Saharan eteläpuolinen Afrikka
Wikipedia
Saharan eteläpuolinen Afrikka on se osa Afrikkaa, joka sijaitsee Saharan autiomaasta etelään. Saharan eteläpuolinen Afrikka eroaa merkittävästi kulttuurellisesti Saharan siitä erottamasta Pohjois-Afrikasta. Viimeisen jääkauden loppumisesta lähtien alueet ovat olleet Saharan erottamia, Niilin laaksoa lukuun ottamatta. Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan voidaan laskea eri määritelmien mukaan yli 40 valtiota.
Alueen väkiluku on eri määritelmien mukaan 622–840 miljoonaa, ja se kaksinkertaistuu 25 vuodessa. Syntyvyys on keskimäärin 6,1 lasta naista kohden ja lapsikuolleisuus on korkea.[1]
Saharan eteläpuolinen Afrikka on ihmislajin alkukoti, josta on löydetty ihmisen varhaisimmat fossiilit.
1800-luvulla Saharan eteläpuolinen Afrikka oli eurooppalaisille ja länsimaille "Mustaa Afrikkaa", jota ei oltu tutkittu tai kartoitettu. Eurooppalaiset valloittivat suurimman osan mantereesta 1800-luvun kuluessa siirtomaikseen ensimmäiseen maailmansotaan päättyneellä valloituskaudella.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on laajat luonnonvarat, toisaalta muita kuin mineraaleja on vaikea tuoda maailmanmarkkinoille.
Nykyisin Saharan eteläpuolinen Afrikka on maailman köyhintä aluetta. Keskimääräinen bruttokansantulo on 490 dollaria henkilöä kohti ja yli puolet väestöstä elää alle 1 USD:lla päivässä. Alue on myös ainoa, jossa köyhyys on lisääntynyt. Miehistä 67 % ja naisista 47 % on lukutaitoisia.[1] Alueella on maailman vakavin AIDS-ongelma, ja 21 miljoona aikuista kantoi vuoden 1997 lopussa HIV-virusta. Lisäksi sitä vaivaavat pitkään jatkuneet aseelliset konfliktit ja laaja korruptio.[1] [2]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Africas population challenge: Accelerating progress in reproductive health (PDF) Population Action International. Viitattu 21.1.2008. (englanniksi)
- ↑ Sub-Saharan Africa Transparency International Secretariat. Viitattu 21.1.2008. (englanniksi)
