Jurakausi
Wikipedia
Jurakausi oli geologinen kausi noin 206–144 miljoonaa vuotta sitten mesotsooisella maailmankaudella. Kausi oli ensimmäinen dinosaurusten kukoistuskausista. Kehittyi valtavia nelijalkaisia kasvinsyöjäliskoja ja kaksijalkaisia petoliskoja. Kaudella oli nykyistä lämpimämpää ja laajoja trooppisia metsiä sekä aavikoita. Jättimanner Pangea hajosi kaudella mannerliikunnoissa kahteen osaan, Lauraasiaan ja Gondwanaan. Kausi on nimetty Juravuorten mukaan. Nisäkkäät olivat tällä kaudella enimmäkseen pienikokoisia ja elivät dinosaurusten varjossa. Merissä eli kalaliskoja ja joutsenliskoja ja mm. simpukkamaisia brakiopodeja, kotiloita ja muita nilviäisiä ja luukaloja. Kausi alkoi trias-jurakauden joukkosukupuutolla ja päättyi pieneen sukupuuttoaaltoon. Ilmasto viileni kauden lopussa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Geologia
Varhaisjurakaudella supermanner Pangea hajosi moneen osaan,[1] Pohjois-Amerikkaan, Euraasiaan ja Gondwanaan, joka oli lähinnä Etelä-Amerikka ja Afrikka yhdessä. Pangea alkoi hajota jo noin 200 miljoonaa vuotta sitten aivan jurakauden alussa,[2] ja jurakauden puolivälissä suunnilleen 170 - 150 miljoonaa vuotta sitten manner oli hajonnut pohjoiseksi Lauraasiaksi ja eteläiseksi Gondwanaksi.[3][4]
Lauraasiassa oli Aasia, Eurooppa ja Pohjois-Amerikka, Gondwanassa muun muassa Etelä-Amerikka ja Afrikka, Australia ja Etelämanner. Lauraasian ja Gondwanan välinen salmi päästi maapalloa lämmittävän ja päiväntasaajan seutua kostuttavan merivirran kulkemaan.
Atlantti oli kapea, niin kuin Tethysmerikin, joka oli Välimerta edeltävä, Intian valtameren ja Atlantin yhdistävä meri. Gondwana alkoi hajota myöhäisjurakaudella eli Lias-kaudella. Australia ja Etelämanner lähtivät yhdessä omille teilleen, ja Intia nopealle matkalleen kohti Aasiaa. Afrikka ja Etelä-Amerikka pysyivät koko jurakauden ajan kiinni toisissaan.[5]
Pohjois-USA:ssa ja Kanadassa oli matala meri. Maata ei ollut kummallakaan navalla.
Keski-Atlantti ja Meksikonlahti aukesivat noin 170 miljoonaa vuotta sitten keskijurakaudella, ja Etelä-Atlanttikin noin 153 miljoonaa vuotta sitten hieman ennen jurakauden loppua. Samoihin aikoihin Madagaskar irtosi Afrikasta.
[muokkaa] Ilmasto
Maapallolla vallitsi jurakaudella lämmin ilmasto. Jäätiköitä ei ollut missään. Kauden alkupuolella oli jonkun verran triaskautta viileämpää ja kosteampaa. Ilmasto lämpeni kauden loppua kohti. Kauden keksivaiheille oli selvästi nykyistä lämpimämpää. Kaudella jatkui se tilanne, jossa päiväntasaajaseuduilla oli aavikoita, mutta hajoavan Pangean itäosissa oli jurakauden alkupuolella jo laajoja trooppisia metsiä.[6] Aavikkovyöhykkeen reunalla oli joko kesä- tai talvisateiden alueita. Kauden lopulla viileänlauhkeaa oli vain 50 leveysasteesta pohjoiseen olevien mantereiden sisäosissa.[7] Noin 190 miljoonaa vuotta sitten jurakauden alkupuolella Maan ilmakehässä oli happea noin 15%. Jurakaudella ilmakehän happipitoisuus nousi pitkästä aikaa. Noin 180 miljoonaa vuotta sitten happea oli 22% ja hiilidioksidia noin 3,5%[8]. Noin 165 miljoonaa vuotta sitten hiilidioksidia oli nykyiseen verrattuna 4x, mikä putosi myöhemmin hieman, ja 150 miljoonaa vuotta sitten hiilidioksidia oli 3x nykymäärä.
[muokkaa] Kasvillisuus
Kautta sanotaan käpypalmujen aikakaudeksi. Yleensä pienet puut ja pensaat olivat niitä. Kukkakasvit ilmestyivät, mutta eivät vielä olleet kovin yleisiä. Suuret saniaiset olivat hallitsevia ja havupuut olivat tavallisia. Oli mammuttipetäjien, mäntyjen ja araukaarioiden sukuisia puita. Neidonhiuspuut olivat yleisiä. Jurakautinen rehevä metsä koostuikin usein erilaisista neidonhiuspuu-lajeista, joita oli erityyppisiä pensaista mahtaviin puujättiläisiin, reheväkasvuisista lämpimän ilmaston havupuista kuten punapuista, varasinaisen puuston alla kasvaneesta puusaniais- ja käpypalmukerroksesta. Kortteet, sammalet, lieot, sanikat ja saniaiset olivat tavallisimpia aluskasveja.[9] Lisäksi aluskasvillisuudessa saattoi kasvoi kasviryhmiä, joita nykyään ei enää tavata.
Kaudella oli trooppisia metsiä ja kohtalaisen isoja aavikoitakin. Ruhostoalueita ei vielä ollut ja niiden tilalla kasvoi luultavasti jotain toisen tyyppistä kuivan maaperän kasvilliuutta, luultavasti pensastoa. Navoilla 70 asteen pohjoispuolella oli viileänlauhkeita metsiä.[10][11]
[muokkaa] Eläimistö
Varhaisella jurakaudella eli nisäkäsmäisiä matelijoita ja prosauropodeja.[12]
Myöhäisjura oli suurien, painavien nelijalkaisten pitkähäntäisten kasvinsyöjäliskojen, sauropodien kukoistusaikaa.[13] Ne saivat ravintonsa saniaisaroilta, joilla kasvoi palmumaisia kykadeja (Cycads), sekä muunlaisistakin ympäristöistä. Myöhäisjurakaudella eli myös stegosauruksia, harjaliskoja.
Esimerkkinä hyvin suuresta kasvinsyöjäliskosta on jurakauden lopun ja liitukauden alun Diplodocus, jollaisia eli noin 155–140 miljoonaa vuotta sitten. Kasvinsyöjäliskoja saalistivat suuret teropodit (theropods), esim. Ceratosaurus, Allosaurus, Megalosaurus. Allosaurus oli kasvinsyöjä-Diplodocuksen aikalainen ja eli jura- ja liitukausien vaihteessa noin 160–135 miljoonaa vuotta sitten. Myöhäisjurakaudella eli harjalisko Stegosaurus noin 156–145 miljoonaa vuotta sitten. Stegosauruksella oli harjamainen luupanssari ja piikikäs häntä, jolla se saattoi puolustautua petoja vastaan. Stegosaurus itse oli kasvinsyöjä ja noin 7 metriä pitkä ja tonnin painoinen. Ceratosaurus oli saalistaja, joka painoi tonnin ja oli noin 6 metriä pitkä kahdella jalalla kävelevä hirviö. Kauden alussa suurimmat kasvinsyöjädinosaurukset olivat 6 metriä pitkiä, lopussa suurimmat olivat jopa 27 metriä pitkiä. Samaan aikaan suuret lihansyöjäliskot, jotka saalistivat kasvinsyöjiä, kasvoivat 5 metristä 11 metriin. Jostain syystä suurimmat kasvinsyöjäliskot eivät selviytyneet seuraavalle liitukaudelle.
Myöhäisellä jurakaudella kehittyvät linnut pienistä coelurosaureista. Ensimmäinen liskolintu Archaeopteryx eli noin 150 miljoonaa vuotta sitten. Kaikki nämä olivat sisiliskolantioisia Saurischia-haaran jäseniä. Harvinaisempia olivat Ornitschia-dinosaurukset joihin kuului harjalisko, stegosaurus. Ilmassa lensi pterosauruksia, jotka muistuttavat nykyisiä lintuja. Joittenkin siipien kärkiväli oli useita metrejä, jopa 10 m.
Noin 200 miljoonaa vuotta sitten eli hieman rottaa muistuttava Megazostrodon, joka oli ensimmäisiä nisäkäslajeja. Uudet löydöt ovat mullistaneet näkemystämme nisäkkäiden evoluutiosta. Yli 164 miljoonaa vuotta sitten eli 0,5 metrin mittainen majavaa muistuttava vesinisäkäs, joka lienee syönyt hyönteisiä ja kaloja.
Hyönteiset kehittyivät voimakkaasti jurakaudella. Lentoliskot olivat kehittyneet suuriksi, näitä olivat pitkäpyrstöiset Rhamphorhuncloidea ja Pterodactyloidea-liskot.
Merissä vilisi kaloja ja muutamia matelijalajeja, kuten kalaliskot (Itchyosaurus), joutsenliskot (Plesiosaurus) ja mosasaurit (Mosasaurus). Maan ja veden rajassa eli krokotiilin kaltaisia (Teleosauridae, Metriorhynchidae). Meressä eli planktonia (tunnusfossiili calpionelid), brakiopodeja ja ammoniitteja jopa 62 erityyppisessä ekosysteemissä.
[muokkaa] Thouars-kauden alun joukkotuho
Pliensbach-kauden alussa Thouars-kauden alussa 183 miljoonaa vuotta sitten tapahtui merkittävä "pienempi eläimistön joukkosukupuutto". Tuho kohdistui pääosin vesieläimiin, varsinkin nilviäisiin, mm ammoniitteihin. Tuhon syyksi arvellaan merenpohjan hapettomuutta, joka liittyi Karoo-Ferrarin alueelle Etelä-Afrikassa tapahtuneeseen tulivuorenpurkaukseen. Jättipurkaus jopa noin 6000 km säteellä liittyi alkavaan Gondwana-mantereen hajoamiseen. Laavaa purkautui 2,5 miljoonaa km³.
[muokkaa] Jurakauden jako
Jurakauden ajoituksessa on 5–10 miljoonan vuoden heittoja. Jurakausi jaetaan tavallisesti alajuraan (Lower Jurassic), keskijuraan (Middle Jurassic) ja yläjuraan (Upper Jurassic) eli varhaisjuraan (Early Jurassic), keskijuraan (Middle Jurassic) ja myöhäisjuraan (Late Jurassic). Näitä alakausia kutsutaan myös nimillä Lias (valkea jura), Dogger (ruskea jura) ja Malm (musta jura). Ylä- ja ala- kuvaavat kerrostumien järjestystä.
Eläimistövaiheet englanninkielisissä lähteissä ovat:
| Kausi | Epookki | Vaihe | Ajoitus miljoonaa vuotta sitten |
|
|---|---|---|---|---|
| Liitukausi | Barrias | nuorempi | ||
| Jurakausi | Myöhäis- ( Malm) |
Tithonos | 145,5–150,8 | |
| Kimmeridge | 150,8–155,7 | |||
| Oxford | 155,7–161,2 | |||
| Keski- (Dogger) |
Kellaway | 161,2–164,7 | ||
| Bath | 164,7–167,7 | |||
| Bayeux | 167,7–171,6 | |||
| Aalen | 171,6–175,6 | |||
| Varhais- (Lias) |
Thouars | 175,6–183,0 | ||
| Pliensbach | 183,0–189,6 | |||
| Sinemurum | 189,6–196,5 | |||
| Hettange | 196,5–199,6 | |||
| Trias | Keuper | Raetia | vanhempi | |
| Jurakauden jako lähteen ICS.[14] mukaan. | ||||
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Lambert, David: Dinosaurusten maailma. (The ultimate dinosaur book, 1993.) Suomentaja: Ilkka Rekiaro. Asiantuntija: Ismo Nuuja. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19430-1.
[muokkaa] Viitteet
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. |
- ↑ Dinosaurusten aika, Susanna Davidson, Stephanie Turnbull, Rachel Firth, kust. Egmont, Luku mesotsooinen maailma sivu 31
- ↑ Eronen, Jääkausien jäljillä s 76
- ↑ Dr. Ronald Blakey Northern Arizona University
- ↑ http://hometown.aol.com/darwinpage/paleontology.htm
- ↑ matti Eronne, Jääkausien jäljillä s77
- ↑ http://www.scotese.com/ejurclim.htm
- ↑ http://www.geo.arizona.edu/~rees/Jurassic.html
- ↑ James F. Luhr. Maapallo, Karttakeksus, aikajana ylhäällä sivu 34
- ↑ David lamber, Dinosaurusten maailma s 16
- ↑ http://www.scotese.com/ejurclim.htm
- ↑ http://www.geo.arizona.edu/~rees/JURfossilplants.html
- ↑ David Lambert, Dinosaurusten maailma, 1993, ISBN 951-0-19430-1, sivu 16
- ↑ David Lambert, Dinosaurusten maailma, 1993, ISBN 951-0-19430-1, sivu 12
- ↑ Gradstein, F.M.; Ogg, J.G. & Smith, A.G.; 2004: A Geologic Time Scale 2004, Cambridge University Press (englanniksi)
