Peruna
| Peruna | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Solanum tuberosum L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Peruna Wikispeciesissä |
Peruna (Solanum tuberosum) on koisokasvien (Solanaceae) heimoon kuuluva kasvi, jonka mukulaa käytetään ravintona. Peruna on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista Euroopassa ja Etelä- sekä Pohjois-Amerikassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljelykasvin joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 prosenttia ihmisravinnosta.[1]
Perunakasvi on kooltaan pieni mutta suurilehtinen. Perunan mukulat kasvavat maan alla. Useimmiten perunan kuori on ruskea tai keltainen, mutta se voi olla myös violetti, punainen tai vaaleanpunainen. Sisältä peruna on usein vaalea, mutta on mahdollista, että se on sisältäkin kuoren värinen. Se sisältää noin 10 - 15 % tärkkelystä, vajaat 2 % proteiinia, ja tuoreena myös kohtalaisesti c-vitamiinia, joka kuitenkin osittain tuhoutuu useita kuukausiakin kestävän varastoinnin aikana. Maanpäällisessä osassa saattaa olla myös marjoja, jotka ovat solaniinipitoisuutensa vuoksi myrkyllisiä.
Suomessa perunat istutetaan yleensä toukokuun loppupuolella ja sato korjataan syys- ja lokakuun vaihteen aikoihin. Poikkeuksena ovat varhaisperunat, joista ensimmäiset, silloin vielä varsin pienikokoiset, saatetaan nostaa jo toukokuun lopulla.
Perunaa syödään monella tavalla valmistettuna kuten keitettyinä, paistettuina tai perunamuhennoksena. Kaikkein jauhoisimmat perunat, jotka keitettäessä rikkoontuisivat keitinveteensä, suositellaan höyrytettäviksi kiehuvan veden päällä, mikä on mahdollista välipohjallisella kattilalla, jossa välipohjan muodostaa ritilä. Teollisuus jalostaa perunaa esimerkiksi ranskalaisiksi perunoiksi ja perunalastuiksi eli sipseiksi. Joistakin perunalajikkeista valmistetaan myös perunajauhoa, joka on puhdasta tärkkelystä.
Sisällysluettelo |
Nimet Euroopassa[muokkaa]
Perunan nimitys suomen kielessä tulee ruotsin sanasta päron, päärynä, sillä ruotsin kielessä on perunaa aikaisemmin kutsuttu maapäärynäksi, jordpäron. Maapäärynän lisäksi perunaa on pidetty myös maaomenana. Ranskankielinen sana pomme de terre samoin kuin hollannin kielen aardappel tarkoittavat maaomenaa.[2]
Useissa eurooppalaisissa kielissä nykyiset perunaa tarkoittavat sanat kuten englannin potato, ruotsin potatis ja norjan potet sekä myös suomessa kansanomaisesti käytetty sana potaatti tulevat tainonkielisestä sanasta patata, joka kuitenkin tarkoittaa toista kasvia, bataattia (latinaksi Ipomoea batatas). Myös espanjan kielessä sana patata tarkoitti alkujaan bataattia.[2]
Saksan kielen ja venäjän kielen perunaa tarkoittavat sanat Kartoffel ja kartofel (puhekielessä kartoška) tulevat italiankielisestä sanasta tartufoli, joka tarkoittaa tryffeliä. Espanjan kielen papa on lähtöisin Andeilla asuneiden intiaanien kielestä ja tarkoittaa mukulaa. Myös englannin kielessä perunaa on kutsuttu mukulaksi, tuber, tarkoittaen maan alla kasvavaa tryffelisienen mukulaa.[2]
Vanhasta ruotsin kielen jordpäron- eli maapäärynä- nimityksen lisäksi Suomessa on perunaa kutsuttu myös nimillä: perna, pärinä, pääry, pääly, potaatti, pottu, omena, maaomena ja kartohka.[2][3]
Käyttö ravintona[muokkaa]
| Ravintosisältö/100 g | |
| Energiaa | 230 kJ (55 kcal) |
| Proteiinia | 1.6 g |
| Hiilihydraatteja | 13.2 g |
| josta tärkkelystä | 12.7 g |
| josta sokeria | 0.5 g |
| josta laktoosia | 0 g |
| Rasvaa | 0.2 g |
| josta tyydyttyneitä rasvoja | < 0.1 g |
| Vitamiinit | |
| A-vitamiini | 0.5 µg |
| C-vitamiini | 8.5 mg |
| D-vitamiini | 0 |
| E-vitamiini | <0.1 mg |
| K-vitamiini | 0.88 µg |
| Kivennäisaineet | |
| Rauta | 0.6 mg |
| Natrium | 0.8 mg |
| Suola | 2.2 mg |
| Kalium | 425.0 mg |
| Magnesium | 20.4 mg |
| Kalsium | 4.8 mg |
| Fosfori | 38.3 mg |
| Sinkki | 0.3 mg |
| Jodi | 0.8 µg |
| Seleeni | 0.5 µg |
| Ravintoarvojen lähde: [4] (Finelin tietokanta, elintarvike nro 28955) | |
Suomessa syödään perunoita 62,5 kg henkeä kohti vuodessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kulutus on noussut 3,3 kg henkeä kohden. Suomessa suhteellisesti eniten perunoita syödään Pohjanmaalla, vähiten Etelä- ja Itä-Suomessa. Euroopan maista Suomen perunankulutus henkeä kohden on kahdeksas, Ruotsin viides. Ruotsissa syödään perunoita 84 kg henkeä kohden. Eniten Euroopassa perunoita syödään Liettuassa ja Irlannissa, joissa perunankulutus on miltei kaksinkertainen henkeä kohden Suomen määrään verrattuna. Peruna sisältää vähemmän proteiinia kuin riisi tai pasta.
Myrkyllisyys[muokkaa]
Peruna on koisokasvi, ja heimon useimpien muiden kasvien tavoin se sisältää luonnostaan glykoalkaloidia (solaniiniglykosidit, kuten α-solaniini ja β-kakoniini), jotka ovat ihmiselle myrkyllisiä. Solaniinipitoisuutensa vuoksi sen maanpäälliset osat kuten lehdet ja marjat ovatkin syötäväksi kelpaamattomia ja kitkerän makuisia.
Solaniinia on runsaasti myös perunan useimpien Etelä-Amerikassa villeinä kasvavien perunoiden mukuloissa.[5] Sitä vastoin viljellyissä perunalajikkeissa sitä on vain mitättömän pieninä, vaarattomina pitoisuuksina.[5] Mukuloiden solaniinipitoisuus kuitenkin nousee selvästi, jos ne kesken kasvukauden joutuvat päivänvaloon, jolloin ne samalla tulevat vihreiksi.[5]
Suomessa perunan keskimääräinen glykoalkaloidipitoisuus on 82 mg / kg, joskin uudet perunat, pienimukulaiset perunat tai varastoitaessa tai noston yhteydessä kolhiintuneet perunat saattavat sisältää huomattavasti suurempia pitoisuuksia. Pitoisuus vaihtelee myös merkittävästi eri lajikkeiden välillä. [6] - perunan glykoalkaloidin suurin sallittu pitoisuus on 200mg / kg [7]
Lajikkeet[muokkaa]
-
Pääartikkeli: Perunalajikkeet
Suomessa käytetään yli 40 perunalajiketta.
Lajikkeet on ryhmitelty kiinteämaltoisiin perunoihin, yleisperunoihin ja jauhoisiin perunoihin. Myös päätyyppien väleille lukeutuvia perunoita on. Teollisuutta varten on lisäksi olemassa tärkkelysperunoita, joita ei ole vähittäiskaupassa.
Suomessa käytettävistä lajikkeista suurin osa on peräisin Alankomaista tai Saksasta.lähde?
Historia[muokkaa]
Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta Andien alueelta. Siellä sitä on varsinkin vuoristoalueilla viljelty jo tuhansien vuosien ajan.
Espanjalaiset valloittajat toivat 1500-luvulla perunan Eurooppaan. Ensimmäiset varmasti perunaa tarkoittavat maininnat ovat vuodelta 1588. Jo sitä ennen vuonna 1573 oli Espanjassa viljelty samalla nimellä kutsuttua kasvia, mutta todennäköisemmin kyseessä oli bataatti, jota nykyäänkin kutsutaan myös "makeaksi perunaksi" (engl. sweet potato, ruots. sötpotatis). Se kuitenkin vaatii paljon lämpimämpää ilmastoa kuin peruna, minkä vuoksi sitä ei suurimmassa osassa Eurooppaa voida viljellä.
Vielä tämän jälkeen pitkät ajat vain harvat ihmiset Euroopassa viljelivät tai söivät perunaa, jonka viljelys kohtasi varsin voimakasta vastustustakin. Varsinkin kirkollisissa piireissä levitettiin huhua, että kasvi olisi myrkyllinen tai muuten vahingollinen sielulle. Monet papit ja uskovaiset jopa väittivät, että koska Raamatussa ei ole siitä merkintää, Jumala ei ole hyväksynyt sitä, vaan että maan alla kasvava kasvi kuului pirulle. Väitteissä kasvin myrkyllisyydestä oli perääkin, sillä sen vihreät osat, myös vihertynyt mukula, sisältävät myrkyllistä solaniinia.
Perunan voittokulku alkoi vasta, kun Preussin kuningas Fredrik II Suuri vuonna 1763 määräsi käskykirjeellä 57 000 talonpoikaa viljelemään perunaa. Muutamissa osissa Eurooppaa, erityisesti Irlannissa se pian muodostui kasvavan väestön lähes ainoaksi päivittäiseksi ravinnoksi. Vuonna 1845 Irlantiin kuitenkin levisi perunarutto, joka tuhosi koko perunasadon. Seurauksena olikin katastrofaalinen nälänhätä.
Ruotsiin peruna saapui 1655, jolloin lääkäri ja luonnontieteilijä Olof Rudbeck istutti perunaa Uppsalan kasvitieteelliseen puutarhaan. Jonas Alströmer puolestaan vakiinnutti englannin kielestä lainaamansa sanan potatis perunan nimeksi. Suomessa perunoita on nähty ainakin 1720-luvun lopulta [8], jolloin niitä tuli Inkooseen Fagervikin kartanoon saksalaisten peltiseppien mukana. Perunanviljelyä edisti erityisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel Laurell, joka kehui perunoita jokaisen saarnansa yhteydessä. Hän julkaisi myös opaskirjan perunan viljelystä vuonna 1773.[9] Peruna vei pian nauriin aseman suomalaisten tärkeimpänä viljelys- ja ruokajuureksena. Naurista on viljelty Suomessa jo esihistoriallisena aikana. Nykyisin peruna mielletään suomalaisten perinteiseksi perusravinnoksi.
Suomessa on Perunantutkimuslaitos Hämeenlinnan Lammilla.
Tuotanto eri maissa[muokkaa]
Suomessa tuotetaan perunaa noin 26 000 peltohehtaarilla. Elokuussa 2009 perunasta tuottajalle tarjottu hinta oli noin 0,10–0,15 €/kg
| Suurimmat perunantuottajamaat 2005 (1 000 kg)[10] |
|
|---|---|
| Kiina | 73 036 500 |
| Venäjä | 36 400 000 |
| Intia | 25 000 000 |
| Ukraina | 19 480 000 |
| Yhdysvallat | 19 111 030 |
| Saksa | 11 157 500 |
| Puola | 11 009 930 |
| Valko-Venäjä | 8 185 000 |
| Alankomaat | 6 835 985 |
| Ranska | 6 347 000 |
| Yhdistynyt kuningaskunta | 6 300 000 |
| Kanada | 4 850 000 |
| Iran | 4 200 000 |
| Turkki | 4 170 000 |
| Romania | 3 985 000 |
| Bangladesh | 3 908 000 |
| Peru | 3 200 000 |
| Brasilia | 2 950 000 |
| Japani | 2 900 000 |
| Belgia | 2 653 949 |
Tuholaisia[muokkaa]
- Koloradonkuoriainen (Leptinotarsa decemlineata)
- Peruna-ankeroinen (Globodera rostochiensis)
Tauteja[muokkaa]
- Harmaahilse
- Kuivamätä
- Kuorirokko
- Känsärupi
- Lehtipolte
- Maltokaarivirus
- Märkämätä
- Perunarupi
- Perunarutto
- Perunaseitti
- Perunasyöpä
- Punasilmätauti
- Rengasmätä
- Ruskolaikkuisuus
- Sydänmätä
- Tyvimätä
- Varsikuolio
- Y-virus
-
Perunan mukuloita
-
Perunan kukkia
-
Yleisperunaa
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Ihmiskunta saa pääosan ruoastaan vain 9 kasvista, luettu 22.2.2005
- ↑ a b c d Anne Paalo: Peruna. Historiaa: Miten peruna sai nimensä. Rakennusalan Kustantajat RAK, Kirjakas Ky, 2000. ISBN 951-664-028-1 s. 15
- ↑ Teppo Korhonen: Peruna tulee tutuksi Helsingin Yliopisto. Viitattu 23.9.2012.
- ↑ Fineli, elintarvike nro: 28955 Elintarvikkeiden koostumustietopankki. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (suomeksi)
- ↑ a b c Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, viljelyskasvit ihmisen palveluksessa, s. 175, WSOY 1997, ISBN 951-0-21295-4
- ↑ Blomberg, K. & Hallikainen, A. 2000. Kotimaisten ja ulkomaisten perunoiden vieraat aineet; glykoalkaloidit, nitraatti ja raskasmetallit. Elintarvikevirasto, Tutkimuksia 3/2000. 25 s.
- ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2002/20020237
- ↑ Hannu Pesonen. Tiede-lehti 10/2008, s. 27.
- ↑ Anders Walberg: Perunaherkkuja. suom. Leena Nilsson. Schildts 2005, s. 8–9
- ↑ FAO:Major food and agricultural commodities and producers, potato, year 2005, luettu 10.6.2007
Kirjallisuutta[muokkaa]
- Reader, John: Peruna: Eräs maailmanhistoria. (Propitious esculent, 2009.) Suomennos: Kirsi Luoma. Helsinki: Like, 2009. ISBN 978-952-01-0227-2.
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Artikkeli perunan leviämisestä Suomeen Helsingin yliopiston palvelimella
- Yle: Euroopan ensimmäisten perunoiden alkuperä selvitetty
- Yle: Yhä useampi syö perunan einesruokana
- Perunan yleisimmät ja haitallisimmat tuhoeläimet, taudit sekä rikkakasvit
- Fineli: Perunan ravintoarvot, uusi peruna
- Fineli: Perunan ravintoarvot, vanha peruna
- Finlex
- Den virtuella floran: Peruna (Solanum tuberosum) (ruotsiksi)
- ITIS: Solanum tuberosum (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Solanum tuberosum (englanniksi)
- Flora of China: Solanum tuberosum (englanniksi)
- Reader, John: Peruna: Eräs maailmanhistoria (Propitious Esculent: The Potato in World History). Like Kustannus Oy, 2009.
| Juurekset: lanttu | mustajuuri | nauris | palsternakka | porkkana | piparjuuri | punajuuri | retiisi | selleri Kaalit: keräkaali | kiinankaali | kukkakaali | kyssäkaali | lehtikaali | punakaali | parsakaali | ruusukaali | kurttu- eli savoijinkaali |
