Oseania

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oseania
Oceania (orthographic projection).svg
Pinta-ala 9 008 458 km²
Väkiluku 36,4 milj
  – väestötiheys 3,6 as/km²
Valtioita 14 (luettelo valtioista)
Aikavyöhyke UTC+8 – UTC-6

Oseania on Tyynellämerellä sijaitseva saaristojen ryhmä, johon kuuluvat Melanesia, Mikronesia ja Polynesia sekä suurimpina saarina Uusi-Guinea ja Uuden-Seelannin pääsaaret. Tässä artikkelissa käytetään laajempaa tulkintaa Oseaniasta maanosana, johon kuuluu myös Australia.

Oseanian pinta-ala on 9 008 458 neliökilometriä ja asukaslukuarvio 36,4 miljoonaa asukasta (2014). Oseaniaan katsotaan kuuluvan yli 10 000 saarta. Nimitys ”Oseania” (latinan sanasta oceanus, ’valtameri’[1][2]) kuvaa laajaa merialuetta Amerikan ja Aasian mantereiden välissä vastakohtana muille maanosille, jotka koostuvat pääosin maamassasta.

Oseania on yksi maailman kahdeksasta ekologisesti tärkeästä alueesta. Näillä alueilla on omat ekosysteeminsä niin kasvien, eläinten kuin ilmastonsakin osalta. Ne ovat lisäksi tärkeitä maapallon luonnontasapainon kannalta. Oseania kuuluu subtrooppisen ilmaston vyöhykkeeseen lukuun ottamatta Australian keski- ja länsiosia.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termin ”Océanie” (Oseania) kehitti tanskalais-ranskalainen maantieteilijä Conrad Malte-Brun 1800-luvun alussa.[3] Nimitys on johdettu latinan kautta kreikan kielen sanasta ὠκεανός (ōkeanós) joka tarkoittaa suurta maata ympäröivää virtaa ja sen jumalaa.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoitustaidon puutteen ja erilaisten hajoavien materiaalien käytön vuoksi Tyynenmeren varhaiskulttuureista on jäänyt vain vähän jälkiä niiden muinaisesta historiasta ja taiteesta. Tyynenmeren saaret asutettiin alun perin Kaakkois-Aasiasta kahtena eri ajanjaksona. Ensimmäiset asukkaat, nykyisten melanesialaisten ja australian aboriginaalien esi-isät, saapuivat Uuteen-Guineaan ja Australiaan noin 40 000–60 000 vuotta sitten. Noin 38 000 vuotta eaa. mennessä melanesialaiset olivat levittäytyneet itään Salomonsaarille asti. Oseanian vanhimmat taidenäytteet ovat Australian aboriginaalien tekemät kalliomaalaukset ja -kaiverrukset. Varhaisimmat niistä voivat olla yli 40 000 vuotta vanhoja.[5]

Asutuksen leviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 1500-luvulta eaa. lähtien Kaakkois-Aasiasta tulleen toisen ihmisaallon jälkeläisistä muodostunut Lapita-kulttuuri alkoi yhdessä melanesialaisten kanssa levittäytyä itään yhä syrjäisemmille Tyynellämeren seuduille. Nykyisten Polynesian ja Mikronesian sekä joidenkin Melanesian alueiden asukkaiden uskotaankin olevan lapitalaisten jälkeläisiä. Samaan aikaan kun Lapita-kulttuuri laajeni itään, Uudessa-Guineassa valmistuivat varhaisimmat tunnetut oseanialaisesta kuvanveistokset.[6]

Ajanjakso vuodesta 1000 eaa. vuoteen 1. jaa. merkitsi kulttuurin vakiinnuttamista ja kehittämistä vuosien 1300-1000 eaa. välillä Länsi-Polynesian saarille saapuneille lapitalaisille. Noin 500-luvulta eaa. lähtien ensimmäisten asukkaiden jälkeläiset rupesivat kehittämään varhaisimpia polynesialaisia kulttuureja Samoalla, Tongalla ja Fidžillä. Vuosisatoja myöhemmin polynesialaiset levittäytyivät yhä syrjäisemmille alueille läntisellä Tyynellämerellä. Marquesassaaret ja pohjoiset Cookinsaaret asutettiin vuosien 200 eaa. ja 1 jaa. välillä.[7]

Läntisellä Tyynellämerellä vuosien 1000 eaa. ja 1. jaa. välistä ajanjaksoa leimasi kaupan kasvu sekä Aasian mantereen ja saariston alkuperäisväestön kulttuurien välinen vuorovaikutus. 600-luvulta eaa. lähtien Vietnamissa voimistui pronssiesineistöstä tunnettu Dong Son -kulttuuri. Seuraavina vuosisatoina rummuilla ja muilla pronssiesineillä käytiin Kaakkois-Aasian saaristossa laajaa kauppaa, ja niistä tuli tärkeä osa alueiden alkuperäiskulttuurien taideperinteitä.[7]

Syrjäisillä Tyynenmeren saarilla vuosien 1–500 jaa. välinen aika oli jatkuvaa laajenemista ja uudisasutusta. Idässä polynesialaiset jatkoivat itäisen Polynesian saaristojen asuttamista, ja samaan aikaan saapuivat ensimmäiset asukkaat Karoliineille Mikronesiassa. Läntisessä Oseaniassa mantereen ja saariston väliset kauppaverkot kehittyivät ja laajenivat itään päin. Noin ajanlaskun alusta lähtien itäisen Indonesian saariston kauppiaat alkoivat solmia suhteita läntisen Uuteen-Guineaan.[8] Polynesialaiset jatkoivat itään suuntautuvaa uudisasutustaan asuttaen muun muassa Havaijin, Tahitin ja Pääsiäissaaret arviolta noin 800 jaa.[9] Uuden-Seelannin saarille he saapuivat noin 900 jaa. ja asuttivat ne. He kutsuivat saaria nimellä Ao-Tea Roo (pitkän valkoisen pilven maa).[10]

Eurooppalaisten saapuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset eurooppalaiset tutkimusmatkailijat saapuivat Oseaniaan 1500-luvun alkupuolella.[11] Eurooppalaisia houkutteli alueelle rikkauksien, kuten kullan ja mausteiden, sekä "tuntemattoman eteläisen mantereen", Terra Australiksen, etsintä.[12] Vuonna 1521 alueella vieraili espanjalainen tutkimusmatkailija Fernão de Magalhães, ja myöhemmin 1520-luvulla hollantilaiset ja portugalilaiset kauppiaat osallistuivat alueen maustekauppaan ja olivat vuorovaikutuksessa alueen kulttuurien kanssa. 1500-luvun loppupuolella Etelä-Amerikan ja Filippiinien siirtokuntien välillä purjehtivat espanjalaisalukset ottivat yhteen monien Tyynenmeren saaristojen kansojen kanssa.[11]

Espanjalainen tutkimusmatkailija Álvaro de Mendaña de Neira etsi eteläistä mannerta kahdella matkallaan vuosina 1567 ja 1595 ja otti matkoillaan verisesti yhteen alkuperäisväestön kanssa. Kuuluisia hollantilaisia Oseaniaa tutkineita tutkimusmatkailijoita olivat muun muassa Tongan ja Futunan löytäneet Jacques le Maire ja Wilhelm Schouten, Bora Boran, Tutuilan ja Upolun löytänyt Jacob Roggeveen sekä Tasmanian, Uuden-Seelannin, Fidži- ja Tongasaaret löytänyt Abel Tasman. 1700-luvulla Oseaniaa tutkineita tutkimusmatkailijoita olivat muun muassa britit Samuel Wallis ja James Cook sekä ranskalainen Louis Antoine de Bougainville.[12]

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisellä maailmansodalla ei ollut Tyynenmeren alueella suuria vaikutuksia lukuunottamatta Saksan siirtomaamenetyksiä Mikronesiassa, Samoalla ja Naurulla. Sen sijaan alue toimi merkittävänä sotanäyttämönä toisen maailmansodan aikana. Sodan alussa Japani laajensi alueitaan Mikronesiasta etelään ja kaakkoon vuoteen 1942 asti. Vuodesta 1944 lähtien liittoutuneet valtasivat menetettyjä alueita hitaasti takaisin saari kerrallaan. Yhdysvaltalaiset pommikoneet pommittivat japanilaisia kaupunkeja Pohjois-Mariaaneilta käsin, ja 6. elokuuta 1945 Enola Gay nousi ilmaan Tinian-saarelta ja pudotti Little Boy nimisen atomipommin Hiroshimaan.[12]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuurimaantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oseanian kulttuurialueet: Mikronesia, Melanesia ja Polynesia. Oseaniaan kuuluvat Australia ja Uusi-Seelanti muodostavat oman alueensa.

Oseania käsittää noin 8 500 000 neliökilometrin kokoisella alueella sijaitsevien saaristojen ryhmän. Oseanian saaret voidaan kulttuuristen lähtökohtien perusteella jakaa neljään ryhmään. Ensimmäinen ryhmä on Filippiinien itäpuolella sijaitseva Mikronesia ("pienetsaaret"), toinen Indonesian ja Australian itäpuolella sijaitseva Melanesia ("mustat saaret") ja kolmas keskellä Tyyntämerta sijaitseva Polynesia ("paljon saaria"). Viimeisen ryhmän muodostavat Australia ja Uusi-Seelanti, joiden väestö on pääosin peräisin Euroopasta.[13]

Fyysinen maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyynenmeren pohja muodostuu pääasiassa valtavasta Tyynenmeren laatasta, joka rajautuu kaakossa Nazcalaattaan. Laatat veäytyvät hitaasti toisistaan Nazcalaatan liikkuessa kaakkoon ja Tyynenmeren laatan liikkuessa luoteeseen. Luoteessa se törmää muihin laattoihin ja painuu niiden alle muodostaen syvänmeren hautoja ja tulivuorijonoja. Näitä ovat esimerkiksi maailman syvin tunnettu syvänmeren hauta, Mariaanien hauta, sekä sen edustalla sijaitsevat Mariaanit.[14]

Alueella on myös kuumia pisteitä, jotka muodostavat tulivuoriketjuja Tyynenmeren laatan liikkuessa niiden yli luoteeseen. Kun tulivuori siirtyy pois kuuman kohdan päältä, se sammuu, ja vajoaa usein eroosion seurauksena merenpinnan alapuolelle. Tämän vuoksi Tyynenmeren alueella sijaitsevat nuorimmat ja aktiivisimmat tulivuoret sijaitsevat aina kaakossa, kun taas vanhimmat ja sammuneet, merenpinnan alapuolelle jääneet tulivuoret ja atollit luoteessa. Esimerkiksi Australsaaret ovat syntyneet kuuman pisteen kohdalle.[14]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oseania sijaitsee sekä trooppisen että lauhkean vyöhykkeen alueella. Suurin osa Australiaa sekä Uusi-Seelanti kuuluvat lauhkeaan vyöhykkeeseen, kun taas valtaosa Tyynenmeren saarista sijaitsee tropiikissa. Oseanian ilmastoon vaikuttavat jatkuvat viilentävät pasaatituulet. Valtaosa Australiaa on kuivaa tai puolikuivaa vyöhykettä. Kosteita vyöhykkeitä on pitkin Australian itärannikkoa, Tasmaniasta sekä kesäisin joiltain alueilta pohjoisrannikolla. Valtaosa Uutta-Seelantia, Papua-Uusi-Guinea sekä suurin osa Tyynenmeren saarista kuuluvat kosteaan vöhykkeeseen. vahinkoa Oseanian alueella aiheuttavat El Niño -ilmiö sekä trooppiset syklonit.[13]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyynenmeren saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyynenmeren saarten luonto on suhteellisen samantyyppistä. Tuliperäisillä saarilla on rikkaampi kasvi- ja eläinlajisto, kun taas pienemmät koralliatollit voivat olla lähes autioita. Vuosituhansien saatossa useimmat lajit ovat levinneet meren yli lännestä itään päin, ja niinpä läntiset saaret, kuten esimerkiksi Salomonsaaret, ovat lajistoltaan huomattavasti monipuolisempia kuin itäisemmät. Kasvilajien leviäminen on tapahtunut osittain luonnollisten prosessien kautta, kuten esimerkiksi siementen kulkeutuessa tuulteen, lintujen ulosteiden ja merivirtojen mukana. Joitakin lajikkeita, kuten esimerkiksi kava, kookospalmu, leipäpuu ja taaro, toivat varhaiset uudisasukkaat tarkoituksella mukanaan.[14]

Hedelmälepakoita.

Salomonsaarten opossumeita lukuunottamatta hedelmälepakot ovat ainoita maanisäkäslajeja, jotka ovat tulleet alueelle ilman ihmisen apua. Ihmisten mukana saarille on kulkeutunut muun muassa polynesianrotta sekä gekkolajeja, joita on alueella nykyään valtavasti. Gekkojen ohella matelijalajistoa on lähinnä muutamia käärme- ja varaanilajeja läntisessä Melanesiassa ja Mikronesiassa. Tosin Palaulla ja Salomonsaarilla on myös makean- ja suolaisen veden krokotiileja. Lintulajisto koostuu pääasiassa muuttolinnuista. Tyynenmeren alueella kulkeneet uudisasukkaat toivat mukanaan koiria, kanoja ja sikoja. Eurooppalaiset toivat alueelle myöhemmin nautoja, hevosia, lampaita ja vuohia.[14]

Alueen merielämä on hyvin rikasta. Esimerkiksi koralliriutoilla elää runsaasti erilaisia kala-, sekä muita vedessä eläviä lajeja, ja niiden biodiversiteetti kuuluukin maailman korkeimpiin. Alueen vesissä elää myös useita delfiinilajeja sekä uhanalaisia kilpikonnalajeja, kuten karettikilpikonna, liemikilpikonna ja merinahkakilpikonna. Myös valaita oli alueella runsaasti ennen valaapyyntilaivastojen saapumista 1700-luvulla. Vaikka valaskanta onkin toipumassa, toipumista hidastaa edelleen jatkuva valaanpyynti.[14]

Valtiot ja alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäiset valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pacific Culture Areas.jpg
Valtio Pääkaupunki Valtiomuoto Pinta-ala (km²) Asukasluku Väestötiheys (per km²) ISO 3166-1
Australian lippu Australia Canberra parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia 7 686 850 22 028 000 2,7 AU
Fidži Suva tasavalta 18 270 856 346 46,9 FJ
Kiribati South Tarawa tasavalta 811 96 335 118,8 KI
Marshallinsaarten lippu. Marshallinsaaret Majuro tasavalta 181 73 630 406,8 MH
Mikronesian lippu Mikronesia Palikir liittovaltio 702 135 869 193,5 FM
Naurun lippu Nauru Yaren tasavalta 21 12 329 587,1 NR
Palaun lippu Palau Ngerulmud tasavalta 458 19 409 42,4 PW
Papua-Uuden-Guinean lippu Papua-Uusi-Guinea Port Moresby parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia 462 840 5 172 033 11,2 PG
Salomonsaarten lippu Salomonsaaret Honiara parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia 28 450 494 786 17,4 SB
Samoan lippu Samoa Apia tasavalta 2 944 179 000 63,2 WS
Tongan lippu Tonga Nukuʻalofa perustuslaillinen monarkia 748 106 137 141,9 TO
Tuvalun lippu Tuvalu Funafuti parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia 26 11 146 428,7 TV
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti Wellington parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia 268 680 4 108 037 14,5 NZ
Vanuatun lippu Vanuatu Port Vila tasavalta 12 200 240 000 19,7 VU

Epäitsenäiset alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Territorio Pinta-ala (km²) Asukasluku Väestötiheys (per km²) Pääkaupunki ISO 3166-1 Emämaa
Amerikan Samoan lippu Amerikan Samoa 199[15] 54 947[15] 276 Pago Pago AS Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Flag of Australia.svg Ashmore- ja Cartiersaaret 199 Australian lippu Australia
Cookinsaarten lippu Cookinsaaret 240 20 811 86,7 Avarua CK Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti
Guam 549 160,796 292.9 Hagåtña GU Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Flag of Hawaii.svg Havaiji 16 636 1 360 301 81,8 Honolulu US Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Flag of Australia.svg Heard ja McDonaldinsaaret 372 HM Australian lippu Australia
Yhdysvaltain lippu Jarvis 4,5 Millersville Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Flag of Johnston Atoll (local).svg Johnstonin atolli 2,7 0 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Flag of Christmas Island.svg Joulusaari 135 1 493 3,5 Flying Fish Cove CX Australian lippu Australia
Yhdysvaltain lippu Kingmanin riutta 76 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Kookossaaret 14 628 45,1 West Island CC Australian lippu Australia
Australian lippu Korallimeren saarten territorio 10 4 Willis Island Australian lippu Australia
Flag of the Midway Islands (local).svg Midwaysaaret 6,2 60 Sand Island Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Niuen lippu Niue 260 2 134 8,2 Alofi NU Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti
Flag of Norfolk Island.svg Norfolkinsaari 35 2 114 53,3 Kingston NF Australian lippu Australia
Yhdysvaltain lippu Palmyran atolli 12 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Pitcairnin lippu Pitcairn 5 47 10 Adamstown PN Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
Pohjois-Mariaanien lippu Pohjois-Mariaanit 477 77 311 162,1 Saipan MP Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Flag of Rapa Nui, Chile.svg Pääsiäissaari 163,6 3,791 23,1 Hanga Roa CL Chilen lippu Chile
Ranskan Polynesia 4,167 257,847 61,9 Papeete PF Ranskan lippu Ranska
Fidžin lippu Rotuma 46 2002 Fidži
Tokelaun lippu Tokelau 10 1,431 143,1 Nukunonu TK Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti
Flag of New Caledonia.svg Uusi-Kaledonia 19 060 240 390 12,6 Nouméa NC Ranskan lippu Ranska
Flag of Wake Island.svg Wake 2 12 Wake Island UM Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Wallis and futuna flag.png Wallis ja Futuna 274 15 585 56,9 Mata-Utu WF Ranskan lippu Ranska

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australialaisia aboriginaaleja esittämässä perinnetansseja - Nambassa 1981 Arnhemland and Torrest Strait dance company.

Oseanian väkiluku oli vuonna 2005 noin 33,4 miljoonaa. Valtaosa eli 24,4 miljoonaa ihmistä asui Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Papua-Uusi-Guineassa asui noin 6,1 miljoonaa ihmistä ja loput 2,9 miljoonaa ihmistä laajalla alueella sijaitsevilla pienillä saarilla.[13] Alueella, varsinkin Polynesiassa, on ongelmia liikakansoituksen kanssa. Varsinkin Cooksaarilta, Samoalta, Tongalta ja Fidžiltä suuntautuu huomattavaa muuttoliikettä Uuteen-Seelantiin ja Pohjois-Amerikkaan. Monia koulutettuja australialaisnuoria houkuttelee muutto ulkomaille. Koska syntyvyysluvut ovat matalia, sekä Australiaa että Uutta-Seelantia uhkaa väestön vähenemiseen ja sen ikääntymiseen liittyvät ongelmat.[16]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiekkarantaa Fidžillä.

Australiassa ja Uudessa-Seelannissa on kummassakin moderni talousjärjestelmä sekä kehittynyt infrastruktuuri. Australiassa on myös rikkaita mineraaliesiintymiä sekä energialähteitä. Teollisuustuotanto on tärkeä osa sekä Australian että Uuden-Seelannin taloutta.[13]

Tyynenmeren saarilla ei sen sijaan ole kehittynyttä teollisuustuotantoa. Papua-Uudessa-Guineassa on huomattavia mineraaliesiintymiä, esimerkiksi kultaa ja kuparia, ja maasta on viime aikoina löydetty maakaasuesiintymiä. Ranskalle kuuluvasta Uudesta-Kaledoniasta löytyy mittavat nikkelivarannot ja Fidžiltä kultaa. Maat kuitenkin vievät raaka-aineen ulkomaille, eivätkä hyödynnä sitä omassa teollisuudessaan. Monilla Tyynenmeren saarilla on kuitenkin vain vähän luonnonvaroja, ja luonnonvarojen puute yhdessä infrastruktuurin kehittymättömyyden kanssa on estänyt teollisuuden kehittymistä. Useimmilla mailla teollisuus onkin rajoittunut lähinnä elintarvikkeiden jalostukseen.[13]

Matkailu on tärkeä tulonlähde suuressa osassa Oseaniaa. Australia ja Uusi-Seelanti pystyvät tarjoamaan matkailijoille nykyaikaisia mukavuuksia ja palveluita, kun taas Tyynenmeren trooppisille saarille, esimerkiksi Fidžiin, Tahitille, Vanuatuun ja Pohjois-Mariaaneille, matkailijoita houkuttelevat muun muassa kauniit maisemat.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Geographica. Maailmankartasto. Maanosat, maat, kansat. Tandem Verlag GmbH, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
  • Joseph J. Hobbs, Andrew Dolan: World Regional Geography. Cengage Learning, 2008. ISBN 0495389501, 9780495389507. Google Books (viitattu 9.10.2011). (englanniksi)
  • South Pacific & Micronesia. Lonely Planet, 2006. ISBN 1741043042. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ocean Dictionary.com. Viitattu 22.10.2013. (englanniksi)
  2. [1]
  3. Ocenia Online Etymology Dictionary. Viitattu 10.10.2011. (englanniksi)
  4. Okeanos Theoi Greek Mythology. Viitattu 22.10.2013. (englanniksi)
  5. Oceania, 8000–2000 b.c. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 9.10.2011. (englanniksi)
  6. Oceania, 2000–1000 b.c. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 10.10.2011. (englanniksi)
  7. a b Oceania, 1000 b.c.–1 a.d. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 10.10.2011. (englanniksi)
  8. Oceania, 1–500 a.d. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 10.10.2011. (englanniksi)
  9. Oceania, 500–1000 a.d. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 10.10.2011. (englanniksi)
  10. Geographica, s. 110-111.
  11. a b Oceania, 1400–1600 a.d. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 10.10.2011. (englanniksi)
  12. a b c Lonely Planet, s. 39-49"
  13. a b c d e f Geographica, s. 108-109.
  14. a b c d e Lonely Planet, s. 60-68"
  15. a b American Samoa The World Fact Book. 4.1.2013. CIA. Viitattu 16.1.2013. (englanniksi)
  16. World Regional Geography, s. 415.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oseania.