Rasismi

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tummaihoinen mies juo mustille tarkoitetusta vesisäiliöstä Yhdysvalloissa vuonna 1939.
Tummaihoinen mies juo mustille tarkoitetusta vesisäiliöstä Yhdysvalloissa vuonna 1939.
Osa artikkelisarjaa
Muodot

Rasismi · Seksismi · Ikäsyrjintä
Uskonto · Koulu · Työpaikka
Elitismi · Homofobia
Ksenofobia · Luokkasyrjintä
Miesviha · Naisviha
Nepotismi · Vammaiset
Yhteisöjä kohtaan

Arabit · Juutalaiset
Ilmeneminen

Apartheid · Etninen puhdistus
Holokausti · Kansanmurha
Lynkkaus · Orjuus · Vaino
Kiihotus · Pakkosiirto
Rikos ihmisyyttä vastaan
Aiheeseen liittyvää

Ennakkoluulo · Moniarvoisuus
Monikulttuurisuus · Suvaitsevuus
Tasa-arvo · Poliittinen korrektius
 n • k • m 

Rasismilla eli rotusyrjinnällä tai rotusorrolla tarkoitetaan ideologiaa tai toimintaa, jossa ihmisten ulkonäön, fyysisten piirteiden tai väitetyn rotuluonteen erilaisuudella perustellaan eriarvoista kohtelua eli syrjintää. Rasismia voivat olla myös toimintatavat ja sellaiset yhteiskunnalliset rakenteet, jotka johtavat näihin seikkoihin perustuvaan eriarvoisuuteen.[1] Rasismiin perustuva syrjintä on länsimaissa joissain tapauksissa rikos. Rasismi on Suomessa myös peruste rangaistuksen koventamiselle rikoksista tuomittaessa.[2] Arkikielessä sanaa rasismi käytetään joskus myös puhuttaessa muusta syrjinnästä, kuten ikään perustuvasta syrjinnästä eli niin sanotusta ikärasismista.[3] Rasismi yhdistetään usein etnisten konfliktien lietsontaan, rotuerotteluun ja joskus myös käsitykseen ihmislajin biologista jakautumisesta eri ihmisrotuihin.[1] Nykyisin rasismia pidetään yleisesti sekä moraalisesti, että lainsäädännöllisesti tuomittavana ja siksi yksilöt pääsääntöisesti kieltävät asenteidensa tai toimintansa rasistisuuden.[4]

Rasismi käsitteenä tuli laajempaan käyttöön vasta 1930-luvulla, alun perin fasistien lanseeraamana oppirakennelmana. Pian siitä muodostui näitä oppeja kuvaava kriittinen käsite. Rasismia on historian aikana määritelty eri tavoin arkikielessä, politiikassa ja lainsäädännössä. Suppeimmassa merkityksessä termiä käytetään kuvaamaan vain tietynlaisia ideologioita, asenteita ja näihin liittyvää toimintaa. Laajemmissa rasismin määrittelyissä puolestaan pyritään huomioon ottamaan rasismin syntyyn vaikuttavia yhteiskunnallsia rakenteita ja historiallista kontekstia.[4]

Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan:

»"kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla."[5]»

Vastaavasti Timo Makkonen on määritellyt rasismin seuraavasti: ”Rasismia ovat (…) sellaiset uskomukset ja toiminnot, jotka pohjautuvat ajatukseen ihmisryhmien perustavanlaatuisesta kulttuurisesta ja/tai biologisesta erilaisuudesta, ja jotka oikeuttavat ihmisryhmien negatiivisen kohtelun tällä perusteella.”[6] Rasismiksi määritellään siis sekä kansainvälisten sopimusten, Suomen lainsäädännön että tutkijoiden piirissä yleensä nykyään myös ns. uusrasismi eli kulttuurirasismi.[1]

Rasismiin yhdistetään toisinaan ajatus jonkin rodun tai etnisen ryhmän vallasta tai ylivallasta.[1] On esimerkiksi valkoista ylivaltaa (englanniksi esimerkiksi white power tai white supremacy) ja mustaa ylivaltaa (esimerkiksi black power) ajavia tahoja. Rodullista tai etnistä ylivaltaa ajavat liikkeet haluavat yleensä muodostaa yhteiskunnan, jossa vallitsee rotujen välinen arvojärjestys ja epätasa-arvoiset olosuhteet.[1] Toinen rasismin muoto liittyy rotupuhtauteen, jonka kannattajat pyrkivät estämään kielloin rotujen tai kulttuurien sekoittumisen.[1]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Rasismin historia länsimaissa

Valkoihoinen mies kutsuu kiinalaista tuomaan juotavaa postikortissa
Valkoihoinen mies kutsuu kiinalaista tuomaan juotavaa postikortissa

Ksenofobia eli muukalaiskammo, etnosentrismi (oman etnisen ryhmän pitäminen muita parempana) ja endogamia (avioituminen vain omaan etniseen ryhmään kuuluvien kanssa) ovat vanhoja ilmiöitä, joita on esiintynyt ja edelleen esiintyy monissa kulttuureissa.

Länsimainen rasismi, jossa nämä kaikki piirteet ovat yhdistyneet, syntyi paljolti 1500-luvulta alkaen kolonialismin ja orjakaupan yhteydessä ja niiden ideologisena oikeuttamisena.[7] 1800-luvulla keskeiseen asemaan nousi biologinen rasismi, joka perustui ihmisten rotuluokitteluun ja frenologiaan (oppiin kallonmuotojen ja luonteenpiirteiden vastaavuudesta).[8]

Taksonomian isä, Carl von Linné, jaotteli ihmiset neljään rotuun teoksessaan Systema naturae: Homo sapiens americanus, joka oli punertava, temperamentikas ja alistuva; Homo sapiens europaeus: valkoinen, vakava ja vahva; Homo sapiens asiaticus: keltainen, melankolinen ja ahne sekä Homo sapiens afer: musta, passiivinen ja laiska. Lisäksi Linné kehitti viidennen rodun H. s. monstrosus (lat. monstruosus, ’luonnonvastainen’). Tähän kuului muun muassa khoit ja saamelaiset. Von Linnén rotujärjestelmässä oli selvä hierarkia, jossa eurooppalaiset olivat korkeimmalla ja afrikkalaiset alimpana. Von Linnén rotujaottelu muodostui pitkään vallinneen rotukäsityksen pohjaksi. Ennen sitä Euroopassa rotu oli yleensä käsitetty kansallisuuden kanssa rinnastettavaksi ilmiöksi, mutta nyt eurooppalaiset alkoivat identifioitua laajempaan valkoihoisten ryhmään. Antiikin Kreikan kauneusihanne muodostui rotuhierarkian pohjaksi, ja mitä kauempana joku ihminen oli tästä ideaalista, sitä vähemmän valkoinen eli "kaukaasialainen" hän oli.[9]

Yhdysvaltalainen postikortti 1900-luvun alusta. Yhdysvaltain musta väestö oli rasistisen pilkan kohteena etenkin vesimelonimainoksissa, joissa kuvattiin mustien olevan kiintyneitä vesimeloneihin.
Yhdysvaltalainen postikortti 1900-luvun alusta. Yhdysvaltain musta väestö oli rasistisen pilkan kohteena etenkin vesimelonimainoksissa, joissa kuvattiin mustien olevan kiintyneitä vesimeloneihin.

Francis Galtonin teosten, erityisesti kirjan The Comparative Worth of Different Races (1869), pohjalta syntyi 1800-luvun loppupuolella tieteelliseksi rasismiksi nykyään kutsuttu tutkimusala.[10] Galton asetti eri rodut älykkyysasteikolle, jonka toisessa ääripäässä sijaitsivat ateenalaiset ja heidän alapuolellaan laskevassa järjestyksessä englantilaiset, skotlantilaiset ja pohjoisenglantilaiset. Brittien alapuolella olivat afrikkalaiset ja alimpana luokittelussa olivat Australian aboriginaalit.[11] Galtonin teorioista tuli hyvin suosittuja Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja ne vaikuttivat voimakkaasti Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän luomiseen 1900-luvun aikana.[12]

Äärimmäiseen muotoonsa rasismi kehittyi natsi-Saksassa, jossa rasistisin perustein toteutettiin juutalaisten ja romanien joukkotuho sekä pyrittiin kaikkien rodullisesti alempiarvoisiksi määriteltyjen kansojen järjestelmälliseen alistamiseen.[7]

Toisen maailmansodan jälkeen rasismia alettiin yleisesti tuomita ja tieteellisessä tutkimuksessa ryhdyttiin yhä voimakkaammin kritisoimaan tieteellisen rasismin oppeja. Rasistisen ideologian yleisimmäksi muodoksi onkin noussut kulttuurinen rasismi, joka perustelee etnisten ryhmien eriarvoisuutta näiden kulttuurisilla eroilla. Tähän keskeisesti liittyvät myös yleiset etniset stereotyypit ja ennakkoluulot.[13] [1]

[muokkaa] Rasismi Suomessa

Rasismista ei perinteisesti ole keskusteltu Suomessa laajasti ja sitä ei ole ennen 1990-lukua juurikaan tutkittu. Usein on ajateltu ettei Suomessa juuri ole ilmennyt rasismia, koska maassa ei ole ollut paljon maahanmuuttajia eikä suuria etnisiä vähemmistöjä. Ilmiöistä, jotka monissa muissa maissa on tulkittu rasismiksi on Suomessa puhuttu usein syrjintänä, muukalaispelkona tai suvaitsemattomuutena.[4]

Kuitenkin esimerkiksi venäläisiin ja lappalaisiin on kohdistunut pelkoja, joista on tallentunut paljon merkkejä myös kansanperinteeseen.[14][15] 1800-luvulla ruotsalaiset, suomenruotsalaiset ja saksalaiset antropologit leimasivat suomenkieliset suomalaiset alemmaksi mongoliseksi tai "itäeurooppalaiseksi roduksi". Toisaalta suomalaiset antropologit sovelsivat ulkomailta lainaamiaan hierarkisoivia rotuteorioita saamelaisiin aina 1930-luvulle asti.[15] Vuonna 1952 ilmestyneessä Heikki Wariksen teoksessa Suomalaisen yhteiskunnan rakenne kerrottiin suomalaisten kuuluvan kahteen "valkoisen suurrodun" alarotuun ja että "maassamme on ainoastaan kolme, lukumäärältään ja merkitykseltään aivan mitättömän pientä rodullista vähemmistöä": mustalaiset, lappalaiset ja juutalaiset, joista mustalaiset ja juutalaiset olivat täysin suomalaiselle rodulle vieraita elementtejä.[4] Suomalaisissa kouluissa käytettiin aina 1960-luvulle asti oppikirjoja, joiden mukaan ihmiset olivat jaettavissa erilaisiin rotuihin, jotka olivat henkisiltä ominaisuuksiltaan erilaisia.[4] Suomen vanhoista vähemmistöryhmistä tutkimusten mukaan rasismin ja syrjinnän uhreiksi joutuvat erityisesti romanit.[4]

"Ryssävihan" juurista on esitetty pääsääntöisesti kaksi erilaista tulkintaa. Näistä toinen katsoo suomalaisten ja venäläisten olleen perivihollisia kautta historian. Tämän asetelman on katsottu vallinneet ainakin 1700-luvun ison vihan ajoista lähtien, jollon venäläiset "miehittivät ja raiskasivat Suomen". Tämä näkökanta on pitkälti lähtenyt siitä, että kautta vuosisatojen "Venäjä on väkivaltainen alistaja ja Suomi viaton, neitseellinen uhri."[14]Toisen, nykyisin yleisesti hyväksytyn, teorian mukaan venäläisvastaisuus luotiin Suomen sisällissodan aikoihin 1917–1918 ja venäläisvastaisuus oli poliittista ja ideologista valkoisen Suomen luomaa vastakkainasettelua, jota tietoisesti lietsottiin ja levitettiin. Ulkoisen uhkakuvan luonnilla pyrittiin yhdistämään sisällissodassa jakaantunutta kansakuntaa ja ryssävihaa pidettiin melkein kansallisena velvollisuutena.[14] Tämän näkökulman on laajasti esitellyt Matti Klinge teoksessaan Vihan veljistä valtiososialismiin.[16]

Rasismiin liittyvät asiat nousivat julkiseen keskusteluun 1990-luvun alussa, kun Suomeen saapui aiempaa enemmän ulkomaalaisia. Saman aikaisesti rasismia ryhdyttiin myös tutkimaan tieteellisesti. Tutkimuksissa on havaittu rasismia Suomessa muun muassa asenteissa ja arjen toiminnassa. Vaikka suomalainen media on harvoin avoimen rasistinen, ovat tietyt sterotyyppiset puhe- ja esitystavat silti yleisiä muita kansoja ja kulttuureita käsittelevissä uutisissa.[4] Rasismin kohteeksi joutuvat erityisen yleisesti somalit ja venäläiset. Vähiten nykyisestä rasismista kärsivät länsimaista tulleet maahanmuuttajat.[17] Toisaalta myös etnisesti suomalaisista poikkeavilla maahanmuuttajilla voi olla rasistisia asenteita suomalaisia ja muita etnisiä ryhmiä kohtaan.[17] Suomessa tapahtuu jatkuvasti "viharikoksia" eli rasismin motivoimaa väkivaltaa, jonka uhreiksi ovat joutuneet henkilöitä, joiden ei katsota olevan "juuriltaan suomalaisia" kun myös ihmisiä, joiden on katsottu "liittoutuneen" näiden ryhmien kanssa. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu muun muassa rasismista kirjoittaneita toimittajia.[4]

Maahanmuuttajien ja muiden ulkonäöltään valtaväestöstä poikkeavien parissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että heistä neekeri-sanan käyttö ilmentää jokapäiväisiä rasismin kokemuksia. Rasismia kokeneet ovat joutuneet julkisesti nimitellyiksi kaduilla, ravintoloissa ja tavarataloissa. Lasten ja nuorten kokemuksia kartoittaneessa tutkimuksessa havaittiin, ettei termillä merkitä vain henkilöitä, joilla arvellaan olevan afrikkalaisia juuria, vaan yleisesti myös ”ei-suomalaiseksi” tai ”vähemmän suomalaiseksi” katsottuja henkilöitä. Termin käyttö koetaan usein vallankäytöksi ja alistamiseksi. Esimerkiksi afrikkalaistaustainen näyttelijä Kaisla Löyttyjärvi on todennut, että ”Se ylemmyydentunto kyllä tiivistyy siihen sanaan”.[18]

[muokkaa] Rotusyrjintä

Karikatyyri tummaihoisesta henkilöstä postikortissa
Karikatyyri tummaihoisesta henkilöstä postikortissa

Rotusyrjintä merkitsee tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien suosimista tai johonkin tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien syrjintää esimerkiksi työelämässä, oikeudenkäytössä, julkisissa palveluissa tai asunnonvuokrauksessa.[19] Maailmalla esiintyy edelleen lainsäädäntöä, jossa hallitseva etninen ryhmä on antanut itselleen etuoikeuksia. Esimerkiksi Malesiassa malaijit, joilla on poliittinen valta, ovat säätäneet itseään suosivia kiintiöitä. Niiden seurauksena malaijit ovat yliedustettuina virkamiehistössä, valtion yliopiston opiskelijoissa ja valtion apurahojen saajina. Lisäksi muun kuin malaijinkielisen koulutuksen antamista on vaikeutettu.[20] Tämä syrjintä asettaa Malesian kiinalais- ja intialaisvähemmistöt malaijeja huonompaan asemaan.

Etnisin perustein tapahtuva syrjintä on Suomessa kielletty muun muassa perustuslaissa ja tuoreessa yhdenvertaisuuslaissa. Kielto ei kuitenkaan koske viranomaisten harjoittamaa ulkomaan kansalaisten erityiskohtelua silloin, kun se on lakiin perustuvaa, eikä se yleensä koske myöskään yksityisten henkilöiden välisiä suhteita työelämää lukuun ottamatta.[2]

[muokkaa] Rotuerottelu

Pääartikkeli: Rotuerottelu
Apartheid-kyltti
Apartheid-kyltti

Siirtomaahallinnot pyrkivät usein pitämään eurooppalaiset ja siirtomaiden alkuperäisasukkaat sekä orjat ja näiden jälkeläiset erillään toisistaan. Esimerkiksi Yhdysvaltain etelävaltioissa ja Etelä-Afrikassa tämä politiikka jatkui vielä pitkään 1900-luvulle. Mustille ja valkoisille oli muun muassa erilliset koulut, sairaalat, paikat busseissa, ravintolat ja käymälät. Myös seka-avioliitot oli kielletty.

Etelä-Afrikassa suurapartheidin nimellä tunnettu yhteiskuntapoliittinen ohjelma meni vielä pidemmälle. Sen tarkoituksena oli pitää maan ei-valkoinen väestö poissa valkoisten asuttamilta alueilta ja siten ”pelastaa valkoinen yhteisö häviämiseltä”. Sen keskeisenä ajatuksena oli, että rotujen täydellinen erottaminen toisistaan johtaisi vakauteen ja järjestykseen. Uskottiin, että eteläafrikkalaiset ei-valkoiset väestöryhmät hyväksyisivät omien yhteisöjensä tilanteen, kunhan heidän yhteytensä valkoiseen Etelä-Afrikkaan pidettäisiin mahdollisimman vähäisenä. Maan pääministerin Hendrik Verwoerdin mukaan afrikkalaisten ”ei tulisi haluta integroitua eurooppalaisen yhteisön elämään, vaan ymmärtää, että hänen omassa yhteisössään kaikki ovet ovat avoinna”.[21]

Suurapartheidin tarkoituksena oli myös turvata halvan työvoiman saatavuus ja kuitenkin pitää afrikkalaiset poissa kaupungeista rakentamalla tehtaita mustien heimoreservaattien rajoille. Hallituksen lopullisena tavoitteena oli siirtää kaikki afrikkalaiset bantustanien kansalaisiksi.[21]

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 1,6 Outi Lepola & Susan Villa (toim.): Syrjintä Suomessa 2006, s. 111−112. Ihmisoikeusliitto ry, 2007. ISBN 978-952-99667-2-1. Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ 2,0 2,1 Outi Lepola & Susan Villa (toim.): Syrjintä Suomessa 2006, s. 10. Ihmisoikeusliitto ry, 2007. ISBN 978-952-99667-2-1. Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ Outi Lepola & Susan Villa (toim.): Syrjintä Suomessa 2006, s. 183. Ihmisoikeusliitto ry, 2007. ISBN 978-952-99667-2-1. Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 4,5 4,6 4,7 Anna Rastas: RASISMI OPPEJA, ASENTEITA,TOIMINTAA JA SEURAUKSIA (Julkaistu osana Anna Rastaan väistöskirjatutkimusta "Rasismi lasten ja nuorten arjessa. Transnationaalit juuret ja monikulttuuristuva Suomi (Racism in the everyday life of children and young people. Transnational roots and multicultural Finland in the making)" sähköinen versio) Tampereen yliopisto. Viitattu 16.4. 2008.
  5. ↑ Asetus kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta. 37/1970 Helsingissä 5 päivänä elokuuta 1970.. Finlex. Viitattu 21.3. 2008.
  6. ↑ Rasismi Suomessa 2000. Ihmisoikeusliitto ry.
  7. ↑ 7,0 7,1 American Anthropological Association Statement on "Race" May 17, 1998. American Anthropological Association. Viitattu 9.4. 2007. (englanniksi)
  8. ↑ Leonard Lieberman: "Race" 1997 and 2001: A Race Odyssey 1997. American. (englanniksi)
  9. ↑ Shah Aashna Hossain: "Scientific Racism" in Enlightened Europe: Linnaeus, Darwin, and Galton.
  10. ↑ [http://www.wilderdom.com/personality/L4-1IntelligenceNatureVsNurture.html Nature vs Nurture in Intelligence] 10 Apr 2005. Viitattu 7.3. 2007. (englanniksi) "Galton was convinced that "intelligence must be bred, not trained". Such arguments have had massive social consequences and have been used to support apartheid policies, sterilization programs, and other acts of withholding basic human rights from minority groups."
  11. ↑ Shah Aashna Hossain: [http://serendip.brynmawr.edu/exchange/node/1852 "Scientific Racism" in Enlightened Europe: Linnaeus, Darwin, and Galton]
  12. ↑ Nature vs Nurture in Intelligence 10 Apr 2005. Viitattu 7.3. 2007. (englanniksi) "Galton was convinced that "intelligence must be bred, not trained". Such arguments have had massive social consequences and have been used to support apartheid policies, sterilization programs, and other acts of withholding basic human rights from minority groups."
  13. ↑ Pekka Isaksson ja Jouko Jokisalo: Kallonmittaajia ja skinejä. Rasismin aatehistoriaa., s. 220−254. Like Kustannus, 1998.
  14. ↑ 14,0 14,1 14,2 Osmo Kuusi,Hanna Smith,Paula Tiihonen (toim.): Venäjä 2017: Kolme skenaariota Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta. Viitattu 15.2. 2008.
  15. ↑ 15,0 15,1 Pekka Isaksson ja Jouko Jokisalo: Kallonmittaajia ja skinejä. Rasismin aatehistoriaa., s. 143-148. Like Kustannus, 1998.
  16. ↑ Kirja-arvostelu: Ryssävihan kulta-aika Agricola-historiaverkko. Viitattu 20.11.2007.
  17. ↑ 17,0 17,1 Timo Niitemaa: Suomessa vähätellään rasismia 01.06.2007 08:38. Turun yliopisto. : "Venäjältä ja Somaliasta muuttaneet kohtaavat eniten kielteisiä ennakkoluuloja ja syrjintää. Arkipäivän tilanteissa tämä ilmenee nimittelynä, luottamuksen puuttumisena ja syrjivinä käytäntöinä."
  18. ↑ ANNA RASTAS: NEUTRAALISTI RASISTINEN? ERÄÄN SANAN POLITIIKKAA (Julkaistu osana Anna Rastaan väistöskirjatutkimusta "Rasismi lasten ja nuorten arjessa. Transnationaalit juuret ja monikulttuuristuva Suomi (Racism in the everyday life of children and young people. Transnational roots and multicultural Finland in the making)" sähköinen versio) Tampereen yliopisto. Viitattu 14.4. 2008.
  19. ↑ Outi Lepola & Susan Villa (toim.): Syrjintä Suomessa 2006, s. 9-12. Ihmisoikeusliitto ry, 2007. ISBN 978-952-99667-2-1. Teoksen verkkoversio.
  20. ↑ http://www.ilo.org/public/english/bureau/inst/download/dp8295.pdf
  21. ↑ 21,0 21,1 Clark, Nancy L. & Worger, William H.: Seminar Studies in History: South Africa - The Rise and Fall of Apartheid. Pearson Education Limited, 2004. ISBN 0-582-41437-7.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta rasismi.

[muokkaa] Kirjallisuus

  • Jouko Jokisalo (toim.): Rasismi tieteessä ja politiikassa, aate- ja oppihistoriallisia esseitä. Vankeinhoidon koulutuskeskus, Edita 1996
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Rasismi
Henkilökohtaiset työkalut