Pohjoinen jäämeri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”jäämeri” ohjaa tänne. Eteläisestä jäämerestä on oma artikkelinsa.
Pohjoinen jäämeri (engl. Arctic Ocean) tummemmalla sinisellä.

Pohjoinen jäämeri on Arktisella alueella Pohjoisnavan ympärillä oleva suuri merialue. Sitä voidaan pitää jatkeena Atlantille, johon sen yhdistää Norjanmeri. Beringinsalmi yhdistää sen Tyyneenmereen. Pohjoisen jäämeren pinta-ala on noin 14 miljoonaa km². Meri on suurimmaksi osaksi jäässä vuoden ympäri. Ilmaston lämpenemisen seurauksena pysyvän jääpeitteen alue pienenee ja vuoteen 2040 mennessä jääpeite voi kadota kesän ajaksi kokonaan.[1]

Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoinen jäämeri syntyi noin 18 miljoonaa vuotta sitten, jolloin sen syvissä osissa vallitsi noin 700 000 vuoden ajan happikato.

Nykyinen Pohjoinen jäämeri oli ennen järvi, kunnes Atlantti laajeni ja rikkoi Grönlannin ja Huippuvuoret toisiinsa yhdistäneen kannaksen. Grönlannin ja Huippuvuorten väliin muodostui salmi, joka yhdisti Pohjoisen jäämeren ja Atlantin, muuttaen Pohjoisen jäämeren sisämereksi. Atlantin raskaampi ja suolainen vesi pääsi virtaamaan salmen kautta jäämerelle, jolloin sen pintaan muodostui kevyempi murtovesikerros ja sen alapuolelle raskas syvän veden kerros. Pohjoisen jäämeren ollessa vielä järvi vesi sekoittui kevät- ja syyskierron yhteydessä pohjaan saakka, mereksi muuttumisen jälkeen enää vain ylempään murtovesikerrokseen ja syvät vedet vaihtuivat pelkästään Pohjois-Atlantin puolelta. Syntynyt salmi oli kapea ja sen pohjaa pitkin virtasi jäämerelle vain rajoitetusti Atlantin vettä. Näin ollen syvien vesien vaihtuvuus heikkeni ja muodostui happivajetta, joka nykyään vaivaa Mustanmeren ja Itämeren syvimpiä kerroksia. Pohjoisen jäämeren syntyhistoria on pystytty määrittämään hapettomien pohjasedimenttien iän perusteella.[2]

Joet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasian puolella mereen laskevat siperialaiset joet Ob, Jenisei ja Lena ja Pohjois-Amerikan puolelta Mackenzie, Back ja Coppermine. Lisäksi vettä mereen tulee Beringinsalmesta, Atlantilta Golfvirran tuomana sekä sulavista jäätiköistä.

Eläimistö ja luonnonvarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinsukellusvene ja jääkarhuja Pohjoisella jäämerellä.

Pohjoisen jäämeren eläimistö koostuu lähinnä kaloista ja merinisäkkäistä. Kaupalliseen hyödynnykseen ovat päätyneet lämpimämmän merenosan silli, turska ja kampela. Lisäksi tavataan hylkeitä ja monia valaslajeja, sekä jääkarhua. Hylkeet ja valaat kokivat melkein sukupuuton 1900-luvulla, kunnes niille säädettiin pyydystyskiintiöt. Itäisen Siperian rannikolla kaivetaan maasta tinaa ja Kanadan ja Alaskan rannikoilta pumpataan öljyä ja maakaasua. Lisäksi Huippuvuorilla kaivetaan kivihiiltä.

Osameret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinkäyttöinen jäänmurtaja Jamal, matkalla Pohjoisnavalle.

Lomonosovin harjanne jakaa Pohjoisen jäämeren kahteen pääaltaaseen: Ameraasian altaaseen ja Euraasian altaaseen.

Jäämeren reunameriä ja siihen liittyviä lahtia ovat:

Virtaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tärkein meren virtaus on Transpolaarinen virtaus, joka on pääasiallinen viilenneen meriveden kuljettaja Pohjois-Atlantille. Transpolaarinen virtaus jakautuu Grönlannin pohjoisrannalla. Osa sen vesistä purkautuu Kanadan arktisen saariston salmien läpi Labradorinvirtana, osa jatkaa etelään Itä-Grönlannin virtana. Sen voimakkuus vaihtelee suuresti.
  • Beaufortinvirta (engl. Beaufort gyre) on maailman pohjoisin meren virtaus, se sijaitsee suurelta osin jään alla. Se kiertää Beaufortin mereltä pohjoisnavalle kiertäen täyden kierroksen länteen päin. Kesäisin sen kulkusuunta saattaa vaihtua.[3] Sen liikkeet voidaan arvioida jään liikkeistä. Sen alueella pohjoinen meri on kylmin.
  • Jäämeren rannikon virtaukset kulkevat itäänpäin, Golfvirran ja Kuroshion tuomat lämpimät vedet siirtyvät hidastuttuaan jäähtymään arktisiin virtauksiin.[4]

Saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meressä on myös muutamia suurempia saarikeskittymiä. Norjan hallinnoimat Huippuvuoret (Svalbard, entinen Spitsbergen) sijaitsevat Norjan pohjoisrannikon ja pohjoisnavan välissä, ja Venäjään kuuluvat Novaja Zemlja ja Frans Joosefin maa (Zemlya Frantsa Iosifa) ovat Siperian rannikon pohjoispuolella. Pohjois-Amerikan pohjoisrannikolla on laaja Kanadan arktinen saaristo. Suurimmaksi osaksi jäätikön peittämä Grönlanti sekä tuliperäinen Islanti rajoittuvat pohjoisessa Jäämereen, etelässä Atlanttiin.

Satamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä on muutamia satamia siellä, missä jäätikkö ei ulotu merenrantaan saakka. Käytetyin näistä on Kuolan niemimaan kupeessa sijaitseva noin 380 000 asukkaan Murmansk, jossa on myös Venäjän sotilastukikohta, suuria kalanjalostamoja ja napa- ja merentutkimuslaitos.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marika M. Holland, Cecilia M. Bitz, and Bruno Tremblay: Future Abrupt Reductions in the Summer Arctic Sea Ice 11.12.2006. NCAR. Viitattu 13.12.2006. (englanniksi)
  2. Merentutkimuslaitos: Pohjoisen jäämeren synty 29.6.2007. Viitattu 25.1.2009.
  3. Preller, R. H. & Posey, P. G.: A Numerical Model Simulation of a Summer Reversal of the Beaufort Gyre 1989. AGU.
  4. Surface ocean currents in the Arctic (Kartta) Cartographie du Monde © Tous droits réservés.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]