Teknillinen korkeakoulu

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Teknillinen korkeakoulu
Helsingin teknillinen reaalikoulu
Teknillisen korkeakoulun logo.png
Perustettu 1849
Tyyppi Julkinen
Rehtori Matti Pursula
Henkilökunta 3 300
Opiskelijoita 15 000
Sijainti Espoo, Suomi
Kampus Otaniemi
Sivusto http://www.tkk.fi
Teknillisen korkeakoulun päärakennuksen auditoriot A (kuvassa vasemmalla) ja B. Etualalla hallinnon tiloja. Suunnitellut Alvar Aalto.

Teknillinen korkeakoulu - TKK (ruots. Tekniska högskolan, engl. Helsinki University of Technology) on Suomen vanhin ja suurin teknillistä opetusta tarjoava yliopisto. Koulun puhekielinen nimi on Poli, juontaen juurensa sanasta polytekninen.

Teknillisessä korkeakoulussa on noin 3 300 henkilöstön jäsentä ja noin 15 000 perus- ja jatko-opiskelijaa. Professoreita TKK:ssa on 250. Vuonna 2007 yliopistosta valmistui 1034 diplomi-insinööriä, arkkitehtia ja maisema-arkkitehtia. Tohtoreita valmistui ennätysmäärä 162, kuitenkin vähemmän kuin lisensiaatteja.[1]

Kaikkiaan TKK:lta on valmistunut yli 2300 tohtoria, lisensiaatteja huomattavasti enemmän. Opiskelijamäärät ovat opilaitoksen historian aikana kolmikymmenkertaistuneet ja professorien määrä kymmenkertaistunut.lähde? TKK:lta on sadan vuoden aikana valmistunut yli 35 000 diplomi-insinööriä, arkkitehtia ja maisema-arkkitehtia.lähde?

Yliopiston rehtorina on toiminut vuodesta 2003 lähtien Matti Pursula, joka toimi aiemmin liikennetekniikan (apulais)professorina ja vararehtorina.[2]

Yliopisto julkaisee alumni- ja sidosryhmälehti Polysteekkia. TKK täytti sata vuotta yliopistona vuonna 2008.

TKK siirtyy yhdessä Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun kanssa osaksi Aalto-yliopistoa (nk. innovaatioyliopisto [1]), joka aloittaa toimintansa 1.1.2010.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historiaa

TKK perustettiin 1849 Helsinkiin nimellä Helsingin teknillinen reaalikoulu. Oppilaitoksen tarkoituksena oli mahdollistaa Suomen elinkeinoelämän modernisointi kouluttamalla henkilöitä, jotka kykenivät työskentelemään uudenaikaisissa teollisissa ammateissa tai toimimaan nykyaikaisen valtion virkamiehistöltä vaadittavalla ammattitaidolla teknillisissä tehtävissä esimerkiksi liikenteen tai yhdyskuntarakenteiden suunnittelun parissa.

Helsingin Teknillinen reaalikoulu aloitti työskentelynsä Helsingissä Aleksanterinkadun varrella Litoniuksen talossa ja siirtyi vuonna 1877 Hietalahdentorin lähellä sijaitsevaan, sittemmin useita kertoja laajennettuun rakennukseen sekä sen ympärille kasvaneelle alueelle. Vuonna 1872 nimi muuttui Polyteknilliseksi kouluksi, 1879 Polyteknilliseksi opistoksi ja lopulta 1908 Suomen Teknilliseksi Korkeakouluksi asetuksella 2.4.1908. Tällöin yliopisto toimi vielä Helsingissä.

Vuonna 1949 kaavoitettiin Otaniemen alue, jolle TKK siirtyi 1950-luvun lopulta alkaen. Teknillisen korkeakoulun ensimmäinen laboratoriorakennus Otaniemessä, koesahalaitos ja kuivaamo, otettiin käyttöön tammikuussa 1955. Rakennustyöt aloitettiin edellisvuoden kesäkuussa. Saha oli ensimmäinen rakennuskohde, sillä se palveli Otaniemen myöhempää rakentamista. Otaniemen saharakennuksen suunnitteli professori Alvar Aalto ja teknisen toteutuksen suunnitteli rehtori Martti Levón.[3]

Vuodesta 1966 lähtien korkeakoulu on toiminut sitä varten rakennetulla kampuksella Otaniemessä Espoossa. Yliopiston päärakennuksen on suunnitellut Alvar Aalto. Korkeakoulun entisessä päärakennuksessa Hietalahdentorin laidalla toimii nykyisin Metropolia Ammattikorkeakoulu.

[muokkaa] TKK:n koulutus

TKK:n tarjoama koulutus koostuu 19 tutkinto-ohjelmasta. Niiden tarjoamat tutkintonimikkeet ovat tekniikan kandidaatti, diplomi-insinööri (maisteritutkinto), arkkitehti, maisema-arkkitehti, tekniikan lisensiaatti, tekniikan tohtori ja erityistapauksissa filosofian tohtori. Diplomi-insinöörin koulutus kestää viisi vuotta, arkkitehdin kauemmin. Lisensiaatti ja tohtori ovat jatkotutkintoja. Vuodesta 2005 lähtien on suoritettava tekniikan kandidaatin välitutkinto ennen DI-tutkintoa. TKK ei kouluta insinöörejä eikä sillä ole erillistä kandidaattitason ohjelmaa, vaan opiskelija voidaan hyväksyä vain diplomi-insinööriksi asti kouluttamiseen. Se ottaa eurooppalaisia tekniikan kandidaatteja DI-vaiheen opintoihin ja TKK:n kandidaatit voivat valmistua diplomi-insinööreiksi missä tahansa EU:ssa.

[muokkaa] TKK:n tiedekunnat ja laitokset

Vuoden 2008 alusta TKK siirtyi tiedekunta- ja laitosrakenteeseen.[4] TKK:lla on nyt neljä tiedekuntaa, joissa on yhteensä 25 laitosta ja 5 erillislaitosta:

TKK:uun kuuluvat lisäksi seuraavat tiedekuntajaon ulkopuoliset laitokset:

Myös seuraavat yliopistojen yhteiset erilliset laitokset on sijoitettu tiedekuntien ulkopuolelle:

[muokkaa] Vanha osastojako vuoden 2007 loppuun asti

Vuoden 2007 loppuun asti TKK:lla oli 12 osastoa:

Näiden lisäksi TKK:lla oli kuusi tutkimukseen suuntautunutta ja neljä muuta erillistä laitosta. Tutkimuslaitoksia ovat

Muut laitokset tuottavat yliopiston eri palveluja:

Osastojen yhteydessä toimii lisäksi neljätoista tutkimusinstituuttia, joista osa on yhteisiä VTT:n tai Helsingin yliopiston kanssa.

[muokkaa] Automaatio- ja systeemitekniikan osasto

Teknillisen korkeakoulun vuonna 1997 perustetun Automaatio- ja systeemitekniikan osaston tutkimusalana on automaation ja viestinnän teknologiat ja järjestelmät. Osaston johtajana toimii professori Aarne Halme ja se sijaitsee TUAS-talossa.

Automaation alue käsittää teollisuuden automaation prosessi-, kappaletavara- ja energiatuotannon lisäksi laajasti myös teollisuustuotannon ulkopuolisia sovellutuksia, kuten mekatronisiin tuotteisiin liittyvän sisäänrakennetun automaation, rakennuksiin liittyvän automaation jne. Alueeseen liittyvästä opetuksesta ja tutkimuksesta vastaavat Automaatiotekniikan laboratorio, Automaation tietotekniikan laboratorio ja Systeemitekniikan laboratorio sekä Älykkäiden koneiden ja erikoisrobotiikan tutkimusinstituutti (IMSRI).

Viestinnän alue puolestaan käsittää koneiden välisen ja ihmisten välisen viestinnän teknologian ja liittyy ensisijaisesti viestinnän sisältöteollisuuden ja sen laite- ja materiaalivalmistuksen kenttään. Erityisalueina ovat visuaalinen viestintä ja älykkäät viestintäjärjestelmät. Viestintätekniikan laboratorio vastaa alueeseen liittyvästä opetuksesta ja tutkimuksesta.

[muokkaa] Kemiantekniikan osasto

Kemiantekniikka on ala, jossa sovelletaan matematiikkaa ja tietotekniikka sekä luonnontieteitä, kuten fysiikkaa ja kemiaa erilaisten materiaalien teolliseen valmistamiseen. TKK:n kemiantekniikan osastolla koulutetaan lähinnä seuraaville aloille: petrokemia, polymeeriteollisuus, öljynjalostus, lannoiteteollisuus, muu epäorgaaninen teollisuus, lääketeollisuus, muu orgaaninen teollisuus, elintarvikekeollisuus, biotekninen teollisuus, puunjalostuksen kemialliset prosessit sekä ympäristönsuojelutekniikka. Osastossa on yhdeksän laboratoriota:

[muokkaa] Konetekniikan osasto

Konetekniikan osasto on ollut TKK:n suurimpia.

Siihen kuuluvat seuraavat laboratoriot

  • Energiatekniikka
    • Energiatalouden ja voimalaitostekniikan laboratorio
    • Energiatekniikan ja ympäristönsuojelun laboratorio
    • LVI-laboratorio
    • Sovelletun termodynamiikan laboratorio
  • Koneenrakennustekniikka
    • Autotekniikan laboratorio
    • Koneensuunnittelun laboratorio
    • Tuotantotekniikan laboratorio
    • Materiaalitekniikan laboratorio
    • Valimotekniikan laboratorio
  • Kuljetusvälinetekniikka
    • Aerodynamiikan laboratorio
    • Kevytrakennetekniikan laboratorio
    • Laivalaboratorio
    • Lujuusopin laboratorio
    • Polttomoottorilaboratorio

[muokkaa] Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto

Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto oli TKK:n suurin. Osasto tarjoaa opetusta bioinformaatioteknologian, elektroniikan ja sähkötekniikan sekä tietoliikennetekniikan tutkinto-ohjelmissa. Osastossa on myös kolme englanninkielistä maisteriohjelmaa.

Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osaston 18 laboratoriossa ja viidessä erillisyksikössä on yli 50 professoria, joista kaksi on naista. Osastolla opiskelee noin 3000 perustutkinto-opiskelijaa, 500 jatko-opiskelijaa ja 200 ulkomaista opiskelijaa. Osastolla on henkilökuntaa noin 600 ja sen johtajana toimii professori Pekka Wallin. Osastoon kuuluvat laboratoriot ovat:

  • Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio
  • Avaruustekniikan laboratorio
  • Elektroniikan valmistustekniikan laboratorio
  • Laskennallisen tekniikan laboratorio
  • Mikro- ja nanotekniikan laboratorio
  • Mittaustekniikan laboratorio
  • Piiritekniikan laboratorio
  • Radiolaboratorio
  • Signaalinkäsittelytekniikan laboratorio
  • Sovelletun elektroniikan laboratorio
  • Sähkömagnetiikan laboratorio
  • Sähkömekaniikan laboratorio
  • Sähköverkot ja suurjännitetekniikka
  • Tehoelektroniikan laboratorio
  • Teoreettisen sähkötekniikan laboratorio
  • Tietoliikennelaboratorio
  • Tietoverkkolaboratorio
  • Valaistuslaboratorio

[muokkaa] Tietotekniikan osasto

Teknillisen korkeakoulun tietotekniikan osasto vastaa tietotekniikan tutkinto-ohjelmasta ja koordinoi informaatioverkostojen tutkinto-ohjelmaa, joka toteutetaan yhdessä Tuotantotalouden ja Automaatio- ja systeemitekniikan osastojen kanssa. Osasto tarjoaa myös kaksi englanninkielistä maisteriohjelmaa. Se on perustettu vuonna 1986.

Osaston johtajana toimii professori Olli Simula. Siihen kuuluu 30 professuuria. Syksyllä 2003 osastolla oli 2 344 tutkinto-opiskelijaa, joista perusopiskelijoita oli 2 021 ja jatko-opiskelijoita 323.

Osastoon kuuluu seitsemän laboratoriota:

  • Informaatiotekniikan laboratorio
  • Ohjelmistoliiketoiminnan ja -tuotannon laboratorio
  • Ohjelmistotekniikan laboratorio
  • Tietojenkäsittelyteorian laboratorio
  • Tietoliikenneohjelmistojen ja multimedian laboratorio
  • Teollisuuden tietotekniikan laboratorio
  • Ohjelmistoliiketoiminnan laboratorio

Informaatiotekniikan laboratorion yhteydessä toimivat Adaptiivisen Informatiikan tutkimusyksikkö ja Datasta Tietoon -tutkimusyksikkö (yhdessä Helsingin yliopiston kanssa) ovat Suomen Akatemian valitsemia tutkimuksen huippuyksiköitä. Pääosin Ohjelmistotekniikan laboratorion tarjoama tietojenkäsittelyn perusopetus on Opetusministeriön nimeämä yliopistokoulutuksen laatuyksikkö.

Osaston tutkimustoiminta on organisoitu suurelta osin BIT-tutkimuslaitoksen, Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:in ja Digitaalisen tietoliikenteen instituutin yhteyteen.

[muokkaa] Puunjalostustekniikan osasto

Teknillisen korkeakoulun puunjalostustekniikan osasto on ainoa yliopistotasoista puunjalostuksen opetusta antava yksikkö Suomessa. Se on myös Suomen ainut kaikista puunjalostustekniikan osa-alueista tutkimusta tekevä yksikkö. Osaston johtajana toimii professori Tapani Vuorinen ja varajohtajana professori Olli Dahl.

Osastoon kuuluvat seuraavat 4 laboratoriota:

  • Sellu- ja ympäristötekniikan laboratorio
  • Paperi- ja painatustekniikan laboratorio
  • Puunjalostuksen kemian laboratorio
  • Puutekniikan laboratorio

[muokkaa] TKK:n tutkinto-ohjelmat

TKK:lla on 19 tutkinto-ohjelmaa:

  • Arkkitehtuuri
  • Automaatio- ja systeemitekniikka
  • Bioinformaatioteknologia
  • Elektroniikka ja sähkötekniikka
  • Energia- ja LVI-tekniikka
  • Geomatiikka
  • Informaatioverkostot
  • Kemian tekniikka
  • Kiinteistötalous
  • Konetekniikka
  • Maisema-arkkitehtuuri
  • Materiaalitekniikka
  • Puunjalostustekniikka
  • Rakenne- ja rakennustuotantotekniikka
  • Teknillinen fysiikka ja matematiikka
  • Tietoliikennetekniikka
  • Tietotekniikka
  • Tuotantotalous
  • Yhdyskunta- ja ympäristötekniikka

[muokkaa] Rehtorit

[muokkaa] Helsingin Teknillinen reaalikoulu 1849–1872

  • Anders Olivier Saelan 1848–1874 (nimike johtaja)

[muokkaa] Polyteknillinen koulu 1872–1879

  • Karl Leonard Lindeberg 1874–1880

[muokkaa] Polyteknillinen Opisto 1879–1908

[muokkaa] Suomen Teknillinen Korkeakoulu 1908–1942

  • Carl Gustaf Nyström 1907–1910
  • Anton Uno Albrecht 1910–1913
  • Karl Axel Mauritz Ahlfors 1913–1916
  • Taavi Hirn 1916–1919
  • Aleksander Leonard Hjelmman 1919–1928
  • Onni Alcides Tarjanne 1928
  • Aleksander Leonard Hjelmman 1928–1937
  • Hjalmar Viktor Brotherus 1937–1940

[muokkaa] Teknillinen korkeakoulu 1942–

  • Martti Albert Levón 1940–1943
  • Johan Edvard (Jussi) Paatela 1943–1946
  • Martti Albert Levón 1946–1955
  • Jaakko Juhani Rahola 1955–1965
  • Sten Einar Stenij 1965–1968
  • Torsti Rafael Verkkola 1968–1970
  • Veikko Pentti Johannes Laasonen 1970–1979
  • Paul Adolf Wuori 1979–1985
  • Jussi Matti Ilmari Hyyppä 1985–1994
  • Paavo Uronen 1994–2003
  • Matti Tapani Pursula 2003–

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ TKK:n tutkintomäärät lievässä kasvussa Teknillinen korkeakoulu. Viitattu 13.11.2008.
  2. ↑ Rehtori Matti Pursula Teknillinen korkeakoulu. Viitattu 29.12.2007.
  3. ↑ Helsingin Sanomat 17.2.1955 s. 16, Suomen Sosialidemokraatti 17.2.1955 s. 4
  4. ↑ TKK siirtyy neljään tiedekuntaan vuoden 2008 alusta lähtien 4.9.2007. TKK. Viitattu 9.1.2008.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Teknillinen korkeakoulu.
Suomen yliopistot
Suomen- ja ruotsinkieliset tiedeyliopistot:  Helsingin yliopisto • Teknillinen korkeakoulu (Espoo; –2010)

Suomenkieliset tiedeyliopistot:  Helsingin kauppakorkeakoulu (–2010) • Joensuun yliopisto (–2010) • Jyväskylän yliopisto • Kuopion yliopisto (–2010) • Lapin yliopisto (Rovaniemi) • Lappeenrannan teknillinen yliopisto • Maanpuolustuskorkeakoulu • Oulun yliopisto • Tampereen teknillinen yliopisto • Tampereen yliopisto • Turun kauppakorkeakoulu (–2010) • Turun yliopisto • Vaasan yliopisto

Ruotsinkieliset tiedeyliopistot:  Svenska handelshögskolan (Helsinki) • Åbo Akademi

Suomen- ja ruotsinkieliset taideyliopistot:  Kuvataideakatemia (Helsinki) • Sibelius-Akatemia (Helsinki) • Taideteollinen korkeakoulu (Helsinki; –2010) • Teatterikorkeakoulu (Helsinki)

Tulevat yliopistot: Aalto-yliopisto (2010–) • Itä-Suomen yliopisto (2010–)
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Teknillinen_korkeakoulu
Henkilökohtaiset työkalut