Tekniikan tohtori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tekniikan tohtori (TkT[1], engl. Doctor of Science in Technology, D.Sc. (Tech.)) on teknis-tieteellisen alan tieteellinen jatkotutkinto. Tekniikan tohtorin tutkinto on teknis-tieteellisen alan korkein tutkinto ja sijoittuu muiden tohtorintutkintojen tavoin Bolognan prosessin kolmanteen sykliin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ensimmäinen tekniikan tohtori oli Sulo Hintikka. Hänen väitöskirjansa Kamfenilonitutkimuksia tarkastettiin Teknillisessä korkeakoulussa 24. toukokuuta 1911 ja tohtorin tutkinto hänelle myönnettiin seuraavana vuonna.

Tutkintorakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esitiedoiksi vaaditaan diplomi-insinöörin tutkinto tai muu soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Tekniikan tohtorin tutkinto koostuu 180 opintopisteen laajuisesta väitöskirjasta ja yliopistosta riippuen 40-60 opintopisteen laajuisista jatko-opinnoista. Väitöskirjan ja tutkintoon tähtäävien opintojen tavoitteena on, että tohtorikoulutettava perehtyy syvällisesti oman alansa kehitykseen ja tutkimusmenetelmiin sekä tuottaa uutta tieteellistä tutkimustietoa.

Toteutukseltaan jatkokoulutus on tutkijankoulutusta, jossa oppiminen yhdistyy itsenäiseen tutkimustyöhön. Tavoitesuoritusaika on 4 vuotta, mutta todelliset suoritusajat ovat selvästi tätä pidempiä; keskimäärin noin 7 vuotta. Tutkinto suoritetaan tavanomaisesti palkallisessa työsuhteessa yliopistoon tai tutkimuslaitokseen. Yliopistolla työskenneltäessä nimike on tyypillisesti tohtorikoulutettava tai tutkijakoulutettava. Tohtorikoulutettavan työtehtävät koostuvat pääosin itsenäisestä tai osana tutkimusryhmää suoritettavasta tutkimustyöstä sekä osaston tai laitoksen opetustoimintaa tukevasta työstä.

Tutkinnon ulkomaisia vastineita ovat esimerkiksi saksalainen Dr.-Ing. tai anglo-saksinen Ph.D. tekniikan alalta.

Opiskelupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekniikan tohtoriksi voi opiskella seuraavissa yliopistoissa:

Työtehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekniikan tohtorin tutkinnon suorittaneet toimivat tyypillisesti vaativissa tai erittäin vaativissa asiantuntija- tai esimiestehtävissä. Työnantajina toimivat sekä tutkimus- ja opetuslaitokset että teollisuusyritykset. Yliopistossa vastavalmistuneen tohtorin ensimmäinen työnimike on tyypillisesti tutkijatohtori. Tutkijanuransa myöhemmissä vaiheissa ansioitunut tohtori voi työskennellä esimerkiksi yliopistotutkijana tai professorina. Teollisuudessa tekniikan tohtorit työskentelevät tyypillisesti tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Tekniikan tohtorit ovat tilastollisesti yksi korkeimmin palkatuista tutkintoryhmistä.

Tunnusmerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekniikan tohtorin hattu säilytysrasioineen (Oulun yliopisto).

Tekniikan tohtorin akateeminen tunnusmerkki on ylipiston kokardilla varustettu musta tohtorinhattu. Monista muista aloista poiketen tekniikan tohtorit eivät käytä tohtorinmiekkaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 18.4.2014.
Tekniikan alan yliopistotutkinnot
| Tekniikan tohtori |
| Tekniikan lisensiaatti |
| Diplomi-insinööri | Arkkitehti | Maisema-arkkitehti |
| Tekniikan kandidaatti |
Tekniikan alan ammattikorkeakoulututkinnot
| Insinööri (ylempi AMK) |
| Insinööri (AMK) | Rakennusmestari (AMK) |
Tekniikan alan opistotutkinnot
| Insinööri | Rakennusinsinööri |
| Teknikko | Rakennusmestari |
Tekniikan alan ammatilliset tutkinnot
Automaatioasentaja | Hienomekaanikko | Hitsaaja | Koneistaja | Levyseppähitsaaja | LVI-asentaja | Mikromekaanikko | Puuseppä | Seppä | Sähköasentaja | Valaja | Valumallinvalmistaja