Vesimeloni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vesimeloni
Summer 99.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Cucurbitales
Heimo: Kurkkukasvit Cucurbitaceae
Suku: Vesimelonit Citrullus
Laji: lanatus
Kaksiosainen nimi
Citrullus lanatus
(Thunb.) Matsumura & Nakai
Levinneisyyskartta
2005watermelon.PNG
Muunnokset
  • C. l. var. citroides
  • C. l. var. lanatus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vesimeloni Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vesimeloni Commonsissa

Vesimeloni (Citrullus lanatus, joskus myös C. vulgaris) on Citrullus-sukuun kuuluva viljelyskasvi ja sen marja. Alun perin vesimeloni on kotoisin eteläisestä Afrikasta. Vesimelonilla on paksu vihreä kuori ja mehukas, makea, yleensä punainen sisus. Suurin osa (jopa 93–95 %) hedelmästä on vettä.

Vesimelonia kutsutaan joskus myös venäjästä lainatulla nimellä arbuusi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusmatkailija David Livingstone kertoi vesimeloneja esiintyneen runsaasti Kalaharin autiomaassa, josta hedelmän uskotaan olevan peräisin. Siellä kasvi kasvaa villinä ja on tärkeä paikallisten asukkaiden veden lähde. Villistä muodosta käytetään nimityksiä sitruunameloni ja tsamma. Sen arvellaan olevan viljellyn muodon alkuperäinen muoto. Sen maku on kitkerä, ja hedelmäliha on kiinteä. Pektiinipitoisena se on käyttökelpoinen säilöntään. Siitä käytetään samaa tieteellistä nimeä kuin vesimelonista.[1] Kasvin siemeniä on kuitenkin löytynyt myös Lounais-Libyan Uan Muhuggiagista arkeologiselta alueelta, minkä vuoksi sen muinainen levinneisyys on saattanut olla aiempia tietoja laajempi.

Vesimelonia viljeltiin tiettävästi ensimmäisen kerran Egyptissä noin 5 000 vuotta sitten. Hedelmä on kuvattu hieroglyfeissä, ja meloneja pantiin usein faaraoiden hautoihin. Egyptiläisen mytologian mukaan vesimeloni sai alkunsa aavikon jumala Sethin siemennesteestä.

900-luvulle mennessä vesimelonia viljeltiin jo Kiinassa, joka on nykyään suurin vesimelonin tuottaja. Eurooppaan hedelmä tuli viimeistään 1200-luvulla. Espanjalaisten mukana vesimeloni levisi Pohjois-Amerikan intiaaneille 1500-luvulla.

Nykyään vesimelonista on jalostettu useita lajikkeita, esimerkiksi siemenettömiä tai hedelmälihaltaan keltaisia. Japanissa maanviljelijät keksivät tavan kasvattaa kuutionmuotoisia vesimeloneja: hedelmät kasvatetaan lasisissa laatikoissa, jolloin ne muotoutuvat astian mukaisiksi.[2] Muoto helpottaa melonien varastointia ja kuljetusta. Kulmikkaat vesimelonit ovat kuitenkin huomattavasti tavallisia kalliimpia.

Pohjois-Amerikassa vesimeloni on muodostunut rasistiseksi stereotypiaksi. Yhdysvalloissa tummaihoisten kuvattiin usein 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun karikatyyreissä olleen ylettömän ihastuneita vesimeloniin.

Boris Kustodijev, Kauppiaan vaimo, 1918. Vesimeloni oli 1800-luvun Venäjällä rikkaan yläluokan herkku.

Vesimeloni ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesimeloni syödään usein sellaisenaan, viipaleiksi leikattuna. Se sopii myös palasina salaatteihin tai aterian lisukkeeksi. Etelä-Venäjällä vesimelonista valmistetaan olutta. Myös vesimelonin kuori kelpaa syötäväksi. Säilöttyä vesimelonin kuorta käytetään esimerkiksi Kiinassa ja Venäjällä. Vesimelonista on myös hyvä tehdä erilaisia drinkkejä sekoittamalla sitä esimerkiksi rommin sekaan.

Vesimelonin siemenet ovat ravinteikkaita, ja niitä syödään usein sellaisenaan tai käytetään ruoanlaitossa. Kiinassa vesimelonin siemenet ovat erittäin suosittuja, ja niitä myydään paahdettuina ja maustettuina. Siemenistä voidaan myös puristaa öljyä. Tämän vuoksi onkin kehitetty vesimelonilajikkeita, joissa hedelmälihaa on vähän mutta siemeniä runsaasti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]