikirveen teko vaati 111 iskua neljässä työvaiheessa ja Cro-Magnonin ihmisen eli nykyihmisen käsikirves vaati 251 iskua yhdeksässä työvaiheessa.

Neandertalinihminen oli ensimmäinen ihmislaji, jonka tiedetään haudanneen vainajiaan. Neandertalilaisten kulttuuria on tutkittu paljon ja on pohdittu, uskoivatko he elämään kuoleman jälkeen. Nykyisen Lähi-idän alueelta, Zagrosvuorilta Irakista on löydetty neandertalinihmisen luuranko, joka oli peittynyt suureen määrään siitepölyä, mikä saattaa kertoa siitä, että vainajan päälle oli kasattu kukkia.

Nykyihmiset omaksuivat Gravetten kulttuurin, joka oli selvästi kehittyneempi ja tehokkaampi kuin neandertalinihmisten. Nykyihmisten kulttuuriin kuuluivat muun muassa tehokkaat heittokeihäät, kalaverkot ja kehittyneemmät vaatteet. Moustierin kulttuuri oli neandertalinihmisten työkalunvalmistustapa noin 300 000–30 000 vuotta sitten. Tämä kulttuuri oli kehittyneempi keskipaleoliittinen (keskisen vanhemman kivikauden) kulttuuri. Levalloisin kulttuuri oli Moustierin kulttuurin aikalainen (joko oli tai ei Neandertalin kulttuuri).

Levinneisyys

Neandertalinihminen esiintyi Euroopassa, Keski-Aasiassa, Etelä-Siperiassa ja Lähi-idässä. Neandertalinihmisiä oli Lähi-idässä Levantissa, pohjoisimmassa Mesopotamiassa, Turkissa ja Iranissa. Interglasiaalin aikana lajin levinneisyyden pohjoisraja oli noin 53° pohjoista leveyttä. Euroopassa neandertalinihmisen pohjoisraja oli lännessä Etelä-Englannissa ja Pohjois-Saksassa. Puolan kohdalla pohjoisraja siirtyi jyrkästi etelään, kulki Slovakian ja neandertalinihmisiä tavattiin Balkanilla Bulgarian pohjoisrajan eteläpuolella ja Slovenian rajan länsipuolella. Näin ollen neandertalinihmisiä asui Portugalissa, Espanjassa, Ranskassa, osassa läntistä Saksaa, Sveitsissä, Italiassa, Itävallassa, Tshekissä, Länsi-Kroatiassa, Länsi-Bosniassa, Länsi-Serbiassa, Makedoniassa, Bulgariassa, Kreikassa ja Turkissa. Unkarissa ja suurimmassa osassa Romaniaa ei ollut neandertalinihmisiä. Aivan eteläisimmässä Ukrainassa oli metsää tai savannia, ja myös neandertalinihmisiä. Yleensä neandertalinihmisten asuma-alueella oli puuvartisia kasveja, toisin sanoen metsää ja savannia, mutta saattoi olla aromaista tundraakin.

Aasiassa neandertalinihmisiä asui juuri Kaukasuksen pohjoisrinteillä, Kaspianmeren pohjoisemmaksi siirtyneen pohjoisrannan eteläpuolella ja idempänä olevilla metsäisillä vuorillakin. Pohjoisraja kulki jossain Balhasjärven ja itäisimmän Kiinan pohjoisrajan tienoilla. Linjan Kaspian-Takla Makan pohjoispuolinen laaja aroalue, jossa oli suuria järviä oli neandertalinihmisille asumatonta aluetta. Idässä neandertalinihmisiä asui vielä Mongolian seuduilla jossain Baikalin pituuspiirillä asti. Näin ollen neandertalinihmisiä asui Kaukasiassa, eteläisessä ja keskisessä Kazakstanissa, Turkmenistanissa, Uzbekistanissa, Kirgisiassa ja Tazikistanissa sekä itäisimmässä Kiinassa lähinnä Sinkiangissa. Näillä alueilla oli lähinnä aavikon, metsän ja savannin vuorottelua.

Nykyisten Kiinan ja Intian alueella ei asunut neandertalinihmisiä, ja melkein koko Pakistanin Induksen jokilaakso ja suuri osa Luoteis-Intiaa oli aavikkoa ja neandertalinihmiselle asumatonta. Viimeiset Euroopan neandertalinihmiset esiintyivät Portugalissa ja Etelä-Espanjassa metsäisillä alueilla.

Neandertalinihmisen häviäminen

Neandertalinihminen hävisi Euroopasta nykyihmisen saavuttua noin 32 000 vuotta sitten, mutta tarkkaa syytä äkilliselle häviämiselle ei vieläkään tiedetä. Silti esimerkiksi Pohjois-Amerikan intiaanien, kuten monien muidenkin kansojen kohtalo varsin lyhyiden ajanjaksojen kuluessa saattaa antaa viitteitä siitä, mitä historiassa todellisuudessa on tapahtunut. Vuosituhansien saatossa neandertalinihmisten ryhmät siirtyivät yhä syrjemmäksi nykyihmisen tieltä. Viimeiset tunnetut ryhmät elivät Gibraltarilla mahdollisesti vielä 24 000 vuotta sitten. Joillain alueilla nykyihminen ja neandertalinihminen elivät rinnakkain vuosituhansia, joillakin taas neandertalilaisia kohtasi äkkituho. Kaikkialla muualla paitsi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa elävät nykyihmiset kantavat neandertalinihmisen geneejä, merkkinä risteytymisestä ihmisen levitessä Afrikasta.

Erään selityksen mukaan nykyihmisten puhekyky ja kieli loivat voittamattoman kilpailuvaltin verrattuna neandertalinihmisiin, joiden ei uskota kehittäneen monimutkaista kieltä. Nykyihmisten kieli loi pohjan nopealle kulttuurievoluutiolle, joka ehkä tuhosi huonommassa asemassa olleet lähisukulaiset. Jotkut arvelevat, että nykyihminen toi neandertalinihmisille outoja tauteja, jotka olisivat voineet olla tuhoisia neandertalilaisten keskuudessa.

Väitetään myös, että neandertalinihmisen käyttämä alkeellinen metsästystekniikka olisi aiheuttanut lajin tuhon Euroopassa. Kun metsät vähenivät jääkauden ilmaston viiletessä ja kuivuessa, neandertalinihmisten omaksuman metsästyskulttuurin metsästysalueet vähenivät dramaattisesti. Neandertalinihmiset metsästivät raskailla työntökeihäillä melko tiheässä metsässä, jolloin oli päästävä huomaamattomasti lähelle eläintä. Nykyihmiset puolestaan käyttivät heittokeihästä ja pystyivät juoksemaan nopeammin, jolloin he pystyivät metsästämään paljon tehokkaammin laajemmilla alueilla.

Portugalissa tehtyjen tutkimusten mukaan neandertalinihminen hävisi sieltä 24 000 vuotta sitten, kun ilmasto kylmeni ja muun muassa meriveden keskilämpötila putosi kahdeksaan asteeseen. Samalla ilmasto kuivui äkisti. Tämä vei neandertalilaisilta riistan ja juomaveden, ja he kuolivat nälkään.

Paleontologi Björn Kurtén esitti romaanissaan Musta Tiikeri ajatuksen, että loppuvaiheessa syrjäisille seuduille kuten vuoristoihin siirtyneet neandertalinihmiset olisivat voineet olla syynä tarinoihin peikoista. Ajatus on esitetty useissa muissakin yhteyksissä, ensimmäistä kertaa jo 1900-luvun alussa. Kansanperinteen tutkijat ovat kritisoineet sitä.

Kiistelyä neandertalilaisten ja nykyihmisen geenivirrasta

Geenit kertovat, että neandertalinihminen ja nykyihminen erkaantuivat ihmiskunnan sukupuussa eri haaroihin vähintään puoli miljoonaa vuotta sitten. Silti lajien erot perimässä ovat vain 0,1–0,5 prosenttia. Tämä on saanut monet tutkijat uskomaan, että neandertalilaiset olisivat saattaneet sulautua geenivirran myötä nykyväestöön. Asiasta on kolme yleistä teoriaa.

1. Neandertalinihminen oli nykyihmiseen nähden geneettisesti sen verran erilainen, ettei risteytymiä näiden lajien välille päässyt tulemaan, ja neandertalilaiset hävisivät jostain muusta syystä.
2. Neandertalinihminen sulautui geenivirran myötä nykyihmiseen, mutta neandertalilaisten määrän ollessa nykyihmiseen nähden huomattavasti vähäisempi he sulautuivat nykyihmisen perimään lähes merkkejä jättämättä.
3. Neandertalinihmisen ja nykyihmisen välillä tapahtui risteytymistä, mutta se oli satunnaista eikä näin ollen ole jättänyt merkittäviä merkkejä nykyihmisen perimään. Mahdollisesti näiden ihmislajien jälkeläiset olivat pääosin hybridejä ja näin ollen geenivirta näiden ihmislajien välillä oli hyvin minimaalista.

Saksalaisessa Max Planck -instituutissa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että neandertalilaiset ja nykyihmiset ovat risteytyneet. Nykyihmisten geeneistä noin 1-4 prosenttia on peräisin neandertalilaisilta. Neandertalilaisten geenejä on eurooppalaisilla, aasialaisilla ja Tyynenmeren kansoilla, mutta ei afrikkalaisilla.

Perimä avattu

Charles Darwinin 200-vuotispäivänä 12. helmikuuta 2009 julkistettiin neandertalinihmisen perimästä geneetikko Svante Pääbon tutkimusryhmän uusia tutkimustuloksia. Perimä on suurin piirtein kokonaan avattu, vain tarkistusluenta on jäljellä, ja se on todennäköisesti valmis viimeistään 2010.

Katso myös

• Ihmisen evoluutio
• Kivikausi
• Keskipaleoliittinen kausi
• Myöhäispaleoliittinen kausi
• Levalloisin kulttuuri
• Pleistoseeni
• Eem-interglasiaali
• Veiksel-jääkausi

Aiheesta muualla

• Uusin tieto neandertalinihmisen ja nykyihmisen suhteesta, Tieteessä tapahtuu 7/2010
• YLE Tiedeuutiset: Neandertalin ihmisen löytämisestä 150 vuotta 11.09.2006
• Neandertalilainen sittenkin kätevä käsistään, Tiede-lehti 2003
• Neandertalilaiset luultua sitkeämpiä, Tiede-lehti 2006
• Kadonnut Neandertal-vauva löytyi,Tiede-lehti 2002
• YLE Tiedeuutiset: 100 00 vuotta sitten eläneen Neandertalin ihmisen perimää onnistuttiin analysoimaan 5.6.2006
• Helsingin yliopisto: Arkeologian laitos: Maailman esihistoria 2 (.rtf)
• Anniina Wallius: Neandertalilaiset osoittautuvat yhä älykkäämmiksi. Radion kulttuuriuutiset, Yle.
• Susiluola: Neandertalin ihminen.
• Aku Heinonen: Neandertalin perintö. Suomen kuvalehti, blogit 16.6.2010.
• Neanderthal DNA secrets unlocked (englanniksi)
• Archeology.About.com: Neanderthals - Study Guide (englanniksi)
• The icy truth behind Neanderthals (englanniksi)
• The Human Origins Program at the Smithsonian Institution: Homo neanderthalensis (englanniksi)
• University of Zurich: Comparing Neanderthals and modern humans (englanniksi)
• BBC Science: Late Neanderthals 'more like us', 2003(englanniksi)
• NEANDERTHAL FLUTE (englanniksi)
• ABC News: Are you part-Neanderthal? 2006 (englanniksi)
• ABC News: Neanderthals sang like sopranos, 2005 (englanniksi)
• Archeology.org: Brothers or Cousins? (englanniksi)
• Genetic research confirms that non-Africans are part Neanderthal. Eurekalert 17.7.2011. (englanniksi)

Kirjallisuutta

• Finlayson, Clive: Neanderthals and Modern Humans - An Ecologigal and Evolutionary Perspective. Cambridge University Press, 2004.