Pohjois-Afrikka
Wikipedia
Pohjois-Afrikka on Afrikan mantereen pohjoisin osa Saharan autiomaan pohjoispuolella.
Pohjois-Afrikkaan kuuluvia valtiota ei ole tarkasti määritelty. Pohjois-Afrikaksi mielletään yleensä:
Espanjalla on alueita Pohjois-Afrikassa.
Historiallisesti Pohjois-Afrikka on ollut muusta Afrikasta eristyksissä ollut saareke, jonka kulttuuriin on vaikuttanut enemmän Eurooppa kuin muu Afrikka. Eristyneisyys johtuu Saharan autiomaasta, joka rajaa etelässä Pohjois-Afrikan pois muusta mantereesta. Kulkuyhteydet meritse ja maitse muuhun Afrikkaan olivat huonot ja näin kulttuurivaikutteita ei juuri saatu. Pohjois-Afrikan väestö on lähes yksinomaan islaminuskoista, mikä erottaa sen Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, jossa suurin uskontokunta on kristinusko. Pohjois-Afrikan valtakielet ovat arabia ja berberikielet.
Pohjois-Afrikka on kuulunut mm. Karthagoon, Rooman valtakuntaan ja vandaalit valloittivat sieltä alueita. 640-luvulla arabit valloittivat Pohjois-Afrikan. Myöhemmin alue oli Osmanien valtakunnan alaisuudessa. 1800-luvulla sen valloittivat Ranska, Italia ja Espanja siirtomaikseen. Vuosina 1940–1943 Pohjois-Afrikassa sodittiin toisen maailmansodan taisteluja. Alueen maat itsenäistyivät 1950- ja 1960-luvuilla.
