Hjalmar Mellin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hjalmar Mellin

Robert Hjalmar Mellin (19. kesäkuuta 1854 Tyrnävä5. huhtikuuta 1933 Helsinki) oli suomalainen matemaatikko.

Mellinin isä oli kappalainen Robert Mellin ja äiti Sofia Augusta Thérmen. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1880 ja lisensiaatiksi 1882.

Mellin opiskeli Helsingin yliopistossa, Berliinissä opettajanaan Karl Weierstrass ja Leopold Kronecker sekä Tukholmassa. Helsingin yliopiston matematiikan dosentiksi Mellin tuli 1884 ja samana vuonna Polyteknillisen opiston yliopettajaksi. Opiston johtajana hän toimi 1904-1908. Professorin arvon Mellin sai 1897. Opiston muututtua Teknilliseksi korkeakouluksi hän toimi siellä pitkään matematiikan professorina, vuodesta 1908 aina vuoteen 1926 saakka.

Mellin tunnetaan Mellinin muunnoksesta, joka on Laplacen muunnoksen tyyppinen integraalimuunnos. Hän julkaisi vuosina 18811933 yhteensä 45 julkaisua. Jo vuonna 1987 hän sai Suomen Tiedeseuran palkinnon ja vuonna 1927 Kordelinin säätiön kunniapalkinnon. Myöhempinä vuosinaan Mellin tutki kriittisesti Albert Einsteinin kehittämiä teorioita ja pyrki luomaan oman, eetterin ominaisuuksiin perustuvan maailmankuvan.

Mellin oli kahdesti naimisissa ja sai ensimmäisestä avioliitosta neljä lasta, ensimmäinen puoliso vuodesta 1890 oli Hilda Koskinen (k. 1909) ja toinen vuodesta 1917 Hilda Maria Sofia Peltola (k. 1927).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 511.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]