Malminetsintä
Malminetsinnällä tarkoitetaan malmiksi luokiteltavien kivien, ja niiden emokallion etsimistä.
Malminetsinnän historiaa Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuri osa Suomen kaivoksista on saanut alkunsa kansalaisten löytämistä ja tutkittavaksi lähettämistä malminäytteistä, joista käytetään yleisesti termiä kansannäyte. Sellaisia on Suomessa kerätty aina 1730-luvulta lähtien, jolloin kirkoissa luettiin kuulutuksia, että ihmiset ilmoittaisivat erikoisista kivilöydöistä. Irtolohkareilla tiedettiin jo tuolloin olevan merkitystä malminetsinnässä. Perinteinen malminetsintätapa on ollut merkitä karttaan irtolohkareiden esiintymispaikat. Näin karttaan muodostuu niin sanottu malmiharava. Sillä tarkoitetaan jääkauden kalliosta irroittamien kivien levinneisyyttä viuhkanmuotoiselle alueelle. Kolmion kärjessä on malmiesiintymän emokallio.
Geologian tutkimuskeskus GTK:n kansannäytetoimistolle lähetetään vuosittain tuhansia näytteitä, joista parhaat palkitaan. Vuonna 2014 GTK:lle lähetettiin noin 4 000 kansannäytettä.[1] Aikojen kuluessa niitä on lähetetty yhteensä noin 1,5 miljoonaa kappaletta. Ne ovat käynnistäneet yli puolet kaivostoimintaan johtaneista tutkimuksista Suomessa.
Yksi Suomen merkittävimpiä malmilöydöksiä tehtiin 1908 Rääkkylän Kivisalmessa, kun ruoppaustyömaan kaivinkoneen kuljettaja löysi ison kellertävän irtokiven. Kuparimalmilöydös johti Outokummun kaivoksen perustamiseen ja nykyaikaisen kaivannaisteollisuuden kehittymiseen Suomessa.[2]
Nykyään malminetsintä ei ole luonnonharrastajamaista näpertelyä, vaan systemaattista toimintaa, joka vaatii kehittynyttä teknologiaa. Tämän ajan järeämpää malminetsintää edustavat geofysikaaliset toimet kuten magneettikenttien lentomittaukset ja etenkin syväkairaus.[3]
Suomessa toimivien malminetsintäyhtiöiden kotimaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alankomaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Australia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arctex Oy
- Dragon Mining Oy
- Kuhmo Metals Oy
- Kylylahti Copper Oy
- Vulcan Kotalahti Oy[4]
Britannia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- AA Sakatti Mining Oy
- Mineral Exploration Network (Finland) Ltd.[4]
Etelä-Afrikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gold Fields Arctic Platinum Oy[4]
Irlanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karelian Diamond Resources Plc.[4]
Kanada[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Agnico Eagle Finland Oy
- Belvedere Mining Oy
- Belvedere Resources Finland Oy
- BR Gold Mining Oy
- FQM FinnEx Oy
- FQM Kevitsa Mining Oy
- Nortec Minerals Oy
- Pyhäsalmi Mine Oy[4]
Luxemburg[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Northland Mines Oy[4]
Norja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keliber Oy[4]
Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Drake Resources Sweden AB
- Endomines Oy
- Lappland Goldminers Oy
- Nordic Mines AB[4]
- Sotkamo Silver
- New Boliden
Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- FinnAust Mining Southern Oy
- Oy
- Magnus Minerals Oy
- Stonerol Oy
- Tailtiu Oy[4]
- East Mineral Oy
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- GeoFoorumi 2009 (Arkistoitu – Internet Archive) (Viitattu 26.12.2011)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ GTK:n kansannäytteiden pääpalkinto Poriin (Uutisarkisto) 11.12.2015. GTK. Arkistoitu 17.8.2016. Viitattu 11.7.2016.
- ↑ Outokummun kaivosten historiaa Aarrekaupunki Outokumpu. Arkistoitu 8.7.2016. Viitattu 11.7.2016.
- ↑ Malminetsintä kaiva.fi. GTK. Viitattu 27.9.2022.
- ↑ a b c d e f g h i j Penttilä, Pauliina: Luovutettu maa. Suomen kuvalehti, 23.11.2012, nro 47, s. 14 - 15.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- GTK - Geologian tutkimuskeskus
- Retkeilijän kiviopas (Arkistoitu – Internet Archive) Sari Grönholm (toim.), Reijo Alviola, Kari A. Kinnunen, Kari Kojonen, Niilo Kärkkäinen ja Hannu Mäkitie, 3. painos. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 88 s.