Kurkkukasvit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kurkkukasvit
Kurkku (Cucumis sativus)
Kurkku (Cucumis sativus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Cucurbitales
Heimo: Kurkkukasvit Cucurbitaceae
Juss.
Synonyymit
  • Bryoniaceae G. Meyer
  • Cyclantheraceae Lilja
  • Nhandirobaceae Lestibudois
  • Zanoniaceae Dumortier
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kurkkukasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kurkkukasvit Commonsissa
Vesimeloni (Citrullus lanatus)

Kurkkukasvit (Cucurbitaceae) on kaksisirkkaisiin kuuluva kasviheimo. Lajeja on noin 800, joita esiintyy etupäässä trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä. Heimoon kuuluu monia tärkeitä ruokakasveja, kuten kurkut, melonit ja kurpitsat. Suurin osa lajeista on ruohomaisia kärhillä kiipeileviä köynnöskasveja, joilla on melko suuret ja näyttävät kukinnot.[1]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurkkukasvit ovat kiipeileviä köynnöksiä, jopa puuvartisia liaaneja, joilla on lehtihankaisia tuen ympärille kiertyviä kärhiä. Sekundaarinen aineenvaihdunta tuottaa mm. alkaloideja, triterpenoideja, sitrulliini-aminohappoa, saponiineja ja oksalaattikiteitä. Kasveja peittää karkea karvoitus, jonka soluseinät ovat kalkkeutuneita ja soluissa on usein kystoliitteja; karvat ovat usein myös erittäviä. Lehdet ovat korvakkeettomia ja kourasuonisia. Lehdissä saattaa olla mesirauhasia. Kasvit ovat yleensä kaksikotisia (hede- ja emikasvi erikseen), harvoin yksikotisia. Kukinto sijaitsee lehtihangassa, jossa sen lisäksi ovat myös hankasilmu ja kärhi tai vielä monimutkaisempi rakenne. Kukat ovat 3-7-lukuisia, tavallisesti kuitenkin viisilukuisia, ja niiden pohjus on tavallisesti maljamainen hypanthium tai verhiön ja teriön yhteenkasvu muodostaa putken. Verhiö on usein yhdislehtinen, harvoin se puuttuu; terälehdetkin ovat kasvaneet yhteen keltaiseksi tai toisinaan punaiseksi torveksi. Hedekukissa on eri tavoin yhteen kasvanut tai erilehtinen hetiö, joka on erillinen myös hypanthiumista. Heteenponnet ovat kiertyneitä ja yksiteekaisia, eikä hedekukassa ole emiön jäännettä. Emikukissa sen sijaan on joutoheteitä ja kehänalainen sikiäin, joka muodostuu 1-5 emilehdestä, ja jossa on turvonneet laitaistukat. Niissä on riippuvia siemenaiheita. Hedelmä on kota, joka avautuu kärjestään. Siemenet ovat tavallisesti litteitä ja vailla ravintovarastoa eli endospermiä.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurkkukasvit kasvavat enimmäkseen tropiikissa ja subtropiikissa, jonkin verran myös lauhkeassa vyöhykkeessä.[3] Satunnaisesti voi meillä Suomessa tavata viljelykarkulaisina tai -jäänteinä mustakoiranköynnöksen (Bryonia alba), vesimelonin (Citrullus lanatus), kurkun (Cucumis sativus) ja kurpitsan (Cucurbita pepo).[4]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurkkukasvit kuuluvat Cucurbitales-lahkossa kladiin, jossa ovat myös heimot Tetramelaceae, Datiscaceae ja Begoniaceae eli begoniakasvit. Kladia luonnehtivat mm. ruohovartisuus, monivuotisuus, kukurbitasiini-triterpeenit, hampaiset lehtilaidat, lehtien korvakkeettomuus, kukkien yksineuvoisuus, laitaistukata, sikiäimen laitaan kiinnittyvät vartalot, kookkaat luotit ja hedelmän monisiemenisyys.[5]

Kurkkukasvien heimossa on viisi kehityslinjaa eli kladia:[6]

  • 1. Gomphogyneae Bentham & J. D. Hooker
    • Kladissa on kuusi sukua ja 56 lajia Kiinassa ja Kaakkois-Aasiasta Australiaan ja Fidzisaarille ulottuvalla alueella. Kasvien kukissa on monisoluisten karvojen muodostamia mesirauhasia teriössä. Heteteitä on viisi, ja ne kiinnittyvät teriön tyveen ja ovat kasvaneet sen kanssa yhteen teriön puoliväliin asti. Hedelmä on joskus marja, ja siemenissä saattaa olla kalvomainen siipi. Runsaslajisin suku on Hemsleya, jossa on 30 lajia.
  • 2. Triceratieae A. Richard
    • Sukuja on viisi, lajeja 24 enimmäkseen trooppisessa Amerikassa, yksi suku (Cyclanthopseris) Etelä- ja Itä-Afrikassa sekä Madagaskarissa. Teriössä on monisoluisia mesikarvoja, ja heteet kiinnittyvät sen tyveen. Emikukissa on viisi joutohedettä. Hedelmä on kansikota, siivellinen pähkylä eli samara tai luumarjamainen.
  • 3. Zanonieae Bentham & J. D. Hooker
    • Sukuja on neljä, lajeja 12 tropiikissa. Heteitä on viisi, harvoin neljä, ja ne ovat kasvaneet yhteen teriötorven kanssa sen puoliväliin asti. Siemenissä on kalvomainen siipi.
  • 4. Actinostemmateae H. Schaefer & S. S. Renner
    • Vain suku Actinostemma, jossa on kolme lajia, jotka kasvavat Keski- ja Itä-Aasiassa. Teriössä on monisoluisia mesikarvoja, ja viisi hedettä on kiinnittynyt teriön tyveen. Vartaloita on yksi, ja sikiäimessä kahdesta neljään riippuvaa siemenaihetta. Hedelmä on kansikota, siemenet toisinaan siivellisiä.
  • 5. Cucurbitoideae Eaton
    • Kladin lajit ovat moni- tai yksivuotisia köynnöksiä, harvoin liaaneja tai mehevätyvisiä mehikasveja. Kärhet ovat monihaaraisia ja tavallisesti ainoastaan haarat kiertyviä. Lehtihangassa on hedekukinnon, yhden emikukan, silmun ja kärhen muodostama rakenne. Kasvit ovat yksikotisia. Mesiäinen on perussolukkoinen eli parenkymaattinen ja siinä on ilmarakoja. Hedekukissa on hyvin kehittynyt hypanthium ja enintään viisi hedettä. Ponnet ovat hyvin taipuneita tai kiertyneitä. Emikukissa on yksi vartalo, joka voi olla lyhythaarainen. Hedelmä on enemmän tai vähemmän mehevä, joskus epäsäännöllisesti avautuva. Siemenet ovat siivettömiä. Kladissa on 82 sukua ja 880 lajia tropiikissa ja lämpimillä seuduilla. Runsaslajisimmat suvut ovat käärmekurkut (Trichosanthes, 100 lajia), karvakurkut (Sicyos, 75 lajia), karvaskurkut (Momordica, 60 lajia), Zehneria (60 lajia), kurkut (Cucumis, 55 lajia), Cayaponia (55 lajia), hyppykurkut (Cyclanthera, 40 lajia) ja Gurania (37 lajia).

Kurkkukasveihin kuuluu 98 sukua ja niihin 975 lajia.[7] [8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. 4. täysin uudistettu painos. - Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. ISBN 951-45-8166-0
  • Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Watson, L., and Dallwitz, M.J.: The families of flowering plants 1992-2009. Institute of Botany, Chinese Academy of Sciences. Viitattu 2.7.2009. (englanniksi)
  2. Stevens 2001, viittaus 14.12.2014
  3. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/Cucurbitaceae.gif
  4. Hämet-Ahti ja muut 1998:162s
  5. Stevens 2001, viittaus 14.12.2014
  6. Stevens 2001, viittaus 14.12.2014
  7. Stevens 2001, viittaus 14.12.2014
  8. http://data.kew.org/cgi-bin/vpfg1992/genlist.pl?CUCURBITACEAE

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.