Wrangelinsaari

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Wrangelinsaaren sijainti

Saari satelliitista.

Saaren tundramaisemaa.

Wrangelinsaari (ven. Остров Врангеля, Ostrov Vrangelja) on Venäjälle kuuluva saari Pohjoisessa jäämeressä Tšuktšimeren ja Itä-Siperian meren välissä. Sen erottaa mantereesta noin 110 kilometrin levyinen De Longin salmi. Wrangelinsaari kuuluu Tšukotkan autonomiseen piirikuntaan. Saari on noin 125 kilometriä pitkä, 60 kilometriä leveä ja pinta-alaltaan 7 300 km². Saaren korkein kohta on Sovetskaja-vuori (1096 metriä). Wrangelinsaari on pohjoisin kohde Unescon maailmanperintöluettelossa.

[muokkaa] Luonto

Wrangelinsaaren luonto on erittäin arvokas, ja vuonna 1976 saarelle perustettiin yli 2000 neliökilometrin suojelualue. Wrangelinsaari on karu kivinen saari ja se on yksi syrjäisimmistä kolkista maapallolla. Saaren ilmasto on arktinen ja meri on suurimman osan vuotta jäässä. Wrangelinsaarella on sääasema ja yksi pysyvä ihmisasutus. Saaren eläimistöön kuuluvat muun muassa jääkarhut, hylkeet, mursut ja sopulit. Saarella on maailman tihein jääkarhupopulaatio. Joka vuosi noin 500 jääkarhuemoa käy saarella synnyttämässä. Saarella pesii yli 100 eri lintulajia, muun muassa lumihanhi ja tunturipöllö. Wrangelinsaarella elää myös arktisen alueen suurin mursupopulaatio, noin 100 000 yksilöä. Noin 30 vuotta sitten saarelle tuotiin myskihärkiä, jotka ovat menestyneet.

Saari on myös paleontologisesti mielenkiintoinen, sillä sieltä on löydetty vain noin 3 500 vuoden ikäinen mammuttifossiili, vaikka muualla nuorimmat tavatut ovat olleet 12 000 vuotta vanhoja. Wrangelinsaaren mammutit selvisivät saarella pidempään kuin mammutit muualla ja hävisivät saarelta noin 1700 vuotta eaa. Kooltaan Wrangelinsaaren mammutit olivat pienempiä kuin muualla asuneet lajikumppaninsa johtuen ravinnon niukkuudesta. Saarelta on löydetty 417 eri lajia tai alalajia kasveja, joista 23 endeemistä eli kotoperäistä sukua. Muilta samankokoisilta arktisen alueen saarilta tai kylmiltä kasvillisuusvyöhykkeiltä ei ole löydetty niin montaa eri lajia kasveja. Se on yksi syy siihen, miksi saari on julistettu Unescon suojelukohteeksi.

[muokkaa] Historia

Saari on saanut nimensä paroni Ferdinand von Wrangelin mukaan. Wrangel tutki Jäämeren rannikkoa etsien koillisväylää. Hän päätteli lintujen lentosuunnasta, että jossain merellä täytyy olla saari, ja yritti löytää saarta tšuktšeilta saamiensa vihjeiden perusteella vuosina 1820–1824. Hän ei kuitenkaan koskaan löytänyt sitä. Alun perin saarta kutsuttiin HMS Heraldin kapteenin Henry Kellettin mukaan Kelletinmaaksi, tämän rantauduttua vuonna 1849 Heraldsaarelle. Kellett ilmoitti nähneensä toisen saaren lännessä.

Elokuussa 1867 amerikkalainen valaanpyytäjä Thomas Long kertoi lähestyneensä saarta 15 mailin päähän. Hän nimesi saaren Wrangelinsaareksi.

George W. DeLong johti vuonna 1879 retkikuntaa USS Jeannette -aluksella, jonka oli tarkoitus kulkea Pohjoisnavalle "Kellettinmaan itäpuolta". Hänen laivansa juuttui kuitenkin ahtojäähän, murskautui ja upposi.

Ensimmäisen kerran Wrangelinsaarelle rantauduttiin 12. elokuuta 1881. Tällöin ryhmä USRC Corwinilla Calvin L. Hooperin johdolla matkustaneita astui saarelle. Retkikunta oli etsimässä USS Jeannettea ja kahta kadonnutta valaanpyytäjää muun yleisen tutkimuksen ohessa. Miehistöön kuulunut luonnontieteilijä John Muir laati ensimmäisen kuvauksen Wrangelinsaaresta.

Vuonna 1911 ryhmä venäläisiä rantautui saarelle, ja vuonna 1914 Vilhjalmur Stefanssonin johtama epäonninen kanadalainen retkikunta joutui viettämään saarella yhdeksän kuukautta heidän laivansa Karlukin murskauduttua ahtojäissä. Retkikunta pelastui, kun kapteeni Robert Bartlett käveli Siperiaan hakemaan apua.

Vuonna 1921 Stefansson lähetti viisi uudisasukasta (yksi kanadalainen, kolme amerikkalaista ja yksi inuiitti) saarelle vaatimaan sitä Kanadalle. Vuonna 1923 tämän retkikunnan ainoa eloonjäänyt, inuiitti Ada Blackjack pelastettiin. Pelastusalus jätti saarelle uuden kolmentoista hengen ryhmän (amerikkalainen Charles Wells ja 12 inuiittia). Vuonna 1924 Neuvostoliitto siirsi tämä siirtokunnan jäsenet saarelta ja perusti tähän päivään jatkuneen siirtokunnan. Wrangelinsaarella on ollut siitä lähtien venäläinen asutus. Toisen maailmansodan aikana saarella säilytettiin muun muassa saksalaisia sotavankeja.