Eskimosirri
| Eskimosirri | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Calidris bairdii (Coues, 1861) |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Eskimosirri Wikispeciesissä |
Eskimosirri (Calidris bairdii) on harvoin Suomeen harhautuva rantalintu. Lajin nimesi ja kuvaili tieteelle Elliott Coues 1861, Spencer Fullerton Bairdin kunniaksi.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Pituus on 14–19 cm, siipien kärkiväli 30–38 cm ja paino 27–63 g. Suosirrin kokoinen ja näköinen, nokka lyhyempi ja hennompi.
Levinneisyys [muokkaa]
Eskimosirri pesii arktisilla pohjoisilla rannoilla Koillis-Siperiassa, Alaskassa, Kanadan pohjoisosissa ja Grönlannin luoteisosissa. Maailman populaation koko on noin 300 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Se talvehtii Etelä-Amerikassa Andien länsipuolella Ecuadorista Tulimaahan. Suomessa se on tavattu 5 kertaa vuoteen 2006 mennessä.
Elinympäristö [muokkaa]
Pesimäaikana tundran kuivahkot osat, myös soiden ja lampien rannat. Muuttomatkoilla ja talvehtimisalueilla suosii sisämaan rantoja, kosteikkoja ja lyhytkortisia avomaita. Tavataan Andeilla jopa 4 kilometrin korkeudella.
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesä on maassa. Munia on 4 ja niitä haudotaan noin 21 päivää.
Ravinto [muokkaa]
Eskimosirri syö hyönteisiä, nilviäisiä ja muita pieniä selkärangattomia.
Lähteet [muokkaa]
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
- Oiseaux
- Rariteettikomitea
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Calidris bairdii IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
