Integraali

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Matematiikassa ja sen sovelluksissa usein esiintyy tarvetta laskea reaalisen funktion rajoittama pinta-ala tai tilavuus johonkin joukkoon nähden, kuten esim. koordinaattiakselin välille. Tätä ongelmaa auttamaan on kehitetty integraalin käsite. Yleisin tapa on määritellä se mittateorian avulla. Tässä artikkelissa esitellään yleisempiä integraaleja. Artikkelissa Riemannin integraali on käsitelty erityisesti koulumatematiikasta tuttu integraalin käsite.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Mittaintegraali

Mittaintegraalin tavoitteena on luoda mitta-avaruuteen eräänlainen lineaarinen kuvaus, joka liittää jokaiseen mitalliseen funktioon jonkin luvun väliltä [0,\infty]. Tämä integraalityyppi on alun perin matemaatikko Henri Lebesguen kehittämä. Tunnettu Lebesguen integraali on mittaintegraali, jonka mittana on Lebesguen mitta.

[muokkaa] Määritelmä

Olkoon (X, \mathcal{A}, \mu) mitta-avaruus. Integraali määritellään yksinkertaisten kuvausten kautta.

Kuvaus f: X \rightarrow \mathbb{R} on yksinkertainen, jos

f = \sum_{i=1}^k a_i 1_{A_i},

missä a_1, \ldots, a_k \geq 0; A_1, \ldots, A_k \in \mathcal{A} ja joukot A_1, \ldots, A_k ovat perusjoukon X ositus ja 1_{A_i} on indikaattorifunktio.

Yksinkertaisen funktion f integraali on

I(f,\mu) = \sum_{i=1}^k a_i \mu(A_i).

Olkoon f: X \rightarrow [0,\infty] kuvaus, joka on μ-mitallinen. Kuvauksen f integraali on

\int_X f(x) \, d\mu(x) = \int_X f \, d\mu = \sup \{ I(g,\mu) \, | \, g \ \textrm{on} \ \textrm{yksinkertainen} \ \textrm{kuvaus} \ X \rightarrow \mathbb{R} \ \textrm{ja} \ g \leq f \}.

Tätä esitysmuotoa kutsutaan mittaintegraaliksi. Yleensä mitta μ on yhteydestä selvä, jolloin sitä ei merkitä näkyviin, vaan käytetään lyhyempää tapaa

f
X
.

Kuvauksen f integraali yli joukon E \in \mathcal{A} on

\int_E f = \int_X f \cdot 1_E.

Kuvaus f: X \rightarrow \mathbb{R} \cup \{ \infty, -\infty \} on integroituva, jos pätee ehto

\int_X |f| < \infty.

f on integroituva yli joukon E \in \mathcal{A}, jos pätee

\int_E |f| < \infty.

f on kvasi-integroituva, jos se ei ole integroituva, mutta pätee

\int_X \max \{ f,0 \} < \infty tai \int_X \max \{ -f,0 \} < \infty.

[muokkaa] Perusominaisuuksia

Oletetaan, joukko E \in \mathcal{A}, f ja g ovat \mathcal{A}-mitallisia kuvauksia E \rightarrow \mathbb{R} \cup \{ \infty, -\infty \} ja integroituvia yli joukon E.

  • pätee kolmioepäyhtälö
    \left| \int_E f \right| \leq \int_E |f|
  • summa f + h on integroituva yli joukon E ja
    (f + g) = f + g
    E E E
  • jos \lambda \in \mathbb{R}, niin λf on integroituva yli joukon E ja
    λf = λ f
    E E
  • jos f \leq g, niin
    \int_E f \leq \int_E g
  • jos μ(E) = 0, niin
    f = 0
    E
  • jos f = g melkein kaikkialla joukossa E, niin
    f = g
    E E

Viimeinen ominaisuus voidaan tulkita niin, että funktion arvot nollajoukolla eivät vaikuta sen integraalin arvoon.

Jos lisäksi G \in \mathcal{A}, E ja G ovat erillisiä sekä h on μ-mitallisia kuvaus E \cup G \rightarrow \mathbb{R} \cup \{ \infty, -\infty \} ja integroituva yli joukon E \cup G, niin

\int_{E \cup G} h = \int_E h + \int_G h.

[muokkaa] Integroituvien funktioiden avaruudet Lp ja L^\infty

Olkoon (X, \mathcal{A}, \mu) mitta-avaruus, μ täydellinen mitta ja luku 1 \leq p < \infty. Merkitään eksponentilla p integroituvien funktioiden joukkoa symbolilla

L^p = L^p (X) = L^p (\mu) = L^p (X, \mathcal{A}, \mu) = \{ f: X \rightarrow \mathbb{R} \, | \, f \ \textrm{on} \ \textrm{mitallinen} \ \textrm{ja} \ \int_X |f|^p \, d\mu < \infty \}.

Äärellisen oleellisen supremumin funktioiden joukkoa merkitään symbolilla

L^\infty = L^\infty (X) = L^\infty (\mu) = L^\infty (X, \mathcal{A}, \mu) = \{ f: X \rightarrow \mathbb{R} \, | \, f \ \textrm{on} \ \textrm{mitallinen} \ \textrm{ja} \ \operatorname{ess} \, \sup |f| < \infty \}.

f on siis integroituva jos ja vain jos f \in L^1. Sanotaan, että f on neliöintegroituva, jos f \in L^2.

Ominaisuuksia:

  • Lp on Banach-avaruus kaikilla 1 \leq p \leq \infty
  • jos μ on äärellinen mitta ja 1 \leq q \leq p \leq \infty, niin L^p(\mu) \subset L^q(\mu)

[muokkaa] Epäyhtälöitä integraalille

[muokkaa] Hölderin epäyhtälö

Jos p > 1 ja q > 1 siten, että

\frac{1}{p} + \frac{1}{q} = 1,

sekä f \in L^p ja g \in L^q, niin Hölderin epäyhtälö on

\int_X fg \, d\mu \leq \left( \int_X |f|^p \, d\mu \right)^\frac{1}{p} \left( \int_X |f|^q \, d\mu \right)^\frac{1}{q}.

Jos p = 1 ja q=\infty, niin epäyhtälö pätee muodossa

\int_X fg \, d\mu \leq \left( \int_X |f| \, d\mu \right) \operatorname{ess} \sup |g| .

Lukuja p ja q kutsutaan toistensa Hölderin konjugaateiksi tai konjugoiduiksi eksponenteiksi.

[muokkaa] Schwarzin epäyhtälö

[muokkaa] Minkowskin epäyhtälö

Jos f,g\in L^p, niin ||f+g||_p\leq||f||_p+||g||_p. Minkowskin epäyhtälö voidaan yleistää useammalle kuin kahdelle Lp-funktiolle matemaattisen induktion avulla tai huomaamalla että avaruus Lp on vakaa yhteenlaskun suhteen.

[muokkaa] Fatoun lemma

Olkoon joukko E \in \mathcal{A} ja (f_i)_{i \in \mathbb{N}} jono \mathcal{A}-mitallisia kuvauksia E \rightarrow [0,\infty]. Tällöin

\int_E \liminf_{i \rightarrow \infty} f_i \leq \liminf_{i \rightarrow \infty} \int_E f_i

ja

\int_E \limsup_{i \rightarrow \infty} f_i \geq \limsup_{i \rightarrow \infty} \int_E f_i.

[muokkaa] Konvergenssilauseet

Olkoon joukko E \in \mathcal{A} ja (f_i)_{i \in \mathbb{N}} jono μ-mitallisia kuvauksia E \rightarrow \mathbb{R} \cup \{ -\infty, \infty \} siten, että jonon raja-arvo

\lim_{i \rightarrow \infty} f_i

on olemassa. Konvergenssilauseiksi kutsutaan ehtoja, joista seuraa, että

\int_E \lim_{i \rightarrow \infty} f_i = \lim_{i \rightarrow \infty} \int_E f_i.

Toisin sanoen raja-arvon ja integraalin järjestys voidaan vaihtaa.

[muokkaa] Monotonisen konvergenssin lause

Jos pätee 0 \leq f_1 \leq f_2 \leq \ldots, niin raja-arvon ja integraalin järjestys voidaan vaihtaa.

[muokkaa] Dominoidun konvergenssin lause

Jos on olemassa integroituva kuvaus g: E \rightarrow \mathbb{R} \cup \{ -\infty, \infty \} siten, että |f_j| \leq g kaikilla j \in \mathbb{N} melkein kaikkialla joukolla E, niin jonon raja-arvo on integroituva ja raja-arvon ja integraalin järjestys voidaan vaihtaa.

Kutsutaan myös Lebesguen dominoidun konvergenssin lauseeksi.

[muokkaa] Rajoitetun konvergenssin lause

Jos \mu (E) < \infty ja |f_i| < \infty kaikilla i \in \mathbb{N}, niin jonon raja-arvo on integroituva ja raja-arvon ja integraalin järjestys voidaan vaihtaa.

[muokkaa] Integraalimitta

Jokaiseen mitta-avaruuden (X,\mathcal{A},\mu) mitalliseen kuvaukseen f: X \rightarrow [0,\infty] voidaan liittää mittaintegraali \int_A f \, d\mu yli jokaisen joukon A \in \mathcal{A}. Voidaan osoittaa, että tämä kuvaus

A \mapsto \int_A f \, d\mu , A \in \mathcal{A}

on itse asiassa mitta X:ssä. Tämä ns. integraalimitta on joskus hyödyllinen sovelluksissa, sillä siihen voidaan soveltaa kaikkia mitan ominaisuuksia.

[muokkaa] Daniellin integraali

Mittaintegraalille on olemassa myös vaihtoehtoinen määrittelytapa ns. Daniellin integraali, jossa integraali ensin määritellään niin yksinkertaisille funktioille ettei mittateoriaa tarvitse lainkaan ja sitten rajankäynnillä laajennetaan integraalin määritelmä yleisille funktioille. Mitta-avaruuteen määritelty Daniellin integraali johtaa samoihin tuloksiin kuin edellä määritelty mittaintegraali. Kuitenkin tietyissä yleistyksissä Daniellin integraalilla näyttää olevan etuja (kts. esim. Integral, measure and derivative: a unified approach. G.E.Shilov/B.L.Gurevich - Prentice-Hall 1966).

[muokkaa] Katso myös

Usein esiintyviä integraaleja:

Henkilökohtaiset työkalut