Taikavarpu
Sivulta puuttuu 
Taikavarpu on väline jota ns. kaivonkatsojat käyttävät yrittäessään paikallistaa maassa kulkevan veden sijaintia kaivon perustamiseksi. Sellaista on yritetty käyttää myös malmien etsintään.
Varpu tehdään yleisimmin pajusta ja se on Y:n muotoinen oksanhaara jossa kummankin haarautuvan oksan tulee olla samanvahvuinen ja sen tulee olla symmetrisen muotoinen. Varpua pidellään kiinni Y:n sakaroista ja vesisuonen kohdalla sen pitäisi taipua voimakkaasti maata kohden. Samaan tarkoitukseen käytetään myös heiluria tai rautalankamallia.
Taikavarvun tarkkaa toimintatapaa ei tunneta. Nykytiedon mukaan taikavarpua liikuttaa varvun käyttäjä itse huomaamattaan refleksinomaisella ideomotorisella liikkeellä[1]. Taikavarpu ei taivu, jos se on kiinni esimerkiksi laudassa eikä ihmisen käsissä.
Monesti on väitetty, että että jotkut ihmiset pystyvät havaitsemaan maasäteilyn joka paljastaisi veden sijainnin[2]. Joidenkin mukaan jotkut ihmiset pystyisivät havaisemaan maan alla olevan veden sen Maan magneettikenttää[3]. Taikavarvun käyttökelpoisuutta epäilevät skeptikot sanovat, ettei taikavarvulla ole merkitystä veden tai muiden aineiden tai esineiden etsinnässä.
Sisällysluettelo |
Kritiikki [muokkaa]
Taikavarvusta on kiistelty pidenpään kuin monesta muusta yliluonnollisesta asiasta[4]. Taikavarvun historia ulottuu historian alkuhämärään vuoden 2200 eaa. aikaiseen Kiinaan ja Babyloniaan[5]. Taikavarvulla etsittiin 1500-luvulla Saksassa mm malmia[6]. Taikavarvun epäluotettavuus mailminetsinnässä näkyi tuolloin. Sen jälkeen taikavarvulla etsittiin muun muassa aarteita, kadonneita esineitä ja Ranskassa rikollisia. Kaivonkatsominen tuli Suomeen vasta 1800-luvulla, sitä ennen kaivon paikat katsottiin kasvillisuuden mukaan.
Pohjavesi on Suomessa kallioperässä yleinen eikä yleensä kulje suonissa[7]. Monien skeptikoiden Suomessakin tekemien tutkimusten mukaan eri kaivonkatsojat eivät löydä samoja vesisuonia, vaan eri kaivonkatsojat väittävät varpujensa perusteella vesisuonten olevan eri paikoissa[8][9][10]. Kaivonkatsojat ovat heidän mukaansa muutenkin epäonnistuneet useammin kuin onnistuneet. Niinpä skeptikoiden mielestä taikavarvusta ei ole apua veden etsinnässä[11], vaikka toki vettä voidaan monestakin paikasta sattumalta löytää. Kaivonkatsojat itse saattavat väittää epäonnistuneiden kokeiden jälkeen skeptikoiden ja muiden tekijöiden häiritsevän veden etsintää.
Katso myös [muokkaa]
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Häyry, Heta & Karttunen, Hannu & Virtanen, Matti (toim.): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 38. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7. Teoksen verkkoversio.
- Horoskooppi ja taikavarpu, Paul Bauer, Avain-sarja 16, Suomen kirkon sisälähetysseura 1967, Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino Pieksämäki 1967, saksank alkuteos Horoskop und Talisman
- Maansäteily tieteen valossa, V. T. Aaltonen, Pellervo-seura 1952.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Taikavarpu Skepsis taikavarpu, kritiikkiä
- Nils Edelman: Taikavarvut ja maasäteily Geologi Nils Edelmanin kriittinen esitys taikavarvusta
- James Randin sivut Sivuilla on miljoonan dollarin palkinto joka luovutetaan kelle tahansa, joka pystyy osoittamaan, että taikavarpu toimii todella kontrolloiduissa olosuhteissa.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Bauer 1967, s 158
- ↑ Bauer 1967, s 162
- ↑ Selin et al 1997, s 161
- ↑ Selin et al 1997, s 170
- ↑ Bauer 1967, s 155
- ↑ Taikavarpu
- ↑ Selin et al 1997, s 165
- ↑ Nils Edelmanin artikkeli "Taikavarvut ja maasäteily" Skepsis ry:n kustantamassa ja Ursan julkaisemassa 1997 teoksessa Selin/Ollikainen/Salmi (toim.) 1997, Ursan julkaisuja 63, ISBN 951-9269-88-6, s 165-169
- ↑ Nils Edelman: Taikavarvut ja maasäteily
- ↑ Häyry, Heta & Karttunen, Hannu & Virtanen, Matti (toim.): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 38. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Selin et al 1997, s 170
