Dipoli (rakennus)
Dipoli on Reima Pietilän ja Raili Paatelaisen (myöh. Pietilä) vuonna 1961 suunnittelema rakennus, joka rakennettiin alun perin Teknillisen korkeakoulun (TKK) ylioppilaskuntataloksi. Rakennuksen nykyinen omistaja on Aalto-yliopisto. Dipoli sijaitsee Espoossa Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teknillisen korkeakoulun muuttaessa 1960-luvun alussa Helsingistä Espooseen uudesta ylioppilastalosta järjestettiin suunnittelukilpailu. Hankalan kallioisen sijainnin ja tehtävänannossa vaaditun suuren muunneltavuuden vuoksi yksikään ehdotuksista ei täyttänyt kilpailulautakunnan kaikkia vaatimuksia eikä kilpailulle julistettu voittajaa. Pietilä ja Paatelainen jakoivat toisen palkinnon Osmo Lapon kanssa ja heitä pyydettiin kehittämään ehdotuksiaan. Lopulta rakennuksen suunnittelu annettiin Pietilälle ja Paatelaiselle.[1] Rakennustyöt aloitettiin tammikuussa 1965 ja Dipoli otettiin käyttöön syksyllä 1966.[2]
Dipolissa järjestettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (Etyk) valmistelevat kokoukset, jotka alkoivat marraskuussa 1972 ja jatkuivat kevääseen 1973.[3]
Dipoli vuokrattiin Tekniselle korkeakoululle vuonna 1993, jolloin se muuttui ylioppilastalosta Teknillisen korkeakoulun Koulutuskeskus Dipoliksi (TKK Dipoli), joka oli TKK:n aikuiskoulutusyksikkö. TKK:n yhdistyessä osaksi Aalto-yliopistoa 2010 rakennus siirtyi Aalto-yliopiston käyttöön. Dipoli-taloa isännöi DIPOLI kokous- ja kongressipalvelut, ja TKK Dipolin juurille perustettu Aalto University Professional Development – Aalto PRO käytti myös tiloja. Dipolissa on yli 20 erilaista kokoustilaa ja lisäksi aula- ja ravintolatiloja, ja siellä järjestettiin runsaasti kongresseja, kokouksia ja juhlia kuten esimerkiksi vuosittainen roolipelitapahtuma Ropecon.
Joulukuussa 2013 AYY ilmoitti myyvänsä Dipolin Aalto-yliopiston kiinteistöyhtiölle. Yliopisto jää rakennuksen pitkäaikaiseksi käyttäjäksi.[4] Dipolin peruskorjaus alkoi 1. kesäkuuta 2015 ja se valmistui vuoden 2017 kesällä.[5] Dipolista tuli Aalto-yliopiston kaikille avoin päärakennus, joka on tarkoitettu työntekoon ja oppimiseen. Siellä työskentelee myös yliopiston johto.[6]
Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dipolin vapaamuotoista, luontoon sulautuvaa arkkitehtuuria sekä ihasteltiin että kritisoitiin sen valmistuessa. Norjalainen kriitikko Christian Norberg-Schulz katsoi sen edustavan paikalliset arvot huomioivaa arkkitehtuuria yleispätevän modernismin sijaan. Juhani Pallasmaa taas katsoi Arkkitehdissä 1967 julkaistussa arviossaan, ettei rakennuksen suunnittelussa ollut noudatettu vastuullisia periaatteita. Reima Pietilä itse totesi Dipolin olevan "hyvän maun vastainen" ja että se "puolustaa oikeutta olla erilainen ja silti arkkitehtuuria". Pietilän mielestä Dipolin tehtävänä olikin herättää keskustelua.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Eriika Johansson, Kristiina Paatero & Timo Tuomi (toim.): Raili ja Reima Pietilä: Modernin arkkitehtuurin haastajat. Suomen rakennustaiteen museo, 2008. ISBN 978-952-5195-29-3.
- ↑ Marjatta Halla: Arkkitehti Raili Pietilä: Dipoli rohkaisee ajattelemaan toisin 1.2.2000. TKK Dipoli. Arkistoitu 30.12.2005. Viitattu 22.5.2007.
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1974, s. 106. Helsinki: Otava, 1973.
- ↑ Johanna Sjöholm. "Opiskelijat luopuvat Otaniemen Dipolista", Helsingin Sanomat, 20.12.2013. Luettu 14.2.2014. (fi)
- ↑ Uudistuva kampus 8.3.2017. Aalto-yliopisto. Arkistoitu 8.3.2017. Viitattu 8.3.2017.
- ↑ Uudistettu Dipoli avautuu Aalto-yliopiston kampuksella 17.8.2017. Aalto-yliopisto.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dipoli (rakennus) Wikimedia Commonsissa
- Aalto-yliopisto DIPOLI kokous- ja kongressipalvelut (Arkistoitu – Internet Archive)