Neandertalinihminen

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nendertalinihminen
Fossiili: Pleistoseeni
Homo sapiens neanderthalensis.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Heimo: Ihmisapinat Hominidae
Suku: Homo
Laji: neanderthalensis
Kaksiosainen nimi
Homo neanderthalensis
King, 1864
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Neandertalinihminen Wikispeciesissä

 Commons-logo.svg Neandertalinihminen Commonsissa

Neandertalinihminen (Homo neanderthalensis) oli muinainen ihmislaji, joka hävisi maapallolta noin 28 000 vuotta sitten. Neandertalinihmisiä eli Euroopassa noin 100 000 vuoden ajan. Laji kehittyi Euroopan heidelberginihmisestä. Interglasiaalin aikana lajin levinneisyyden pohjoisraja oli noin 53° pohjoista leveyttä. Neandertalinihminen levisi Eurooppaan, Keski-Aasiaan, Etelä-Siperiaan ja Lähi-itään.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Neandertalinihminen

Nykyihmisen ja neandertalin kallojen erot. Neandertalin kallo oikealla.
Malli neandertalinihmisen lapsesta.
Kartta neandertalinihmisen levinneisyydestä.

Neandertalien historia voidaan jakaa kahteen kauteen: varhaiseen (250 000–70 000 vuotta sitten) ja klassiseen (70 000–28 000 vuotta sitten). Paikallispopulaatioiden koko oli ilmeisesti noin 120 henkeä, ja ne olivat melko eristyneitä. Vuonna 2009 valmistuneiden geenitutkimusten perusteella on arvioitu, että niissä on ollut yhteensä enintään muutamia tuhansia yksilöitä.[1] Neandertalilaiset osasivat rakentaa majoja ja käsitellä tulta. Laji eli pääasiassa metsästyksellä ja vaati huomattavasti enemmän energiaa elääkseen kuin nykyihminen.

[muokkaa] Anatomia

Neandertalinihminen oli vahva ja vanttera, ja kesti jääkausien kovia pakkasia suuremman lihasmassansa ansiosta paremmin kuin nykyihminen. Tasapainoelinten perusteella on päätelty neandertalinihmisen olleen hieman nykyihmistä kömpelömpi. Heillä oli vahvat luut ja he olivat kohtalaisen lyhyitä verrattuna nykyihmiseen. Neandertalinihminen oli pituudeltaan noin 151–166 cm. Miesten paino oli noin 90 kg ja naisten 65 kg. Vartalot olivat syviä ja leveitä. Kasvot olivat voimakkaasti profiloituneet: Ulkonevat nenät, vahvat kulmakaaret, taakse viistot posket, suuret etuhampaat, takaraivopullistuma, ylimääräinen harjanne kartiolisäkkeen yläosassa, lyhyet ja sisään kääntyneet kartiolisäkkeet sekä erikoinen sisäkorvan rakenne.

Neandertalinihmisen aivot olivat kooltaan noin 1462 cm³, eli hieman suuremmat kuin nykyihmisellä. Otsalohko oli pienempi kuin nykyihmisellä. Aivojen tilavuus ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen älykkyyteen, mutta aivojen rakenteesta voidaan päätellä jotain älykkyyden eroista.

[muokkaa] Puhekyky

Nykyisin tutkijat ovat lähes yksimielisiä siitä, että neandertalinihmisellä oli puhekyky. Puhekykyä on arvioitu muun muassa kallon ja kurkun rakenteesta, ja verrattuna nykyihmiseen olisi neandertalilaisen todennäköisesti huomattavasti vaikeampi tuottaa eri äänteitä. Neandertalinihmisillä oli suhteellisen kireät äänihuulet, joten miespuolisen neandertalilaisen ääni oli ilmeisesti kuin nykynaisella.[2] Saksalaisen Max Planck -instituutin tutkijan Johannes Krausen mukaan neandertalilaisilla oli sama geeni, joka nykyihmisellä yhdistetään kykyyn muodostaa puheääntä. Geeni on saatu eristettyä Pohjois-Espanjasta löydetyistä neandertalinihmisen fossiileista, ja se on ilmeisesti kehittynyt jo 300 000 vuotta sitten.[3]

[muokkaa] Elinikä

Paleontologian professori Björn Kurtenin mukaan neandertalinihmiset ja sen lähimmät sapiens-sukuiset seuraajat Euroopassa olivat pitkäikäisempiä ja paremmin ravittuja kuin yksikään ihmispopulaatio ennen nykyaikaa.[4] Eräästä ranskalaisesta luolasta löydetyssä neandertaliaineistossa joka viides ihminen oli yli 50-vuotias. On kuitenkin väitetty, että vain noin 30 % aikuisista eli yli 40-vuotiaiksi, mutta tätä arviota on pidetty liian matalana, koska vanhuksia ehkä kuoli tai hylättiin vaellusten aikana.

[muokkaa] Neandertalinihmisen kulttuuri

Neandertalinihminen oli edeltäjäänsä heidelberginihmistä joustavampi ja sopeutuvampi erilaisin ympäristöihin, muttei läheskään niin etevä kuin nykyihminen. Neandertalilaisten kulttuuri oli keskipaleoliittinen. Neandertalinihmiset tekivät erilaisiin tarkoituksiin soveltuvia työkaluja. Heillä oli kaapimia, veitsiä, poria ja talttoja käytössään. Jos sopivaa luolaa ei löytynyt, neandertalilaiset osasivat rakentaa alkeellisia majoja suojakseen.

Luuta ja sarvea ei neandertalinihminen käyttänyt työkaluihin merkittävissä määrin niin kuin nykyihminen, myöskään monimutkaista taidetta ei tehty. Neandertalilaiset eivät myöskään käyneet materiaaleilla laajaa kauppaa. Neandertalinihmisen ruoanhankintatavat olivat samoja ympäri vuoden, toisin kuin nykyihmisen, joka sopeutti ruoanhankintansa. Vaikka neandertalinihminen oli edeltäviä lajejaan älykkäämpi, ei neandertalinihmisten kulttuuri kuitenkaan ollut yhtä kehittynyttä kuin nykyihmisten. He esimerkiksi metsästivät iskukeihäillä, jotka piti survaista läheltä eläimeen. Kalastus on ilmeisesti ollut vähäistä, koska koukkuja tai harppuunoita ei ole löytynyt. Erään arvion mukaan neandertalinihmisen käsikirveen teko vaati 111 iskua neljässä työvaiheessa ja Cro-Magnonin ihmisen eli nykyihmisen käsikirves vaati 251 iskua yhdeksässä työvaiheessa.[5]

Neandertalinihminen oli ensimmäinen ihmislaji, jonka tiedetään haudanneen vainajiaan.[6] Neandertalilaisten kulttuuria on tutkittu paljon ja on pohdittu, uskoivatko he elämään kuoleman jälkeen. Nykyisen Lähi-idän alueelta, Zagrosvuorilta Irakista on löydetty neandertalinihmisen luuranko, joka oli peittynyt suureen määrään siitepölyä, mikä saattaa kertoa siitä, että vainajan päälle oli kasattu kukkia.[7]

Nykyihmiset omaksuivat Gravetten kulttuurin, joka oli selvästi kehittyneempi ja tehokkaampi kuin neandertalinihmisten. Nykyihmisten kulttuuriin kuuluivat muun muassa tehokkaat heittokeihäät, kalaverkot ja kehittyneemmät vaatteet. Moustierin kulttuuri oli neandertalinihmisten työkalunvalmistustapa noin 300 000–30 000 vuotta sitten. Tämä kulttuuri oli kehittyneempi keskipaleoliittinen (keskisen vanhemman kivikauden) kulttuuri. Levalloisin kulttuuri oli Moustierin kulttuurin aikalainen (joko oli tai ei Neandertalin kulttuuri).

[muokkaa] Levinneisyys

Neandertalinihmisiä oli Lähi-idässä Levantissa, Pohjoisimmassa Mesopotamiassa, Turkissa ja Iranissa. Euroopassa Neandertalin ihmisen pohjoisraja oli lännessä Etelä-Englannissa ja Pohjois-Saksassa. Puolan kohdalla pohjoisraja siirtyi jyrkästi etelään, kulki Slovakian ja Neandertalin ihmisiä tavattiin Balkanilla Bulgarian pohjoisrajan eteläpuolella ja Slovenian rajan länsipuolella. Näin ollen neandertalilaisia asui Portugalissa, Espanjassa, Ranskassa, osassa läntistä Saksaan, Sveitsissä, Italiassa, Itävallassa, Tshekissä, Länsi-Kroatiassa, länsi-Bosniassa, Länsi-Serbiassa, Makedoniassa, Bulgariassa, Kreikassa ja Turkissa. Unkarissa ja suurimmassa osassa Romaniaa ei ollut Neandertalin ihmisiä. Aivan eteläisimmässä Ukrainassa oli metsää tai savannia, ja myös Neandertalin ihmisiä. Yleensä neandertalilaisten asuma-alue oli jollain tavoin puista, toisin sanoen metsää ja savannia, mutta saattoi olla aromaista tundraakin.

Aasiassa Neandertalin ihmisiä asui juuri Kaukasuksen pohjoisrinteillä, Kaspianmeren pohjoisemmaksi siirtyneen pohjoisrannan eteläpuolella ja idempänä olevilla metsäisillä vuorillakin. Pohjoisraja kulki jossain Balhasjärven ja itäismmän kiinna pohjoisrajan tienoilla. Linjan Kaspian-Takla makan pohjoispuolinen laaja aroalue jossa oli suuria järviä oli Neandertalin ihmisille asumatonta aluetta. Idässä Neandertalin ihmisiä asui vielä Mongolian seuduilla jossain Baikalin pituuspiirillä asti. Näin ollen neandertalilaisia asui Kaukasiassa, eteläisessä ja keskisessä Kazakstanissa, Turkmenistanissa, Uzbekistanissa, Kirgisiassa ja Tazikistanissa sekä itäisimmässä Kiinassa lähinnä Sinkiangissa. Näillä alueilla oli lähinnä aavikon, metsän ja savannin vuorottelua.

Nykyisten Kiinan ja Intian alueella ei asunut Neandertalin ihmisiä, ja melkein koko Pakistanin Induksen jokilaakso ja suuri osa Luoteis-Intiaa oli aavikkoa ja neandertalilaisulle asumatonta. Viimeiset Euroopan neandertalilaiset tavattiin Portugalista ja Etelä-Espanjasta metsäiseltä alueelta. [8].

[muokkaa] Neandertalinihmisen tuho

Neandertalinihminen hävisi hiljalleen Euroopasta nykyihmisen saavuttua noin 32 000 vuotta sitten, mutta tarkkaa syytä äkilliselle häviämiselle ei vieläkään tiedetä. Vuosituhansien saatossa neandertalinihmisten ryhmät siirtyivät yhä syrjemmäksi nykyihmisen tieltä. Viimeiset tunnetut ryhmät elivät Gibraltarilla mahdollisesti vielä 24 000 vuotta sitten.[9] Joillain alueilla nykyihminen ja neandertalinihminen elivät rinnakkain vuosituhansia, joillain taas neandertalilaisia kohtasi äkkituho. Pidetään myös mahdollisena, että neandertalilaisten ja nykyihmisten välillä tapahtui risteytymistä.[10]

[muokkaa] Arvioita sukupuuton syistä

Erään selityksen mukaan nykyihmisten puhekyky ja kieli loivat voittamattoman kilpailuvaltin verrattuna neandertalinihmisiin, joiden ei uskota kehittäneen monimutkaista kieltä. Nykyihmisten kieli loi pohjan nopealle kulttuurievoluutiolle, joka ehkä tuhosi huonommassa asemassa olleet lähisukulaiset. Jotkut arvelevat, että nykyihminen toi neandertalinihmisille outoja tauteja, jotka olisivat voineet olla tuhoisia neandertalilaisten keskuudessa.

Väitetään myös, että neandertalinihmisen käyttämä alkeellinen metsästystekniikka olisi aiheuttanut lajin tuhon Euroopassa. Kun metsät vähenivät jääkauden ilmaston viiletessä ja kuivuessa, neandertalinihmisten omaksuman metsästyskulttuurin metsästysalueet vähenivät dramaattisesti. Neandertalinihmiset metsästivät raskailla työntökeihäillä melko tiheässä metsässä, jolloin oli päästävä huomaamattomasti lähelle eläintä. Nykyihmiset puolestaan käyttivät heittokeihästä ja pystyivät juoksemaan nopeammin, jolloin he pystyivät metsästämään paljon tehokkaammin laajemmilla alueilla.

Portugalissa tehtyjen tutkimusten mukaan[11] neandertalinihminen hävisi sieltä 24 000 vuotta sitten, kun ilmasto kylmeni ja muun muassa meriveden keskilämpötila putosi kahdeksaan asteeseen. Samalla ilmasto kuivui äkisti. Tämä vei neandertalilaisilta riistan ja juomaveden, ja he kuolivat nälkään.

Paleontologi Björn Kurtén esitti romaanissaan Musta Tiikeri ajatuksen, että loppuvaiheessa syrjäisille seuduille kuten vuoristoihin siirtyneet neandertalinihmiset olisivat voineet olla syynä tarinoihin peikoista.[12][13] Ajatus on esitetty useissa muissakin yhteyksissä, ensimmäistä kertaa jo 1900-luvun alussa. Kansanperinteen tutkijat ovat kritisoineet sitä.lähde?

[muokkaa] Kiistelyä neandertalilaisten ja nykyihmisen geenivirrasta

Geenit kertovat, että neandertalinihminen ja nykyihminen erkaantuivat ihmiskunnan sukupuussa eri haaroihin vähintään puoli miljoonaa vuotta sitten. Silti lajien erot perimässä ovat vain 0,1–0,5 prosenttia.[14] Tämä on saanut monet tutkijat uskomaan, että neandertalilaiset olisivat saattaneet sulautua geenivirran myötä nykyväestöön. Asiasta on kolme yleistä teoriaa.

  1. Neandertalinihminen oli nykyihmiseen nähden geneettisesti sen verran erilainen, ettei risteytymiä näiden lajien välille päässyt tulemaan, ja neandertalilaiset hävisivät jostain muusta syystä.
  2. Neandertalinihminen sulautui geenivirran myötä nykyihmiseen, mutta neandertalilaisten määrän ollessa nykyihmiseen nähden huomattavasti vähäisempi he sulautuivat nykyihmisen perimään lähes merkkejä jättämättä.
  3. Neandertalinihmisen ja nykyihmisen välillä tapahtui risteytymistä, mutta se oli satunnaista eikä näin ollen ole jättänyt merkittäviä merkkejä nykyihmisen perimään. Mahdollisesti näiden ihmislajien jälkeläiset olivat pääosin hybridejä ja näin ollen geenivirta näiden ihmislajien välillä oli hyvin minimaalista.

[muokkaa] Perimä avattu

Charles Darwinin 200-vuotispäivänä 12. helmikuuta 2009 julkistettiin neandertalinihmisen perimästä geneetikko Svante Pääbon tutkimusryhmän uusia tutkimustuloksia. Perimä on suurin piirtein kokonaan avattu, vain tarkistusluenta on jäljellä, ja se on todennäköisesti valmis viimeistään 2010.[15][16]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Neandertalilaiset olivatkin pieni porukka 17.7.2009. Yle.fi. Viitattu 20.7.2009.
  2. ↑ http://www.yle.fi/teema/tiedeuutiset/uutinen.shtml?id=7405
  3. ↑ http://www.yle.fi/uutiset/24h/id72752.html
  4. ↑ Björn Kurten - Kuinka mammutti pakastetaan, 1982
  5. ↑ Juha Valste, Ihmisen kehitys, Kirjayhtymä; OY Länsi-Suomi, Rauma 1991, ISBN 951-26-3654-9; kuva ja kuvateksti sivu 142
  6. ↑ Björn Kurten - Kuinka mammutti pakastetaan, 1982
  7. ↑ [1]
  8. ↑ Scientific American, August 2008, Volume 301 Number 2, Artikkeli Twilight of the Neanderals, kansiviite Mysteries of the Neanderthals, Kate Wong, sivu 34
  9. ↑ http://www.yle.fi/teema/tiedeuutiset/uutinen.shtml?id=7443
  10. ↑ Luolamiehen rakkaus ei tuntenut rajoja
  11. ↑ http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/vasen/id54028.html
  12. ↑ http://www.tiede.fi/arkisto/print.php?id=549&vl=
  13. ↑ http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=890&vl=2008
  14. ↑ Tieteen Kuvalehti 10/2007
  15. ↑ Timo Paukku: Neandertalin ihmisen arvoitus on vihdoinkin ratkeamassa. Helsingin Sanomat, 13.2.2009, s. B1. Tiivistetty versio Viitattu 13.2.2009.
  16. ↑ Neandertalinihmisen perimä luettiin vain puolesta grammasta luuta Aamulehti 12.02.2009

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Finlayson, Clive: Neanderthals and Modern Humans - An Ecologigal and Evolutionary Perspective. Cambridge University Press, 2004.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Ihmisen evoluutio
Sahelanthropus tchadensis - Orrorin tugenensis
Ardipithecus: A. kadabba - A. ramidus
Australopithecinet
Australopithecus : A. afarensis - A. africanus - A. anamensis - A. bahrelghazali - A. garhi
Paranthropus: P. aethiopicus - P. boisei - P. robustus
Ihmislajit
Kenyanthropus platyops
Homo: H. antecessor - H. habilis - H. rudolfensis - H. rhodesiensis - H. cepranensis - H. georgicus - H. erectus - H. ergaster - H. heidelbergensis - H. neanderthalensis - H. floresiensis - H. sapiens idaltu - H. sapiens sapiens

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Neandertalinihminen
Henkilökohtaiset työkalut