Neandertalinihminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Neandertalinihminen
Fossiili: Pleistoseeni
Neanderthalensis.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Yläheimo: Ihmisapinat Hominoidea
Heimo: Isot ihmisapinat Hominidae
Suku: Ihmiset Homo
Laji: neanderthalensis
Kaksiosainen nimi
Homo neanderthalensis
King, 1864
Levinneisyyskartta
Neandertalinihmisen levinneisyys
Neandertalinihmisen levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Neandertalinihminen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Neandertalinihminen Commonsissa

Neandertalinihminen (Homo neanderthalensis) on ihmisten (Homo) suvun laji. Se kehittyi Euroopassa vähitellen heidelberginihmisestä 500 000–200 000 vuotta sitten.[1] Neandertalinihmiset alkoivat kadota asuinseuduiltaan Euroopasta ja Lounais-Aasiasta pian nykyihmisen levittyä sinne, ja viimeiset neandertalinihmiset elivät Pyreneiden niemimaalla noin 28 000 vuotta sitten.[2]

Neandertalinihminen osasi valmistaa työkaluja, rakentaa majoja ja käsitellä tulta. Se söi pääasiassa suurriistaa. Paikallispopulaatioiden koko oli ilmeisesti noin 120 henkeä, ja ne olivat melko eristyneitä.

Neandertalinihminen ei ole nykyihmisen edeltäjä. Se saattoi kuitenkin hiukan risteytyä nykyihmisen kanssa tämän levittyä Afrikan ulkopuolelle, koska ei-afrikkalaisilla nykyihmisillä on samoja geenejä neandertalinihmisen kanssa.[3] Geeniyhteys saattaa kuitenkin olla kokonaan peräisin yhteisestä esi-isästä.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalinihmisen fossiileja on löydetty yli 80 paikasta Euroopasta, Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta. Pohjoisimmat löydöt ovat Pohjois-Saksasta, läntisimmät Portugalista, itäisimmät Kazakstanin Teshik-Tashista, ja eteläisimmät Etelä-Israelista.[5] Viimeiset Euroopan neandertalinihmiset esiintyivät Portugalissa ja Etelä-Espanjassa metsäisillä alueilla.[6]

Neandertalilaisten lukumääristä on annettu erilaisia arvioita. Yleinen arvio on 70 000, mutta jotkut arvioivat määrän olleen enimmilläänkin vain 3 500.[7] Vuonna 2009 valmistuneiden geenitutkimusten perusteella on arvioitu, että neandertalilaisten kokonaismäärä oli enimmiltään joitakin tuhansia yksilöitä.[8] Geneetikko Svante Pääbon mukaan neandertalinihmisen perimän kirjo on pieni, joten sen on täytynyt olla ainakin joinain aikoina harvalukuinen.[9]

Löytöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalinihminen sai nimensä Saksassa sijaitsevasta Neanderlaaksosta, josta lajin luita löytyi ensimmäisen kerran vuonna 1856. Löytäjät luulivat niitä luolakarhun luiksi, mutta luonnontieteiden opettaja Johann Fuhlrott tunnisti saamansa aivokopan yläosan, otsaluun, raajojen luut ja lantion osan ihmisen jäännöksiksi. Luiden erikoiset piirteet selitettiin aluksi monin eri tavoin: "barbaariseksi ja villiksi roduksi", vammautuneeksi nykyihmiseksi, venäläiseksi kasakaksi, tai keltiksi.[10] Vuonna 1863 geologian professori William King esitti löytöjen edustavan kokonaan omaa lajiaan, jolle hän ehdotti nimeksi löytöpaikan mukaan Homo neanderthalensis.[11]

Jo vuonna 1829 oli Belgiasta löydetty neandertalilaislapsen kallo, mutta se tunnistettiin neandertalilaiseksi vasta 1926. Lajin määrityksen jälkeen muitakin varhaiseia löytöjä pystyttiin tunnistamaan. 1800-luvun lopulla neandertalinihmisen jäännöksiä löytyi jo useista eri paikoista Euroopassa. Vielä pitkälle 1900-luvulle asti lajin arveltiin liikkuneen ihmisapinamaisessa, kumarassa asennossa. Sen älykkyyttä myös aliarvioitiin sen kallon rakenteen johdosta.[12]

Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruumiinrakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalilaisen luuranko ja rekonstruoitu neandertalilaismies Tokion luonnontieteellisessä museossa

Neandertalilaisen ruumiinrakenne muistutti paljon nykyihmistä. Alavartalostaan he olivat meitä rotevampia: lantio on vankempi ja leveämpi, ja alaraajojen luut tukevampia. Käsivarren alaosa ja sääri olivat lyhyemmät kuin nykyihmisellä. Heidän rintakehänsä kapeni ylöspäin ja muodosti kartion.[13] Pituudeltaan neandertalilaismies oli 165 senttimetriä ja nainen pari senttiä lyhyempi. He olivat kuitenkin suhteellisen painavia suuren lihaksistonsa vuoksi.[13] Neandertalinihminen kesti jääkausien kovia pakkasia suuremman lihasmassansa ansiosta paremmin kuin nykyihminen. Tasapainoelinten perusteella on päätelty neandertalinihmisen olleen hieman nykyihmistä kömpelömpi.[14]

Pää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyihmisen ja neandertalinihmisen kallojen erot. Neandertalinihmisen kallo oikealla.

Neandertalinihmisen kasvot olivat suuret, ja niiden keskiosa työntyi ulospäin. Otsa oli luisu ja silmien yläpuolella oli korkeat luuharjanteet. Nenä oli iso, ja leukakyhmy puuttui.[13] Heillä oli taakse viistot posket, suuret etuhampaat, takaraivopullistuma, ylimääräinen harjanne kartiolisäkkeen yläosassa, lyhyet ja sisään kääntyneet kartiolisäkkeet sekä erikoinen sisäkorvan rakenne.

Mitattujen neandertalinihmisen aivokoppien keskimääräinen tilavuus on 1420 cm³ eli hiukan nykyihmistä enemmän. Vaihteluväli on 1200–1740 cm³.[15] Neandertalilaisen isoaivojen kuorikerros (neocortex) on kuitenkin heikommin kehittynyt kuin nykyihmisellä.[16]

Väritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erään tutkimuksen mukaan neanderthalinihminen olisi ollut pigmentaation suhteen polymorfinen.[17] Erään tutkimuksen mukaan nykyihmisen punainen pigmentti olisi neanderthalinihmiseltä peräisin.[18]

Peikkotarinoiden aiheena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paleontologi Björn Kurtén esitti romaanissaan Musta Tiikeri ajatuksen, että loppuvaiheessa syrjäisille seuduille kuten vuoristoihin siirtyneet neandertalinihmiset olisivat voineet olla syynä tarinoihin peikoista.[19][20]

Elinikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paleontologian professori Björn Kurtenin mukaan neandertalinihmiset ja sen lähimmät sapiens-sukuiset seuraajat Euroopassa olivat pitkäikäisempiä ja paremmin ravittuja kuin yksikään ihmispopulaatio ennen nykyaikaa.[21] Eräästä ranskalaisesta luolasta löydetyssä neandertaliaineistossa joka viides ihminen oli yli 50-vuotias. On kuitenkin väitetty, että vain noin 30 % aikuisista eli yli 40-vuotiaiksi, mutta tätä arviota on pidetty liian matalana, koska vanhuksia ehkä kuoli tai hylättiin vaellusten aikana.

Puhekyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin tutkijat ovat lähes yksimielisiä siitä, että neandertalinihmisellä oli jonkinlainen puhekyky, tosin ei välttämättä niin kehittynyt kuin nykyihmisellä. Puhekykyä on arvioitu muun muassa kallon ja kurkun rakenteesta, ja verrattuna nykyihmiseen olisi neandertalilaisen todennäköisesti huomattavasti vaikeampi tuottaa eri äänteitä. Neandertalinihmisillä oli suhteellisen kireät äänihuulet, joten neandertalinihmisen ääni oli keskimäärin korkeampi kuin nykyihmisen ääni keskimäärin.[22] Saksalaisen Max Planck -instituutin tutkijan Johannes Krausen mukaan neandertalilaisilla oli sama geeni, joka nykyihmisellä yhdistetään kykyyn muodostaa puheääntä. Geeni on saatu eristettyä Pohjois-Espanjasta löydetyistä neandertalinihmisen fossiileista, ja se on ilmeisesti kehittynyt jo 300 000 vuotta sitten.[23]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalilaisten elämä oli rankkaa, sillä monesta fossiilista on löytynyt merkkejä elinaikana saaduista vammoista. Jotkin vammoista olivat johtaneet elinikäiseen haittaan. Vammautuneetkin yksilöt olivat kuitenkin eläneet pitkään, mikä kertoo siitä, että neandertalilaiset pitivät huolta ryhmänsä avuttomimmistakin jäsenistä, niin vammautuneista kuin vanhuksistakin.[24]

Neandertalinihminen oli edeltäjäänsä heidelberginihmistä joustavampi ja sopeutuvampi erilaisin ympäristöihin, muttei läheskään niin etevä kuin nykyihminen.

Esineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalinihmiset tekivät erilaisiin tarkoituksiin soveltuvia työkaluja. Heillä oli kaapimia, veitsiä, poria ja talttoja käytössään. Jos sopivaa luolaa ei löytynyt, neandertalilaiset osasivat rakentaa alkeellisia majoja suojakseen.

Luuta ja sarvea ei neandertalinihminen käyttänyt työkaluihin merkittävissä määrin niin kuin nykyihminen, myöskään monimutkaista taidetta ei tehty. Neandertalilaiset eivät myöskään käyneet materiaaleilla laajaa kauppaa. Neandertalinihmisen ruoanhankintatavat olivat samoja ympäri vuoden, toisin kuin nykyihmisen, joka sopeutti ruoanhankintansa. Vaikka neandertalinihminen oli edeltäviä lajejaan älykkäämpi, ei neandertalinihmisten kulttuuri kuitenkaan ollut yhtä kehittynyttä kuin nykyihmisten. He esimerkiksi metsästivät iskukeihäillä, jotka piti survaista läheltä eläimeen. Kalastus on ilmeisesti ollut vähäistä, koska koukkuja tai harppuunoita ei ole löytynyt. Erään arvion mukaan neandertalinihmisen käsikirveen teko vaati 111 iskua neljässä työvaiheessa ja Cro-Magnonin ihmisen eli nykyihmisen käsikirves vaati 251 iskua yhdeksässä työvaiheessa.[25]

Moustierin kulttuuri oli neandertalinihmisten työkalunvalmistustapa noin 300 000–30 000 vuotta sitten. Levalloisin kulttuuri oli Moustierin kulttuurin aikalainen (joko oli tai ei Neandertalin kulttuuri).

Châtelperronin kulttuuri 40 000 vuoden takaa on nykykäsityksen mukaan neandertalilainen. Siihen kuuluu taidokasta koruesineistöä.[26]

Ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luista analysoitujen typpi- ja hiili-isotooppien perusteella neandertalilaisten ruokavalio oli yksipuolisempi kuin samaan aikaan Euroopassa eläneen nykyihmisen. Neandertalilaiset söivät runsaasti suurriistaa, kuten peuroja, mammutteja, biisoneita ja hevosia.[27] Neandertalilaiset metsästivät vaanimalla saalistaan metsän suojissa ja käymällä sen kimppuun lähietäisyydeltä.[14] He myös keräilivät kasveja kuten pähkinöitä ja siemeniä. Aterioiden jäännöksistä on päätelty, että rannikoilla eläneet yhteisöt kalastivat ja söivät simpukoita.[27] Neandertalilaiset harjoittivat myös kannibalismia.[28]

Rotevasta ruumiinrakenteestaan johtuen neandertalilaiset tarvitsivat kaksinkertaisesti ravintoa nykyihmiseen verrattuna.[14]

Hautaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalilaiset hautasivat joskus kuolleensa. Vainaja saatettiin peittää punamultaan tai okraan, tai hautaan asetettiin työkaluja. Neandertalilaisten mahdollisista uskomuksista tai seremonioista ei tiedetä mitään.[28]

Häviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neandertalinihminen katosi kymmenen tuhannen vuoden kuluttua sen jälkeen kun nykyihminen oli levinnyt Eurooppaan. Ensimmäisinä katosivat itäisimmät ja pohjoisimmat väestöt, ja viimeisinä läntisimmät.[29] Neandertalilaiset olivat kadonneet suurimmasta osasta Eurooppaa 33 000 vuotta sitten, ja viimeiset katosivat ehkä noin 28 000 vuotta sitten Pyreneiden niemimaalta.[30]

Tarkkaa syytä neandertalilaisten katoamiselle ei tiedetä. Monet tutkijat arvelevat, että monipuolisina ja kekseliäinä nykyihmiset pystyivät sopeutumaan muuttuviin luonnolosuhteisiin neandertalilaisia paremmin. Nykyihmisen kehittämä kieli mahdollisti osaltaan käyttäytymisen joustavuuden. Ilmasto saattoi muuttua vanhoihin tapoihinsa kangistuneille neandertalilaisille liian vaativaksi jopa ilman nykyihmisen vaikutustakin, sillä myös nykyihmisen lukumäärät vähenivät huomattavasti viimeisen jääkauden huipun aikana.[30] Portugalissa tehtyjen tutkimusten mukaan neandertalinihminen hävisi sieltä kun ilmasto kuivui ja kylmeni äkisti. Tämä vei neandertalilaisilta riistan ja juomaveden.[31]

Häviämisen syiksi on arveltu myös nykyihmisen tuomia tauteja tai sitä että nykyihminen hävitti neandertalilaiset väkivalloin.[30]

Risteytyminen nykyihmisen kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkin geenitutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että nykyihminen ja neandertalinihminen olisivat risteytyneet. Geneetikko Svante Pääbon ja David Reichin toukokuussa 2010 julkaiseman vertailututkimuksen mukaan neandertalinihmiset ja maapallon nykyihmisväestöt ovat erittäin todennäköisesti risteytyneet pienissä määrin. Afrikan ulkopuolella elävien nykyihmisväestöjen solutumien geenien dna:sta 1–4 prosenttia on tullut neandertalinihmiseltä. Sen sijaan Saharan eteläpuolisilta joruboilta ja saneilta ei neandertalilaista perintöainesta löydetty lainkaan. Risteytymisen on päätelty tapahtuneen jo pian nykyihmisen lähdettyä Afrikasta, noin 70 000–60 000 vuotta sitten.[32] Cambridgen yliopiston tutkimuksessa 2012 kuitenkin esitetään nykyihmisen ja neandertalilaisten geenien yhtäläisyyden selittyvän todennäköisemmin lajien yhteisillä esi-isillä kuin risteytymisellä.[33][34]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valste 2012, s. 225.
  2. Valste 2012, s. 239.
  3. All Non-Africans Part Neanderthal, Genetics Confirm Discovery.com. Viitattu 13.1.2013.
  4. Study casts doubt on human-Neanderthal interbreeding theory The Guardian. Viitattu 13.1.2013.
  5. Valste 2012, s. 225.
  6. Scientific American, August 2008, Volume 301 Number 2, Artikkeli Twilight of the Neanderals, kansiviite Mysteries of the Neanderthals, Kate Wong, sivu 34
  7. Jessie Szalay: Neanderthals: Facts About Our Extinct Human Relatives 19.3.2013. Live Science. Viitattu 21.1.2015.
  8. Neandertalilaiset olivatkin pieni porukka 17.7.2009. Yle.fi. Viitattu 20.7.2009.
  9. Charles Q. Choi: Neanderthals Had Shallow Gene Pool, Study Says 21.4.2014. Live Science. Viitattu 21.1.2015.
  10. Valste 2012, s. 217–220.
  11. Valste 2012, s. 221.
  12. Valste 2012, s. 221–224.
  13. a b c Valste 2012, s. 228.
  14. a b c Cameron Balbirnie: The icy truth behind Neanderthals 10.2.2005. BBC News. Viitattu 24.1.2015.
  15. Valste 2012, s. 228.
  16. Valste 2012, s. 224.
  17. Neanderthals came in all colors Discover Magazine. Viitattu 13.1.2013.
  18. The ginger gene revealed Daily Mail. Viitattu 13.1.2013.
  19. http://www.tiede.fi/arkisto/print.php?id=549&vl=
  20. http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=890&vl=2008
  21. Björn Kurten - Kuinka mammutti pakastetaan, 1982
  22. http://www.yle.fi/teema/tiedeuutiset/uutinen.shtml?id=7405 KUOLLUT LINKKI
  23. Neanderthalinihmisellä oli kyky puhua 2007. YLE uutiset. Viitattu 13.1.2013.
  24. Valste 2012, s. 225–226.
  25. Juha Valste, Ihmisen kehitys, Kirjayhtymä; OY Länsi-Suomi, Rauma 1991, ISBN 951-26-3654-9; kuva ja kuvateksti sivu 142
  26. Neandertalit osasivat tehdä taidokkaita koruja tiede.fi, viitattu 5.11.2012
  27. a b Valste 2012, s. 227–228.
  28. a b Valste 2012, s. 226.
  29. Valste 2004, s. 206–208.
  30. a b c Valste 2012, s. 239–240.
  31. Tutkimus: Kylmyys tappoi neanderthalilaiset YLE 2007
  32. Valste 2012, s. 236–237.
  33. Käänne: Nykyihminen ei risteytynytkään neandertalien kanssa? 14.8.2012. Uusi Suomi. Viitattu 14.8.2012.
  34. Doubts about whether modern humans and Neanderthals interbred University of Cambridge. Viitattu 3.9.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Finlayson, Clive: Neanderthals and Modern Humans - An Ecologigal and Evolutionary Perspective. Cambridge University Press, 2004.
Ihmisen evoluutio
Sahelanthropus tchadensis - Orrorin tugenensis
Ardipithecus: A. kadabba - A. ramidus
Australopithecinet
Australopithecus : A. afarensis - A. africanus - A. anamensis - A. bahrelghazali - A. garhi - A. sediba
Paranthropus: P. aethiopicus - P. boisei - P. robustus
Ihmislajit
Kenyanthropus platyops
Homo: H. antecessor - H. habilis - H. rudolfensis - H. rhodesiensis - H. cepranensis - H. georgicus - H. erectus - H. ergaster - H. heidelbergensis - H. neanderthalensis - H. floresiensis - H. sapiens idaltu - H. sapiens sapiens