Ecuador

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ecuadorin tasavalta
República del Ecuador
Ecuadorin lippu Ecuadorin vaakuna
lippu vaakuna

Ecuadorin sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Rafael Correa

Pääkaupunki Quito (1 865 541 as.)
00°9′S, 78°21′W

Muita kaupunkeja Guayaquil (2 268 338 as.)

Pinta-ala
– yhteensä 283 561[1] km² (sijalla 73)
– josta sisävesiä 8,8 %

Väkiluku (2010) 14 790 608[1] (sijalla 65)
– väestötiheys 47,8 / km²
– väestönkasvu 1,466[1] % (2010)

Viralliset kielet espanja

Valuutta Yhdysvaltain dollari (USD)

BKT (2010) sijalla 65
– yhteensä 114,7 miljardia USD[1]
– per asukas 7800 USD

HDI (2012) 0.724[2] (sijalla 89)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 6,8[1] %
– teollisuus 32,9[1] %
– palvelut 60,3[1] %

Aikavyöhyke -5
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
 – Espanjasta
Suur-Kolumbia

24. toukokuuta 1822
13. toukokuuta 1830

Lyhenne EC

– ajoneuvot: EC
– lentokoneet: HC

Kansainvälinen
suuntanumero
+593

Motto Dios, Patria y Libertad (Jumala, isänmaa ja vapaus)

Kansallislaulu Salve, Oh Patria
Ecuador satelliittikuvassa maaliskuussa

Ecuadorin tasavalta eli Ecuador [ekwa'ðoɾ] on valtio Etelä-Amerikan länsiosassa. Sen rajanaapurit ovat Kolumbia pohjoisessa ja Peru idässä sekä etelässä. Lännessä maata rajaa Tyyni valtameri. Päiväntasaaja kulkee Ecuadorin läpi ja maa onkin nimetty sen mukaan (esp. ecuador).

Maan pääkaupunki Quito oli aikoinaan osa inkojen valtakuntaa. Tyynellä valtamerellä sijaitsevat Galápagossaaret, jotka tunnetaan monimuotoisesta luonnostaan, kuuluvat Ecuadorille. Ecuador on edelleen maailman suurimpia banaanien tuottajia, mutta 1960-luvulta alkaen öljytulot ovat vauhdittaneet hyvinvoinnin lisääntymistä maassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria ja siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat arkeologiset löydöt Ecuadorin alueelta liittyvät Valdivian kulttuuriin, joka kukoisti noin 3500–1800 eaa. Pitkin rannikkoa on tehty löytöjä viimeisten kahdentuhannen vuoden ajalta. Orienten alueella ei ole vielä tehty arkeologisia tutkimuksia juuri lainkaan.[3]

Ennen inkoja alueella asui monia heimoja, jotka eivät ymmärtäneet toistensa kieliä ja kävivät keskenään sotia. Rannikolla asui neljä intiaaniryhmää, joiden nimet olivat pohjoisesta etelään Esmeralda, Manta, Huancavilca ja Puná. He olivat metsästäjiä, kalastajia, viljelijöitä ja kauppiaita. Sierran alueella asuvien ryhmien nimet olivat Pasto, Cara, Panzaleo, Puruhá, Cañari ja Palta. He viljelivät maissia, kvinoaa, papuja, perunaa ja kesäkurpitsaa. Alempana laaksoissa kasvatettiin monia hedelmiä kuten avokadoja ja ananaksia.[3]

Kun inkat levittäytyivät alueelle 1400-luvun loppupuolella Perusta päin, he kohtasivat voimakasta vastarintaa. Valloittajat pyrkivät tyrehdyttämään sitä tuomalla siirtoväestöä muista valtakunnan osista, jopa Chilestä asti. Tämä edisti ketsuan kielen leviämistä. Joissakin Ecuadorin osissa inkojen valta kesti alle 50 vuotta, ja tietyt elämän osa-alueet kuten uskonto säilyivät ennallaan. Monissa asioissa kuten maanviljelyssä, maanomistuksessa ja hallintotavoissa, inkat kuitenkin vakiinnuttivat uusia käytäntöjä. Keinokastelu ja laamojen käyttö laajenivat, ja inkat ja esittelivät uusia viljelykasveja kuten maapähkinät, bataatti, koka ja yucca. Inkavaltias Huayna Capac piti Quitosta ja teki siitä toisen pääkaupunkinsa, jossa hän vietti vanhuutensa päivät. Huayna Capacin kuoltua äkillisesti 1527 hänen kahden poikansa kannattajat kävivät sisällissotaa viiden vuoden ajan. Ratkaiseva taistelu käytiin Riobamban lähellä, ja ecuadorilaiset muistelevat sitä edelleen yhtenä harvoista yhteenotoista, joissa "ecuadorilaiset" joukot ovat lyöneet naapurimaan armeijan.[3]

Espanjalaiset valloittivat Ecuadorin inkavaltiolta vuonna 1533 ja integroivat sen osaksi Perun varakuningaskuntaa. Vuonna 1563 Quitoon perustettiin Perun varakuningaskunnan audiencia, eräänlainen lääninhallitus, joka toimi sekä tuomioistuimena että varakuninkaan neuvoa-antavana hallintoelimenä. Sen hallintoalue oli laajempi kuin nykyinen Ecuador ja ulottui etelässä nykyisen Perun satamakaupunkiin Paitaan ja pohjoisessa nyky-Kolumbian Caliin. Idässä se ulottui pitkälle mazoniaan, mutta rajat oli määritelty epämääräisesti, eikä koko espanjalaisvallan aikana kaikkia alkuperäiskansoja alistettu espanjalaisille muualla kuin Sierran alueella. Sielläkin käytiin useita taisteluita vuosien varrella. Orienteen ei asettunut muukalaisia ennen jesuiittalähetyssaarnaajia, jotka levittäytyivät sinne 1700-luvun puolivälissä. Mantan pohjoispuolista rannikkoa eivät vallanneet espanjalaiset vaan afrikkalaistaustaiset entiset orjat, jotka päätyivät sinne orjalaivan haaksirikkouduttua. He tappoivat miehiä ja ottivat paikallisia vaimoja. Yhden sukupolven aikana syntyi sambojen yhteisö, joka vastusti espanjalaisvaltaa ja kehittyi merkittäväksi poliittiseksi voimaksi.[4]

Itsenäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ecuadorin vapaussota käytiin vuonna 1822, jonka jälkeen maa kuului Simón Bolívarin Suur-Kolumbian liittovaltioon. Ecuador, Kolumbia ja Venezuela syntyivät Suur-Kolumbian hajoamisessa 1830.[5]

Samana vuonna sekä Bolívar että hänen lähin miehensä Antonio José de Sucre saivat surmansa. Ecuadoria hallitsi Juan José Flores, jona Bolívar oli nimittänyt Ecuadorin kuvernööriksi jo Suur-Kolumbian aikana. Hän keskittyi pönkittämään omaa valtaansa ja taistelemaan Kolumbian kanssa Caucan maakunnan vallasta.[6] Vuonna 1861 valtaan nousi konservatiivipuolueen perustaja Gabriel García Moreno. Hän nosti katolisen kirkon asemaa, paransi koulutusta ja tieverkkoa. Paranevat kuljetusyhteydet mahdollistivat kaakaon laajamittaisen viennin ja paransivat taloustilannetta. Morenon murhan jälkeen maassa oli vielä viisi konservatiivista presidenttiä 20 vuoden aikana.[7] Konservatiivien 30-vuotisen valtakauden jälkeen seurasi liberaalien valta. Heidän kärkimiehensä oli Eloy Alfaro. Liberaalien kaudella katoliselta kirkolta vietiin valta ja omaisuus. Heidät muistetaan myös rautatieverkoston rakentamisesta. Talous meni lujaa alamäkeä osittain hallinnosta riippumattomista syistä: tauti tuhosi kaakaopuita ja 1920-luvun lama vei kaakaon maailmanmarkkinahinnan alas.[8]

Raja Amazonasin alueella on ollut pitkällinen riidanaihe Perun kanssa. Heinäkuussa 1941 puhkesi Ecuadorin-Perun sota, jossa Ecuador menetti kiistellyn alueen. Tammi–helmikuussa 1981 maat kiistelivät kolmesta vartioasemasta kiistellyllä alueella ja Cenepan sotana tunnettu rajasota syttyi myös vuonna 1995. Rauhasta neuvoteltiin kolmen vuoden ajan.[5][9]

Sotilashallituksia ja vallankaappauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ecuadorissa on ollut monia sotilashallituksia ja vallankaappauksia. Siviilihallintoon palattiin vuodesta 1979 lähtien. Vuonna 1982 tehtiin päätös hylätä maan valuutan sucren ja Yhdysvaltain dollarin kiinteä 1:25 vaihtokurssi. Latinalaisen Amerikan velkakriisi ja maan ulkomaanvelan maksamiseksi tehdyt rakennesopeutusohjelmat vaikeuttivat rahapolitiikan ylläpitoa. Hallitukset vaihtuivat tiuhaan ja kaikkia keinoja kokeiltiin. Vuonna 1994 lopetettiin kokonaan pankkeja valvonut valtion viranomainen.[10]

Vuonna 1996 valittu populistipresidentti Abdala Bucaram erotettiin mielenvikaisena tehtävästään. Maaliskuussa 1999 uusi presidentti Jamil Mahuad Witt ilmoitti hallituksen päästävän sucren kellumaan, ja valuutta devalvoitui yli sata prosenttia päivässä, minkä jälkeen hallitus jäädytti pankkitileillä olevat määräaikaistalletukset ja puolet käyttötilien varoista. Lopulta omasta valuutasta luovuttiin kokonaan ja sucret vaihdettiin vuonna 2000 dollareihin.[5]

Sotilaat syrjäyttivät lopulta eversti Lucio Gutiérrez Borbúan johdolla Mahuadin kansannousun jälkeen. Tilalle nousi varapresidentti Gustavo Noboa. Gutiérrez Borbúa tuomittiin vankilaan, mutta hänestä tuli sankari, ja hänet valittiin vasemmistopopulistisella ohjelmalla presidentiksi 24. marraskuuta 2002 vuosiksi 2003–2007. Vallassa Gutiérrez Borbúa harjoitti kuitenkin konservatiivista politiikkaa. Hänet erotettiin ennenaikaisesti laajojen mielenosoitusten ja korkeimman oikeuden toimintaan sekaantumisen vuoksi 20. huhtikuuta 2005, jolloin varapresidentti Alfredo Palacio nousi valtaan.[5]

Presidentti Rafael Correa

Vuoden 2006 vaaleissa vasemmistolainen Rafael Correa voitti konservatiiviehdokas Álvaro Noboan. Correan pyrkimyksenä on uudistaa maan poliittinen järjestelmä, minkä vuoksi 15. huhtikuuta 2007 pidettiin kansanäänestys, jossa hyväksyttiin koottavaksi perustuslaillinen kokous maan perustuslain uudistamiseksi. Correaa tukeva Alianza PAIS sai perustuslailliseen kokoukseen yli 70 % paikoista. Uusi laki hyväksyttiin 2008. Presidentin valtaoikuksia kasvatettiin. Correa valittiin toiselle kaudelle 2009.[5]

Joulukuussa 2008 Ecuador ilmoitti, ettei se maksa 30 miljoonaa dollaria velkojensa korkoja, vaikka sillä olisikin niihin varoja. Hallituksen mukaan velka on laiton.[11]

Vuonna 2010 Ecuador solmi YK:n kehitysohjelman UNEP:n kanssa sopimuksen, jossa maa lupaa jättää Amazonin sademetsässä sijaitsevan Yasunin luonnonsuojelualueelta löydetyn öljykentän koskemattomaksi kymmeneksi vuodeksi. Korvaukseksi maa haluaa 3,6 miljardia dollaria, jonka arvioidaan olevan puolet öljylähteiden tuotosta. Vastaavanlaisia sopimuksia ei ole aikaisemmin solmittu.[12]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ecuadorin presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johdossa ja nimittää ministerit. Pääministeriä ei ole. Hänet valitaan suoralla kansanvaalilla nelivuotiskaudeksi. Vuodesta 2007 presidenttinä ollut Rafael Correa valittiin uudelleen vuonna 2009.[1]

Yksikamarisessa parlamentissa (Cámara de Representantes) on 124 jäsentä, jotka valitaan suhteellisella vaalitavalla puoluelistoilta neljän vuoden välein. Äänioikeus on 16 vuotta täyttäneillä, äänestysvelvollisuus 18–65-vuotiailla. Parlamentti on viimeksi valittu vuonna 2009. Puolueiden osuudet vaihtelevat hiukan, sillä edustajien erottaminen on yleistä. Nykyisin suurimmista puolueista sosiaalidemokraattisella, alkuperäisväestöä edustavalla Alianza PAIS-puolueella on 59 edustajaa, populistisella Isänmaallisten yhdistyksellä (Partido Sociedad Patriótica 21 de Enero) eli PSP-puolueella 19 edustajaa ja kristillisdemokraattisella (Partido Social Cristiano) eli PSC 11 edustajaa.[1]

Julian Assange sai turvapaikan Ecuadorista elokuussa 2012.[13] Oppositio pitää tätä erityisen ironisena, koska tiedotusvälineitä suitsiva uusi medialaki rajoittaa yritysten viestintää televisiossa ja radiossa.[14]

Ecuador saa öljystä puolet vientituloistaan ja kolmanneksen verotuloistaan.[15] Öljyn viimeaikainen korkea hinta on ylläpitänyt hyvinvointia ja Correankin suosiota.

Sananvapausongelmat ja oikeuslaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan presidentti Correa on heikentänyt lehdistönvapautta ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta. Hän on kohdistanut toimittajiin kostonluonteisia oikeudenkäyntejä ja julkista nöyryyttämistä. Oikeusjärjestelmäuudistus on antanut hallinnolle valtaa nimittää ja erottaa tuomareita.[16]

Tammikuussa 2012 Correa esitteli lakimuutokset, jotka kieltävät tiedotusvälineitä julkaisemasta jotakin poliittista sanomaa tai ehdokasta tukevia "viestejä" tai "uutisointia". Laki antaa vaaliviranomaisten sensuroida viestimiä ja astui voimaan heinäkuussa.[16]

Toukokuussa 2012 YK:n ihmisoikeusneuvoston määräaikaisarvio kertoi Ecuadorin rajoittaneen ilmaisunvapautta ja yrittäneen säännellä kansalaisjärjestöjä sekä raportoi oikeusjärjestelmän uudistuksesta. Ecuador torjui suosituksen lakata rankaisemasta mielipiteenilmaisuista.[16]

Correa ilmiantaa yhä arvostelijoitaan kansallisissa lähetyksissään, jotka yksityisten viestinten on pakko välittää. Kesäkuussa 2012 El Universo -lehden julkaistua investointipankin johtajaa arvostelleen artikkelin Correa näytti päätoimittajan kuvan viikottaisessa lähetyksessään ja kehotti: "katsokaa häntä älkääkä unohtako, sillä hän on selkein esimerkki tämän maan huonosta lehdistöstä". Correa on näyttänyt lähetyksissään toistuvasti myös häntä arvostelleen Fundamedios-ihmisoikeusjärjestön johtajan kuvia.[16]

Kahdelle El Universo -lehden oikeudenkäynnissä Correan puolesta äänestäneelle tuomarille annettiin uudistuksessa pysyvät virat, vaikka heidän kokonaisarvosanansa olivat heikommat kuin monilla arvion perusteella erotetuilla tuomareilla. Tuomari Juan Paredesis syytettiin uskottavien todisteiden perusteella siitä, että hän sai tuomiolauselman luonnoksen etukäteen Correan asianajajalta, mutta syyttäjä hylkäsi tämän syytöksen ja sai pari kuukautta myöhemmin viran perustuslakituomioistuimesta.[16]

Viranomaiset varoittivat heinäkuussa 2012 tuomareita siitä, että heitä rangaistaan ja jopa erotetaan, jos he hyväksyvät vetoomuksia perustuslain kansalaisille valtiota vastaan tarjoamaan suojaan. Human Rights Watchin mukaan tällainen uhkailu on epäoikeutettua puuttumista oikeuslaitoksen riippumattomuuteen.[16]

Viranomaiset ilmoittivat sulkeneensa 20 yksityistä tv- ja radioasemaa alkuvuonna 2012. Toimittajien oikeuksia puolustava CPJ-järjestö selvitti viranomaisten sulkeneen asemia jo ennen valitusten kuulemista oikeudessa ja raportoi useimpien asemien olleen hallitusta arvostelevia.[16]

Heinäkuussa 2011 Correa antoi määräyksen, jonka mukaan hallitus voi tarkkailla kaikkea kansainvälisten kansalaisjärjestöjen toimintaa ja poistaa näiden toimintaoikeudet, jos nämä "vaikuttavat politiikkaan".[16]

Helmikuussa 2012 "Big Brother" -kirjan kirjoittajat määrättiin 2 miljoonan dollarin korvauksiin Correalle. Kirjassa kerrottiin Correan veljen ja hallinnon välisistä kyseenalaisista sopimuksista.[16]

Kesäkuussa 2012 hyväksyttiin kyseenalainen tiedotusvälineiden vapautta koskeva laki, jonka väitetään vaientavan valtiojohdon kritiikin entistä tehokkaammin. Jo aiemmin maasta oli joutunut pakenemaan presidentti Rafael Correaa diktaattoriksi kutsunut toimittaja Emilio Palacio. Palacio oli arvostellut monien kuolemaan ja satojen loukkaantumiseen johtanutta armeijan käyttämistä syyskuun 2010 poliisilakon aikana. Palaciolle tuomittiin kolme vuotta vankeutta ja lehdelle 40 miljoonan dollarin sakot. Palacion mukaan harva uskaltaa enää arvostella hallitusta edes Twitterissä, josta Palaciokin luopui kirjoitustensa jatkuvan sabotoinnin vuoksi.[17]

Correa väitti, että poliisit olivat saartaneet hänet sairaalaan ja yrittäneet kaapata vallan. Lakon syy oli se, että ylentämisestä ei enää saanut mitalia ja bonusta.

Kansalaiset pelkäävät arvostella hallitusta siksikin, että hallituksen pelätään voivan lukea heidän sähköpostinsa. Huhtikuussa 2013 murhattiin toimittaja Fausto Valdiviezo. Omaiset torjuvat hallituksen väitteen, että murhan takana olisikin mafia.[17]

Mielenosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko Correan kauden ajan ympäristö- ja muiden mielenosoitusten osallistujia on syytetty "terrorismista ja sabotaasista", esimerkiksi teiden tukkeutumisen vuoksi. Nämä rikokset mahdollistavat 4 - 8 vuoden vankeustuomiot.[16]

Heinäkuussa 2012 kymmentä ihmistä pidätettiin rauhanomaisesta kokoontumisesta, jossa suunniteltiin osallistumista mielenosoitukseen. Heitä syytettiin "terroriteoista". HRW raportoi, että puolustusasianajajien mukaan ainoa todiste olivat poliisien heidän kodeistaan löytämät harmittomat kirjat, T-paidat ja musiikki.[16]

Alkuperäisväestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2006 vaaleissa intiaaniväestön alueilla voitti aiemman presidentin veli Gilmar Gutiérrez.[18] Hän kuitenkin jäi valtakunnallisesti kolmanneksi, juuri Correan taakse.[18]

Maaliskuussa 2012 suurin alkuperäisväestöjärjestö CONAIE käynnisti 700 kilometrin marssin Correan hallintoa vastaan, "veden, maan ja ihmisarvon puolesta". CONAIEn mukaan Correan maa- ja vesipolitiikka vahingoittaa heidän elämäntapaansa. Correa kehotti joukkonsa liikkeelle marssijoita vastaan. Toinen vasemmistopuolue, entinen Correan tukija, ja opettajajärjestö tukivat marssia. CONAIE vastustaa myös Correan hallinnon muka harjoittamaa "mielenosoitusten kriminalisointia", eräiden virkamiesten erottamista ja uusien verojen keräämistä sekä Kiinalle Amazonin alueelta annettuja kuparikaivosoikeuksia.[19]

Sadat ihmiset aloittivat marssin ja mukaan uskottiin liittyvän väkeä joka kylästä matkan varrelta.[20]

Öljyoikeudet Kiinalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 Ecuador ilmoitti huutokauppaavansa yli kolme miljoonaan hehtaaria Amazonin sademetsää kiinalaisille öljy-yhtiöille, mikä vihastutti alkuperäisasukkaat. Amazon Watch -kansalaisjärjestön mukaan alueen seitsemän alkuperäisväestöryhmää kiistävät suostuneensa öljyprojekteihin ja sanovat niiden tuhoavan heidän elämäntapansa. Myös alkuperäisväestön kansalaisjärjestöt vastustavat hanketta. Shuar-heimon naisten järjestön johtaja Narcisa Mashienta väittää hallituksen valehtelevan alkuperäisväestön suostumuksesta. Arvostelijoiden mukaan hankkeen syynä on Ecuadorin yli 7 miljardin dollarin velka Kiinalle ja halu rakentaa Kiinan rahoituksella 12,5 miljardin dollarin öljynjalostamo.[21]

Toukokuussa 2012 tapahtuneesta öljyputken murtumasta Ecuadorissa valui yli miljoona litraa raakaöljyä Amazonin yläjuoksuun leviten myös Peruun ja Brasiliaan. Tapausta pidettiin ongelmallisena kolmatta presidenttikautta tavoittelevalle Correalle, joka oli vakuutellut projektiensa ympäristöystävällisyyttä.[15]

FARC-sissit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 Kolumbia hyökkäsi Ecuadorista käsin Kolumbiassa toiminutta suurta vasemmistolaista FARC-sissijärjestöä vastaan ja ilmoitti surmanneensa 17 terroristia, joukossa FARCin kakkoskomentaja Raul Reyes.[22] Venezuelan Hugo Chávez kutsui Kolumbiaa Yhdysvaltojen "sylikoiraksi" ja siirsi joukkojaan Kolumbian rajalle Ecuadorin kanssa.[22] Fidel Castron mukaan Kolumbian operaatiossa oli kyse "jenkki-imperiumin kansanmurhasuunnitelmista".[23]

Perustuslakiuudistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 Correa järjesti äänestyksen kansalliskokouksesta, joka kirjoittaisi perustuslain uudelleen. Oppositiokansanedustajat pidättäytyivät äänestyksestä. Heidän mukaansa kansalliskokous olisi laiton yritys keskittää valta presidentille. Perustuslain mukaan vain parlamentti saa muuttaa perustuslakia. Oppositiokansanedustajan mukaan hallituksen mielenosoittajat ahdistelivat oppositiota. Aiemmin he jopa hyökkäsivät lakia käsittelevään kongressiin niin, että istunto piti keskeyttää.[24]

Uudistus kuitenkin hyväksyttiin ja se keskitti vallan presidentille.

Virallisten tulosten mukaan vain kysymys 1 sai 50,67 % äänistä ja kysymykset 2 - 10 vain 45 - 49 % mutta silti kyllä-ääniä oli jokaisessa hieman enemmän kuin ei-ääniä.[25] Ääntenlaskussa ei-äänet näyttivät voittavan osassa kysymyksistä mutta presidentin mukaan ääntenlaskua oli manipuloitu.[26]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ecuadorin kartta

Ecuadorin pääkaupunki on Quito,[1] mutta suurin kaupunki ja tärkein satama on Guayaquil.[27]

Ecuador jakaantuu kolmeen maantieteelliseen alueeseen: rannikon Costa, vuoristo eli Sierra ja itäosa eli Oriente. Costa ulottuu Tyynenmeren rannalta Andien juurelle, ja siihen kuuluu rannikkoalankoa, jokilaaksoja, kukkuloita ja vuoriston reuna-alue. Sierra koostuu kahdesta Andien vuorijonosta, ja siihen kuuluu 22 yli 4200 metriä korkeaa huippua. Itäinen jono on yleisesti korkeampi, mutta kaikkein korkein huippu on Chimborazo (6 267 metriä) läntisessä jonossa. Ainakin 30 Sierran huipuista on tuliperäisiä, ja kuusi tulivuorta on edelleen aktiivisia. Oriente alkaa itäisen vuorijonon itäpuolelta ja laskeutuu vaiheittain 3300 metristä alankoalueeksi 150-300 metrin korkeudella merenpinnasta.[28]

Unescon maailmanperintöluettelossa on Ecuadorista neljä kohdetta: kulttuurikohteet Quito ja Santa Ana de los Ríos de Cuencan historiallinen keskusta sekä luontokohteet Galápagossaaret, ja Sangayn kansallispuisto.[29]

Ecuadorin joet saavat alkunsa Sierran lumisilta rinteiltä ja ne virtaavat joko länteen Costan poikki Tyyneenmereen tai Orienten poikki itään, missä ne yhtyvät Amazoniin. Costan alueen tärkeimmät joet ovat Guayaquilinlahteen laskeva Guayas sekä Esmeraldas, joka virtaa Hoya de Quitosta länteen ja laskee Tyyneenmereen Esmeraldasin kaupungin lähellä. Orienten suuret joet ovat Pastaza, Napo ja Putumayo.[30] Kaikkiaan Ecuadorissa on yli kaksituhatta jokea, ja periaatteessa runsaasti makean veden lähteitä asukasta kohti. Vesihuolto on kuitenkin huonosti järjestetty: putket ja kastelukanavat vuotavat, ja monet järjestelmät on mitoitettu suuremmalle virtausmäärälle kuin mitä normaalisti joissa kulkee sillä virtaamatiedot ovat puutteellisia.[31]

Guayaquilin ilmasto: sademäärä sinisellä ylin lämpötila punaisella.

Rannikolla on kuumaa ja kosteaa koko vuoden. Sadekausi kestää joulukuusta huhtikuuhun. Alueen pohjoisosassa sataa 2000 mm vuodessa, etelää kohti ilmasto muuttuu vähäsateisemmaksi ja etelärajalla sadetta saadaan vain 200 mm vuodessa. Andeilla ilmasto riippuu korkeudesta. Lumiraja on noin viiden kilometrin korkeudessa. Maan itäosassa on kuumaa ja kosteaa, ja sadetta saadaan ympäri vuoden.[32]

Maakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ecuadorin maakunnat

Ecuador koostuu 24 maakunnasta: Azuay, Bolívar, Cañar, Carchi, Chimborazo, Cotopaxi, El Oro, Esmeraldas, Galápagos, Guayas, Imbabura, Loja, Los Ríos (Ecuador), Manabí, Morona-Santiago, Napo, Orellana, Pastaza, Pichincha, Santa Elena, Santo Domingo de los Tsáchilas, Sucumbíos, Tungurahua ja Zamora-Chinchipe.[33] Jokaista maakuntaa johtaa prefekti, joka valitaan suoralla kansanvaalilla.[34] Maakunnista 11 sijaitsee ylänköalueella, kuusi rannikolla, kuusi Amazonin sademetsäalueella ja yhden muodostavat Galapagosin saaret.[35]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ecuadorin kasvillisuus voidaan jakaa viiteen vyöhykkeeseen. Korkealla Andien vuoristossa on nimellä páramo kutsuttuja vuoristoniittyjä. Niillä kasvaa lähinnä varpuja ja heinäkasveja, sekä kummallisia Espeletia-suvun kasveja. Páramon alueella kasvoi aiemmin tiheitä metsiä, mutta nyt ne rajoittuvat pieniin metsätaskuihin. Alempana rinteillä kasvaa pilvimetsää, jossa tavataan orkideoita ja saniaisia. Maan itäosassa on Amazinin sademetsää. Valtameren rannikolla oli aiemmin enemmän mangrovekasvillisuutta, mutta se on kärsinyt katkarapuviljelmistä. Maan lounaisosassa, etenkin Machalillan kansallispuistossa on vielä hiukan kuivaa trooppista metsää jäljellä. Galápagossaaret muodostavan oman erityisen elinympäristönsä.[36]

IUCN:n kartoitus vuonna 2010 löysi Ecuadorin alueelta yhteensä 17 058 putkilokasvilajia, 382 nisäkäslajia, 1655 lintulajia, 464 sammakkoeläinlajia, 404 mateijalajia ja 1539 kalalajia.[37] Lintulajien joukossa noin 120 kolibrilajia.[38] Nisäkkäistä 32, linnuista 37, matelijoista 109 ja sammakkoeläimistä 151 on endeemisiä eli niitä tavataan vain Ecuadorissa.[39]

Noin puolet Ecuadorista on metsän peitossa. Ecuador on kuulunut maihin, joissa metsää on tuhottu Latinalaisen Amerikan nopeimmalla tahdilla. 1990-luvulla metsää tuhottiin 1,5% vuodessa, ja viiden seuraavan vuoden aikana vauhti kiihtyi 1,7 prosenttiin. Viime vuosina on esiintynyt poliittista tahtoa metsien suojelemiseksi.[37]

Eläinmaailma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galápagossaaret tunnetaan erityisesti endeemisistä eli vain saarella elävistä kasveista ja eläimistä. Charles Darwinille niiden tutkiminen loi perustan teorioille luonnonvalinnasta ja evoluutiosta. Saarilla pesii useita lintulajeja, jotka monet ovat asuneet siellä vuosituhansia. Joitakin eläinlajeja ei tavata missään muualla. Saarilla elää muun muassa jättiläiskilpikonnia, joiden mukaan saariryhmä on saanut nimensä. Galapagossaarilla eläimet saivat elää rauhassa pitkään ennen ihmisten tuloa.[40] Saariryhmältä tavattavat darwininsirkut muodostavat parhaan lintumaailmassa tavattavan esimerkin sopeutumisen suuntautumisesta eri ekologisiin lokeroihin.[41]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Banaaneja kypsymässä.

Ecuadorin talouden perustana on öljy, teollisuustuotanto kotimaista kulutusta varten ja maatalous. Öljystä saadaan tyypillisesti noin puolet vientituloista ja reilu neljännes bruttokansantuotteesta.[34] Tästä huolimatta Ecuador joutuu tuomaan jalostettuja polttoaineita, sillä maan jalostamokapasiteetti ei ole riittävä edes kotimaisen kulutuksen kattamiseksi. Ecuador liittyi OPECiin uudelleen vuonna 2007 (se oli eronnut järjestöstä vuonna 1992), ja se on OPECin pienin öljyntuottaja.[42]

Myös maatalous on oleellinen osa Ecuadorin taloutta. Maassa viljellään myyntiin banaania, sokeriruokoa, kahvia ja kaakaota. Lisäksi Ecuadorissa harjoitetaan karjankasvatusta ja kalastusta.[43]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, kala ja puu. Merkittävimmät vientituotteet ovat öljy, katkaravut, banaanit, leikkokukat ja muut maataloustuotteet. Ecuador kuuluu maailman suurimpiin banaanintuottajiin.[34]

Ecuadorin energianlkulutuksesta öljy kattaa 75 %, vesivoima 22 %, maakaasu 2 % ja uusiutuvat energianlähteet yhden prosentin. Kuivuuskaudet aiheuttavat ajoittain ongelmia vesivoiman tuotannossa.[42]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maassa on 428 lentopaikkaa, joista kolmella yli kolmekilometrinen kiitotie. Rautateitä on 965 km. Satamakaupunkeja ovat Esmeraldas, Guayaquil, Manta ja Puerto Bolivar.[1] Rautatieverkon rakentamisesta päätettiin vuonna 1861. Se koostui kolmesta pääradasta: Guayaquilista Duraninin kautta Quitoon, Sibambesta Azoguesin kautta Cuencaan ja Quitosta Ibarran kautta San Lorenzoon meren rannalle. Liikenne radoilla hiipui 1990-luvun kuluessa.[44] Vuonna 2011 tehtiin sopimus kaluston laajamittaisesta uusimisesta.[45]

Linja-autot ovat suosittuja kotimaan matkoilla. Matka Quitosta Guayaquiliin kestää noin yhdeksän tuntia. Costan alueen maaseudulla on myös linja-autojen avomalleja - kuorma-autoja, joiden lavalle on kiinnitetty puiset penkit. Myös maitoautot ottavat toisinaan matkustajia harvaanasutuilla seuduilla.[46]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ecuadorin suurin etninen ryhmä ovat mestitsit, joita on yli 65 prosenttia väestöstä. Toiseksi suurin ryhmä ovat intiaanit, heitä on noin 25 %. Espanjalaisia ja muita valkoihoisia on 7 % ja mustia 3 %.[1] Intiaanit asuvat varsinkin Sierran alueella, Chimborazon provinssissa heitä on 70 % väestöstä, sitä seuraavat Cotopaxin 60%; Imbaburan 45%; Bolivarin 40%; ja Tungurahuan 28 prosenttia.[47]

Espanja on virallinen kieli. Alkuperäisväestön kielistä ketšua on yleisin.[1] Ethnologue- kirjassa luetellaan lukuisien ketšuan murteiden lisäksi seitsemän alkuperäiskieltä, joilla on yli tuhat puhujaa.[48]

Katolisen kirkon oman ilmoituksen mukaan 81 % ecuadorilaisista on katolisia, mutta 35 % harjoittaa aktiivisesti katolista uskontoa.[49]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,3 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 26 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 7 600 henkeä, mutta sitä sai alle puolet heistä, noin 3 200 henkeä.[50]

Ecuadorin väestö on nuorta, noin 30% on alle 15-vuotiaita. Suurimpia terveysriskejä ovat liikenneonnettomuudet ja väkivalta. Yleisin sairaalahoitoa vaativat tautiryhmä ovat ripuli ja muut vatsataudit.[47]

Lapsikuolleisuusluvut ovat Latinalaisten Amerikan suurimpien joukossa. Vuonna 2005 23% alle viisivuotiaista lapsista kärsi kroonisesta aliravitsemuksesta. Rokotusohjelma on toiminut hyvin, ja tuhkarokko, vihurirokko, polio, kurkkumätä ja keltakuume on saatu lähes katoamaan maasta viime vuosikymmenien aikana. Tuberkuloosi ja malaria ovat edelleen ongelmia, ja 60% maasta on malariatartuntojen aluetta.[47]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ecuadorilainen kulttuuri

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus on Ecuadorissa monipuolista, ja sitä tuottavat toimittajien ja koulutettujen ihmisten lisäksi myös tavallisen kansan edustajat. Tunnettuja ecuadorilaisia kirjailijoita ovat muun muassa Jorge Icaza, Alejandro Carrión Aguirre sekä Benjamín Carrión Mora.[51]

Vanhin merkittävä ecuadorilainen romaani on romanttista tyylisuuntaa edustaneen Juan León Meran Cumanda vuodelta 1879.[52] Ecuadorilaista Juan Montalvoa on kutsuttu yhdeksi 1800-luvun hienoimmista eteläamerikkalaisista proosakirjailijoista.[53]

Kuvataide ja arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neitsyt Marian patsas 1700-luvulta.

Ecuadorin kuvataiteessa yhdistyvät ikivanhat alkuperäisväestön kulttuuriperinteet ja espanjalaisten 1500-luvulla tuomat vaikutteet. Quiton seudulla on kehittynyt omaleimainen kirkkotaiteen koulukunta.[54] Siihen kuuluvat pyhimyksenkuvat, joita veistettiin huolellisesti paikallisesta puusta, maalattiin realistisesti. Luonnonmukaisuutta lisättiin lasisilmillä ja toisinaan jopa aidoilla hiuksilla. Patsaat puettiin arvokkaista paikallisisita kankaista tehtyisin vaatteisiin.[55]

Moderneista taiteilijoista, jotka yhdistävät intiaanien ja espanjalaisten perinteitä, tunnetaan ulkomaillakin Oswaldo Guayasamin kantaaottavat kubistiset työt. Manuel Rendon in merkittävä ekpressionisti, kun taas Enrique Tabara oli ensimmäisiä joka käytti eurooppalaisaikaa edeltäviä aiheita ja kuvakieltä. Taiteilijoiden Guayasamin, Eduardo Kingman, Guerrero ja Paredes tyyliä on kuvattu alkuperäiskansojen ekspressionismiksi.[54]

La Inmaculadan katedraali Cuencassa.

Ecuadorissa on inka-ajan raunioita, vaikka ei yhtä hienoja kuin Perussa.[56]

Quitoa on sanottu arkkitehtuuriltaan parhaiten säilyneeksi siirtomaa-ajan pääkaupungiksi Latinalaisessa Amerikassa. Espanjalaisvallan ajalata on säilynyt barokkityylisiä kirkkoja. Tasavallan varhaisilta vuosilta pn puolestaan jäljellä uusklassismia edustavia rakennuksia.[56]

Myös Cuencassa on kauniita rakennuksia kuten La Inmaculadan katedraali vuodelta 1885 ja El Sagrarion katedraali vuodelta 1557. Sen sijaan maan suurimmassa kaupungissa Guayaquilissa riehunut tulipalo tuhosi vanhan rakennuskannan, ja nyt siellä on pilvenpiirtäjiä ja peltikattoisia slummihökkeleitä.[56]

Esittävät taiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ecuadorilaisessa musiikissa yhdistyvät vaikutteet maapallon eri puolilta. Mustan ecuadorilaisen musiikin keskeinen soitin on marimba. Andien perinteiseen musiikkiin kuuluvat puhaltimet kuten guaramo-torvi, ja pifano- ja pinkullo-huilut sekä panhuilu, joita säestävät lyömäsoittimet.[57]

Ecuadorilaisesta musiikista tunnetaan ulkomailla parhaiten yhtyeet, jotka käyttävät musiikissaan perinteisiä aineisosia. Monet ovat kotoisin Otavalosta tai Salasacasta. Lisäksi Quitossa toimii kansallinen sinfoniaorkesteri ja kansallisbaletti.[51]

Ecuadorilainen elokuva eli kultakauttaan mykkäfilmin aikana.[58] Vuosituhannen vaihteessa Sebastian Cordero johti uuden ecuadorilaisen elokuvan nousua. 2000-luvulla elokuvia on palkittu kansainvälisillä elokuvajuhlilla.[58]

Media on pääosin yksityisten yritysten käsissä. Radio on levinnyt laajimmalle, ja maassa on satoja radioasemia. Osa niistä lähettää ohjelmaa alkuperäiskansojen kielillä. Televisiossa on paljon latinalaisamerikkalaisia saippuaoopperoita.[59]

Ruoka ja tapakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ecuadorilaista perusruokaa ovat erilaiset keitot. Rannikolla syödään kookosliemeen tehtyä kalakeittoa, Sierralla perunakeittoa ja Amazoniassa paprikakeittoja. Amazoniassa ja Sierralla alkuasukkaat tekevät maniokista ja maissista ruokaisaa, kevyesti käynyttä juomaa nimeltä chicha, jota nautitaan kaikissa seremonioissa mutta myös päivittäisenä energianlähteenä.[51]

Inti Raymin viettoa.

Ecuadorissa yhdistyvät ikivanhat Andien kulttuuriperinteet ja espanjalaisten tuomat katoliset juhlapäivät. Kesäpäiväntasauksen juhla Inti Raymi on yhdistynyt Johannes Kastajan muistopäivään.[51]

Panamahattu on nimestään huolimatta perinteinen ecuadorilainen tuote.[60]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaisiin Ecuador osallistui ensimmäisen kerran vuonna 1924 ja säännöllisesti vuodesta 1968. Toistaiseksi ainoa mitalisti on Jefferson Pérez, joka on saanut 20 kilometrin kävelystä kultaa 1996 ja hopeaa 2008.[61]

Ecuadorin jalkapallomaajoukkue on parhaimmillaan päässyt MM-kisojen neljännesvälieriin vuonna 2006. Syyskuussa 2013 Ecuador oli FIFA:n ranking listalla sijalla 20. Ecuadorin paras sijoitus FIFA:n ranking listalla on kymmenes sija, jolla se oli huhtikuussa 2013.[62]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dennis M. Hanratty (toim.): A Country Study: Ecuador. Library of Congress, 1989. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.10.2012).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m The World Factbook: Ecuador CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. a b c Pre-Hispanic era Ecuador: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989.
  4. Spanish colonial era Ecuador: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989.
  5. a b c d e Timeline Ecuador BBC News
  6. Initial Confusion Ecuador: a Country Study
  7. The Era of Conservatism, 1860-95 Ecuador: a Country Study
  8. The Rule of the Liberals, 1895-1925 Ecuador: a Country Study
  9. Ecuador vs. Peru: Peacemaking Amid Rivalry (kirjaesittely ja tiivistelmä) Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  10. Kirsi Salonen: Ecuador ja dollarin kaksi puolta Maailma.net. 2003. Suomen OneWorld. Viitattu 16.4.2011.
  11. Ecuador entra en moratoria BBC Mundo (espanjaksi)
  12. Ecuador tarjoutuu jättämään rauhaan sademetsän öljyn YLE Uutiset
  13. Britannia ei aio päästää Assangea poistumaan maasta 16.8.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.10.2012.
  14. "Ecuador rajoittaa yksityistä mediaa", http://yle.fi/uutiset/ecuador_rajoittaa_yksityista_mediaa/6690640
  15. a b Ecuador oil spill threatens Brazil and Peru, The Globalpost, June 11, 2013.
  16. a b c d e f g h i j k Ecuador, WORLD REPORT 2013, Human Rights Watch, pages 1 - 3.
  17. a b Aktivisti: Ecuadorilaiset peloteltu hiljaisiksi, Helsingin Sanomat 30.6.2013.
  18. a b Un Ecuador que pocos ven se tomó tercer lugar, El Universo, 22.10.2006.
  19. Ecuador Indians march to protest Correa's land policies, AFP, 07 MARCH 2012.
  20. Marchan en contra y a favor de Rafael Correa, La Razón / AFP / EFE / El Pangui (Ecuador), 09 de marzo de 2012.
  21. Ecuador auctions off Amazon to Chinese oil firms, The Guardian, 26 March 2013.
  22. a b Regional tensions rise after Colombia raid into Ecuador, AFP, Mar 2, 2008.
  23. Castro blames U.S. for rising tensions between Venezuela, Ecuador, Colombia, The Canadian Press, 2008-03-03.
  24. Ecuador referendum on April 15, AP, February 15, 2007.
  25. Consejo Nacional Electoral App2.cne.gob.ec. Viitattu 4 December 2011.
  26. Triunfo de la pregunta 9 de la Consulta Popular fue con más de 250 mil votos diferencia, El Ciudadano Ecuador (hallituksen päivälehti, joka jaetaan ilmaiseksi valtakunnallisesti), 04 de Junio de 2011.
  27. Guayaquil - Ecuador Destinations Ecuador Travel Site. Viitattu 20.10.2012.
  28. Natural Regions Ecuador: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989.
  29. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco
  30. Rivers Ecuador: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989.
  31. Terry M: Ecuador's Water Crisis: Damming the Water Capital of the World 2007. International Rivers. Viitattu 20.10.2012.
  32. Ecuador Country Guides. BBC Weather. Viitattu 20.10.2012.
  33. Provinces Citypopulation
  34. a b c Background Note: Ecuador US Department of State
  35. Ecuador Provinces Galapagos Tourguide (englanniksi)
  36. Plants Lonely Planet. Viitattu 20.10.2012.
  37. a b Bertzky, M., Ravilious, C., Araujo Navas, A.L., Kapos, V., Carrión, D., Chíu, M., Dickson, B.: Carbon, biodiversity & ecosystem services: exploring co-benefits (PDF) 2010. UNEP - WCMC. Viitattu 20.10.2012.
  38. Birds in Ecuador Lonely Planet
  39. Ecuador Living National Treasures. Viitattu 20.10.2012.
  40. Giant Tortoises Galapagos Conservancy. Viitattu 22.4.2013.
  41. Adaptive Radiation: Darwin's Finches Evolution Library. PBS. Viitattu 22.4.2013.
  42. a b Ecuador (PDF) Country analysis briefs. 2011. EIA - Energy Information Administration. Viitattu 20.10.2012.
  43. Maailma tänään: Etelä-Amerikka, s. 15. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0798-6.
  44. Ecuador report Friends of Latin American Railways. Viitattu 20.10.2012.
  45. FEVE assists Ecuador Railways revival Railway Gazette International. Viitattu 20.10.2012.
  46. Bus Travel in Ecuador Ecuador Travel Site. Viitattu 20.10.2012.
  47. a b c Health System Profile (PDF) (s. 8-9, 12,13) ISBN 978-92-75-33267-2. 2008. Health Policies and Systems Unit, Health Systems Strengthening Area (HSS/HP) of the Pan American Health Organization/World Health Organization (PAHO/WHO). Viitattu 19.10.2012.
  48. Lewis, M. Paul (toim.): Languages of Ecuador Ethnologue: Languages of the World,. 2009. SIL International. Viitattu 19.10.2012.
  49. Ecuador International Religious Freedom Report 2007. 14.9.2007. the Bureau of Democracy, Human Rights, and Labor. Viitattu 9.7.2008. (englanniksi)
  50. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Ecuador 2008 WHO. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  51. a b c d Whitten N, Whitten D & Quiroga D (toim.): Culture of Ecuador Countries and their cultures. Viitattu 19.10.2012.
  52. Ecuadorian Literature hip ecuador. Viitattu 19.10.2012.
  53. Juan Montalvo Encyclopedia Britannica
  54. a b Ecuadorian Fine Arts Hip Ecuador. Viitattu 18.10.2012.
  55. Art and Painting in Ecuador - Culture And Arts Viva travel guides. Viitattu 19.10.2012.
  56. a b c Art & Arhitecture Frommers. Viitattu 19.10.2012.
  57. Popular Culture Ecuador Frommer's / John Wiley & Sons, Inc.. Viitattu 19.10.2012.
  58. a b History of Ecuadorian Cinema - Culture And Arts Viva Travel Guides. Viitattu 19.10.2012.
  59. Ecuador Country Profile BBC News
  60. Could this be the most ethical hat in the world The Ecologist. 2009. Viitattu 18.10.2012.
  61. Ecuador in Olympics Sport Reference. Viitattu 20.1.2011 (englanniksi)
  62. Associations. Ecuador FIFA. Viitattu 20.1.2011 (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]