Ouija
Ouija eli Ouija-lauta (engl. /ˈwiːdʒə/ tai /ˈwiːdʒi/) on vuonna 1891 Yhdysvalloissa lanseerattu väline, jota on käytetty muun muassa ennustamisessa ja spiritismissä. Ouija-tuotemerkin omistaa nykyisin Hasbro.
Ouija-laudalle on painettu kaikki aakkosten kirjaimet ja numerot sekä sanat kyllä, ei ja näkemiin. Käyttäjät asettavat sormenpäänsä osoittimelle, joka liukuessaan näennäisen itsestään laudan yli muodostaa sanoja ja muita viestejä. Spiritismissä ajatellaan, että viestit tulevat henkiolennoilta. Joidenkin mielestä lauta paljastaa käyttäjänsä alitajunnan. Tieteellisen näkemyksen mukaan laudan toiminta perustuu käsien ja sormien tiedostamattomiin liikkeisiin. Ilmiötä kutsutaan ideomotoriseksi liikkeeksi.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo vuosisatoja ennen Ouija-laudan keksimistä ennustamisessa ja spiritismissä oli käytetty ”puhuvia lautoja”, joiden avulla henget saattoivat viestiä ihmisille joko piirtämällä tai osoittelemalla laudalla olevia merkkejä.[1]
Aikaisemmin henget oli saatu spiritistisissä istunnoissa viestimään sanallisesti useimmiten vaivalloisesti luettelemalla ääneen kirjaimia ja odottamalla henkien koputusta oikean kirjaimen kohdalla. Aivan Ouija-laudan kaltaista lautaa oli käytetty Ohiossa spiritistisissä istunnoissa jo ainakin vuodesta 1886 alkaen. Tällä uudella laudalla henget liu’uttivat osoitinta kirjaimesta toiseen, mikä teki istunnoista sujuvampia. Vuonna 1890 baltimorelainen liikemies Charles Kennard perusti Kennard Novelty Company -yrityksen kolmen muun liikemiehen kanssa tarkoituksenaan alkaa valmistaa tällaisia lautoja kaupallisesti.[2]
Nimen Ouija keksi liikemies Elijah Bondin käly Helen Peters. Hän sai nimen laudalta itseltään koeistunnossa, jossa lauta väitti nimen tarkoittavan hyvää onnea. Nimen arvellaan tulleen siitä, että Petersillä oli kaulassaan medaljonki, jossa oli sana Ouija ja sen alla naisen kuva, joka mahdollisesti esitti Petersin ihailemaa kirjailija Ouidaa. Toisen teorian mukaan nimessä yhdistyvät ranskan ja saksan kielen kyllää (oui, ja) tarkoittavat sanat.[2][3]
Ouija oli saanut patenttitoimiston hyväksynnän ennen lanseeraustaan, koska lauta oli koetilaisuudessa onnistunut kertomaan patenttivirkailijan nimen. Patentissa laudan todetaan toimivan, mutta toimivuuden syytä ei anneta.[2]
Ouija-lauta tuli markkinoille helmikuussa 1891, ja sen hinta oli 1,50 dollaria. Alkuperäinen lauta ja osoitin olivat puuta. Nykyisin lauta on yleensä pahvia ja osoitin muovia.[2]
Ouija-laudasta tuli nopeasti suosittu, ja Kennard Novelty Company perusti pian useita uusia tehtaita eri suurkaupunkeihin tuottamaan sitä. Vuonna 1893 yrityksen johtoon tuli William Fuld, joka sai yksinoikeuden laudan valmistamiseen vuonna 1898. Vuonna 1919 Fuldista tuli yrityksensä ainoa osakkeenomistaja.[2]
Ouija-lautaa markkinoitiin samanaikaisesti sekä mystisenä oraakkelina että koko perheen viihteenä. Yhteyden ottaminen väitettyyn kuolleitten sielujen maailmaan Ouija-laudan avulla spiritistisissä istunnoissa oli erittäin suosittua etenkin 1910- ja 1920-luvuilla, mihin vaikutti paljon ensimmäinen maailmansota.[2]
Vuoden 1967 aikana Ouija-lautaa kerrottiin myydyn kaksi miljoonaa kappaletta, enemmän kuin Monopolya. Ouija esiintyi suositussa vuoden 1973 kauhuelokuvassa Manaaja, jossa riivattu päähenkilö viestii sen kautta riivaajansa kanssa. Elokuvan seurauksena lauta sai maineen paholaisen työkaluna niin käyttäjien kuin elokuvantekijöidenkin keskuudessa. Jotkut kristityt edelleenkin torjuvat laudan sen väitetyn saatanallisuuden vuoksi.[2]
Parker Brothers osti laudan Fuld Companylta vuonna 1966, ja se siirtyi Hasbron omistukseen vuonna 1991.[2]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ouija-laudalle on painettu kaikki kirjaimet ja numerot sekä sanat kyllä, ei ja näkemiin. Pelaajat asettavat yhdessä sormenpäänsä kolmionmuotoiselle osoittimelle, joka alkaa sitten liukua laudan yllä ja muodostaa kirjain kirjaimelta vastauksia sille esitettyihin kysymyksiin.[1]
Ouija-lautaa on käytetty ennustamiseen, yhteyden saamiseen vainajiin ja henkiin sekä huvin vuoksi. Laudan käyttäjien mielestä Ouijalla voidaan joko saada yhteys henkiin tai paljastaa käyttäjänsä alitajunnan. Jotkut ovatkin käyttäneet Ouijaa itsetuntemuksen ja luovan työn apuna.[1]
Käyttäjiensä mukaan Ouija ei sinänsä ole hyvä tai paha väline, vaan ainoastaan tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen välinen liittymä. Kristillisen kirkon piirissä lautaa saatetaan pitää vaarallisena, koska se antaa pahoille demoneille reitin tulla ja ottaa ihmisiä haltuunsa. Jotkut ovat väittäneet Ouijan kehottaneen heitä tekemään rikoksia, jopa murhia. Joskus Ouija-istunnot ovat rauhallisen alun jälkeen muuttuneet ahdistaviksi, ja käyttäjät ovat tarvinneet psykiatrista apua.[1]
Skeptikkojen mukaan laudan toiminta perustuu siihen, että ihmiset liikuttavat osoitinta tietämättään. Ilmiötä kutsutaan ideomotoriseksi liikkeeksi. Jotkut ihmiset ovat sille herkempiä kuin toiset, ja alttius näyttää kytkeytyvän hypnoottiseen alttiuteen.[4] Taikavarpu, automaattikirjoitus ja fasilitoitu kommunikaatio perustuvat samalla tavoin tiedostamattomiin liikkeisiin.[2][5][6][7] Liikkeitä tehostaa myös tunteiden tarttuminen, jossa jännittävään tilanteeseen osallistujien on helppo tuntea toistensa pelon ja ahdistuksen tunteet.[7] Koska osallistujien sormet ovat osoittimen päällä hyvin kevyesti, jo yhden henkilön pieni alitajuinen liike saa osoittimen liikkeelle. Tällöin muutkin osallistujat lähtevät alitajuisesti mukaan.[8] Jos osallistujien silmät peitetään, ”hengiltä” saadut viestit muuttuvat käsittämättömiksi.[5]
Leo Tolstoi kuvasi kenraalin ja taiteilijan keskinäistä istuntoa romaanissaan Ylösnousemus (1899). Kuvaus paljasti kirjailijan oman käsityksen siitä, mistä Ouija-laudan taiassa oli kysymys:[9]
»Teevati vastasi kenraalin tekemään kysymykseen miten sielut kuoleman jälkeen tuntevat toisensa. – – Sotamiehen astuessa sisään lautanen oli pysähtynyt kerran S-kirjaimen, sitten E-kirjaimen ja lopulta seisahtunut N-kirjaimen kohdalle ja alkanut sitten nykiä puoleen ja toiseen. Tähän nykimiseen oli syynä se, että kenraalin mielestä seuraavan kirjaimen piti olla J, hänen mielestään Jeanne d’Arcin piti sanoa siis, että sielut tulevat tuntemaan toisensa sen jälkeen, kun ovat puhdistuneet kaikesta maallisesta – – mutta taiteilija arveli seuraavan kirjaimen olevan V:n, hän oletti sielun tahtovan sanoa että sielut tulevat tuntemaan toisensa valon avulla.»
(Suom. Lea Pyykkö.)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Guiley, Rosemary Ellen: ”Ouija”, The Encyclopedia of Demons and Demonology, s. 189–191. New York: Facts on File, 2009. ISBN 978-0-8160-7314-6. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i McRobbie, Linda Rodriguez: The Strange and Mysterious History of the Ouija Board Smithsonian Magazine. 27.10.2023. Viitattu 31.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Ouija board Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Brown, Derren: Miten mieltä hallitaan. (Tricks of the Mind, 2006.) Suomentanut Risto K. Träff. Jyväskylä: Atena, 2010. ISBN 978-951-796-663-4.
- ↑ a b Carroll, Robert T.: Ouija board Skeptic’s Dictionary. 31.10.2009. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
- ↑ French, Chris: The unseen force that drives Ouija boards and fake bomb detectors The Guardian. 27.4.2013. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Kenny, Megan: Paranormal or Psychology? The ’Spooky’ Science Behind Ouija Boards The Conversation. 28.10.2022. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Rautio, Samppa: Tamperelaisessa kellarissa pelattiin spiritismiä Ilta-sanomat. 28.10.2022. Viitattu 2.8.2023.
- ↑ Tolstoi, Leo: Ylösnousemus, s. 329. (Voskresenie, 1899.) Suomentanut Lea Pyykkö. Hämeenlinna: Karisto, 2007. ISBN 078-951-23-4858-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ouija Wikimedia Commonsissa
- Cassie, Ron: Not Dead Yet. Baltimore 25.8.2018. (englanniksi)
- Museum of Talking Boards. (englanniksi)
- Sandoiu, Ana: Ouija boards: Science explains the spooky sensation. Medical News Today 25.8.2018. (englanniksi)