Pohjois-Afrikka
Wikipedia
Pohjois-Afrikka on Afrikan mantereen pohjoisin osa Saharan autiomaan pohjoispuolella.
Pohjois-Afrikkaan kuuluvia valtiota ei ole tarkasti määritelty. Pohjois-Afrikaksi mielletään yleensä, myös YK:n aluejaottelussa:
Toisinaan luetaan Pohjois-Afrikkaan kuuluviksi myös Saharan etelälaidalla sijaitsevat valtiot:
Espanjalla on alueita Pohjois-Afrikassa.
Historiallisesti Pohjois-Afrikka on ollut muusta Afrikasta eristyksissä ollut saareke, jonka kulttuuriin on vaikuttanut enemmän Eurooppa ja Lähi-itä kuin muu Afrikka. Eristyneisyys johtuu Saharan autiomaasta, joka rajaa etelässä Pohjois-Afrikan erilleen muusta Afrikasta. Kulkuyhteydet meritse ja maitse muuhun Afrikkaan olivat huonot, ja näin kulttuurivaikutteita ei ole kovin paljon kulkenut Saharan poikki. Sitä vastoin Välimerellä on purjehdittu varhaisista ajoista saakka.
Pohjois-Afrikan väestö on valtaosaltaan islaminuskoista, kun taas Saharan eteläpuolisessa Afrikassa myös kristinusko on laajalle levinnyt. Pohjois-Afrikan valtakielenä on arabia. Marokossa ja Algeriassa puhutaan sen ohella myös berberikieliä.
Vanhalla ajalla Pohjois-Afrikassa sijaitsivat muinainen Egypti ja Karthago. Myöhemmin koko alue kuului Rooman valtakuntaan, jonka hajotua vandaalit valloittivat sieltä alueita. 640-luvulla arabit valloittivat Pohjois-Afrikan, ja he ovat siellä nykyäänkin valtaväestönä. Myöhemmin alue oli Osmanien valtakunnan alaisuudessa. 1800-luvulla sen valloittivat Ranska, Italia ja Espanja siirtomaikseen. Vuosina 1940–1943 Pohjois-Afrikassa sodittiin toisen maailmansodan taisteluja. Alueen maista Egypti itsenäistyi vuonna 1922, muut 1950- ja 1960-luvuilla.
