Mayojen korkeakulttuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mayat (lausutaan: maijat) ovat kansa, joka elää Meksikon eteläosissa ja Keski-Amerikan pohjoisosissa. Kansan historia ulottuu ainakin 3 000 vuoden taakse.[1] Heidän kulttuurinsa tunnetaan erityisesti mahtavista rauniokaupungeista. Mayojen taide oli hyvin korkeatasoista, heillä oli oma kirjoitusjärjestelmä ja he laativat tarkkoja kalentereita.

Mayoja pidetään atsteekkien ja inkojen ohella Amerikan merkittävimpänä alkuperäisenä kulttuurikansana. Uskonto oli tärkeä mayoille, joiden johtajia pidettiin jumalten jälkeläisinä.[2][3] Mayojen ylimystö harjoitti pyramiditemppelissään muun muassa erilaisia uhrirituaaleja, joissa uhrattiin myös ihmisiä.[4][5]

Myöhemmin tunnettu suurten temppelikeskusten mayakulttuuri syntyi vuosina 400 eaa. – 300 jaa.[6] Tuolloin luotiin muun muassa valtava El Miradorin temppelikeskus. Tämän jälkeen klassisella kaudella rakennettiin suuria keskuksia, jotka sotivat keskenään, kuten Tikal. Monet Peténissä eteläisessä Jukatanissa sijainneet mayakaupungit luhistuivat tuntemattomasta syystä 800-900 jaa. Edelleen kiistellään vilkkaasti siitä, miksi monet suuret mayakaupungit hylättiin. Syiksi on arveltu muun muassa kuivuutta[7], sotia, maaperän köyhtymistä, kulkutauteja, kapinoita.[8] Mayakulttuuri kukoisti jonkin aikaa pohjoisessa, mutta espanjalaisten saapuessa 1525 oli vain muutama keskus jäljellä. Viimeinen mayakaupunki, Tayasal, kukistui vasta 1697.

Mayojen historiallinen asuinalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayojen asuinalueet

Mayojen asuinalue käsittää yli 300 000 neliökilometriä Keski-Amerikassa. Mayoja asui ja asuu nykyään eteläisen Meksikon Chiapasin ja Tabascon osavaltioissa ja Jukatanin niemimaalla Quintana Roon, Campechen ja Jucatánin osavaltioissa. Mayojen alue ulottui myös Meksikon eteläpuolisen Keski-Amerikan pohjoisosiin Guatemalaan, Belizeen, El Salvadoriin ja läntiseen Hondurasiin. Mayoja arvioidaan olleen jopa 10–15 miljoonaa ennen klassisen kauden lopun romahdusta.

Alue jaetaan:

  1. eteläiseen Guatemalan ylänköön ja Chiapasin ylänköön
  2. eteläiseen alankoon Koillis-Guatemalassa
  3. keskiseen alankoon, joka ulottuu Peténistä Guatemalasta Meksikon puolelle, Chiapasin ja Tabascon maakuntiin
  4. pohjoisiin alueisiin Jukatanin niemimaalla

Alueen ilmasto on subtrooppinen. Sademäärät ovat etelässä suurempia kuin pohjoisessa, mutta toisaalta pohjoisessa on paremmat pohjavesivarannot. Myös suurimmassa osassa sademetsiä on kuiva kausi, jolloin veden saatavuus on ongelma. Niinpä monet mayakaupungit ovat vesipaikkojen lähellä. Erityisen suosittuja ovat olleet paikat, joissa on ollut suuria luonnon muokkaamia pohjavesionkaloita (englanniksi näitä onkaloita kutsutaan nimellä cenote, maya-kielellä dz'onot).

Eteläinen maya-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eteläinen mayojen asuma-alue oli olmeekkien alueen lähellä.
Soconuscon alue.

Eteläinen maya-alue Mesoamerikassa Tyynenmeren rannikoilla oli luultavasti mayojen ja ehkä olmeekkienkin korkeakulttuurin syntyalue. Alue ulottuu Tehuantepecin kannakselta El Salvadoriin ja Tyynenmeren rannikoilta Mesoamerikan vuorille. Mayojen lisäksi siellä asui mixe-zoquekieliä, xincaa, lencaa ja pipiliä puhuneita ihmisiä. Löytöpaikkoja ovat Kaminaljuyu, Takalik Abaj, Chocolá, El Sitio, El Jobo, La Blanca, Ujuxte, Palo Gordo, El Baúl, Cotzumalhuapa, Monte Alto, Semetabaj, El Portón, Zacualpa, Zaculeu, Balberta ja La Montana. Useimmat näistä keskuksista kukoistivat esiklassisella ajalla ennen klassisen mayasivilisaation syntyä. Tyynenmeren rannikolla on hyvin vanhoja keskuksia, muun muassa La Victoria, jonka historia ulottuu kiinteän kyläasutuksen alkuun noin 2000 eaa.lähde? Erityisen tunnettuja ovat Soconuscon alueen löydöt tältä varhaiselta ajalta. Mayakulttuurin synnystä alueella on erilaisia teorioita.

Mayojen kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayojen taide oli hyvin korkeatasoista

Mayojen elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Mayojen kauppa
Mayojen maissinjumala.

Mayojen elatuksen perusta oli jo ennen mayoja alkanut[9] maissin viljely, mikä voidaan havaita ihmisten puheissa ja uskonnossa.[10]

On tiedetty pitkään mayojen kaskenneen peltonsa. Pelto raivattiin kaatamalla ensin puut ja pensaat kivikirveillä ja polttamalla ne. Näin puiden tuhka lannoitti maan. Yleensä sade kasteli peltoja, vaikka vettä varastoitiin joskus rotkoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin. Mayat tunsivat kaskeamisen lisäksi muun muassa kanavoilla kastelun ja pengerviljelyn.

Maissin lisäksi viljeltiin kurpitsaa, papuja, kaakaopapuja, espanjanpippuria, bataattia, avokadoa ja joitain muita kasveja. Alueen eteläosissa viljellyn kaakaopensaan papuja käytettiin rahana ja nautintoaineena. Mayat viljelivät myös muita kuin syötäviä kasveja, muun muassa puuvillaa ja hamppua.[11] Viljelystä huolehtivat talonpojat.

Kauppiaat ja käsityöläiset olivat myös merkittävässä osassa tavaroiden tuotannossa ja vaihdossa.[12] Kauppaa käytiin myös orjilla.

Kaupungit uskonnollisina keskuksina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palenquen raunioitunut mayakeskus.

Muinaisen mayakulttuurin jäännökset olivat pitkään piilossa Keski-Amerikan viidakoissa. Arkeologiset tutkimukset alkoivat 1800-luvun puolivälissä, kun varakas amerikkalainen juristi John Stephens kiinnostui aiheesta.

Mayakansa on yhä olemassa ja asuu Meksikon, Guatemalan, Belizen, El Salvadorin ja Hondurasin valtioiden alueella. Guatemalassa he ovat enemmistönä. He ovat säilyttäneet paljon kulttuurinsa ominaispiirteitä ja puhuvat omia mayakieliään. Mayakulttuurin kukoistuskautena pidetään kuitenkin niin sanottua klassista kautta[13], joka ajoitetaan vuosien 250 jaa. ja 900 jaa. välille.

Mayat asuivat eri kokoisissa asutuksissa, joista pienin oli yhden perheen maatila. Suurempia asumisyksikköjä olivat kylät ja kaupungit. Mayakaupungin keskeisin rakennus oli korkea pyramidimainen mayatemppeli, jonka huipulla suoritettiin uskonnollisia rituaaleja. Vain joitakin mayapyramideja, kuten Palenquen pyramidia, käytettiin hautana. Ylipappina toimi useimmiten kuningas. Mayat eivät harjoittaneet yhtä laajamittaista ihmisten uhraamista kuin esimerkiksi atsteekit, mutta ihmisuhrit olivat silti tärkeä osa rituaaleja. Toisinaan riitti, että uhrattiin vain ihmisen verta. Pappi saattoi esimerkiksi tehdä reiän ihmisen kieleen ja vetää karkeaa köyttä tuon reiän läpi. Näin saatiin valutettua sopiva määrä verta alttarille. Temppelien lisäksi kaupungeissa oli kuninkaiden ja ylimysten palatseja. Suurin osa kansasta asui maaseudulla, ja kaupunki saattoi olla vain eräänlainen temppelin ympärille rakennettu ”rituaalikeskus”.

Vielä 1900-luvun alkupuolella tutkijoilla oli monia vääriä käsityksiä mayoista. Tutkijat uskoivat 1960-luvun alkuun asti muinaisten mayojen olleen rauhanomainen, pappisluokan johtama yhtenäinen kansa. Nykyään mayojen tiedetään olleen sotaisia alusta asti. Erillisiä, keskenään taistelevia mayavaltioita johtanut ylimystö maallistui ainakin osittain kauden lopussa.

Kirjoitus ja numerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steela on kivi, jossa on mayakirjoitusta.

Mayojen kirjoitusta on opittu tyydyttävästi lukemaan vasta 1900-luvun loppupuolella. Mayojen hieroglyfikirjoitus oli kirjoituksena aikanaan Uuden maailman kehittynein.[14] Se oli ainoa intiaanien tuntema kirjoitus, jolla voitiin ilmaista kaikkia ihmisen ajatuksia. Kirjoitus koostui tyylitellyistä kuvista, "hieroglyfeistä", jotka tarkoittivat sanoja ja tavuja.[15] Vaikka merkkejä oli 800, ehkä vain 200-300:aa käytettiin yhtä aikaa samalla alueella.[15] Kirjoitus muistuttaa perustekniikaltaan Vanhan maailman Egyptin, Mesopotamian, Intian, Kiinan ja Japanin varhaisia sana/tavu-kirjoitusjärjestelmiä[14] mutta se ei ole kehittynyt näistä. Kirjoitus oli erillisinä merkkeinä, glyyfeinä kaksoissarakkeina ja sitä luettiin vasemmalta oikealle, ylhäältä alas[14]. Tyypillisessä yhdessä mayaglyyfissä oli pääglyyfi, jota täydensivät liitteet eli affiksit[16].

Mayojen numeroissa oli paikkajärjestelmä kuten meilläkin. Heidän lukujärjestelmänsä pohjana oli luku 20, toisin kuin meillä on 10.[17]

Suurin osa säilyneistä mayakirjoituksista on kivipilareihin eli steeloihin tehtyjä kaiverruksia, jotka kertovat kuninkaiden ja ylimysten sankarillisista teoista. Mayoilla oli myös eräänlaisia kirjoja, joiden sivut tehtiin puun kuoresta ja savilaastista. Näitä kirjoja on kuitenkin säilynyt vain neljä kappaletta, joista laajin on Dresdenin koodeksi.[18] Loput tuhosi espanjalainen piispa Diego de Landa 1500-luvulla, sillä hänen näkökulmastaan nuo kirjat saarnasivat iljettävää pakanauskontoa. Toisaalta sama piispa teki mayojen kulttuurista muistiinpanoja, jotka ovat nykyään tärkeä tietolähde mayojen historiaa tutkittaessa.

Mayat joko kehittivät itse hieroglyfikirjoituksensa[19], tai luultavammin omaksuivat sen sapoteekeilta tai olmeekeilta. Meidän tulkittavissamme oleva klassinen mayakirjoitus ilmestyi noin 250-300 jaa., mutta toisenlaista San Bartolin kirjoitusta oli jo esiklassisella ajalla 100 eaa.[20]

Mayojen lukujärjestelmä

Astronomia ja kalenteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Mayojen kalenteri

Mayat olivat kiinnostuneet ajan kulumisesta ja taivaankappaleiden asemasta uskontonsa takia. Mayat osasivat tehdä horoskooppimaisia astrologisia laskelmia. Niinpä mayoilla oli myös tähtitieteellistä tajua. He määrittivät tarkasti vuoden pituuden ja osasivat ennustaa auringonpimennyksiä. Mayat oivalsivat aamu- ja iltatähden olevan sama planeetta Venus.

Erityisen kiinnostuneita mayat olivat kalenterien laatimisesta. Heidän kalenterinsa alkuhetkenä on 13. elokuuta 3114 eaa. Ei tiedetä, miksi juuri tuo päivä oli heidän kalenterinsa nollahetki. Mayojen aikakäsitys oli kiertoihin perustuva eli syklinen, kuten Mesoamerikassa yleensäkin tuohon aikaan. Mayakalenterin pisin ajanjakso on ”baktun”, joka kestää 144 000 päivää, eli noin 394 vuotta. Järjestyksessä 13. baktun on päättymässä 21. tai 23. joulukuuta 2012, jonka jälkeen alkaa uusi pitkän ajanlaskun kierros. [21]

Mayojen heikkoudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayat käyttivät holvirakenteena valeholvia.

Mayoilta puuttui monia keksintöjä joita esimerkiksi samoihin aikoihin eläneillä roomalaisilla oli, koska mayat elivät käytännössä kivikautta. Mayoilla ei ollut metallityökaluja, vaikka metallia käytettiin muun muassa koriste-esineissä. Tavaran kuljettaminen oli työlästä, sillä pyörää käytettiin vain leikkikaluissa, vetojuhtia tai hevosia ei ollut, eikä veneissäkään osattu käyttää purjeita. Näin mayojen kuljetukset perustuivat pitkälti ihmisvoimaan, ja esimerkiksi temppelien rakentamiseen käytetty kalkkikivi oli paikallista lyhyen ja helpohkon kulkumatkan takaa.

Mayojen asuttama alue oli maatalouden harjoittamisen kannalta melko huonoa. Aluksi maissi- ja papusadot olivat kyllä runsaita ja mahdollistivat suuren väestönkasvun. Vähitellen kuitenkin eroosio ja maaperän köyhtyminen heikensivät viljelmien tuottavuutta. Kun aluetta vaivasivat lisäksi klassisen kauden lopulta alkaen pitkät kuivuusjaksot, seurasi tästä nälänhätiä. Keskisillä alankoalueilla maatalouden romahdus oli erityisen raju: kun alueella asui mayakulttuurin kukoistuskaudella jopa kolme miljoonaa ihmistä, oli siellä 1500-luvulla enää noin 30 000 asukasta. Alue on pysynyt harvaan asuttuna aina 1900-luvulle asti.

Erityisen tuhoisa piirre mayojen kulttuurissa oli sotaisuus. Pienten kuningaskuntien välinen jatkuva keskinäinen ja sisäinen sotiminen kuluttivat suuresti resursseja ja olivat usein syynä mayayhteisöjen tuhoon. Osittain nämä sodat johtuivat edellä mainituista maatalouden ongelmista: kun ei ollut paljon ylimääräistä ruokaa, ei ollut resursseja suurten armeijoiden varustamiseen. Ja kun ei ollut suuria armeijoita, ei syntynyt yhtenäistä suurta mayavaltiota, vaan pienten kuningaskuntien tuhoisa kilpailu jatkui.

Kansalliseepos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Popol Vuh on Quiché -nimisen maya-kuningaskunnan/kansan kirjoitetuista kertomuksista koottu eepos.

Mayojen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Mayojen historia

Mayojen historia noudattaa monelta osin muualta maapallolta tuttua korkeakulttuurin kehityksen kaavaa. Ensin seudulla asui metsästäjiä, ja noin 1800 eaa. alkaen Tyynenmeren rannikolle ilmestyi kiinteitä maanviljelykyliä, joita pidetään sivilisaation synnyn ensimerkkeinä. Suuria temppelikumpuja ja maakorokkeita alettiin rakentaa noin 1000 eaa. ehkä olmeekkien vaikutuksen takia. Muutaman seuraavan vuosisadan aikana on nähtävissä enenevässä määrin merkkejä jonkinlaisen ylimystön vallasta. 650 eaa. syntyi ensimmäinen suuri temppelikeskus, El Mirador.

Sivilisaation mittarina pidetty kirjoitustaito ilmestyi noin kaudella 400–200 eaa., jolloin syntyi monia suuria keskuksia. Mayakulttuuri oli kuninkaiden johtama jo 100 eaa. päätellen muun muassa San Bartolin löydöistä.[22] Noin 150 jaa. mayakulttuuri romahti Miradorin altaassa ehkä kuivuuden, ehkä sotien takia. Niin sanotulla klassisella kaudella noin 300–800 jaa. Peténin sademetsäalueen voimakkaat mayakeskukset kamppailivat kiihtyvällä vauhdilla vallasta. Näitä olivat muun muassa Tikal ja Calakmul.[23] Noin 800–900 jaa. monet keskisen maya-alueen suuret keskukset romahtivat melko varmasti kuivuuden, ehkä myös sotien ja kapinoiden takia.[7] Romahdus näkyy löytöpaikoilla kuninkaiden vallan luhistumisena ja monumenttien teon lakkaamisena, ja myös väestön vähenemisenä. Pohjoiseen Jukataniin syntyi 987–1194 Maypánin liitto, ja sen jälkeen Mayapán hallitsi aluetta 1194–1441. Espanjalaisten saapuessa maya-alueelle kaupunkivaltiot olivat suureksi osaksi jo hajonneet, jäljellä oli enää pieni Tayasalin kaupunki.

Kuuluisia maya-kaupunkeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ihmiskunnan historia (1974), sivut 188–194, Oy Valitut Palat, ISBN 951-9078-08-8
  • Risto Kari: Historian ABC - Kaikkien aikojen valtiot. Osa 3. Kustannusosakeyhtiö Tammi 2001. ISBN 951-31-1095-8.
  • Kero, Reino: Intiaanien Amerikka. Otava, 1986. ISBN 9789511089742.
  • Mayat - muinainen kulttuuri, Timothy Laughton, Gummerus 2006, Painettu Singaporessa 2006, ISBN 951-20-7136-3, Suom. Ulla Lempinen
  • Mayamaa, Jyrki Talvitie & Juha Hiltunen, Tietoteos Ky Espoo 1993, Forssan Kirjapaino Oy 1993, ISBN 951-8919-20-8, s 36
  • Michael Coe & Elizabeth Benson & Dean Snow: Atlas of Ancient America. Facts on File, 1986. ISBN 9780816011995.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Göran Burenhult: Ihmisen suku, mauoista maoreihin. WSOY.
  2. Talvitie 1993, s 254
  3. Laughton 2006, s. 65
  4. Laughton 2006, s 72
  5. Talvitie 1993, s. 109
  6. Sulkakäärme ja jaguaarijumala - Meksikon ja Guatemalan kulttuurit, Jyrki K. talvitie & Anneli Ilmonen (toim.), Tampereen taidemuseon julkaisuja 73, Forssan Kirjapaino Oy Forssa 1997, ISBN 952-9549-42-3, s 116
  7. a b Romahdus, Jared Diamond, Terra Cognita, s 191
  8. Kari: Historian ABC 2001, s. 345
  9. Jyrki Talvitie & Juha Hiltunen: Mayamaa. Tietoteos Ky Espoo 1993, Forssan Kirjapaino Oy 1993, ISBN 951-8919-20-8, s. 36.
  10. Reino Kero: Intiaanien Amerikka. Otava 1986, ISBN 951-1-08974-9, s. 48.
  11. Kero 1986, s. 49.
  12. Kero 1996, s 50
  13. Aikamatka mayojen maailmaan, Maria Didrichsen, 2005 Didrichsenin taide- ja kulttuurimuseo, Paino Art-Print, ISBN 952-5567-06-0, http://www.didrichsenmuseum.fi, s 8
  14. a b c Michael Coe: Atlas of ancient America. 1986, s. 118.
  15. a b Talvitie 1993, s. 276.
  16. Talvitie 1993, s. 279-280.
  17. Mayat - muinainen kulttuuri, Timothy Laughton, Gummerus 2006, Painettu Singaporessa 2006, ISBN 951-20-7136-3, Suom. Ulla Lempinen, Luku ajanlasku ja ennustukset, kohta Tähtitiede ja numerot, s. 50.
  18. The Dresden Codex 1200-1250. Viitattu 2013-08-21.
  19. Mayoista maoreihin, Ihmisen suku 4, Göran Burehnult (päätoimittaja), WSOY 1995, Painettu Hongkongissa 1995, ISBN 951-0-18782-8, Tietolaatikko Mayojen hieroglyfikirjoitus, David Stuart, s. 48-49.
  20. Tieteen kuvalehti 6/2010, Maalis-huhtikuu 2010, s. 25, s. 23.
  21. MacDonald, G. Jeffrey: Does Maya calendar predict 2012 apocalypse? USA Today. 27.3.2007. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  22. Tieteen kuvalehti 6/2010, s. 21
  23. Maya - sademetsän kadonnut kuningaskunta, Didrichsen art museum, Jyrki Talvitie (toim), ISBN 951-97083-1-6, s. 74.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mayojen korkeakulttuuri.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]