Vertaisarviointi
Wikipedia
Vertaisarviointi (engl. peer review) eli referee-käytäntö on tieteellisen julkaisemisen tapa, jossa lehteen tai julkaisuun lähetetyt artikkelit arvioi sekä julkaisusarjan toimitus että sen valitsemat ulkopuoliset asiantuntijat.
Kun artikkelia on tarjottu johonkin tieteelliseen lehteen, vastaava toimittaja lähettää sen yhdelle tai useammalle alan tutkijalle, joita kutsutaan englannissa nimellä referee. Nämä arvioijat kirjoittavat lyhyen arvion artikkelista ja kertovat kantansa siitä, pitäisikö se julkaista. He voivat myös ehdottaa muutoksia artikkeliin mielensä mukaan. Yleensä lehden toimittaja noudattaa arvioijien suosituksia.[1]
Vertaisarvioijina toimivat ulkopuoliset asiantuntijat valitaan toimituksen toimesta ja he ovat alalla aktiivisesti toimivia tutkijoita. Arvioijien, joita on yleensä ainakin kaksi kappaletta, henkilöllisyys tavallisesti salataan artikkelin kirjoittajilta ja joissakin julkaisusarjoissa on myös tasapuolisuuden varmistamiseksi tapana salata kirjoittajien henkilöllisyys arvioijilta. Jälkimmäinen tapa on jokseenkin harvinainen, sillä tällöin arvioijien on tarvittaessa vaikea varmistua siitä, ettei tarkistettava julkaisu ole plagiaatti tai ettei sama tekijäryhmä ole jo aikaisemmin julkaissut sitä muualla. Vertaisarvioijana toimiminen on luottamuksellinen tehtävä, josta ei makseta palkkiota.
Vertaisarvioinnissa tarkistetaan julkaistavaksi tarjotun artikkelin asiasisällön ja tieteellisen merkittävyyden lisäksi myös sen kieliasu sekä varmistetaan, että tekstin rakenne vastaa tieteellisen kirjoittamisen käytäntöjä (esimerkiksi tekstin tiiviys, kuvien ja taulukoiden selkeys sekä lähdeviitteiden käyttö). Artikkeliin perehdyttyään asiantuntija eli referee kirjoittaa julkaisusarjan toimitukselle raportin, jossa hän määrittelee artikkeliin tehtävät korjaukset ja suosittelee joko artikkelin julkaisemista (korjausten jälkeen) tai julkaisematta jättämistä. Tämän raportin julkaisusarjan toimitus edelleen toimittaa artikkelin kirjoittajille. Kun toimitus saa kirjoittajilta korjatun artikkelin, se lähetetään uudelleen arvioitavaksi. Kun artikkeli on hyväksytty julkaistavaksi siihen ei saa enää tehdä mitään muutoksia lukuun ottamatta muusta tekstistä kokonaan erillistä kommenttia (usein otsikolla Note added in proof), jossa tekijöillä on mahdollisuus esimerkiksi mainita tuloksen kannalta olennaisesta löydöstä tai havainnosta, joka on tehty arvioinnin aikana.
Vertaisarviointi vie aikaa, ja usein alkuperäisen artikkelin lähettämisestä lopullisen version julkaisemiseen voi kulua useita kuukausia.
Vertaisarviointi muodostui käytännöksi tieteellisessä julkaisutoiminnassa 1940-luvulla, jolloin se korvasi aikaisemmin julkaisukäytäntönä olleet laajat monografiatutkielmat. Käytäntö on osoittautunut niin tehokkaaksi, että nykyisin monilla aloilla käytännössä vain vertaisarvioinnin läpikäyneiden julkaisujen katsotaan olevan tieteellisesti varteenotettavia. Vertaisarvioinnin tarkoitus on, että lehdessä julkaistut artikkelit täyttäisivät oman alansa – ja tieteen yleensä – standardit. Tutkimuksen ammattilaiset, tutkimustiedon ammattimaiset käyttäjät (esimerkiksi lääkärit ja opettajat) sekä eri tieteenalojen opiskelijat pitävät yleensä julkaisuja, joissa ei käytetä vertaisarviointia, luotettavuudeltaan ja tiedon syvällisyydeltään heikkotasoisempina.
Vaikka vertaisarviointi onkin erittäin tehokas tapa tieteellisten artikkelien sisällön ja muodon pitämiseksi korkeatasoisena, luonnollisesti myös vertaisarvioiduissa lehdissä esiintyy vaihtelevissa määrin virheitä ja muita puutteita.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Räsänen, Syksy: Totuuden ovivahdit (blogikirjoitus) Maailmankaikkeutta etsimässä. 25.1.2009. Tiede-lehti. Viitattu 25.1.2009.