Oulun yliopisto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oulun yliopisto
Oulun yliopisto.svg
lat. Universitas Ouluensis
Perustettu 1958
Tyyppi Julkinen
Rehtori Lauri Lajunen
Henkilökunta 2 868 (2010)
Opiskelijoita 15 880 (2010)
Sijainti Oulu, Suomi (65°03′33″N, 025°27′58″EKoordinaatit: 65°03′33″N, 025°27′58″E)
Osoite Pentti Kaiteran katu 1
PL 8000
90014 OULUN YLIOPISTO
Yhteistyö Compostela
Sivusto www.oulu.fi/yliopisto
Yliopiston päärakennus.
Teknillisen tiedekunnan sähkötekniikan, tietotekniikan ja tietoliikennetekniikan osastojen tilat sekä mikroskopian ja nanoteknologian keskus sijaitsevat Tietotalo I:ssa, joka on osa Linnanmaan yliopistorakennusta.
Linnanmaan kampusalueen kartta.
Oulun yliopiston rakennuksesta näkyy selvästi rakennusvaiheiden eri aikakaudet.
Kasvatustieteiden tiedekunta ja humanistinen tiedekunta sijaitsevat yliopistorakennuksen pohjoispäässä.
Yliopiston yhteydessä olevista Rakentajantien opiskelija-asunnoista avautuu näkymä yliopiston yli.
Arkkitehtuurin osaston päärakennus Rantakadulla.

Oulun yliopisto (lyhenne OY[1]) on Oulussa sijaitseva suomalainen yliopisto. Yliopistossa oli vuonna 2010 15 880 opiskelijaa [2], ja siellä työskentelee noin 3 000 henkilökuntaan kuuluvaa.[3] Tutkintoja suoritetaan noin 1 550 vuodessa. Yliopisto on perustettu vuonna 1958, ja sen varsinainen toiminta alkoi seuraavana vuonna. Nykyisin Oulun yliopistossa voi opiskella 45 koulutusohjelmassa, jotka edustavat kahdeksaa koulutusalaa. Oulun yliopisto on toistuvasti sijoittunut Academic Ranking of World Universities -listauksessa Suomen toiseksi parhaaksi yliopistoksi luokkaan 301.–400. yhdessä Turun yliopiston kanssa.[4] Yliopiston rehtorina on toiminut vuodesta 1993 professori Lauri Lajunen.

Yliopiston historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen vahvisti allekirjoituksellaan eduskunnan hyväksymän lain Oulun yliopistosta 8. heinäkuuta 1958. Yliopiston toiminta alkoi varsinaisesti syksyllä 1959, kun ensimmäiset opiskelijat aloittivat.[5] Oppilaitoksen ensimmäisenä, väliaikaisena rehtorina toimi professori Pentti Kaitera.

Oulun yliopiston aloittaessa vuonna 1959 siihen kuului filosofinen ja teknillinen tiedekunta sekä 1953 perustettu Oulun opettajakorkeakoulu. Lääketieteellinen tiedekunta perustettiin vuonna 1960. Vuonna 1965 aloitettiin humanistisen alan ja sähkö- ja konetekniikan opetus. Vuonna 1972 filosofinen tiedekunta jaettiin ja perustettiin humanistinen ja luonnontieteellinen tiedekunta. Vuonna 1974 perustettiin kasvatustieteiden tiedekunta, kun vuonna 1900 perustettu Kajaanin seminaari opettajankoulutuslaitoksena liitettiin yliopistoon. Vuonna 1985 perustettiin ensimmäinen tietoliikennetekniikan professuuri ja vuonna 1990 tietotekniikan professuuri. Vuonna 1991 alkoi kauppatieteelliseen tutkintoon johtava opetus ja vuonna 2000 sen pohjalta perustettiin taloustieteiden tiedekunta.[6]

Tiedekunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampusalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulun yliopistoon kuuluu kolme kampusaluetta.[7] Yliopiston pääkampus sijaitsee Linnanmaalla noin viisi kilometriä Oulun keskustasta pohjoiseen. Linnanmaalla sijaitsee viisi yliopiston kuudesta tiedekunnasta. Linnanmaalla sijaitsevat myös mm. yliopiston kirjastot Pegasus ja Tellus, kasvitieteellinen puutarha, eläinmuseo, geologinen museo sekä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön toimipiste. Myös opettajaopiskelijoiden opetusharjoittelu tapahtuu Linnanmaalla Oulun normaalikoulussa. Vuonna 2011 Linnanmaalle perustettiin Ympäristötietotalo, luonnonvara- ja ympäristöalan keskittymä, johon kuuluu Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymä LYNETin neljä laitosta, MTT, Metla, RKTL ja Suomen ympäristökeskus sekä Oulun yliopiston Thule-instituutti.[8]

Lääketieteellinen tiedekunta sijaitsee Kontinkankaan kampusalueella Oulun yliopistollisen sairaalan yhteydessä. Kontinkankaalla sijaitsevat myös bioalan ja molekyylilääketieteen tutkimuskeskus Biocenter Oulu, koe-eläinkeskus sekä lääketieteen kirjasto. Lisäksi yliopistoon kuuluu Kajaanin kampus, jossa toimii muun muassa Kajaanin opettajankoulutusyksikkö sekä tietojenkäsittelytieteiden laitoksen Kajaanin yksikkö. Arkkitehtuurin osasto puolestaan sijaitsee omissa tiloissaan aivan Oulun keskustassa, yliopiston ensimmäisissä tiloissa vanhassa puutalokorttelissa Torinrannassa.

Muut yksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulun yliopiston alaisuudessa toimii myös muita yksiköitä.[9] Oulussa, Linnanmaalla sijaitsevat:

  • Avoin yliopisto
  • Center for Internet Excellence (CIE)
  • Centre for Wireless Communications (CWC)
  • Centre for Environment and Energy (CEE)
  • CIRU - Centre for Industrial Residue Utilisation (teollisten poisteiden hyötykäytön keskus)
  • Giellagas-instituutti
  • Infotech Oulu
  • Kielikeskus
  • Koulutus- ja tutkimuspalvelut
  • Martti Ahtisaari Instituutti
  • Mikroskopian ja nanoteknologian keskus
  • Oulu Mining School
  • PrintoCent, painettavan elektroniikan tutkimuskeskus
  • Terästutkimuskeskus

Muualla Pohjois-Suomessa sijaitsevat:

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulun yliopistossa tehdään tutkimusta yli 70 tieteenalalla.[11] Tutkimuksen painoalat ovat

  • Biotieteet ja terveys (side- ja tukikudostutkimus, sydän- ja verisuonisairauksien tutkimus, rakennepohjainen entsymologia ja metaboliatutkimus, geenit ja ympäristö)
  • Informaatioteknologia (konenäkö ja läsnä-älyn teknologiat, langaton viestintä, nopea elektroniikka ja fotoniikka, lääketieteen tekniikka, tietojärjestelmät ja ohjelmistot)
  • Kulttuurinen identiteetti ja vuorovaikutus (kulttuurien vuorovaikutus, kieli, kasvatus ja vuorovaikutus)
  • Ympäristö, luonnonvarat ja materiaalit (ympäristön, luonnonvarojen ja energiatalouden tutkimus, materiaalitieteellisten ilmiöiden, aineen ominaisuuksien ja käyttäytymisen sekä katalyyttien tutkimus ja uusien materiaalien kehittäminen, mallintaminen ja laskennallinen tiede)

Kehittämisaloina ovat kaivos- ja vuoriala, terästutkimus, liiketoiminta ja talous sekä tutkimusperustainen opettajankoulutus.[12][13]

Huippuyksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Akatemian kaudelle 2012-2017 valitsemista tutkimuksen huippuyksiköistä Oulun yliopisto johtaa solujen ja soluväliaineen vuorovaikutuksen huippuyksikköä. Lisäksi Oulun yliopisto on mukana Helsingin yliopiston johtamassa inversio-ongelmien huippuyksikössä ja vuoteen 2013 asti toimivassa Itä-Suomen yliopiston johtamassa sydän- ja verisuonitautien ja tyypin 2 diabeteksen huippuyksikössä.[14]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopiston hallitukseen kuuluu kymmenen edustajaa, viisi yliopiston sisältä ja viisi ulkopuolelta. Hallituksen puheenjohtaja on FT Hans Söderlund VTT:stä. Hallituksen muut jäsenet ovat:

Rehtorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi
Lauri Lajunen 1993–[17]
Juhani Oksman 1990–1993
L. Kalevi Korhonen 1987–1990
Markku Mannerkoski 1968–1987
Erkki Koiso-Kanttila 1965–1968
Niilo Söyrinki 1963–1965
Pentti Kaitera 1959–1962

Alumnitoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulun yliopiston alumniin kuuluu yli 41 000 jäsentä.[18] Oulun yliopistoseura ry on vuodesta 1999 asti nimennyt Vuoden Alumnin.[19]

Vuoden Alumni Vuosi
Tony Manninen 2012
Tatu Juvonen 2011
Vilho Lantto 2010
Tytti Isohookana-Asunmaa 2009
Tero Ojanperä 2008
Markus Pessa 2007
Pertti Yliniemi 2006
Pekka Timonen 2005
Karl Tryggvason 2004
Seppo Säynäjäkangas 2003
Eino Siuruainen 2002
Heimo Karinen 2001
Leena Palotie 2000
Martti Ahtisaari 1999

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 16.6.2013.
  2. Oulun yliopiston vuosikertomus Oulu: Oulun yliopisto. Viitattu 25.8.2011.
  3. Esittely Oulu: Oulun yliopisto. Viitattu 9.8.2008.
  4. Oulun yliopisto edelleen 500 parhaan yliopiston joukossa
  5. Oulun yliopiston 50-vuotisjuhlavuosi alkaa tammikuussa 17.12.2007. Oulu: Oulun yliopisto. Viitattu 9.8.2008.
  6. Oulun yliopiston historiaa, viitattu 30.8.2011.
  7. http://www.oulu.fi/esittely/esittelymateriaali4.html viitattu 25.10.2011.
  8. Oulun Ympäristötietotalo vihittiin luonnonvaratutkimuksen käyttöön, viitattu 3.1.2012.
  9. http://www.hallinto.oulu.fi/opinto/opiskelijapalvelut/grafiikka/erillisyksikot.pdf Oulun yliopiston erillisyksiköt, viitattu 10.11.2011.
  10. Oulun Eteläisen instituutti
  11. Tutkimusta ja innovaatiota ihmisestä teknologiaan Oulu: Oulun yliopisto. Viitattu 26.8.2011.
  12. Oulun yliopisto, Paino- ja kehittämisalat, viitattu 30.8.2011.
  13. Oulun yliopisto, Tutkimuksen strateginen johtaminen, viitattu 30.8.2011.
  14. http://www.aka.fi/fi/A/Huippuyksikot_/ viitattu 5.10.2011.
  15. Yliopiston hallitus Oulun yliopisto. Viitattu 7.9.2009.
  16. Kirsti Sintonen: Yliopistoyhteisöllä enemmistö 11 yliopistossa. Acatiimi, , nro 6/2009, s. 12–15. Helsinki: Professoriliitto, Tieteentekijöiden liitto ja Yliopistolehtorien liitto. Artikkelin verkkoversio Viitattu 7.9.2009.
  17. Manninen, Turo: Oulun kaupungin historia VI, s. 284. Jyväskylä: {{{Julkaisija}}}, 1995. ISBN 951-9234-48-9.
  18. https://alumni.oulu.fi/public/start/start.asp
  19. http://www.oulu.fi/alumni/yliopistoseura/toiminta/vuoden_alumni.html

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Julku, L., Julku. K. 1983. Oulun yliopiston perustamisen historia 1905–1958. Studia Historica Septentrionalia 6. Julkaisija: Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, Rovaniemi. Painopaikka: Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva, Oulu. ISBN 951-95472-6-6 (sidottu), ISBN 951-95472-5-8 (nidottu)
  • Salo, M., Lackman, M. 1998. Oulun yliopiston historia 1958–1993. Julkaisija: Oulun yliopisto. Painopaikka: Kainuun Sanomain Kirjapaino, Kajaani. ISBN 951-42-5017-6
  • Salo, M. 2003. Pohjoinen Alma Mater. Oulun yliopisto osana korkeakoululaitosta ja yhteiskuntaa perustamisvaiheista vuoteen 2000. Studia Historica Septentrionalia 42. Julkaisija: Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, Rovaniemi. Painopaikka: Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. ISBN 952-9888-21-X

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]