Rasismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Muodot

Rasismi · Seksismi · Ikäsyrjintä
Uskonto · Koulu · Työ
Elitismi · Homofobia
Ksenofobia · Luokkasyrjintä
Miesviha · Naisviha
Nepotismi · Transfobia
Vammaiset

Uskontoryhmiä kohtaan

Muslimit · Juutalaiset · Kristityt
Uskonnottomat

Ilmeneminen

Apartheid · Etninen puhdistus
Holokausti · Kansanmurha
Lynkkaus · Orjuus · Vaino
Kiihotus · Valkoinen ylivalta
Rikos ihmisyyttä vastaan
Musta ylivalta · Pakkosiirto
Vihapuhe · Viharikos

Aiheeseen liittyvää

Ennakkoluulo · Moniarvoisuus
Monikulttuurisuus · Suvaitsevaisuus
Tasa-arvo · Poliittinen korrektius

 n  k  m 

Rasismi on aate tai toiminta, jossa ihmisten rotuluonteen ja siihen liittyvien fyysisten sekä henkisten piirteiden erilaisuudella perustellaan eriarvoista kohtelua eli syrjintää.[1] Rasismiksi voidaan kutsua myös toimintatapoja ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtavat näihin seikkoihin perustuvaan eriarvoisuuteen.[2][3]

Rasismiin yhdistetään toisinaan ajatus jonkin rodun tai etnisen ryhmän vallasta tai ylivallasta.[2] On esimerkiksi valkoista ylivaltaa (englanniksi esimerkiksi white power tai white supremacy) ja mustaa ylivaltaa (esimerkiksi black supremacy) ajavia tahoja. Rodullista tai etnistä ylivaltaa ajavat liikkeet haluavat yleensä muodostaa yhteiskunnan, jossa vallitsee rotujen välinen arvojärjestys ja epätasa-arvoiset olosuhteet.[2] Toinen rasismin muoto liittyy rotupuhtauteen, jonka kannattajat pyrkivät estämään kielloin rotujen tai kulttuurien sekoittumisen.[2] Rotusyrjintä on määritelty tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien suosimiseksi tai johonkin tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien syrjinnäksi esimerkiksi työelämässä, oikeudenkäytössä, julkisissa palveluissa tai asunnonvuokrauksessa.[4]

Nykyisin rasismia pidetään usein moraalisesti ja lainsäädännöllisesti tuomittavana.[5] Rasismiin perustuva syrjintä on länsimaissa joissain tapauksissa rikos. Rasistinen motiivi on Suomessa myös peruste rangaistuksen koventamiselle rikoksista tuomittaessa.[6] Etnisin perustein tapahtuva syrjintä on Suomessa kielletty muun muassa perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa. Kielto ei kuitenkaan koske viranomaisten harjoittamaa ulkomaan kansalaisten erityiskohtelua silloin, kun se on lakiin perustuvaa, eikä se yleensä koske myöskään yksityisten henkilöiden välisiä suhteita työelämää lukuun ottamatta.[6]

Rasismin määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Värillinen mies juo mustille tarkoitetusta vesisäiliöstä Yhdysvalloissa vuonna 1939.

Rasismia on historian aikana määritelty eri tavoin arkikielessä, politiikassa ja lainsäädännössä. Käsitteenä rasismi tuli laajempaan käyttöön vasta 1930-luvulla.[5]

Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan:

»kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.[7]»

Timo Makkonen on määritellyt rasismin seuraavasti: ”Rasismia ovat – – sellaiset uskomukset ja toiminnot, jotka pohjautuvat ajatukseen ihmisryhmien perustavanlaatuisesta kulttuurisesta ja/tai biologisesta erilaisuudesta, ja jotka oikeuttavat ihmisryhmien negatiivisen kohtelun tällä perusteella.”[1] Rasismiksi määritellään sekä kansainvälisten sopimusten että tutkijoiden piirissä yleensä nykyään myös kulttuurinen rasismi.[2] Lisäksi puhutaan vaikeasti havaittavasta piilorasismista.[8][9]

Rasismin historia länsimaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoihoinen mies kutsuu kiinalaista tuomaan juotavaa postikortissa.

Ksenofobia eli muukalaiskammo, etnosentrismi (oman etnisen ryhmän pitäminen muita parempana) ja endogamia (avioituminen vain omaan etniseen ryhmään kuuluvien kanssa) ovat vanhoja ilmiöitä, joita on esiintynyt ja edelleen esiintyy kaikissa kulttuureissa.[10] Antropologi Pascal Boyerin mukaan ihmiset luovat stereotypioita esimerkiksi roduista, koska heillä on intuitiviinen käsitys, että toisen ryhmän jäsenet edustavat heille uhkaa. Omaa ryhmää halutaan suosia ja vähemmistöt pitää alempiarvoisessa asemassa.[11]

Keskiajan Euroopassa uskonto oli eräs keskeisimmistä ryhmiä toisistaan erottavista seikoista. Juutalaisten syrjinnässä ja vainossa yhdistyivät kulttuurisina, uskonnollisina ja rodullisina nähdyt tekijät. Kristityt ja islamilaiset pitivät toisiaan vääräuskoisina.[12]

Uuden ajan länsimaisen rasismin yhtenä merkittävimpänä juurena pidetään transatlanttisen orjuuden vaikutusta eurooppalaisten asenteisiin muita kansoja kohtaan.[10] American Anthropological Associationin mukaan tämä aate kehittyi 1500-luvulta alkaen kolonialismin ja orjakaupan yhteydessä ja niiden oikeuttamisena.[13]

Yhdysvaltalainen postikortti 1900-luvun alusta. Yhdysvaltain musta väestö oli rasistisen pilkan kohteena etenkin vesimelonimainoksissa, joissa kuvattiin mustien olevan kiintyneitä vesimeloneihin.

1800-luvulla keskeiseen asemaan nousi biologinen rasismi, joka perustui ihmisten rotuluokitteluun ja frenologiaan (oppiin kallonmuotojen ja luonteenpiirteiden vastaavuudesta).[14] Francis Galtonin teosten, erityisesti kirjan The Comparative Worth of Different Races (1869), pohjalta syntyi 1800-luvun loppupuolella tieteelliseksi rasismiksi nykyään kutsuttu tutkimusala.[15] Galtonin käsityksistä tuli hyvin suosittuja Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja ne vaikuttivat voimakkaasti Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän luomiseen 1900-luvun aikana.[15]

Yhdysvaltain etelävaltioissa perustettiin vuonna 1865 äärijärjestö Ku Klux Klan sisällissodan ja orjuuden lakkauttamisen jälkimainingeissa. Liikkeen toiminta tukahdutettiin 1870-luvun alkupuolella. KKK perustettiin uudestaan vuonna 1915. Liikkeen huippukausi oli 1920-luvulla, jolloin sillä oli neljä miljoonaa jäsentä.[16] Kansalaisoikeusliikkeen painostuksesta 1950–60-luvuilla saatiin aikaan mustien oikeudet paremmin turvaavia lakeja ja säädöksiä.[12]

Äärimmäiseen muotoonsa rasismi kehittyi natsi-Saksassa, jossa rasistisin perustein toteutettiin juutalaisten ja romanien joukkotuho sekä pyrittiin kaikkien rodullisesti alempiarvoisiksi määriteltyjen kansojen järjestelmälliseen alistamiseen.[13] Adolf Hitler väitti saksalaisten edustavan muinaista arjalaista rotua, jota vieraat ainekset uhkasivat. Toisen maailmansodan aikana tuhottiin miljoonia juutalaisia. Myös muita ”epäkelvoiksi aineksiksi” katsottuja ryhmiä, kuten mielisairaita, homoseksuaaleja ja vammaisia, vainottiin ja tuhottiin.[12]

Toisen maailmansodan jälkeen rasismia alettiin yleisesti tuomita ja tieteellisessä tutkimuksessa ryhdyttiin yhä voimakkaammin arvostelemaan tieteellisen rasismin oppeja.[17][2] Yhdistyneet kansakunnat on useissa julkilausumissaan tuominnut rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan epätasa-arvoisen kohtelun.[12] Rotusyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus vuodelta 1965 tuli voimaan 1969.[18]

Pekka Isakssonin ja Jouko Jokisalon mukaan nykyaikana rasistisen aatteen yleisimmäksi muodoksi on noussut kulttuurinen rasismi, joka perustelee etnisten ryhmien eriarvoisuutta näiden kulttuurisilla eroilla. Tähän keskeisesti liittyvät myös yleiset etniset stereotyypit ja ennakkoluulot.[19][2]

Tutkija ja kolumnisti Iivi Anna Masso on arvostellut sitä, että rasismiksi luokitellaan usein rotuun perustuvan halveksunnan ja syrjinnän lisäksi myös länsimaista poikkeavien kulttuuristen käytäntöjen ja uskonnollis-poliittisten oppien arvostelu. Hänen mukaansa uskonnon ja kulttuurin nimellä kulkevien oppien arvostelu on länsimaalaisille vaikeampaa kuin puhtaasti poliittisten aatteiden.[20]

Rotuerottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rotuerottelu
Apartheid-kyltti.

Siirtomaahallinnot pyrkivät usein pitämään eurooppalaiset ja siirtomaiden alkuperäisasukkaat sekä orjat ja näiden jälkeläiset erillään toisistaan.[21] Tämä politiikka jatkui Etelä-Afrikassa lähes 1900-luvun loppuun saakka. Mustille ja valkoisille oli muun muassa erilliset koulut, sairaalat, paikat linja-autoissa, ravintolat ja käymälät. Myös seka-avioliitot oli kielletty. Suurapartheidin nimellä tunnettu yhteiskuntapoliittinen ohjelma meni vielä pidemmälle. Ohjelman tarkoituksena oli pitää maan ei-valkoinen väestö poissa valkoisten asuttamilta alueilta ja siten ”pelastaa valkoinen yhteisö häviämiseltä”. Sen keskeisenä ajatuksena oli, että rotujen täydellinen erottaminen toisistaan johtaisi vakauteen ja järjestykseen. Uskottiin, että eteläafrikkalaiset ei-valkoiset väestöryhmät hyväksyisivät omien yhteisöjensä tilanteen, kunhan heidän yhteytensä valkoiseen Etelä-Afrikkaan pidettäisiin mahdollisimman vähäisenä. Maan pääministerin Hendrik Verwoerdin mukaan afrikkalaisten ”ei tulisi haluta integroitua eurooppalaisen yhteisön elämään, vaan ymmärtää, että hänen omassa yhteisössään kaikki ovet ovat avoinna”. Suurapartheidin tarkoituksena oli myös turvata halvan työvoiman saatavuus ja kuitenkin pitää afrikkalaiset poissa kaupungeista rakentamalla tehtaita mustien heimoreservaattien rajoille. Hallituksen lopullisena tavoitteena oli siirtää kaikki afrikkalaiset bantustanien kansalaisiksi.[21]

Rasismi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rasismi Suomessa

Suomessa rasismista ei perinteisesti ole keskusteltu laajasti.[5][22] Kuitenkin esimerkiksi venäläisiin ja saamelaisiin on kohdistunut pelkoja: kansanperinteestä tunnetaan esimerkiksi ryssäviha. 1800-luvulla ruotsalaiset, suomenruotsalaiset ja saksalaiset antropologit leimasivat suomenkieliset suomalaiset alemmaksi mongoliseksi tai ”itäeurooppalaiseksi roduksi”. Toisaalta suomalaiset antropologit sovelsivat ulkomailta lainaamiaan hierarkisoivia rotuoppeja saamelaisiin 1930-luvulle asti.[23][5] Suomalaisissa kouluissa käytettiin aina 1960-luvulle asti oppikirjoja, joiden mukaan ihmiskunta jakautui erilaisiin rotuihin, jotka olivat henkisiltä ominaisuuksiltaan erilaisia. Suomen vanhoista vähemmistöryhmistä tutkimusten mukaan rasismin ja syrjinnän uhreiksi joutuvat erityisesti romanit.[5]

Rasismiin liittyvät asiat nousivat julkiseen keskusteluun 1990-luvun alussa, kun Suomeen saapui aiempaa enemmän ulkomaalaisia. Tutkimuksissa on havaittu rasismia Suomessa muun muassa asenteissa ja arjen toiminnassa.[5] Kantasuomalaisten keskuudessa tehdyssä tutkimuksessa 90 % kyselyyn osallistuneista piti ilmauksia ”neekeri”, ”ryssä” ja ”manne” kaikkein loukkaavimpana vähemmistöjen nimityksistä.[24] Maahanmuuttajien ja muiden ulkomaalaistaustaisten mielestä neekeri-sanan käyttö ilmentää heidän jokapäiväisiä rasismin kokemuksiaan.[25] Vuonna 2009 72 %:ssa rasististen rikosten rikosilmoituksissa oli kyse tilanteesta, jossa valtaväestöön kuuluva kohdistaa rasistisia solvauksia etniseen tai kansalliseen vähemmistöön kuuluvaan. Asukasmäärään suhteutettuna yleisimmin rasistisia rikoksia kohtasivat Somalian kansalaiset ja seuraavaksi yleisimmin Irakin, Turkin ja Iranin kansalaiset.[26] Rasistisiin rikoksiin syylliseksi epäillyistä 83 prosenttia oli suomalaisia vuonna 2008.[27]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Historian lisälehtiä: Suvaitsevaisuuden ongelma ja vähemmistöt kansallisessa historiassa. Pystykorvakirja. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2005. ISBN 952-471-543-0.
  • Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Kallonmittaajia ja skinejä: Rasismin aatehistoriaa. Pystykorvakirja. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 1998. ISBN 952-471-543-0.
  • Lepola, Outi & Villa, Susan (toim.): Syrjintä Suomessa 2006. Helsinki: Ihmisoikeusliitto, 2007. ISBN 978-952-99667-2-1. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Rastas, Anna: Rasismi lasten ja nuorten arjessa: Transnationaalit juuret ja monikulttuuristuva Suomi. Väitöskirja, Tampereen yliopisto. Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44-6946-6. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 14.4.2008).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Makkonen, Timo ja Ihmisoikeusliitto: Rasismi Suomessa 2000. Ihmisoikeusliitto ry. Viitattu 24.6.2009.
  2. a b c d e f g Lepola & Villa 2007, s. 111–112.
  3. Rase-työryhmä & Tulensalo, Hannu & Riila, Anu: Rasismin ja etnisen syrjinnän ehkäiseminen Helsingin kaupungin toiminnassa (PDF) (”Rasismi on ideologia, jonka mukaan ihmiset muodostavat rodun ja/tai kulttuurin perusteella jaoteltavia erilaisia ryhmiä”) 2004. Helsinki: Helsingin kaupunki. Viitattu 4.12.2009.
  4. Lepola & Villa 2007, s. 9–12.
  5. a b c d e f Rastas, Anna: Rasismi: Oppeja, asenteita, toimintaa ja seurauksia (PDF) Teoksessa Rastas 2007
  6. a b Lepola & Villa 2007, s. 10.
  7. Asetus kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta. 37/1970 Helsingissä 5 päivänä elokuuta 1970. Finlex. Viitattu 21.3.2008.
  8. Rasismi Euroopan unionin todellinen turvallisuusuhka (2. kappaleessa) Allianssin lehdistötiedotteet. 10.10.1996. Helsinki: Allianssi. Viitattu 21.1.2009.
  9. Piilorasismi on luultua yleisempää Verkkouutiset. 20.10.2000. Viitattu 24.6.2009.
  10. a b Isaksson & Jokisalo 2005, s. 68.
  11. Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat: Kuinka uskonto selitetään, s. 329. (Et l’homme créa les dieux, 2001.) Suomentanut Tiina Arppe. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7.
  12. a b c d Artikkeli rotuongelma teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 10. osa, Rad–Sio, s. 261–264. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07249-4.
  13. a b American Anthropological Association Statement on ”Race” 17.5.1998. American Anthropological Association. Viitattu 9.4.2007. (englanniksi)
  14. Lieberman, Leonard: ”Race” 1997 and 2001: A Race Odyssey 1997. American. Viitattu 24.5.2009. (englanniksi)
  15. a b Neill, James: Nature vs Nurture in Intelligence 10.4.2005. Viitattu 7.3.2007. (englanniksi) ”Galton was convinced that 'intelligence must be bred, not trained'. Such arguments have had massive social consequences and have been used to support apartheid policies, sterilization programs, and other acts of withholding basic human rights from minority groups.”
  16. Vihan asialla Ku Klux Klan. Tieteen kuvalehti Historia, 5/2007, s. 34–43.
  17. Isaksson & Jokisalo 1998, s. 220–254.
  18. Hakusana rasismi teoksessa Suomalainen tietosanakirja 6, n–reum. Espoo: Weilin + Göös, 1992. ISBN 951-35-4471-0.
  19. Isaksson & Jokisalo 1998, s. 220–254.
  20. Masso, Iivi Anna: Unohdetut toiset. Vapaa-ajattelija, 2009, 65. vsk, nro 2, s. 6. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry.
  21. a b Clark, Nancy L. & Worger, William H.: Seminar Studies in history: South Africa - The rise and fall of apartheid. Pearson Education, 2004. ISBN 0-582-41437-7. (englanniksi)
  22. Rastas 2007, s. 122–126.
  23. Isaksson & Jokisalo 1998, s. 143–148.
  24. Raittila, Pentti (toim.): ”Etniset vähemmistöt uutisissa”, Etnisyys ja rasismi journalismissa, s. 25–26. Sari Pietikäinen. Tampere: Tampere University Press, 2002. ISBN 951-44-5486-3. verkkoversio (PDF) (viitattu 4.5.2010).
  25. Rastas 2007, s. 133–139.
  26. Poliisiammattikorkeakoulu: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2009 (PDF) Yhdenvertaisuus.fi. Viitattu 27.12.2010.
  27. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos: Rikollisuutilanne 2009 (s. 295) (PDF) Viitattu 8.5.2011.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bjurwald, Lisa: Euroopan häpeä: Rasistien voittokulku. (Europas skam: Rasister på frammarsch, 2011.) Suomennos: Taru Laiho. Helsinki: Art House, 2011. ISBN 978-951-884-484-9.
  • Jelloun, Tahar Ben: Isä, mitä on rasismi?. (Le racisme expliqué à ma fille, 1997.) Suomennos: Annikki Suni. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5383-7.
  • Jokisalo, Jouko (toim.): Rasismi tieteessä ja politiikassa: Aate- ja oppihistoriallisia esseitä. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1821-2.
  • Kanninen, Satu & Markkula, Heli: R-sana: Kirja rasismista ja siihen puuttumisesta. Helsinki: Pelastakaa lapset, 2011. ISBN 978-952-5706-56-7. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Miles, Robert: Rasismi. (Racism, 1989.) Suomentaneet Antero Tiusanen ja Juha Koivisto. Tampere: Vastapaino, 1994. ISBN 951-9066-72-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta rasismi.