Olmeekit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Monument 1, Suuri olmeekkien tekemä pää La Ventassa

Olmeekit olivat muinainen intiaanikansa, joka asui Meksikonlahden rannan seuduilla noin 1600 eaa. – 900 jaa. Tehuantepecin kannaksella nykyisten Veracruzin ja Tabascon osavaltioiden alueella. Olmeekit olivat ensimmäinen kansa, joka loi merkittävän korkeakulttuurin Keski-Amerikassa, ja he ovat antaneet runsaasti vaikutteita kaikille myöhemmille alueen korkeakulttuureille, kuten tolteekeille, mayoille ja asteekeille[1].

Olmeekkien sivistynyt kulttuuri poikkesi selvästi ympäröivistä yksinkertaisista heimokulttuureista. He hallitsivat ajanlaskun, olivat taitavia kivenkäsittelijöitä ja rakensivat suuria monumentteja. Parhaiten heidät tunnetaan valtavista kivipääveistoksista, jotka ehkä esittävät heidän päälliköitään.[1].

Olmeekit kehittivät kirjoituksen ilmeisesti ensimmäisinä Keski-Amerikassa ja heillä oli jonkinlainen päällikkökuntiin tai valtiomaisiin rakennelmiin pohjautuva hallinto. Olmeekkien vaikutteet levisivät laajalle Keski-Amerikkaan kaupan mukana. Olmeekkien keskuksissa lienee asunut kussakin korkeintaan muutama tuhat asukasta.

Olmeekkien kulttuurin piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olmeekkipatsas "Las Limasin monumentti".
La Ventan alttari.
Olmeekkikeskus La Ventan kartta.

Olmeekkien asuinalue Veracruzissa ja Tabascossa Tehuantepecin kannaksella oli soista alankoa, josta kohosi joillain paikoin tulivuoria. Olmeekkien alkuperää ei tiedetä varmasti, he saattoivat puhua mixe-zoquekieliä.

Alueella tulvi usein, ja tulvia kontrolloitiin vettä säännöstelemällä, kanavia kaivamalla. Tulvat johtuivat lähes ympärivuotisista sateista. Olmeekkien taide ja muukin kulttuuri liittyy laajalti heidän uskontoonsa, jossa jumalia lepytettiin ihmisuhrein. Suurten kylien johtajat pönkittivät uskonnolla omaa valtaansa.

Olmeekit rakensivat temppeleitä keinotekoisille kummuille ja kastelukanavia, joilla säännöstelivät tulvavettä. Alueelle on mahdollista saada monta satoa vuodessa. Olmeekit tunsivat myös kaskiviljelyn. Olmeekit viljelivät maissia, papuja, squashia, perunaa, maniokkia, bataattia ja puuvillaa. Maissin merkitys kasvoi ajan mukana. Viljelyn lisäksi olmeekit myös keräilivät kasveja luonnosta, ja metsästivät ja kalastivat. Suurin osa olmeekeista asui pienissä kylissä, ei suurissa keskuksissa.

Olmeekkien kauppa levisi koko Meksikon keskiylängölle[2], muun muassa Oaxacaan, Chalcazingoon ja Tyynenmeren rannikoille Izapaan ja Costa Ricaan asti. Olmeekkien vaikutus ulottui etelään sapoteekkien alueelle, itään mayojen maahan ja Meksikon keskiylängölle Tlatilcoon. Laavalasia, josta tehtiin työkaluja, saatiin Meksikon keskiylängöltä ja Guatemalan vuorilta. Olmeekeilla oli mieltymys kalentereihin, matematiikkaan ja ihmisuhreihin niin kuin muillakin Mesoamerikan sivistyskansoilla.

Olmeekit tunsivat 52 vuoden ja 260 vuorokauden kierrot, jotka olivat Meksikon intiaanikansoille tyypillisiä. Olmeekit tunsivat myös nollan käytön. Olmeekit käyttivät laavalasiveitsiä työkaluina. Olmeekit pitivät jadesta, josta he tekivät uhripatsaita. Olmeekit tekivät kivipäitä, joita oli eniten San Lorenzossa. Päänmuotoisten veistosten lisäksi olmeekit tekivät kivistä muun muassa alttareita. Olmeekit rakensivat myös suuria kumpuja maasta temppeleiksi ja ehkä haudoiksi. Löydettyjen lapsipatsaiden perusteella on epäilty, että olmeekit uhrasivat lapsia.

Muutamia olmeekkikulttuurin perusominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • temppelit
  • arkkitehtuurin jättimäisyys, käytetty paljon ihmistyövoimaa ja aikaa
  • keskus ympäristöä korkeammalla
  • maakummut: pitkulaisia, kartiomaisia ja litteitä
  • markkinat
  • pallopeli
  • matematiikka
  • kalenteri
  • jonkinlainen kirjoitus
  • vesijohto
  • kastelukanavat
  • jadeveistokset
  • naisjaguaarijumala (kasvillisuuden jumala, asteekkien sateenjumala Tlaloc, mayojen Chac?)

Olmeekkien tekemät kivipäät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olmeekkikulttuuri tunnetaan suurista kivipäistä joiden arvellaan esittävän kuolleita hallitsijoita. Basalttikivestä tehdyt päät ovat jopa noin 3,4 metrin läpimittaisia ja 5–40 tonnia painavia. Hahmoilla on kypärä päässä.

Pääpatsaiden kasvonpiirteet ovat negroidisia, mustaa rotua muistuttavia, pyöreitä ja paksuhuulisia. Tämä lienee tyyliseikka, eikä ole todisteita siitä, että olmeekit olisivat olleet tekemisissä negroidien kanssa. Jotkut afrosentristit ovat kuitenkin näiden veistosten pohjalta väittäneet, että afrikkalaisperäiset negroidit olisivat luoneet olmeekkien kulttuurin. Useimmat tutkijat eivät usko tähän; intiaanien taide oli monesti melkoisen tyyliteltyä. Olmeekkipäihin käytettty kivi on kuljetettu melko kaukaa Tuxtlavuorilta 80 kilometrin päästä.

Olmeekkien historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikonlahden eteläpuolella sijaitsevan olmeekkien kantamaan löytöpaikkoja.
Topografinen kartta olmeekkien alueesta
Olmeekkien kantamaa

Olmeekkien historiaa on tutkittu vain muutamalta löytöpaikalta, ja siksi kuvamme siitä ei ole läheskään täydellinen. Olmeekkien nousun uskotaan liittyvän maissin viljelyyn tulvatasangolla. Maissi pystyi elättämään suuria väestömääriä.

Historioitsijoiden mielestä olmeekkien kulttuuri oli muodostava kulttuuri, jonka suurin kukoistus osui keskiesiklassiseen aikaan noin 1500-500 eaa. Muodostavalle kulttuurille on ominaista asutuskeskusten kasvu, pappis- ja soturieliitin synty ja melko kehittynyt yhteiskunta.

Monia olmeekkikulttuurin piirteitä oli olemassa toisaalla muodostavalla ajanjaksolla.[3]

Olmeekkien alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olmeekkien kulttuurin itujen kuten jaden käytön oletetaan saapuneen alueelle jostain Guatemalan seudulta Tyynenmeren rannikolta Meksikon ja Guatemalan rajaseuduilta, niin sanotulta Soconuscon alueelta. Tämä alue lienee saanut vaikutteita Etelä-Amerikasta ehkä jo tuolloin kukoistaneen balsalautoilla tehdyn merikaupan kautta. Eräs mahdollinen vaikuttaja lienee ollut Ecuadorin noin 1800 eaa. noussut Machalillan kulttuuri, joka tuotti haarakaulaisia savileilejä. Varhaisin Soconuscon maataviljelevä kulttuuri oli Barran kulttuuri noin 1850-1650 eaa. alkaen. Jo sille olivat ominaisia maakorokkeille pystytetyt päällikön talot ja väestön jako ylimyksiin ja tavalliseen kansaan.

Ensimmäisen olmeekkikeskuksen San Lorenzon varhainen keramiikka muistuttaa Ocósin keramiikkaa,[4] jota esiintyi Guatemalassa Tyynen meren rannoilla noin 1600 eaa. sellaisissa paikoissa kuin El Mesak, Ujuxte, La Blanca ja La Victoria. Näin ollen on väitetty ehkä mixe-zoquekieliä puhuneiden olmeekkien levittäytyneen Guatemalan rannoilta pohjoiseen mayojen asuttamalle alueelle, ja katkaisseen mayoja puhuvien heimojen laajan alueen eteläisin mayoihin ja pohjoisiin huasteekkeihin.[5]

Olmeekkien alueella lienee ollut pitkään maanviljelyasutusta, ensimmäiset merkit olmeekkikulttuurista ajoittuvat aikaan 1600-1200 eaa., jolloin El Manatíssa oli uhrauskeskus. Sieltä on löydetty varhainen kumipallo ja puuesineitä. Sinne ei tehty merkittäviä rakennelmia.

Olmeekit rakensivat noin tuhannen vuoden aikana kolme suurta seremoniakeskusta Campechen lahden rannan tuntumaan: Tabascoon La Ventaan ja Oxacaan Tres Zapotesiin ja San Lorenzoon sekä muun muassa Laguna de los Cerrosiin ja La Mojarraan. Ensimmäinen olmeekien suuri keskus tres Zapotes nousi noin 1200 eaa.[6]

Kukoistuskausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coatzacoalcos-joen lähelle San Lorenzoon ilmestyi olmeekkikeramiikkaa noin 1250 radiohiilivuotta eaa. Keskus kasvoi suureksi noin 1200 eaa. San Lorenzo rakennettiin pitkälle laakealle mäelle, joka oli osin keinotekoinen. Siellä asui arviolta 5500 asukasta, lähistö mukaan lukien 13 000 ihmistä. San Lorenzossa oli pitkänomainen keskus, jossa oli suurella korokkeella kaksi kartiomaista pyramidia ja kaksi pitkää kumpua ympäröivät pitkulaista kenttää. Samoihin aikoihin olmeekkien vaikutus levisi laajalle, ja tuntui pohjoisessa Meksikon laaksossa ja Guatemalassakin. Onko kyse valloitusretkistä vai kaupan avulla levinneistä vaikutteista, ei osata sanoa.

San Lorenzo noin 950-900 eaa. toisen olmeekkikeskuksen La Ventan noustessa. San Lorenzon monumentteja tuhottiin tarkoituksella, muttei osata sanoa, pitkän vai lyhyen ajan kuluessa. Tuhoaminen oli joko rituaalista tai hyökkääjien tekemää ilkivaltaa. San Lorenzon tasangolla asuttiin myöhemmin 600 - 400 eaa. ja uudestaan 800 - 1000 jaa.

Jo 1200 eaa. asuttu La Venta kukoisti noin 900-400 eaa., minä aikana sinne rakennettiin suuri pyramidi. Noin 400 eaa. La Ventakin hylättiin.

Jälki-olmeekkisena ja Izapaa muistuttavana pidetty Tres Zapotes vallitsi 400 eaa.-100 jaa.

Tällöin maya-alueen ja Meksikon ylängön kulttuurit olivat jo rajussa nousussa.

Vuosina 300-600 jaa. kukoistanut Cerro de las Mesas oli Teotihuacán-vaikutteinen, ja laajeni silloin. Se kuului Meksikonlahden rannikon klassiseen kulttuuriin, joka ulottui pohjoisessa El Tajíniin asti. Alue oli paikallinen keskus jo 600 eaa. ja vielä 900 jaa.

Olmeekkikulttuuri lienee suoraan vaikuttanut zapoteekkeihin ja mayoihin. Jotkut ovat väittäneet joskus, että olmeekkien sijasta Keski-Amerikan sivistys syntyi maya-alueella tai Keski-Amerikan keskiylängöllä.


Olmeekkien aikalaisia Meksikon keskiylängöllä ja etelässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olmeekkien kantamaa Meksikonlahden etelärannalla merkitty oranssilla (kartassa Olmec Heartland). Muut paikat ovat saman "muodostavan" ajan paikkoja, joista on löydetty olmeekkivaikutusta.
Olmeekkialueen eteläpuollella olevia paikkoja, joista olmeekit ovat ehkä saaneet vaikutteita.

Olmeekkien aikaan muodostavalla eli esiklassisella kaudella kukoisti Meksikon ylängöllä monia vielä melko pieniä kyliä, muun muassa Meksikon laakson Tlatilco ja Tlapacoya joista on löydetty muun muassa olmeekkivaikutteisia lapsenkasvoisia veistoksia ajalta 1500-300 eaa. Chalcatzingossa Morelosin laaksossa oli olmeekkien taidetta muistuttavaa monumentaalitaidetta ja kivitaidetta. Morelosissa oli myös Chalcatzingon suuri keskus. San José Mogote Oaxacassa sisältää olmeekkiaiheista keramiikkaa.

Etelämpänä Guerrerossa Teopantecuanitlanissa kaupunki oli suunniteltu olmeekkien tapaan kuten paikan monumentaalitaidekin. Etelässä Guatemalassa Abaj Takalik

Olmeekkien vaikutteiden leviämisen mahdollisia syitä

  • Sotaretket
  • Siirtolaisuus
  • Olmeekkitaiteijoiden matkat muualle
  • Uskonnollinen lähetystyö
  • Olmeekkityylin matkiminen muualla
  • Kauppa

Olmeekkitaiteessa sota-aiheet ovat harvinaisia, toisin kuin mayojen taiteessa. Kauppa ei selitä olmeekkityylillä tehtyjä kiviveistoksia kaukana emämaasta. Kyse lienee uskonnon leviämisestä. Olmeekit kävivät kauppaa, he hankkivat muualta esimerkiksi jadea ja obsidiaania.

  • Tlatilco ja Texcocojärven lähistöillä noin 1200?-900 eaa.
  • El Arbolillo, Zacatenco: noin 900-400 eaa.?, huipulla La Ventan aikaan.
  • n. 400 eaa.- noin 300-200 eaa. Cuicuilco, jossa pyöreä pyramidi, joka peittyi osin laavan alle tulivuorenpurkauksessa.

Olmeekkien tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olmeekkien, erään amerikkalaisen muinaiskulttuurin olemassaolosta on ollut täysi varmuus vasta runsaan puolen vuosisadan ajan. Ei tiedetä keitä tuon sivistyksen luojat olivat. Joissakin yhteyksissä heitä kutsutaan Uuden Maailman sivistyksen äidiksi. Olmeekien kulttuurin hiipumisen ja klassisen mayakulttuurin välillä on seitsemänsadan vuoden tyhjiö. Kuitenkin on selvää, että olmekeilla oli epäsuora vaikutus mayojen kulttuurin kehittymiseen. On mahdollista, että mesoamerikkalaisilla kulttuureilla on yhteinen alkuperä.

Olmeekit, kumimaan kansa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen olmeekki-nimityksen vakiintumista kyseinen kulttuuri tuli tunnetuksi La Venta-kulttuurina Veracruzin osavaltiossa sijaitsevan löytöpaikkansa mukaan. Tuon kulttuurin nimeksi on vähitellen vakiintunut nimitys “olmeekit”, osaksi sattumien ja erehdysten kautta. Eric S. Thompson käyttää vuonna 1956 julkaisemassaan The Rise and Fall of Maya Civilization, tuosta kulttuurista vielä La Venta-nimitystä.

Varhaisimmat, sanan olmeca esiintymiset teksteissä ovat heti valloituksen jälkeen kirjoittaneiden espanjalaisten kirkonmiesten ja kronikoitsijoiden käsialaa. Fransiskaani Bernardino de Sahagún mainitsee olmeekit historiateoksessaan. Hän kuitenkin tarkoitti olmeekeista puhuessaan hänen omana aikanaan elänyttä Meksikonlahden läheisyydessä asuvaa kansaa, jolle aikalaiset olivat antanet nimen “olmecas”. Tuota kansaa erotti arkeologien myöhemmin löytämistä ja tarkoittamista olmeekeista enemmän kuin 2000 vuotta. Oli virheellistä olettaa La Venta-nimiseltä paikkakunnalta 1920-luvulla esiin kaivettuja rakennelmia ja esineitä Sahagúnin mainitsemien olmeekien aikaansaannoksiksi.

Fernando de Alva Ixtlilxochitli, asteekkien kanssa liitossa olleen Texcocoa hallinneen kuningassuvun jälkeläinen, espanjaksi kirjoittavana kronikoitsijana maineensa saanut, ilmoittaa olmeekkien ja xicalanctlien omistaneen maanpiirin kolmannen luomistapahtuman jälkeen. Nämä asuvat Atoyac-joen rannoilla nykyisen Pueblan ja Cholulan lähistöllä. Bernardino de Sahagún kertoo olmeekien asuvan auringonnousun suunnassa ja osaavan kaikkia ammatteja ja olevan hyvin rikkaita. He juoksuttavat eräästä puusta nestettä, kumimaitoa, jota kutsutaan nimellä ulli. Olmeca on ulli-sanan johdannainen ja tarkoittaa kumimaan asukasta.

Herbert J. Spinden, joka oli aikansa ansioituneimpia intiaanikulttuureiden tutkijoita, ei sanallakaan mainitse olmeekkeja vuonna 1912 ilmestyneessä teoksessaan A Study of Maya Art. Vuonna 1928 hän mainitsee Ancient Civilizations of Mexico -teoksessaan olmeekit, tarjoten heistä Ixtlilxochitlin antamia tietoja. Georg C. Vaillant, klassikoksi muodostuneen The Aztecs of Mexico -teoksen tekijä, käyttää teoksessaan vuonna 1944 nimitystä Olmecs. Michael D.Coe, San Lorenzon vuosien 1966-68 kaivauksien johtaja, puhuu pelkästään olmeekeista kirjoissaan The Maya, ja America´s first Civilization: discovering the Olmec. La Venta on Michael Coelle paikka, jossa tapaa nykyaikaisen industrialismin koko kaameuden, jonka hän sanoo oksentavan savua, ja jonka moottoritie jakaa kahtia.

Olmeekkien tutkimuksen alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olmeekkien tutkimuksen ensi askel nykyaikaan tapahtui kuitenkin jo 1800-luvulla. Silloin, eli vuonna 1862 eräs José Maria Melgar y Serrano kaivoi esiin kuulopuheiden perusteella Hueyapanin tilalta, Veracruzin osavaltion San Andres Tuxtlasta, jättiläiskokoisen ihmispään muotoisen kiviveistoksen. Tuon maatilan eräs työmies oli joutunut tekemisiin maasta esiin työntyvän, laakean, suuren padan pohjaa muistuttavan kivipaaden kanssa. Seitsemän vuotta myöhemmin Melgar y Serrano julkaisi meksikolaisessa maantieteellisessä lehtisessä raportin tuosta esiin kaivamastaan monumentista. Hänen mielestään veistoksella oli neekerin piirteitä, josta syystä hän rohkeasti oletti alueella joskus asuneen mustaihoisia afrikkalaisia. Melgarin löydös ja raportti laukaisivat teorian afrikkalaisten eli etiopialaisten vaelluksesta Amerikan mantereelle. Melgar y Serrano oli kuitenkin ensimmäinen, joka epäili kyseessä olevan löydön kuuluvan siihen saakka tuntemattomaan kulttuuriin.

Alfredo Chavero, joka kuului México a través de los siglos-teoksen toimituskuntaan 1800-luvun lopulla, selosti jättiläispäätä tuossa teoksessaan. Samoihin aikoihin Georg F. Kunz päätteli vähitellen esiin tulleiden löydösten perusteella, että kyseessä oli tähän asti tuntematon kulttuuri, joka nimettömänä oli nyt astumassa esiin historian hämärästä. Erittäin voimakkaat olmeekkien kuvailmaisulle tyypilliset piirteet ovat ns. Kunzin Kirveellä, joka oli 1860-luvulla hankittu Oaxacan seudulta ja tuotu New Yorkiin arvioitavaksi. Kirveestä muodostui eräänlainen avain siihen saakka tuntemattomana pysyneen sivistyksen olemassaoloon. Jaguaari-ihmiskasvoista esinettä oli mahdoton sijoittaa mihinkään silloiseen kategoriaan. Hienot, jaguaarinkasvoiset jade-esineet olivat siihen saakka olleet ikään kuin orpoja vieraita museoiden ja keräilijöiden kokoelmissa.

Vuonna 1925 tanskalainen Frans Blom ja yhdysvaltalainen Olivier de Farge tekivät New Orleansissa sijaitsevan Tulane-yliopiston kustantamana tutkimusmatkan Veracruzin viidakoihin ja Meksikon Lahteen laskevien jokien varsille. Tekemiensä runsaiden löytöjen lisäksi he paikallistivat La Ventasta, vaikeapääsyisestä suosaarekkeesta, laajan arkeologisen alueen. He olettivat löytöjensä liittyvän mayoihin. Itse asiassa he olivat löytäneet tuntemattoman sivistyksen metropolin, kulttipaikan.

Blom ja de Farge julkaisivat matkastaan teoksen Tribes and Temples, jota saksalainen Hermann Beyer kommentoi vuonna 1927. Hän vertasi Blomin ja de Fargen ottamia valokuvia omiin löytöihinsä, joita olivat muun muassa jadesta huolella valmistetut jaguaarinkasvoiset pienoisveistokset. Hän kehitteli teorian, jonka mukaan teosten luojina olisivat olleet olmeekit, kuten hän tiesi muinaisten meksikolaisten nimittäneen rannikon kumimaan asukkaita. Hän ikään kuin antoi kansallisuuden nyt tuntemattomuudesta esiin nousevalle kulttuurille.

Frans Blomin ja de Fargen saavutusten innoittamana Smithsonian Institute lähetti Matthew W. Stirlingin vuonna 1939 etsimään lisää todisteita kyseisistä olmeekeista. Stirlingin löydöt herättivät kiivaan keskustelun olmekien kulttuurin iästä. Meksikolainen taiteilija Miguel Covarrubias, arkeologit Alfonso Caso ja Matthew Stirling omistautuivat asialle ja väittivät Meksikon Arkeologisen Seuran heinäkuussa 1941 järjestämässä pyöreän pöydän keskustelussa La Venta-kulttuurin olevan mantereen vanhimman korkeakulttuurin.

Samassa kuussa Eric S. Thompson julkaisi vastustavan paperinsa Sylvanus Morleyn kannattamana. Vastassa oli siis mayojen kannattajien arvovaltainen rintama. Ei ollut mahdollista, että olisi olemassa jokin mayoja vanhempi kulttuuri. Thompson ja Morley olivat sitä mieltä, että olmekien kulttuuri ei voinut olla vanhempi kuin mitä oli Jukatanin tolteekkien kulttuuri, joka oli noin vuodelta 1200 ajanlaskun alkamisen jälkeen. Olmeekkien monumenteissa tavattavien hieroglyfien ja kalenterimerkkien yksinkertaisuus verrattuna mayojen vastaaviin merkkeihin selitettiin olmeekkien tekemillä virheillä näiden soveltaessa mayojen kirjoitusta ja kalenteria omaan käyttöönsä. Oikea vastaus myöhempien todisteiden valossa on tietysti se, että olmeekit olivat merkkien ensimmäiset kehittäjät, mikä myös selittää merkkien alkeellisuuden. Vuonna 1943 Matthew Stirling taipui tunnustamaan, että olmeekkien sivistys kukoisti samanaikaisesti mayojen sivistyksen kanssa, joskin se monessa suhteessa poikkesi mayojen sivistyksestä.

Vuonna 1945 Stirling löysi laajan olmeekkien asuin- ja kulttialueen San Lorenzosta, Coatzacoalcos-joen rannoilta, Veracruzin valtiosta. Alueella työskentelevät Pemexin öljyinsinöörit tiesivät kertoa, ettei lähistöllä ollut basalttiesiintymiä, joista suuret kivipäät olisi voitu veistää. Lähimmät basalttiesiintymät sijaitsivat sadan kilometrin päässä.

Mielipide-erot löydetyn uuden kulttuurin iästä kuitenkin jatkuivat ratkaisemattomana, kunnes vuonna 1955 La Ventasta löydettiin hiiltyneen puun palasia, jotka radiohiili-14 ajoitti vuosille 1154 ja 604 ennen ajanlaskun alkua. Eric S. Thompson epäili kuitenkin vielä kirjansa The Rise and Fall of Maya Civilizationin johdannossa radiohiili-14 luotettavuutta. Hän sanoo paikallisten olosuhteiden, kuumuuden ja sademetsän, vaikuttavan mittaustuloksiin, josta syystä ne saattavat olla ristiriidassa astronomisen ja arkeologisen todistusaineiston kanssa. Vuonna 1966 saatiin San Lorenzossa radiohiili-14-mittaustulokseksi 1200-900 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kaivauksien aikana kävi myös selväksi, että olmekit olivat harrastaneet tarkoituksellista taiteensa maahan kätkemistä.

Olmeekkien kulttuurista saatuja tuloksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikaisin silmin tarkasteltuna olmeekkien taide on hyvin omintakeista ja samalla hyvin tyypillisten piirteidensä takia helposti tunnistettavaa. Ihmisen kasvoja kuvatessaan olmeekit käyttivät tehokeinona erikoista “baby face“-ilmiötä. Taide-esineistä käy ilmi, että olmekit muotoilivat ihmisen kalloa. Nenän yläpuolella, otsassa, on v-kirjaimen muotoinen, olmeekilainen ihopoimu. Huulet ovat yleensä paksut ja nenä leveä, josta syystä kasvoilla on ns. negroid-muoto. Silmät ovat viirumaiset. Oma lukunsa ovat jaguaari-ihmiset ja jaguaarin maskia tyylittelevät ihmiskasvot. Kissaeläimen kynnet ja hampaat esiintyvät tyyliteltyinä. Päähineisiin saattaa olla kuvattuna ns. olmeekilainen risti, kaksi vinottain toistensa poikki kulkevaa nauhaa.

Olmeekien uskonto näyttää olleen suurten vaivojen ja ponnistelujen uskontoa. Se tuskin onnistui ilman voimakasta papistoa ja hallitsevaa luokkaa. La Ventassa olmeekit rakensivat 34 metriä korkean, kartiomaisen “pyramidin” irtonaisesta maalajista. Pyramidilla oletetaan olleen astronomisen tehtävän. Pyramidi on terävähuippuinen, jonka värikkäällä savella käsitellyt sivut ovat säännöllisin välein pystyyn uurretut, ja se on ainoa lajissaan. Pyramidin tilavuus on 8500 m3, eli puolet Teotihuacánin Auringon pyramidista. La Ventan pyramidi muistuttaa Cerro Cintepec-tulivuorta, jonka läheltä louhittiin ja tuotiin basaltti suuriin olmekien päihin. Louhos on sadan kilometrin päässä. Oletetaan La Ventan asukkaiden olleen lähtöisin Cerro Cintepecin lähistöltä ja rakentaneen pyramidin kunnioituksesta entistä asuinaluettaan kohtaan. Ihmetystä on herättänyt La Ventan olmeekien into tuhlata suunnattomasti energiaansa raskaiden kivenlohkareiden kuljettamiseen pitkien matkojen takaa.

Olmeekit todella tuhlasivat kulttipaikkojensa rakentamiseen ja taiteeseensa runsaasti ihmistyövoimaa. La Ventassa, olmekien metropolissa, ei riittänyt työvoiman tuhlailevaksi käytöksi pelkkä rakentaminen ja kaivaminen. Jopa värillinen savi tuotiin suosaarekkeelle suunnattomien matkojen päästä. Liekö itse rakennuspaikkakin valittu mahdollisimman vaikeapääsyiseltä seudulta.

Olmeekit suuntasivat taiteensa myös maan alle. La Ventassa olmeekit kaivoivat viisi metriä syvän kaivannon, jolla oli tilavuutta 500m3. Kaivantoon he latoivat serpentiinilohkareita, jotka sen jälkeen peittivät maakerroksella. Eräs toinen kaivanto oli 8m syvä ja alaltaan 17mx18m. Kaivantoon oli ladottu yli tuhat tonnia serpentiinilaattoja. Vielä omalaatuisempia ovat ne kolme kaivantoa, joiden kunkin pohjalle on lähes viidestäsadasta serpentiiniharkosta ladottu värilliselle savialustalle olmeekeille ominaiset, 5mx7m alan kattavat jaguaarinaamiot.

Näistä kaivannoista löytyneet esineet ovat saaneet tutkijat olettamaan, että kyseessä olisi ollut uhraustoimitus. Kaivantoihin on kätketty jopa vasta valmistuneita esineitä, jotka tultuaan ensin peitetyiksi maakerroksella, peitettiin vielä laajoilla, eri värisillä savikerroksilla, punakeltaisella, rosalla, keltaisella ja valkoisella. Menettelyn tarkoituksena lienee ollut sinetöidä esineet, olla maahan kätketyn taiteen vartijana. Tämä sinetöinti kuitenkin murrettiin jossakin historian vaiheessa. Kaivantoihin oli tunkeuduttu aina pohjalle saakka kapeasta kuilusta, joka hetimmiten oli taas täytetty. Ilmeisesti oli haluttu varmistaa taideteoksen paikka ja koskemattomuus.

Olmeekeilla oli myös tapana piilottaa maahan, suurten monumenttien lähistölle, pieniä uhriesineitä, koruja, koveria rautaoksidipeilejä, keramiikkaa ja pienoisveistoksia. Koverien rautaoksidipeilien avulla on onnistuttu sytyttämään tuli, josta on päätelty pappien käyttäneen niitä rituaalisen kaskitulen sytyttämiseen. Olmeekkeja pidetään oikeutetusti Amerikan ensimmäisinä huomattavina kiven ja jaden muotoilijoina. Kolossaalisten kiviveistosten muotoilijoina he olivat voittamattomia. Kivisillä työkaluilla he kykenivät antamaan monumenttaalisen muodon suurille kivimassoille. Löydetyistä kivipäistä suurin on 2,7 m korka ja painoltaan 18 tonnia. Kivipäitä on tähän mennessä löytynyt olmeekien sydänalueilta 18 kappaletta. Päiden siirto sadan kilometrin päästä on ollut uskomaton fyysinen suoritus, joka lisäksi on vaatinut suurta taitoa. Apunaan olmeekit käyttivät osin jokikuljetusta. Päät on sijoitettu Meksikon eri museoihin, esimerkiksi Jalapan arkeologiseen museoon. Suurin osa La Ventan monumenteista siirrettiin kuitenkin Villahermosaan, jossa ne on järjestetty ulkoilmamuseoksi mahdollisimman aidon tuntuisesti. Maan alla tiedetään vielä olevan kymmeniä, ellei satoja monumentteja. Hyvin ihmeellinen on San Lorenzon 200-metrinen, raskaista kivikouruista rakennettu, kivikansin katettu viemäri, jolla säännösteltiin läheisen järven pintaa.

Olmeekkien kiveen veistämisen taidosta ovat todistuksena laajalta alueelta eteläistä Meksikoa löytyneet steelet kohokuvineen. Steelejen kohokuvissa on kuvattuina hansikoituja mieshahmoja, joiden kyynärtaipeessa lepää ns. “soihtu”. Olmeekeille oli arvokkainta jade. Kovaan jadeen on kaiverrettu ja hiottu olmekien koko kuvailmaisu. Kenties Georg Vaillant, muinaisten intiaanikulttuurien syvällinen tuntija, koki itsensä lähestulkoon olmeekiksi kun hän vuonna 1932 joutui New Yorkin luonnontieteellisessä museossa tekemisiin olmeekkien jadesta valmistaman jaguaarin kanssa. Hänen kerrotaan säilyttäneen veistosta laatikossa ja ottaneen sen sieltä päivittäin ihailtavakseen, “koska olmeekkien jade oli miellyttävää koskea ja katsella”.

Olmeekkien metropolien lähellä sijaitsevat alueet olivat kivettömiä. Kallis jade oli tuotava kaukaa. Guerreron osavaltiosta on löydetty louhoksia, joista olmekit hankkivat himoitsemaansa sinertävää jadea. Myös nykyisestä Guatemalasta, Motaguejoen varsilta, olmeekit hankkivat sinertävää jadea. He ulottivat jadematkansa aina Costa Ricaan asti. Näiltä alueilta löydetyt olmeekien valmistamat esineet ovat todisteena vilkkaasta kanssakäymisestä.

Olmeekkien kulttuuri ei kokenut hiljaista sammumista, vaan esimerkiksi San Lorenzossa se hävitettiin kerralla. Siitä ovat todisteena maahan kaivetut, perusteellisesti runnellut monumentit. Vaikuttaa siltä, kuin raskaita veistoksia olisi pudotettu korkealta toistensa päälle. Ulkonevat osat on tarkoin tuhottu. Suuret päät, yhtä lukuun ottamatta, säästyivät. Kaivamalla maahan häväistyt monumentit, kapinoitsijat kenties halusivat pyyhkiä mielestään pois orjuuden muistot. San Lorenzon kukoistus kesti kolmesataa vuotta. Sen jälkeen olmeekkien kulttuuri jatkui vielä La Ventassa.

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Olmeekit.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Risto Kari: Historian ABC - Kaikkien aikojen valtiot. Osa 4. Kustannusosakeyhtiö Tammi 2001. ISBN 951-31-1096-6.

(Osioon Olmeekkien tutkimus)

  • Summa Artis México. Madrid 1958.
  • Soustelle, Jacques; Gli Olmechi, la più antica civiltà de Messico.Milano 1982.
  • Michael D.Coe; The Maya. London 1966.
  • Michael D.Coe; Mexico from the Olmecs to the Aztecs. London 1962.
  • Mary Ellen Miller; The art of Mesoamerica from Olmecs to aztecs. London 1993.
  • Herbert J. Spinden; Ancient Civilisations of Mexico an Central America. New York 1928.
  • Eric J. Thomson; Rise and Fall of the Mayas.
  • Georg J. Vaillant; The Aztecs of Mexico. New York 1944.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kari 2001, s. 96-97
  2. First Farmers, Peter Bellwood, 2005, ISBN 978-0-631-20566-1 sivu 166
  3. Coe and Coe: Olmecs Origins in Guatemala 1996.
  4. Coe and Coe: Olmecs Origins in Guatemala 1996.
  5. http://www.authenticmaya.com/olmecs_origins_in_guatemala.htm
  6. Bruce Owen: Mesoamerica: Olmecs and Teotihuacan (html) 2000. 2000.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]