Ecuador

República del Ecuador Ecuadorin tasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Rafael Correa
Pääkaupunki	Quito (1 865 541 as.) 00°9′S, 78°21′W
Muita kaupunkeja	Guayaquil (2 268 338 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	283 561 km² (sijalla 73) 8,8 %
Väkiluku (2010)  – väestötiheys  – väestönkasvu	14 790 608 (sijalla 65) 47,8 / km² 1,466 % (2010)
Viralliset kielet	espanja
Valuutta	Yhdysvaltain dollari (USD)
BKT (2010)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 65 114,7 miljardia USD 7800 USD
HDI (2010)	0,695 (sijalla 77)
Elinkeinorakenne	maatalous 6,8 %, palvelut 60,3 %, teollisuus 32,9 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC-5 ei käytössä
Itsenäisyys  – Espanjasta Suur-Kolumbia	24. toukokuuta 1822 13. toukokuuta 1830
Lyhenne Maatunnus	EC ajoneuvot: EC lentokoneet: HC
Kansainvälinen suuntanumero	+593
Motto	Dios, Patria y Libertad (Jumala, Isänmaa, Vapaus)
Kansallislaulu	Salve, Oh Patria

Ecuadorin tasavalta eli Ecuador [ekwa'ðoɾ] on valtio Etelä-Amerikan länsiosassa. Sen rajanaapurit ovat Kolumbia pohjoisessa ja Peru idässä sekä etelässä. Lännessä maata rajaa Tyyni valtameri. Päiväntasaaja kulkee Ecuadorin läpi ja maa onkin nimetty sen mukaan (esp. ecuador).

Maan pääkaupunki Quito oli aikoinaan osa inkojen valtakuntaa. Tyynellä valtamerellä sijaitsevat Galápagossaaret, jotka tunnetaan monimuotoisesta luonnostaan, kuuluvat Ecuadorille.

Ecuador on edelleen maailman suurimpia banaanien tuottajia, mutta 1960-luvulta alkaen öljytulot ovat vauhdittaneet hyvinvoinnin lisääntymistä maassa.

Historia

Esihistoria ja siirtomaa-aika

Vanhimmat arkeologiset löydöt Ecuadorin alueelta liittyvät Valdivian kulttuuriin, joka kukoisti noin 3500–1800 eaa. Pitkin rannikkoa on tehty löytöjä viimeisten kahdentuhannen vuoden ajalta. Orienten alueella ei ole vielä tehty arkeologisia tutkimuksia juuri lainkaan.

Ennen inkoja alueella asui monia heimoja, jotka eivät ymmärtäneet toistensa kieliä ja kävivät keskenään sotia. Rannikolla asui neljä intiaaniryhmää, joiden nimet olivat pohjoisesta etelään Esmeralda, Manta, Huancavilca ja Puná. He olivat metsästäjiä, kalastajia, viljelijöitä ja kauppiaita. Sierran alueella asuvien ryhmien nimet olivat Pasto, Cara, Panzaleo, Puruhá, Cañari ja Palta. He viljelivät maissia, kvinoaa, papuja, perunaa ja kesäkurpitsaa. Alempana laaksoissa kasvatettiin monia hedelmiä kuten avokadoja ja ananaksia.

Kun inkat levittäytyivät alueelle 1400-luvulla Perusta päin, he kohtasivat voimakasta vastarintaa. Inkavaltias Huayna Capac piti Quitosta ja teki siitä toisen pääkaupunkinsa, jossa hän vietti vanhuutensa päivät. Espanjalaiset valloittivat Ecuadorin inkavaltiolta vuonna 1533 ja integroivat sen osaksi Perun varakuningaskuntaa. Vuonna 1563 Quitoon perustettiin Perun varakuningaskunnan audiencia, eräänlainen lääninhallitus, joka toimi sekä tuomioistuimena että varakuninkaan neuvoa-antavana hallintoelimenä.

Itsenäisyys

Ecuadorin vapaussota käytiin vuonna 1822, minkä jälkeen maa kuului Simón Bolívarin Suur-Kolumbian liittovaltioon. Ecuador, Kolumbia ja Venezuela syntyivät Suur-Kolumbian hajoamisessa 1830.

Raja Amazonasin alueella on ollut pitkällinen riidanaihe Perun kanssa. Heinäkuussa 1941 puhkesi sota, jossa Ecuador menetti kiistellyn alueen. Tammi–helmikuussa 1981 maat kiistelivät kolmesta vartioasemasta kiistellyllä alueella ja Cenepan sotana tunnettu rajasota syttyi myös vuonna 1995. Rauhasta neuvoteltiin kolmen vuoden ajan.

Sotilashallituksia ja vallankaappauksia

Ecuadorissa on ollut monia monia sotilashallituksia ja vallankaappauksia. Siviilihallintoon palattiin vuodesta 1979 lähtien. Vuonna 1982 tehtiin päätös hylätä maan valuutan sucren ja Yhdysvaltain dollarin kiinteä 1:25 vaihtokurssi. Latinalaisen Amerikan velkakriisi ja maan ulkomaanvelan maksamiseksi tehdyt rakennesopeutusohjelmat vaikeuttivat rahapolitiikan ylläpitoa. Hallitukset vaihtuivat tiuhaan ja kaikkia keinoja kokeiltiin. Vuonna 1994 lopetettiin kokonaan pankkeja valvonut valtion viranomainen.

Vuonna 1996 valittu populistipresidentti Abdala Bucaram erotettiin mielenvikaisena tehtävästään. Maaliskuussa 1999 uusi presidentti Jamil Mahuad Witt ilmoitti hallituksen päästävän sucren kellumaan, ja valuutta devalvoitui yli sata prosenttia päivässä, minkä jälkeen hallitus jäädytti pankkitileillä olevat määräaikaistalletukset ja puolet käyttötilien varoista. Lopulta omasta valuutasta luovuttiin kokonaan ja sucret vaihdettiin vuonna 2000 dollareihin.

Sotilaat syrjäyttivät lopulta eversti Lucio Gutiérrez Borbúan johdolla Mahuadin kansannousun jälkeen. Tilalle nousi varapresidentti Gustavo Noboa. Gutiérrez Borbúa tuomittiin vankilaan, mutta hänestä tuli sankari, ja hänet valittiin vasemmistopopulistisella ohjelmalla presidentiksi 24. marraskuuta 2002 vuosiksi 2003–2007. Vallassa Gutiérrez Borbúa harjoitti kuitenkin konservatiivista politiikkaa. Hänet erotettiin ennenaikaisesti laajojen mielenosoitusten ja korkeimman oikeuden toimintaan sekaantumisen vuoksi 20. huhtikuuta 2005, jolloin varapresidentti Alfredo Palacio nousi valtaan.

Presidentti Rafael Correa

Vuoden 2006 vaaleissa vasemmistolainen Rafael Correa voitti konservatiiviehdokas Álvaro Noboan. Correan pyrkimyksenä on uudistaa maan poliittinen järjestelmä, minkä vuoksi 15. huhtikuuta 2007 pidettiin kansanäänestys, jossa hyväksyttiin koottavaksi perustuslaillinen kokous maan perustuslain uudistamiseksi. Correaa tukeva Alianza PAIS sai perustuslailliseen kokoukseen yli 70 % paikoista. Uusi laki hyväksyttiin 2008. Presidentin valtaoikuksia kasvatettiin. Correa valittiin toiselle kaudelle 2009.

Joulukuussa 2008 Ecuador ilmoitti, ettei se maksa 30 miljoonaa dollaria velkojensa korkoja, vaikka sillä olisikin niihin varoja. Hallituksen mukaan velka on laiton.

Vuonna 2010 Ecuador solmi YK:n kehitysohjelman UNEP:n kanssa sopimuksen, jossa maa lupaa jättää Amazonin sademetsässä sijaitsevan Yasunin luonnonsuojelualueelta löydetyn öljykentän koskemattomaksi kymmeneksi vuodeksi. Korvaukseksi maa haluaa 3,6 miljardia dollaria, jonka arvioidaan olevan puolet öljylähteiden tuotosta. Vastaavanlaisia sopimuksia ei ole aikaisemmin solmittu.

Politiikka

Ecuadorin presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johdossa ja nimittää ministerit. Hänet valitaan suoralla kansanvaalilla nelivuotiskaudeksi. Valittavan on saatava ensimmäisellä kierroksella puolet äänistä tai vähintään 40 prosenttiyksikön erolla seuraavaan tullakseen valituksi suoraan.

Yksikamarisessa parlamentissa (Cámara de Representantes) on 124 jäsentä, jotka valitaan suhteellisella vaalitavalla puoluelistoilta. Äänioikeus on 16 vuotta täyttäneillä.

Provinssit

Pääartikkeli: Ecuadorin provinssit

Ecuador koostuu 24 provinssista: Azuay, Bolívar, Cañar, Carchi, Chimborazo, Cotopaxi, El Oro, Esmeraldas, Galápagos, Guayas, Imbabura, Loja, Los Rios, Manabi, Morona-Santiago, Napo, Orellana, Pastaza, Pichincha, Santa Elena, Santo Domingo de los Tsáchilas, Sucumbíos, Tungurahua ja Zamora-Chinchipe. Jokaista provinssia johtaa prefekti, joka valitaan suoralla kansanvaalilla. Provinsseista 11 sijaitsee ylänköalueella, kuusi rannikolla, kuusi Amazonin sademetsäalueella ja yhden muodostavat Galapagosin saaret.

Maantiede

Ecuador satelliittikuvassa maaliskuussa

Ecuadorin pääkaupunki on Quito, suurin kaupunki ja tärkein satama on Guayaquil.

Ecuador jakaantuu kolmeen maantieteelliseen alueeseen: rannikon Costa, vuoristo eli Sierra ja itäosa eli Oriente. Costa ulottuu Tyynenmeren rannalta Andien juurelle, ja siihen kuuluu rannikkoalankoa, jokilaaksoja, kukkuloita ja vuoriston reuna-alue. Sierra koostuu kahdesta Andien vuorijonosta, ja siihen kuuluu 22 yli 4200 metriä korkeaa huippua. Itäinen jono on yleisesti korkeampi, mutta kaikkein korkein huippu on Chimborazo (6 267 metriä) läntisessä jonossa. Ainakin 30 Sierran huipuista on tuliperäisiä, ja kuusi tulivuorta on edelleen aktiivisia. Oriente alkaa itäisen vuorijonon itäpuolelta ja laskeutuu vaiheittain 3300 metristä alankoalueeksi 150-300 metrin korkeudella merenpinnasta.

Ecuadorin joet saavat alkunsa Sierran lumisilta rinteiltä ja virtaavat sitä joko länteen Costan poikki Tyyneenmereen tai Orienten poikki itään, missä ne yhtyvät Amazoniin. Costan alueen tärkeimmät joet ovat Guayaquilinlahteen laskeva Guayas sekä Esmeraldas, joka virtaa Hoya de Quitosta länteen ja laskee Tyyneenmereen Esmeraldasin kaupungin lähellä. Orienten suuret joet ovat Pastaza, Napo ja Putumayo.

Vuoriston rinteillä on runsaasti sademetsää, ylempänä ruohokasvillisuutta. Maan itäisimmässä osassa on tiheää sademetsää kasvavaa alankoa, joka kuuluu Amazonin alueeseen.

Guayaquilin ilmasto: sademäärä sinisellä ylin lämpötila punaisella.

Rannikolla on kuumaa ja kosteaa koko vuoden. Sadekausi kestää joulukuusta huhtikuuhun. Alueen pohjoisosassa sataa 2000 mm vuodessa, etelää kohti ilmasto muuttuu vähäsateisemmaksi ja etelärajalla sadetta saadaan vain 200 mm vuodessa. Andeilla ilmasto riippuu korkeudesta. Lumiraja on noin viiden kilometrin korkeudessa. Maan itäosassa on kuumaa ja kosteaa, ja sadetta saadaan ympäri vuoden.

Unescon maailmanperintöluettelossa on Ecuadorista neljä kohdetta: kulttuurikohteet Quito]ja Santa Ana de los Ríos de Cuencan historiallinen keskusta sekä luontokohteet Galápagossaaret, ja Sangayn kansallispuisto.

Ecuadorin luonto on todella monimuotoista, sillä pienellä alalla on monia erilaisia elinympäristöjä. Maassa on tavattu yli 1500 lintulajia, joiden joukossa noin 120 kolibrilajia.

Talous

Banaaneja kypsymässä.

Ecuadorin talouden perustana on öljy, teollisuustuotanto kotimaista kulutusta varten ja maatalous. Öljystä saadaan tyypillisesti noin puolet vientituloista ja reilu neljännes bruttokansantuotteesta.

Myös maatalous on oleellinen osa Ecuadorin taloutta. Maassa viljellään myyntiin banaania, sokeriruokoa, kahvia ja kaakaota. Lisäksi Ecuadorissa harjoitetaan karjankasvatusta ja kalastusta.

Merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, kala ja puu. Merkittävimmät vientituotteet ovat öljy, katkaravut banaanit, leikkokukat ja muut maataloustuotteet. Ecuador kuuluu maailman suurimpiin banaanintuottajiin.

Liikenne

Maassa on 428 lentopaikkaa, joista kolmella yli kolmekilometrinen kiitotie. Rautateitä on 965 km. Satamakaupunkeja ovat Esmeraldas, Guayaquil, Manta ja Puerto Bolivar.

Väestö

Ecuadorin suurin etninen ryhmä ovat mestitsit, joita on yli 65 prosenttia väestöstä. Toiseksi suurin ryhmä ovat intiaanit, heitä on noin 25 %. Espanjalaisia ja muita valkoihoisia on 7 % ja mustia 3 %.

Espanja on virallinen kieli. Alkuperäisväestön kielistä ketšua on yleisin.

Katolisen kirkon oman ilmoituksen mukaan 81 % ecuadorilaisista on katolisia, mutta 35 % harjoittaa aktiivisesti katolista uskontoa.

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,3 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 26 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 7 600 henkeä, mutta sitä sai alle puolet heistä, noin 3 200 henkeä.

Kulttuuri

Perheen merkitys on Ecuadorissa suuri. Perhekäsitys on perinteisen patriarkaalinen: mies mielletään yleensä perheen pääksi, nainen huolehtii kodista ja lapsista. Vanhuksia kunnioitetaan.

Ecuadorilaista perusruokaa ovat erilaiset keitot. Rannikolla syödään kookosliemeen tehtyä kalakeittoa, Sierralla perunakeittoa ja Amazoniassa paprikakeittoja. Amazoniassa ja Sierralla alkuasukkaat tekevät maniokista ja maissista ruokaisaa, kevyesti käynyttä juomaa nimeltä chicha, jota nautitaan kaikissa seremonioissa mutta myös päivittäisenä energianlähteenä.

Kirjallisuus on Ecuadorissa monipuolista, ja sitä tuottavat toimittajien ja koulutettujen ihmisten liäksi myös tavallisen kansan edustajat. Tunnettuja ecuadorilaisia kirjailijoita ovat muun muassa Jorge Icaza, Alejandro Carrión Aguirre, sekä Benjamín Carrión Mora.

Media on pääosin yksityisten yritysten käsissä. Radio on levinnyt laajimmalle, ja maassa on satoja radioasemia. Osa niistä lähettää ohjelmaa alkuperäiskansojen kielillä. Televisiossa on paljon latinalaisamerikkalaisia saippuaoopperoita.

Urheilu

Olympialaisiin Ecuador osallistui ensimmäisen kerran vuonna 1924 ja säännöllisesti vuodesta 1968. Toistaiseksi ainoa mitalisti on Jefferson Pérez, joka on saanut 20 kilometrin kävelystä kultaa 1996 ja hopeaa 2008.

Ecuadorin jalkapallomaajoukkue on parhaimmillaan päässyt MM-kisojen neljännesvälieriin vuonna 2006. Tammikuussa 2011 se oli FIFA:n rankingissa sijalla 52.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ecuador Wikimedia Commonsissa
• Matkaopas aiheesta Ecuador Wikitravelissa (englanniksi)
• Globalis.fi Ecuadorin maaprofiili

Etelä-Amerikan valtiot

Argentiina | Bolivia | Brasilia | Chile | Ecuador | Guyana | Kolumbia | Paraguay | Peru | Suriname | Uruguay | Venezuela

Epäitsenäiset alueet: Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret | Falklandinsaaret | Ranskan Guayana

Väli-Amerikka | Pohjois-Amerikka | Latinalainen Amerikka