Vertaisarviointi
Wikipedia
- Vertaisarvioinnista Wikipediassa, katso Wikipedia:Vertaisarviointi
Vertaisarviointi (engl. peer review) eli referee-käytäntö on tieteellisen julkaisemisen tapa, jossa lehteen tai julkaisuun lähetetyt artikkelit arvioivat sekä julkaisusarjan toimitus että sen valitsemat ulkopuoliset asiantuntijat. Ulkopuolisten asiantuntijoiden, joita on yleensä ainakin kaksi kappaletta, henkilöllisyys tavallisesti salataan artikkelin kirjoittajilta ja joissakin julkaisusarjoissa on myös tasapuolisuuden varmistamiseksi tapana salata kirjoittajien henkilöllisyys arvioijilta. Jälkimmäinen tapa on jokseenkin harvinainen, sillä tällöin arvioijien on tarvittaessa vaikea varmistua siitä, ettei tarkistettava julkaisu ole plagiaatti tai ettei sama tekijäryhmä ole jo aikaisemmin julkaissut sitä muualla.
Vertaisarvioinnissa tarkistetaan julkaistavaksi tarjotun artikkelin asiasisällön ja tieteellisen merkittävyyden lisäksi myös sen kieliasu sekä varmistetaan, että tekstin rakenne vastaa tieteellisen kirjoittamisen käytäntöjä (esim. tekstin tiiviys, kuvien ja taulukoiden selkeys sekä lähdeviitteiden käyttö). Kun artikkeli on hyväksytty julkaistavaksi siihen ei saa enää tehdä mitään muutoksia lukuun ottamatta muusta tekstistä kokonaan erillistä kommenttia (usein otsikolla Note added in proof), jossa tekijöillä on mahdollisuus esimerkiksi mainita tuloksen kannalta olennaisesta löydöstä tai havainnosta, joka on tehty arviointiprosessin aikana.
Vertaisarviointi muodostui käytännöksi tieteellisessä julkaisutoiminnassa 1940-luvulla, jolloin se korvasi aikaisemmin julkaisukäytäntönä olleet laajat monografiatutkielmat. Käytäntö on osoittautunut niin tehokkaaksi, että nykyisin monilla aloilla käytännössä vain vertaisarvioinnin läpikäyneiden julkaisujen katsotaan olevan tieteellisesti varteenotettavia. Vertaisarvioinnin tarkoitus on, että lehdessä julkaistut artikkelit täyttäisivät oman alansa – ja tieteen yleensä – standardit. Tutkimuksen ammattilaiset, tutkimustiedon ammattimaiset käyttäjät (esim. lääkärit ja opettajat) sekä eri tieteenalojen opiskelijat pitävät yleensä julkaisuja, joissa ei käytetä vertaisarviointia, luotettavuudeltaan ja tiedon syvällisyydeltään heikkotasoisempina.
Vaikka vertaisarviointi onkin erittäin tehokas tapa tieteellisten artikkelien sisällön ja muodon pitämiseksi korkeatasoisena, luonnollisesti myös vertaisarvioiduissa lehdissä esiintyy vaihtelevissa määrin virheitä ja muita puutteita.
