Nollatoleranssi
Wikipedia
Nollatoleranssi on käsite jolla kuvataan suhtautumista olemassa oleviin ilmiöihin. Lähtökohtaisesti nollatoleranssissa ei ilmiön olemassaoloa suvaita lainkaan ja sen esiintyminen halutaan kokonaan estää.
[muokkaa] Suomalaista nollatoleranssia
- Helsingin kaupunki ylläpitää Stop töhryille -projektia tavoitteena puhdistaa kaikki graffitit mahdollisimman pian niiden ilmestyttyä. Päättäjien mukaan tällä osoitetaan että graffitien tekoa ei sallita ja niiden tekoon puututaan ankarasti. Projekti on saanut päättäjien mukaan myös vähennettyä graffitien määrää ja uusien syntymistä sen toimialueella. Nyttemmin useat muut kaupungit ovat seuranneet esimerkkiä. Otteet pääkaupunkiseudulla graffitien poistamiseksi kokonaan ovat koventuneet ja viime vuosina useat graffiteja tekemisestä tavoitetut ovat saaneet ehdottomia vankeustuomioita.
- Pääkaupunkiseudun julkisessa liikenteessä toteutettiin vuonna 2006 nollatoleranssikampanja jossa puututtiin etenkin viikonloppuisin yleistyneeseen häiriökäyttäytymiseen ja liputta matkustamiseen. Kampanjan aikana liikennevälineissä oli runsaasti valvontahenkilökuntaa ja pienimpiinkin häiriöihin puututtiin tiukasti.
- Suomen puolustusvoimissa on virallisesti simputukselle nollatoleranssi. Tämä tarkoittaa että ilmi tulleisiin tapauksiin suhtaudutaan vakavasti ja siihen syyllistyneitä rangaistaan. Käytännössä kuitenkin simputusta esiintyy säännöllisesti.[1]
[muokkaa] Nollatoleranssia ulkomailla
- Yhdysvalloissa New Yorkin pormestari Rudolph Giuliani julisti nollatoleranssin jonka perusteella puututtiin pienimpiinkin rikkomuksiin. Tilastojen mukaan rikollisuus laski hänen aikanaan New Yorkissa dramaattisesti. Yhteys pormestarin toimiin ei ole kuitenkaan täysin selvä.
- Joissain Yhdysvaltojen osavaltioissa on nollatoleranssi alkoholia tarjoavien baarien ja ravintoloiden ikärajan todistamisen suhteen. Tällöin portsari ei saisi päästää asiakasta sisälle ilman virallista todistusta iästä, vaikka asiakas olisi silminnähden selvästi täysikäinen.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Sami Sinokki: Kiusaaja ei kieltoja kuuntele Ruotuväki. Viitattu 9. kesäkuuta 2008.
