Ecuador

Ecuadorin tasavalta eli Ecuador [ekwa'ðoɾ] on valtio Etelä-Amerikan länsiosassa. Sen rajanaapurit ovat Kolumbia pohjoisessa, Peru idässä ja etelässä ja Tyyni valtameri lännessä. Päiväntasaaja kulkee Ecuadorin läpi ja maa onkin nimetty sen mukaan (esp. ecuador).

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
3 Provinssit
4 Maantiede
5 Väestöjakauma
6 Kulttuuri
7 Merkittävimmät luonnonvarat
8 Merkittävimmät vientituotteet
9 Katso myös
10 Lähteet
11 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Espanjalaiset valloittivat Ecuadorin 1533 inkavaltiolta. Vuonna 1563 Quitosta tuli Perun varakuningaskunnan audiencia.

Vapaussota käytiin vuonna 1822, jonka jälkeen Ecuador kuului Simón Bolívarin Suur-Kolumbian liittovaltioon. Ecuador, Kolumbia ja Venezuela syntyivät Suur-Kolumbian hajoamisessa 1830.

Raja Amazonasilla on ollut pitkällinen riidanaihe Perun kanssa. Heinäkuussa 1941 puhkesi sota, jossa Ecuador menetti kiistellyn alueen. Tammi–helmikuussa 1981 maat kiistelivät kolmesta vartioasemasta kiistellyllä alueella ja rajasota (ns. Guerra del Cenepa) syttyi myös 1995. Rauha solmittiin 1999, mutta Peru miehittää yhä laajaa aluetta, joka aiemmin kuului Ecuadorille ja jota Ecuador edelleen pitää omana itäisenä raja-alueenaan.

Ecuadorissa on ollut monia monia sotilashallituksia ja vallankaappauksia. Siviilihallintoon palattiin vuodesta 1979 lähtien. Vuonna 1982 tehtiin päätös hylätä maan valuutan sucren ja Yhdysvaltain dollarin kiinteä 1:25 vaihtokurssi. Latinalaisen Amerikan velkakriisi ja maan ulkomaanvelan maksamiseksi tehdyt rakennesopeutusohjelmat vaikeuttivat rahapolitiikan ylläpitoa. Hallitukset vaihtuivat tiuhaan ja kaikkia keinoja kokeiltiin. Vuonna 1994 lopetettiin kokonaan pankkeja valvonut valtion viranomainen.^[1]

Vuonna 1996 valittu populistipresidentti Abdala Bucaram erotettiin mielenvikaisena tehtävästään. Maaliskuussa 1999 uusi presidentti Jamil Mahuad Witt ilmoitti hallituksen päästävän sucren kellumaan ja valuutta devalvoitui yli sata prosenttia päivässä, jonka jälkeen hallitus jäädytti pankkitileillä olevat määräaikaistalletukset ja puolet käyttötilien varoista. Lopulta omasta valuutasta luovuttiin kokonaan ja sucret vaihdettiin vuonna 2000 dollareihin kurssiin 1:25 000.

Sotilaat syrjäyttivät lopulta eversti Lucio Gutiérrez Borbúan johdolla Mahuadin kansannousun jälkeen. Tilalle nousi varapresidentti Gustavo Noboa. Gutiérrez Borbúa tuomittiin vankilaan, mutta hänestä tuli sankari ja hänet valittiin vasemmistopopulistisella ohjelmalla presidentiksi 24. marraskuuta 2002 vuosiksi 2003–2007. Vallassa Gutiérrez Borbúa harjoitti kuitenkin konservatiivista politiikkaa. Hänet erotettiin ennenaikaisesti laajojen mielenosoitusten ja korkeimman oikeuden toimintaan sekaantumisen vuoksi 20. huhtikuuta 2005, jolloin varapresidentti Alfredo Palacio nousi valtaan.

Lokakuun 15. päivä 2006 pidettiin presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Vaalien toisella kierroksella 26. marraskuuta vasemmistolainen Rafael Correa voitti konservatiiviehdokas Álvaro Noboan. Correan pyrkimyksenä on uudistaa maan poliittinen järjestelmä, jonka vuoksi 15. huhtikuuta 2007 pidettiin kansanäänestys, jossa hyväksyttiin koottavaksi perustuslaillinen kokous maan perustuslain uudistamiseksi.

[muokkaa] Politiikka

Ecuadorin presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla nelivuotiskaudeksi. Valittavan on saatava ensimmäisellä kierroksella puolet äänistä tai vähintään 40 % kymmenen prosenttiyksikön erolla seuraavaan tullakseen valituksi suoraan.

Yksikamarisessa parlamentissa (Cámara de Representantes) on 100 jäsentä.

[muokkaa] Provinssit

Ecuador koostuu 22 provinssista: Azuay, Bolivar, Cañar, Carchi, Chimborazo, Cotopaxi, El Oro, Esmeraldas, Galapagos, Guayas, Imbabura, Loja, Los Rios, Manabi, Morona-Santiago, Napo, Orellana, Pastaza, Pichincha, Sucumbíos, Tungurahua, Zamora-Chinchipe

[muokkaa] Maantiede

Ecuador satelliittikuvassa maaliskuussa

Ecuadorin pääkaupunki on Quito, suurin kaupunki ja tärkein satama on Guayaquil. Ecuadorin keski- ja länsiosia hallitsevat Andien pohjois- ja eteläsuuntaiset vuorijonot. Korkeimmat vuorenhuiput ovat Cotopaxi (5897 m) ja Chimborazo (6310 m). Vuoriston rinteillä on runsaasti sademetsää, ylempänä ruohokasvillisuutta. Maan itäisimmässä osassa on tiheää sademetsää kasvavaa alankoa, joka kuuluu Amazonin alueeseen. Maan tärkeimmät joet ovat Napo, Pastaza, Curaray ja Dayle.

[muokkaa] Väestöjakauma

Ecuadorin suurin etninen ryhmä ovat mestitsit, joita on yli 65 prosenttia väestöstä. Toiseksi suurin ryhmä ovat amerindot, jotka ovat alkuperäiskansaa, siis nk. intiaaneja, heitä on noin 25 %. Valkoihoisista (7 %) suurin osa on Espanjan kolonialistien jälkeläisiä. Suurin osa muusta väestöstä ovat mulatteja ja rannikon afro-ecuadorilaisia.

Ketšua on suuri kieli alkuperäisväestön keskuudessa.

[muokkaa] Kulttuuri

95 % ecuadorilaisista on katolisia.^[2] Perheen merkitys on Ecuadorissa suuri. Perhekäsitys on perinteisen patriarkaalinen: mies mielletään yleensä perheen pääksi, nainen huolehtii kodista ja lapsista. Vanhuksia kunnioitetaan.

Muun Etelä-Amerikan tavoin jalkapallo on suosituin urheilulaji. Ecuadorin jalkapallomaajoukkue menestyi hyvin vuosien 2002 ja 2006 maailmanmestaruuskisoissa. Maan paikallisiin ruokaerikoisuuksiin kuuluu marsu (esp. cuy) etenkin vuoristoissa.

Tunnettuja ecuadorilaisia kirjailijoita ovat muun muassa Jorge Icaza, Alejandro Carrión Aguirre, sekä Benjamín Carrión Mora.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Katso myös

Ecuador olympialaisissa

[muokkaa] Lähteet

↑ Maailma.net "Ecuador ja dollarin kaksi puolta", 31. lokakuuta 2003
↑ Ecuador The World Factbook. 28.2.2008. Washington DC, USA: Central Intelligence Agency. Viitattu 6.3.2008. (englanniksi)