Näennäistiede

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
 Tämä artikkeli on tuotu vieraskielisestä lähteestä ja käännös on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa tekemällä käännöksen loppuun.
Frenologinen kaavio 1800-luvulta. Frenologien mukaan ihmisen persoonallisuus voidaan nähdä kallon muodoista. Frenologia mainitaan näennäistieteenä ensimmäisen kerran vuonna 1843.
Frenologinen kaavio 1800-luvulta. Frenologien mukaan ihmisen persoonallisuus voidaan nähdä kallon muodoista. Frenologia mainitaan näennäistieteenä ensimmäisen kerran vuonna 1843.[1]

Näennäistiede eli pseudotiede (myös valetiede tai kvasitiede) on tieteellisenä esiintyvä oppi, joka ei kuitenkaan täytä tieteellisyyden tunnusmerkkejä.[2] Näennäistieteellä tarkoitetaan käsitystä, menetelmää tai toimintaa jonka väitetään olevan tieteellistä mutta joka ei käytä tieteellistä menetelmää,[3][4][5] jolta puuttuu sitä tukeva todistusaineisto,[6] tai muutoin tieteellinen status.[7] Termi tulee kreikan kielen sanasta pseudo- (valheellinen tai teeskentelevä) ja "tiede" (latinan scientia, eli "tieto") Varhainen tallennettu maininta termin käytöstä on vuodelta 1843 jolloin sitä käytti ranskalainen fysiologi François Magendie,[8] jota pidetään kokeellisen fysiologian edelläkävijänä.

Näennäistiede on mikä tahansa asia joka pintapuolisesti vaikuttaa olevan tieteellistä tai jonka kannattajat pitävät sitä tieteellisenä mutta joka kuitenkaan ei täytä edellytystä testattavuudesta, tai pääkohdittain poikkeaa muista olennaisista tieteellisen menetelmän muodoista.[9] On olemassa tietoteoreettista erimielisyyttä siitä, missä laajuudessa on mahdollista erottaa tiede näennäistieteestä luotettavalla ja puolueettomalla tavalla.[10]

Termillä itsessään on kielteinen merkitys, koska sitä on käytetty osoittamaan että niin nimettyjä asioita on virheellisesti ja harhaanjohtavasti esitelty tieteenä.[11] Niinpä ne joiden väitetään harjoittavan tai kannattavan näennäistiedettä normaalisti kiistävät tämän luokittelun.

Näennäistieteille on tunnusomaista epämääräisten, liioiteltujen ja testaamattomien väitteiden käyttö, luottamus ennemmin vahvistukseen kuin kieltämiseen sekä avoimuuden ja teorian kehittymisen puuttuminen.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Tausta

Standardit sen määrittelemiseksi, onko oppi, metodologia tai käytäntö tieteellistä, vaihtelee. Tieteellisessä menetelmässä tällaisia periaatteita ovat toistettavuus ja intersubjektiivinen varmistettavuus.[12] Tällaiset periaatteet pyrkivät vamistamaan että oleellinen todistusaineisto voidaan toistaa ja/tai mitata samoissa olosuhteissa, joka sallii tulevan tutkimuksen sen määrittämiseksi, onko ilmiöön liitetty hypoteesi tai teoria sekä hyväksyttävä että luotettava, jotta muut tutkijat voivat käyttää sitä.

Odotetaan, että tieteellistä menetelmää käytetään kaikkialla, ja että puolueellisuutta kontrolloidaan tai se eliminoidaan kaksoissokkotutkimuksilla, tai tilastollisesti melko suurella otannalla. Kaikki kerätty data, mukaan lukien koe/ympäristötekijät, dokumentoidaan tarkastelua varten ja asetetaan saataville vertaisarviointia varten, joka siten sallii tulevat kokeet ja tutkimukset joiden perusteella tulokset voidaan joko varmistaa tai hylätä, sekä määritellä muita tärkeitä tekijöitä kuten tilastollinen merkittävyys, luottamusväli ja virhemarginaali.[13]

1900-luvun puolivälissä Karl Popper ehdotti falsifioitavuuden kriteeriä näennäistieteen ja tieteen erottamiseksi toisistaan. [14] Väitteet kuten "Jumala loi maailmankaikkeuden" voivat olla tosia tai epätosia, mutta ei voida tehdä testejä joilla väitteet voitaisiin todeta epätosiksi, joten ne eivät ole tiedettä, vaan tieteen alan ulkopuolella. Popper jakoi ei-tieteen toisaalta filosofisiin, matemaattisiin, mytologisiin, uskonnollisiin ja/tai metafyysisiin muodostelmiin ja toisaalta näennäistieteellisiin - mutta ei esittänyt selviä kriteereitä niiden erottamiseksi. [15] Hän antoi esimerkeiksi näennäistieteestä astrologian ja psykoanalyysin, ja tieteestä Albert Einsteinin suhteellisuusteorian. Myöhemmin Paul R. Thagard (1978) ehdotti että näennäistiede on ensisijaisesti erotettavissa tieteestä silloin kun se on pitkällä aikavälillä vähemmän kehittyvä kuin vaihtoehtoiset teoriat, ja kun sen kannattajat laiminlyövät teorian ongelmien osoittamisen tai myöntämisen. [16] Mario Bunge on esittänyt kategorioita "uskomuskenttä" ja "tutkimuskenttä" helpottamaan tieteen ja näennäistieteen erottamista toisistaan. [17]

Tieteenfilosofi Paul Feyerabend on esittänyt tiedonsosiologian näkökulmasta, että tieteen ja ei-tieteen erottaminen ei ole mahdollista eikä toivottavaa. [18]

Eräs seikka joka tekee erottamisen vaikeaksi on se, että tieteen teoriat ja metodologiat johtavat eriäviin arvioihin reaktioissaan uuteen dataan. [19] Lisäksi tietyt standardit jotka soveltuvat yhdelle tieteenalalle eivät ole välttämättä niitä joita käytetään joillakin toisilla aloilla.

Sekä skeptikot että Bright-liikkeen huomattavimmat edustajat kuten Richard Dawkins, Mario Bunge, Carl Sagan ja James Randi, pitävät kaikkia näennäistieteen muotoja haitallisina, riippumatta siitä tuottavatko ne välitöntä haittaa kannattajilleen. Nämä kriitikot ajattelevat yleisesti että näennäistieteen harjoittaminen voi johtua useista syistä, ulottuen naiviudesta tieteen luonnetta ja tieteellistä menetelmää kohtaan aina tarkoitukselliseen petokseen, jolla voi olla taloudellisia tai poliittisia päämääriä.

[muokkaa] Näennäistieteen määritelmästä

Raimo Tuomela on väittänyt, että näennäistiede[20]

  1. Pohjautuu monesti epämääräiseen, usein mieleen liittyvään perustaan
    1. jossa on vaikkapa ruumiittomia henkiä.
    2. joka sallii auktoriteettiuskon, tai joka perustuu jonkin eliitin paranormaaleille tiedonhankintakyvyille
    3. Kaavamainen, dogmaattinen asenne totuuden puolesta, ei yritä etsiä totuutta muuttamalla omia näkemyksiään silloin, kun havainnot ja päättely niin vaativat.
  2. Monesti, joskaan ei aina ja kaikilta osin, karttaa loogis-matemaattista tarkkaa ajattelua.
  3. On oppi, jonka oletukset ja teoriat testaamattomia tai eivät ole testattavissa lainkaan. Näennäistieteelliset väitteet ovat monesti ristiriidassa paremmin tutkittujen ja koeteltujen tieteellisten väitteiden kanssa. Näennäistieteen väitteet eivät muutu, vaikka havainnot ja loogis-teoreettinen tutkimus näyttävät muuta.
  4. On oppi, jota kiinnostaa usein käytännölliset monesti henkilöön liittyvät asiat tyyliin miten parantaa sairaus, miten tuntea itysensä onnelliseksi, mikä johtaa monesti näennäisteknologiaan.
  5. Menetelmät eivät korjaa omia virheitään, eivätkä pohjaudu hyvin koeteltuihin yleisiin teorioihin
  6. On monesti erillinen oppi, jota eivät muut tue

[21]

Esimerkiksi selvänäkeminen on tämän näkemyksen mukaan näennäistiedettä, koska se rikkoo tunnettuja fysiikan lakeja. Monesti lisäksi eri selvänäkijät väittävät samasta asiasta eri asioita.

Näennäistiede on hyvin suosittua ja sitä siintyy yliopiston tutkijoiden parissakin, muttei niin yelsitä kuin "tavallisen kansan" parissa.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet ja viitteet

  1. ↑ F. Magendie: An Elementary Treatise on Human Physiology, s. 150. New York:: Harper, 1843.
  2. ↑ Pseudotiede, teoksessa Risto Selin: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4.
  3. ↑ "'pseudoscientific - pretending to be scientific, falsely represented as being scientific", from Oxford American Dictionary, published by Oxford English Dictionary.
  4. ↑ For example, Hewitt et al. Conceptual Physical Science Addison Wesley; 3 edition (July 18, 2003) ISBN 0-321-05173-4, Bennett et al. Cosmic Perspective 3e Addison Wesley; 3 edition (July 25, 2003) ISBN 0-8053-8738-2
  5. ↑ See also, e.g., Gauch HG Jr. Scientific metodi in Practice (2003)
  6. ↑ National Science Foundation adopts definition of (Shermer, 1997) "claims presented so that they appear [to be] scientific even though they lack supporting evidence and plausibility" (Shermer 1997, p. 33) In contrast, they say, science is " set of methods designed to describe and interpret observed and inferred phenomena, past or present, and aimed at building a testable body of knowledge open to rejection or confirmation" (Shermer 1997, p. 17) Shermer M.: Why People Believe Weird Things: Pseudoscience, Superstition, and Other Confusions of Our Time. W. H. Freeman ja Company, 1997. cited by National Science Foundation (official report): Science and engineering indicators 2006. {{{Julkaisija}}}, 2006.
  7. ↑ " pretended or spurious science; collection of related beliefs about a world mistakenly regarded as being based on scientific metodi or as having a status that scientific truths now have.", from the Oxford English Dictionary Second Edition 1989.
  8. ↑ Magendie, F (1843) An Elementary Treatise on Human Physiology. 5th Ed. Tr. John Revere. New York: Harper, p 150. Magendie refers to phrenology as " pseudo-science of present day" (note hyphen).
  9. ↑ For example, Hewitt et al. Conceptual Physical Science Addison Wesley; 3 edition (July 18, 2003) ISBN 0-321-05173-4, Bennett et al. Cosmic Perspective 3e Addison Wesley; 3 edition (July 25, 2003) ISBN 0-8053-8738-2
  10. ↑ philosopher of science Paul Feyerabend in particular is associated with view that attempts to distinguish science from non-science are flawed and pernicious. " idea that science can, and should, be run according to fixed and universal rules, is both unrealistic and pernicious. ... idea is detrimental to science, for it neglects complex physical and historical conditions which influence scientific change. It makes our science less adaptable and more dogmatic:"[1]
  11. ↑ However, from the "them vs. us" polarization that its usage engenders, the term may also have a positive function because "[the] derogatory labeling of others often includes an unstated self-definition "(p.266); and, from this, the application of the term also implies "a unity of science, a privileged tree of knowledge or space from which the pseudoscience is excluded, and the user's right to belong is asserted " (p.286) -- Still A & Dryden W (2004) "The Social Psychology of "Pseudoscience": A Brief History", J Theory Social Behav 34:265-290
  12. ↑ e.g. Gauch HG Jr. Scientific method in Practice (2003) 3-5 ff
  13. ↑ Gauch (2003) 191 ff, especially Chapter 6, "Probability", and Chapter 7, "inductive Logic and Statistics"
  14. ↑ Popper, KR (1959) " Logic of Scientific Discovery".
  15. ↑ Karl R. Popper: Science: Conjectures and Refutations. Conjectures and Refutations (1963) p. 43–86;
  16. ↑ Thagard PR (1978) "Why astrology is a pseudoscience" (1978) In PSA 1978, Volume 1, ed. Asquith PD ja Hacking I (East Lansing: Philosophy of Science Association, 1978) 223 ff.
  17. ↑ Bunge M (1983) "Demarcating science from pseudoscience" Fundamenta Scientiae 3:369-388
  18. ↑ Feyerabend P Against metodi: Outline of an Anarchistic Theory of Knowledge (1975)[2]
  19. ↑ Thagard PR (1978) "Why astrology is a pseudoscience" (1978) In PSA 1978, Volume 1, ed. Asquith PD ja Hacking I (East Lansing: Philosophy of Science Association, 1978) 223 ff. Thagard writes, at 227, 228: "We can now propose following principle of demarcation: theory or discipline which purports to be scientific is pseudoscientific if and only if: it has been less progressive than alternative theories over a long period of time, and faces many unsolved problems; but a community of practitioners makes little attempt to develop theory towards solutions of problems, shows no concern for attempts to evaluate a theory in relation to others, and is selective in considering confirmations and non confirmations."
  20. ↑ Raimo Tuomela: Tiede, toiminta ja todellisuus, Jyväskylä sivu 1983; ISBN 951-662-334-4;Luku 8 Tiede, esitiede ja pseudotiede; II magia, uskonto ja pseudotiede; sivu 126
  21. ↑ Raimo Tuomela, Tiede, toiminta ja todellisuus, sivu 126

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Verkossa

[muokkaa] Suomeksi

[muokkaa] Englanniksi

[muokkaa] Kirjallisuutta

[muokkaa] Suomeksi

  • Niiniluoto, Ilkka: Johdatus tieteenfilosofiaan: Käsitteen- ja teorianmuodostus. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05435-X.
  • Niiniluoto, Ilkka: ”Tieteen tuntomerkit”, teoksissa Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08016-4. ja Selin, Risto & Ollikainen, Marketta & Salmi, Ilpo V. (toim.): Paholaisen asianajajan paluu: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 63. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1997. ISBN 951-9269-88-6.
  • Heta Häyry, Hannu Karttunen, Matti Virtanen (toim.): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 38. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7. Teoksen verkkoversio.
  • Tuomela, Raimo: ”Tiede, esitiede, pseudotiede”, teoksessa Häyry, Heta & Karttunen, Hannu & Virtanen, Matti (toim.): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 38. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7. Teoksen verkkoversio.
  • Tuomela, Raimo: Tiede, toiminta ja todellisuus: Tieteellisen maailmankäsityksen filosofiset perusteet. Filosofian kirjasto 11. Helsinki: Gaudeamus, 1983. ISBN 951-662-334-4.

[muokkaa] Englanniksi

  • Bauer Henry H: Science or Pseudoscience. University of Illinois Press, 2000.
  • Beyerstein BL: Brainscams: Neuromythologies of the New Age. International Journal of Mental Health, 1990, nro 3.
  • Charpak Georges: Debunked. Johns Hopkins University Press, 2004. 0801878675.
  • Derksen AA: The seven sins of pseudo-science. J Gen Phil Sci, 1993.
  • Derksen AA: The seven strategies of the sophisticated pseudo-scientist: a look into Freud's rhetorical toolbox. J Gen Phil Sci, 2001.
  • Gardner M: Science – Good, Bad and Bogus. Oxford University Press, 1983.
  • Gauch Jr Hugh G: Scientific Method in Practice. Cambridge University Press, 2002. 9780521017084.
  • Hansson SO: Defining pseudoscience. Philosophia naturalis, 1996.
  • Joseph J: Twin studies in psychiatry and psychology: science or pseudoscience?. Psychiatric Quarterly, 2002.
  • Martin M: Pseudoscience, the paranormal, and science education. Science & Education, 1994.
  • Ostrander GK, Cheng KC, Wolf JC Wolfe MJ: Shark Cartilage, Cancer and the Growing Threat of Pseudoscience. Cancer Research, .
  • Sampson W, Beyerstein BL: Traditional medicine and pseudoscience in China. Skeptical Inquirer, 1996-09/10.
  • Sagan Carl: The Demon-Haunted World: Science As a Candle In the Dark. , 1996.
  • Shermer M: Why People Believe Weird Things – Pseudoscience, superstition, and other confusions of our time. , 2002.
  • Wilson F: The Logic and Methodology of Science and Pseudoscience. , 2000. 155130175X.
  • How to Sell a Pseudoscience. Skeptical Inquirer, 1995, nro 4.
  • Distinguishing Science from Pseudoscience - Barry L. Beyerstein
  • Pseudoscience - Robert Todd Carroll, PhD
  • Pseudoscience. What is it? How can I recognize it? - Stephen Lower
  • Science and Pseudoscience - transcript and broadcast of talk by Imre Lakatos
  • Science Needs to Combat Pseudoscience - A statement by 32 Russian scientists and philosophers
  • Science, Pseudoscience, and Irrationalism - Steven Dutch
  • The Seven Warning Signs of Bogus Science - Robert L. Park
  • Is Primal Therapy Pseudoscience? website - John EB Smith
  • Why Is Pseudoscience Dangerous? - Edward Kruglyakov
  • Plate Tectonics: The Rocky History of an Idea by Brian Simison, University of California, Berkeley, Museum of Paleontology, retrieved August 2, 2006
  • Nonsense (And Why It's So Popular) a course syllabus from The College of Wooster, retrieved December 21, 2007
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4enn%C3%A4istiede
Henkilökohtaiset työkalut