Oseania
Tätä sivua ei ole | Oseania | |
|---|---|
.svg) |
|
| Pinta-ala | 9 008 458 km² |
| Väkiluku | 32 000 000 |
| – väestötiheys | 3,6 as/km² |
| Valtioita | 15 (luettelo valtioista) |
| Aikavyöhyke | UTC+8 – UTC-6 |
Oseania on Tyynellä valtamerellä sijaitseva saaristojen ryhmä, johon kuuluvat Melanesia, Mikronesia ja Polynesia sekä suurimpina saarina Uusi-Guinea ja Uuden-Seelannin pääsaaret. Tässä artikkelissa käytetään laajempaa tulkintaa Oseaniasta maanosana, johon kuuluu myös Australia.
Oseanian pinta-ala on 8,52 miljoonaa neliökilometriä ja asukasluku arviolta 32,6 miljoonaa asukasta (2002). Saaria Oseaniaan katsotaan kuuluvan yli 10 000 kappaletta. Nimitys ”Oseania” (muun muassa englannin kielessä ocean ’valtameri’) kuvaa laajaa merialuetta Amerikan ja Aasian mantereiden välissä vastakohtana muille maanosille, jotka koostuvat pääosin maamassasta.
Oseania on yksi maailman kahdeksasta ekologisesti tärkeästä alueesta. Näillä alueilla on omat ekosysteeminsä niin kasvien, eläinten kuin ilmastonsakin osalta. Ne ovat lisäksi tärkeitä maapallon luonnontasapainon kannalta. Oseania kuuluu subtrooppisen ilmaston vyöhykkeeseen lukuun ottamatta Australian keski- ja länsiosia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Etymologia
Termin ”Océanie” (Oseania) kehitti tanskalais-ranskalainen maantieteilijä Conrad Malte-Brun 1800-luvun alussa.[1] Nimitys on johdettu kreikan kielen sanasta ὠκεανός (ōkeanós) eli meri.lähde?
[muokkaa] Historia
-
Pääartikkeli: Oseanian historia
[muokkaa] Varhainen historia
Kirjotustaidon puutteen ja erilaisten hajoavien materiaalien käytön vuoksi Tyynenmeren varhaiskulttuurit jättivät jälkeensä vain vähän todisteita varhaisesta historiasta ja taiteestaan. Tyynenmeren saaret asutettiin alun perin Kaakkois-Aasiasta kahtena eri ajanjaksona. Ensimmäiset asukkaat, nykyisten melanesialaisten ja australian aboriginaalien esi-isät, saapuivat Uuteen-Guineaan ja Australiaan noin 40 000–60 000 vuotta sitten. Noin 38 000 vuotta eaa. mennessä melanesialaiset olivat levittäytyneet itään Salomonsaarille asti. Oseanian vanhimmat taidenäytteet ovat Australian aboriginaalien tekemät kalliomaalaukset ja -kaiverrukset. Varhaisimmat niistä voivat olla yli 40 000 vuotta vanhoja.[2]
[muokkaa] Asutuksen leviäminen
Noin 1500-luvulta eaa. lähtien Kaakkois-Aasiasta tulleen toisen ihmisaallon jälkeläisistä muodostunut Lapita-kulttuuri alkoi yhdessä melanesialaisten kanssa levittäytyä itään yhä syrjäisemmille seuduille Tyynellämerellä. Nykyisten Polynesian ja Mikronesian, sekä joidenkin Melanesian alueiden asukkaiden uskotaankin olevan lapitalaisten jälkeläsiä. Samaan aikaan kun Lapita-kulttuuri laajeni itään, Uudessa-Guineassa tehtiin varhaisimmat tunnetut todisteet oseanialaisesta kuvanveistosta.[3]
Ajanjakso vuodesta 1000 eaa. vuoteen 1. jaa. merkitsi kulttuurin vakiinnuttamista ja kehittämistä vuosien 1300-1000 eaa. välillä Länsi-Polynesian saarille saapuneille lapitalaisille. Noin 500-luvulta eaa. lähtien ensimmäisten asukkaiden jälkeläiset rupesivat kehittämään varhaisimpia polynesialaisia kulttuureja Samoalla, Tongalla ja Fidžillä. Vuosisatoja myöhemmin polynesialaiset levittäytyivät yhä syrjäisemmille alueille läntisellä Tyynellämerellä. Marquesassaaret ja pohjoiset Cookinsaaret asutettiin vuosien 200 eaa. ja 1 jaa. välillä.[4]
Läntisellä Tyynellämerellä vuosien 1000 eaa. ja 1. jaa. välistä ajanjaksoa leimasi kaupan kasvu sekä Aasian mantereen ja saariston alkuperäisväestön kulttuurien välinen vuorovaikutus. 600-luvulta eaa. lähtien Vietnamissa voimistui pronssiesineistöstään tunnettu Dong Son -kulttuuri. Seuraavina vuosisatoina rummuilla ja muilla pronssiesineillä käytiin Kaakkois-Aasian saaristossa laajaa kauppaa, ja niistä tuli tärkeä osa alueiden alkuperäiskulttuurien taideperinteitä.[4]
Syrjäisillä Tyynenmeren saarilla vuosien 1–500 jaa. välinen aika oli jatkuvaa laajenemista ja uudisasutusta. Idässä polynesialaiset jatkoivat itäisen Polynesian saaristojen asuttamista, ja samaan aikaan saapuivat ensimmäiset asukkaat Karoliineille Mikronesiassa. Läntisessä Oseaniassa mantereen ja saariston väliset kauppaverkot kehittyivät ja laajenivat itään päin. Noin ajanlaskun alusta lähtien itäisen Indonesian saariston kauppiaat alkoivat solmia suhteita läntisessä Uudessa-Guineassa.[5] Polynesialaiset jatkoivat itään suuntautuvaa uudisasutustaan asuttaen muun muassa Havaijin, Tahitin ja Pääsiäissaaret arviolta noin 800 jaa.[6] Uuden-Seelannin saarille he saapuivat noin 900 jaa. ja asuttivat ne. He kutsuivat saaria nimellä Ao-Tea Roo (pitkän valkoisen pilven maa).[7]
[muokkaa] Eurooppalaisten saapuminen
Ensimmäiset eurooppalaiset tutkimusmatkailijat saapuivat Oseaniaan 1500-luvun alkupuolella.[8] Eurooppalaisia houkutteli alueelle rikkauksien, kuten kullan ja mausteiden, sekä "tuntemattoman eteläisen mantereen", Terra Australiksen, etsintä.[9] Vuonna 1521 espanjalainen tutkimusmatkailija Fernão de Magalhães vieraili alueella, ja myöhemmin 1520-luvulla hollantilaiset ja portugalilaiset kauppiaat osallistuivat alueen maustekauppaan ja olivat vuorovaikutuksessa alueen kulttuurien kanssa. 1500-luvun loppupuolella Etelä-Amerikan ja Filippiinien siirtokuntien välillä purjehtivat espanjalaisalukset ottivat yhteen monien Tyynenmeren saaristojen kansojen kanssa.[8]
Espanjalainen tutkimusmatkailija Álvaro de Mendaña de Neira etsi eteläistä mannerta kahdella matkallaan vuosina 1567 ja 1595 ja otti matkoillaan verisesti yhteen alkuperäisväestön kanssa. Kuuluisia hollantilaisia Oseaniaa tutkineita tutkimusmatkailijoita olivat muun muassa Tongan ja Futunan löytäneet Jacques le Maire ja Wilhelm Schouten, Bora Boran, Tutuilan ja Upolun löytänyt Jacob Roggeveen, sekä Tasmanian, Uuden-Seelannin, Fidži- ja Tongasaaret löytänyt Abel Tasman. 1700-luvulla Oseaniaa tutkineita tutkimusmatkailijoita olivat muun muassa britit Samuel Wallis ja James Cook, sekä ranskalainen Louis Antoine de Bougainville.[9]
[muokkaa] Nykyaika
Ensimmäisellä maailmansodalla ei ollut Tyynenmeren alueella suuria vaikutuksia lukuunottamatta Saksan siirtomaamenetyksiä Mikronesiassa, Samoalla ja Naurulla. Sen sijaan alue toimi merkittävänä sotanäyttämönä toisen maailmansodan aikana. Sodan alussa Japani laajensi alueitaan Mikronesiasta etelään ja kaakkoon vuoteen 1942 asti. Vuodesta 1944 lähtien liittoutuneet valtasivat menetettyjä alueita hitaasti takaisin saari kerrallaan. Yhdysvaltalaiset pommikoneet pommittivat japanilaisia kaupunkeja Pohjois-Mariaaneilta käsin, ja 6. elokuuta vuonna 1945 Enola Gay nousi ilmaan Tinian-saarelta ja pudotti Little Boy nimisen atomipommin Hiroshimaan.[9]
[muokkaa] Maantiede
[muokkaa] Kulttuurimaantiede
Oseania käsittää noin 8 500 000 neliökilometrin kokoisella alueella sijaitsevien saaristojen ryhmän. Oseanian saaret voidaan kulttuuristen lähtökohtien perusteella jakaa neljään ryhmään. Ensimmäinen ryhmä on Filippiinien itäpuolella sijaitseva Mikronesia ("pienetsaaret"), toinen Indonesian ja Australian itäpuolella sijaitseva Melanesia ("mustat saaret") ja kolmas keskellä Tyyntä valtamerta sijaitseva Polynesia ("paljon saaria"). Viimeisen ryhmän muodostavat Australia ja Uusi-Seelanti, joiden väestö on pääosin peräisin Euroopasta.[10]
[muokkaa] Fyysinen maantiede
Tyynenmeren pohja muodostuu pääasiassa valtavasta Tyynenmeren laatasta, joka rajautuu kaakossa Nazcalaattaan. Laatat veäytyvät hitaasti toisistaan Nazcalaatan liikkuessa kaakkoon ja Tyynenmeren laatan liikkuessa luoteeseen. Luoteessa se törmää muihin laattoihin ja painuu niiden alle muodostaen syvänmeren hautoja ja tulivuorijonoja. Näitä ovat esimerkiksi maailman syvin tunnettu syvänmeren hauta, Mariaanien hauta, sekä sen edustalla sijaitsevat Mariaanit.[11]
Alueella on myös kuumia pisteitä, jotka muodostavat tulivuoriketjuja Tyynenmeren laatan liikkuessa niiden yli luoteeseen. Kun tulivuori siirtyy pois kuuman kohdan päältä, se sammuu, ja vajoaa usein eroosion seurauksena merenpinnan alapuolelle. Tämän vuoksi Tyynenmeren alueella sijaitsevat nuorimmat ja aktiivisimmat tulivuoret sijaitsevat aina kaakossa, kun taas vanhimmat ja sammuneet, merenpinnan alapuolelle jääneet tulivuoret tai atollit luoteessa. Esimerkiksi Australsaaret ovat syntyneet kuuman pisteen kohdalle.[11]
[muokkaa] Ilmasto
Oseania sijaitsee sekä trooppisen että lauhkean vyöhykkeen alueella. Suurin osa Australiaa sekä Uusi-Seelanti kuuluvat lauhkeaan vyöhykkeeseen, kun taas valtaosa Tyynenmeren saarista sijaitsee tropiikissa. Oseanian ilmastoon vaikuttavat jatkuvat viilentävät pasaatituulet. Valtaosa Australiaa on kuivaa tai puolikuivaa vyöhykettä. Kosteita vyöhykkeitä löytyy pitkin Australian itärannikkoa, Tasmaniasta sekä kesäisin joiltain alueilta pohjoisrannikolla. Valtaosa Uutta-Seelantia, Papua-Uusi-Guinea sekä suurin osa Tyynenmeren saarista kuuluvat kosteaan vöhykkeeseen. El Niño -ilmiö sekä trooppiset syklonit aiheuttavat vahinkoa Oseanian alueella.[10]
[muokkaa] Luonto
[muokkaa] Tyynenmeren saaret
Tyynenmeren saarten luonto on suhteellisen yksinkertaista. Tuliperäisillä saarilla on rikkaampi kasvi- ja eläinlajisto, kun taas pienemmät koralliatollit voivat olla lähes autioita. Vuosituhansien saatossa useimmat lajit ovat levinneet meren yli lännestä itään päin, ja niinpä läntiset saaret, kuten esimerkiksi Salomonsaaret, ovat lajistoltaan huomattavasti monipuolisempia kuin itäisemmät. Kasvilajien leviäminen on tapahtunut osittain luonnollisten prosessien kautta, kuten esimerkiksi siementen kulkeutuminen tuulteen, lintujen ulosteiden ja merivirtojen mukana. Jotkin lajikkeet, kuten esimerkiksi kava, kookospalmu, leipäpuu ja taaro, tuotiin tarkoituksella varhaisten uudisasukkaiden mukana.[11]
Salomonsaarten opossumeita lukuunottamatta hedelmälepakot ovat ainoita maanisäkäslajeja jotka ovat tulleet alueelle ilman ihmisen apua. Ihmisten mukana saarille on kulkeutunut muun muassa polynesianrotta sekä gekkolajeja, joita on alueella nykyään valtavasti. Gekkojen lisäksi matelijalajisto on rajoittunut lähinnä muutamiin käärme- ja varaanilajeihin läntisessä Melanesiassa ja Mikronesiassa. Palaulla ja Salomonsaarilla on tosin myös makean- ja suolaisen veden krokotiileja. Lintulajisto koostuu pääasiassa muuttolinnuista. Tyynenmeren alueella kulkeneet uudisasukkaat toivat mukanaan kesytettyjä koiria, kanoja ja sikoja. Eurooppalaiset toivat alueelle myöhemmin nautoja, hevosia, lampaita ja vuohia.[11]
Alueen merielämä on hyvin rikasta. Esimerkiksi koralliriutoilla erää runsaasti erilaisia kala-, sekä muita vedessä eläviä lajeja, ja niiden biodiversiteetti kuuluukin maailman korkeimpiin. Alueen vesissä elää myös useita delfiinilajeja, sekä uhanalaisia kilpikonnalajeja kuten karettikilpikonna, liemikilpikonna ja merinahkakilpikonna. Myös valaita oli alueella runsaasti ennen valaapyyntilaivastojen saapumista 1700-luvulla. Vaikka valaskanta onkin toipumassa, hidastaa sitä edelleen jatkuva valaanpyynti.[11]
[muokkaa] Valtiot ja alueet
| Itsenäiset valtiot | Epäitsenäiset alueet |
|---|---|
|
|
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
[muokkaa] Väestö
Oseanian väkiluku oli vuonna 2005 noin 33,4 miljoonaa. Valtaosa eli 24,4 miljoonaa ihmistä asui Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Papua-Uusi-Guineassa asui noin 6,1 miljoonaa ihmistä ja loput 2,9 miljoonaa ihmistä laajalla alueella sijaitsevilla pienillä saarilla.[10] Alueella, varsinkin Polynesiassa, on ongelmia liikakansoituksen kanssa. Varsinkin Cooksaarilta, Samoalta, Tongalta ja Fidžiltä suuntautuu huomattavaa muuttoliikettä Uuteen-Seelantiin ja Pohjois-Amerikkaan. Monia koulutettuja australialaisnuoria houkuttelee muutto ulkomaille. Koska syntyvyysluvut ovat matalia, sekä Australiaa että Uutta-Seelantia uhkaa väestön vähenemiseen ja sen ikääntymiseen liittyvät ongelmat.[12]
[muokkaa] Talous
Australiassa ja Uudessa-Seelannissa on kummassakin moderni talousjärjestelmä sekä kehittynyt infrastruktuuri. Australiassa on myös rikkaita mineraaliesiintymiä sekä energialähteitä. Teollisuustuotanto on tärkeä osa sekä Australian että Uuden-Seelannin taloutta.[10]
Tyynenmeren saarilla ei sen sijaan ole kehittynyttä teollisuustuotantoa. Papua-Uudessa-Guineassa on huomattavia mineraaliesiintymiä, esimerkiksi kultaa ja kuparia, ja maasta on viime aikoina löydetty maakaasuesiintymiä. Ranskalle kuuluvasta Uudesta-Kaledoniasta löytyy mittavat nikkelivarannot ja Fidžiltä kultaa. Maat kuitenkin vievät raaka-aineen ulkomaille, eivätkä hyödynnä sitä omassa teollisuudessaan. Monilla Tyynenmeren saarilla on kuitenkin vain vähän luonnonvaroja, ja luonnonvarojen puute yhdessä infrastruktuurin kehittymättömyyden kanssa on estänyt teollisuuden kehittymistä. Useimmilla mailla teollisuus onkin rajoittunut lähinnä elintarvikkeiden jalostukseen.[10]
Turismi on tärkeä tulonlähde suurelle osalle Oseaniaa. Australia ja Uusi-Seelanti pystyvät tarjoamaan turisteille nykysikaisia mukavuuksia ja palveluita, kun taas Tyynenmeren trooppisille saarille, esimerkiksi Fidžiin, Tahitille, Vanuatuun ja Pohjois-Mariaaneille, turisteja houkuttelevat muun muassa kauniit maisemat.[10]
[muokkaa] Lähteet
- Geographica. Maailmankartasto. Maanosat, maat, kansat. Tandem Verlag GmbH, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
- Joseph J. Hobbs, Andrew Dolan: World Regional Geography. Cengage Learning, 2008. ISBN 0495389501, 9780495389507. Google Books (viitattu 9.10.2011). (englanniksi)
- South Pacific & Micronesia. Lonely Planet, 2006. ISBN 1741043042. (englanniksi)
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Ocenia Online Etymology Dictionary Viitattu 10.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Oceania, 8000–2000 b.c. The Metropolitan Museum of Art Viitattu 9.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Oceania, 2000–1000 b.c. The Metropolitan Museum of Art Viitattu 10.10.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Oceania, 1000 b.c.–1 a.d. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 10.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Oceania, 1–500 a.d. The Metropolitan Museum of Art Viitattu 10.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Oceania, 500–1000 a.d. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 10.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Geographica, s. 110-111.
- ↑ a b Oceania, 1400–1600 a.d. The Metropolitan Museum of Art Viitattu 10.10.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Lonely Planet, s. 39-49"
- ↑ a b c d e f Geographica, s. 108-109.
- ↑ a b c d e Lonely Planet, s. 60-68"
- ↑ World Regional Geography, s. 415.
[muokkaa] Aiheesta muualla
| Australia | Fidži | Kiribati | Marshallinsaaret | Mikronesia | Nauru | Palau | Papua-Uusi-Guinea | Salomonsaaret | Samoa | Tonga | Tuvalu | Uusi-Seelanti | Vanuatu |
| Epäitsenäiset alueet
Amerikan Samoa | Ashmore- ja Cartiersaaret | Baker ja Howland | Cookinsaaret | Guam | Havaiji | Jarvis | Johnstonin atolli | Joulusaari | Kingmanin riutta | Kookossaaret | Korallimeren saarten territorio | Midwaysaaret | Niue | Norfolkinsaari | Palmyran atolli | Pitcairn | Pohjois-Mariaanit | Pääsiäissaari | Ranskan Polynesia | Rotuma | Tokelau | Uusi-Kaledonia | Wake | Wallis ja Futuna |
